Veljen vaimo välttelee miehen sukulaisia! :(

että jouluaterialla joudaan viiniä pöydässäNI?

se vaimo jännittää teitä?

jos meettä kylään ni emäntä ei tarjoa kahvia? vai mitä emännänotteita kyläillessä tarvitaan?

jos haluat.



Itse olen varmaan aika samanlainen kuin mitä kuvaat veljesi vaimoa, eikä meillä ainakaan ole mitään "vikaa" tai mitään ole tapahtunut. Minä vaan olen hyvin erakkomainen ja epäsosiaalinen ihminen enkä halua tavata oikein ketään ihmisiä. En olekaan itse asiassa tavannut mieheni sukulaisista juuri ketään enkä haluakaan tavata. Miksi aina tarvisi jonkun suvun kanssa olla tekemisissä? Mä en ole omasta suvustakaan kenenkään muiden kuin vanhempieni kanssa tekemisissä.

sisarusta teitä on? Ehkä tämä veljesi vaimo ei vaan tunnu kuuluvansa joukkoon.

joillekin, esimerkiksi itselleni vastaavat sosiaaliset tilanteet ei niin tuttujen ihmisten kanssa aiheuttaa ahdistusta. Niin niin, seuraavaksi sanot että niihin pitää tutustua, mutta kaikille uusiin ihmisiin tutustuminenkaan ei käy yhtä helposti kuin sinulle. Yritä ymmärtää, kaikkia ei ole luotu olemaan isossa porukassa. Eikä varsinkaan vähemmän tutussa sellaisessa.

ujostelen kovastikin miehen sukulaisten seurassa. En osaa olla oma itseni ja helposti sitä vain yrittää olla mahdollisimman huomaamaton. Pelkään kai, etteivät he pidä minusta.

jotka ovat valinneet olla kaveeraamatta läheisemmin puolisonsa suvun kanssa. Hyvin ymmärrettävää mm. niille, jotka ovat aiemmin eronneet ja tuolloin menettäneet puolisonsa puolen suvusta. Voi panna miettimään kannattaako uuden kumppanin sukuunkin kiintyä.



Miksi ei voisi kunnioittaa tällaisen ihmisen päätöstä ja antaa olla rauhassa. Puolison sukuahan se on ja pääasia että hän pitää omien sukulaistensa kanssa yhteyttä.

päättelet veljesi vaimon välttelevän teitä? Ja miksi se teitä niin paljon vaivaa? Jos sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinosta teidän seura. Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia kenen kanssa aikansa viettää.

veljesi on ollut tämän vaimon kanssa? Oliskohan jotain alkukankeutta.

Minä välttelen myös kaikenmaailman tyrkkysukulaisia. Tulivatpahan miehen kautta kaupan päälle, niin jotenkin kai niitä pitää sietää. Omasta mielestään ovat tietenkin maailman ihanimmat sukulaiset, mutta itse katson asian toisin: puhuvat vain itsestään ja oman kylän jutuista ja tutuista. Ei kiinnosta. Toimeen tullaan ja asialliset välit, mutta ei todellakaan ole mitään lässynlässyn lämpimiä välejä. Ja kyllä; olen kylmä ja täysin hirveä veljen vaimo. Saunan taaksehan tässä joutaa.

jos haluat.

Itse olen varmaan aika samanlainen kuin mitä kuvaat veljesi vaimoa, eikä meillä ainakaan ole mitään "vikaa" tai mitään ole tapahtunut. Minä vaan olen hyvin erakkomainen ja epäsosiaalinen ihminen enkä halua tavata oikein ketään ihmisiä. En olekaan itse asiassa tavannut mieheni sukulaisista juuri ketään enkä haluakaan tavata. Miksi aina tarvisi jonkun suvun kanssa olla tekemisissä? Mä en ole omasta suvustakaan kenenkään muiden kuin vanhempieni kanssa tekemisissä.

Pakkohan asiasta on varmaan jo uskaltautua kysymään. Toivottavasti en vaan polta siltoja mihinkään suuntaan. :(

Eihän siinä mitään sinänsä, ettei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä ja on erakkoluonne. Mutta tässä on kyse puhtaasti siitä, että tämä ihminen on kyllä aktiivisesti kavereidensa ja omien sukulaisten kanssa tekemisissä (järjestää juhlia, kahvittelee, käy kylässä, kutsuu kylään), mutta systemaattisesti välttelee miehensä sukulaisia. Ei tuota seuran itsekästä valikoimista voi enää laittaa pelkästään huonon itsetunnon, arkuuden tai puuttuvien käytöstapojen piikkiin.

Selvästi asia vaivaa veljeänikin, on jo pari kertaa käyttäytynyt anteeksipyydellen ja takellellut jotakin epämääräistä vaimonsa käytöksestä. Veljeni osallistuu AINA vaimonsa puoleisiin sukujuhliin, vaimonsa ei osallistu IKINÄ miehensä puoleisen suvun juhliin. Kyseessä on kuitenkin jo kolmekymppinen, aikuinen nainen. Jos olisi edes joku syy, asia olisi helpompi ymmärtää.

Tunnustan, olen "veljen vaimo". Toivottavasti ajatuksistani on sinulle hyötyä käsittelemään asiaa!



Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä, viihdyn oman perheeni kanssa hyvin ja meillä käy usein vieraita. Tutustun helposti vieraisiin ihmisiin. Kuitenkin mieheni perhe on minulle vaikea pala, vaikka mukavia ovatkin. Yhteisen lapsen takia yritän pitää suhteita yllä ja tunnollisesti muistan merkkipäivät, lapsi askartelee kortteja ja ostan ajatuksella lahjoja. Kun miehen sisko tulee perheineen käymään meillä, kyselen kuulumiset, keitän teetä ja viihdytän lapsia. Teen tämän tunnollisena ihmisenä, en siksi, että haluan.



Miksi siis en halua olla miehen suvun kanssa tekemisissä... Ensinnäkin, ystäväni ovat "sukuni", enkä vain jaksa sitä, että elämääni tulee "kutsumatta" uusia ihmisiä. Haluan valita ihmiset elämääni. Tämä voi kuulostaa lapselliselta, mutta haluan korostaa, että toimin ystävällisesti ja huomioin miehen suvun tästä huolimatta. Toiseksi, miehen äiti ja sisko juoruavat asioistamme ja sisko on esim. googlannut minun työ-, asunto- ym. asioitani. En halua heidän tietävän minusta muuta kuin se, mitä itse heille kerron. Kolmanneksi, miehen sisko on tyrkyttäytynyt ystäväkseni (soittelee, viestittelee ja pyytelee apua minulta, vaikka olen kiireinen töissä ja lapsen kanssa) enkä halua liikaa läheisyyttä (koska sukulaisten ei mielestäni kuulu tietää liikaa asioistamme).



Tarvitsen siis omaa aikaa ja haluan valita ihmiset, joiden kanssa seurustelen. Olen miehen sukulaisten kanssa niin paljon kuin täytyy, mutta en enempää. Yksinkertaisesti pakottamalla ei tule hyvää, vaikka kuinka kaikki olisivat ystävällisiä. Koen, että rajojeni yli mennään välillä liikaa ja tuputtaudutaan ja että elämässäni on muutenkin jo tarpeeksi väkeä.



Tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta yksinkertaisesti olemme liian erilaisia ja koen itseni ulkopuoliseksi.

Kiitos 15 selvennyksestä. Yritän ymmärtää, mutta vaikeata se on.

Minusta tuollainen käytös on vain tosi moukkamaista ja töykeää. Olen ilmeisesti saanut ihan erilaisen kasvatuksen.



Siis miehesi sukulaiset eivät ole konkreettisesti tehneet sinulle mitään "pahaa", päinvastoin, mutta sinua ei vaan kiinnosta ja haluat itse valita seurasi. "Et vain jaksa että elämääsi tulee uusia ihmisiä"? Eikö puolison mukana tule aina uusia ihmisiä?



Huvittavinta on se, että veljeni sukulaiset ja läheiset kelpaavat veljeni vaimolle aina silloin, kun on talkoita tai muita remontteja joissa apua tarvitaan: silloin ei vaimon sukulaisia tai ystäviä paikalla näy. Mutta kun remontit ja talkoot on ohi, kutsutaan taas kälyn sukulaiset ja tuttavat paikalle ihastelemaan lopputulosta ja vietetään harjakaisia, siis sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät ole edes tehneet yhtään mitään. Me siis kelpaamme ilmaiseksi työvoimaksi ja apujoukoiksi, mutta normaaliin seurusteluun sitten emme kelpaakaan.

sitä naista ei teidän suvun seura kelpaa? Mitä se teitä edes haittaa?

Tunnustan, olen "veljen vaimo". Toivottavasti ajatuksistani on sinulle hyötyä käsittelemään asiaa!

Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä, viihdyn oman perheeni kanssa hyvin ja meillä käy usein vieraita. Tutustun helposti vieraisiin ihmisiin. Kuitenkin mieheni perhe on minulle vaikea pala, vaikka mukavia ovatkin. Yhteisen lapsen takia yritän pitää suhteita yllä ja tunnollisesti muistan merkkipäivät, lapsi askartelee kortteja ja ostan ajatuksella lahjoja. Kun miehen sisko tulee perheineen käymään meillä, kyselen kuulumiset, keitän teetä ja viihdytän lapsia. Teen tämän tunnollisena ihmisenä, en siksi, että haluan.

Miksi siis en halua olla miehen suvun kanssa tekemisissä... Ensinnäkin, ystäväni ovat "sukuni", enkä vain jaksa sitä, että elämääni tulee "kutsumatta" uusia ihmisiä. Haluan valita ihmiset elämääni. Tämä voi kuulostaa lapselliselta, mutta haluan korostaa, että toimin ystävällisesti ja huomioin miehen suvun tästä huolimatta. Toiseksi, miehen äiti ja sisko juoruavat asioistamme ja sisko on esim. googlannut minun työ-, asunto- ym. asioitani. En halua heidän tietävän minusta muuta kuin se, mitä itse heille kerron. Kolmanneksi, miehen sisko on tyrkyttäytynyt ystäväkseni (soittelee, viestittelee ja pyytelee apua minulta, vaikka olen kiireinen töissä ja lapsen kanssa) enkä halua liikaa läheisyyttä (koska sukulaisten ei mielestäni kuulu tietää liikaa asioistamme).

Tarvitsen siis omaa aikaa ja haluan valita ihmiset, joiden kanssa seurustelen. Olen miehen sukulaisten kanssa niin paljon kuin täytyy, mutta en enempää. Yksinkertaisesti pakottamalla ei tule hyvää, vaikka kuinka kaikki olisivat ystävällisiä. Koen, että rajojeni yli mennään välillä liikaa ja tuputtaudutaan ja että elämässäni on muutenkin jo tarpeeksi väkeä.

Tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta yksinkertaisesti olemme liian erilaisia ja koen itseni ulkopuoliseksi.

Kai sitten jätät välisi myös omaan sukuusi, ettei mies joudu ottamaan elämäänsä ihmisiä, joita ei ole valinnut itse? Jos ei tajua sitä tehdä itse, niin voisit sen verran ajatella hänen puolestaan, että katkaiset välisi omiinkin sukulaisiisi.

Ja niin, sylettää tuollaiset.

Meillä on vähän sama tilanne ap. En jaksa ihmetellä enkä kysellä, mutta muuta en voi sanoa, kuin että täytyy ihmisellä olla pahoja itsetunto-ongelmia (Siis sekä veljellä, että tämän naikkosella!) kun pitää juuret katkaista kokonaan. Sielläpähän elelköön sitten.

Otan emännän elkeet silloin, kun olen itse kutsunut vieraita tai kylään tulee minun ystäviäni/sukulaisiani. Mies hoitaa omansa. Minusta ihan reilua.



Eikä mulla ole sen suurempaa tarvetta miehen sukulaisten kanssa olla yhteyksissä, en odota että mies on minun sukulaisteni kanssa sen kummemmin. Anoppi yritti aikoinaan "naittaa" minua miehen siskon kanssa, kun oltiin molemmat yhtä aikaa kotona lasten kanssa. En oikein tajua, miksi. Mulla on ystäviä omastakin takaa, ei ole tarvetta luoda mitään kovin tiukkaa sidettä miehen sukulaisiin. Miehen kanssahan minä olen naimisissa, en hänen sukulaistensa. Mutta en minä vastaavasti mitään remonttiapuakaan odota, en odota mitään.

Tietty tulee, mutta pakkoko niiden elämään on mennä sekaan? Jos haluaa, niin fine, jos ei halua, sitten hoitaa pakolliset vaan.



Ja ylempi, ehkä tämä mies haluaa olla mukana siellä vaimonsa piireissä, joten ei mikään pakko ole katkaista mitään välejä...



ohis

Niin, itse en ole moukkamainen enkä töykeä, kuten veljesi vaimo ilmeisesti on. Olen hyvä emäntä, kyselen kuulumiset, seurustelen. Mutta mieluiten olisin tätä pakkoseurustelua ilman.



Mieheni sukulaiset ovat ystävällisiä ja arvostan sitä. Samoin itse olen ystävällinen ja kohtelias, kiitän ja näen vaivaa, autan tarpeen vaatiessa. Mielestäni lapseni äitinä velvollisuuteni on pitää hyvät välit molempiin sukuihin.



Ajattelen kenties hyvin samalla tapaa kuin veljesi vaimo (kuka tietää...), mutten käyttäydy yhtä ikävästi kuin hän. Olemme erilaisia enkä halua miehen sukulaisten tietäväni asioistani liikaa. Minulla ei ole salattavaa, mutta kerron asiani niille, jotka elämääni olen valinnut.



Pohdin tässä sitä, miksi tämä ei riitä omalla kohdallani. Miksi on pakko olla kiinnostunut? Miksi pitäisi jaksaa uusia ihmisiä? Miksi ette anna veljen vaimon olla? Miksi pitäisi olla niin sosiaalinen? Miksi minun pitäisi automaattisesti olla miehen siskon ystävä, kun hän niin haluaa? Miksi minut kutsutaan auttamaan, vahtimaan lapsia ym., kun minulla on omat kiireeni? Eikö riitä, että olen asiallisen ystävällinen ja huomioonottava? Miksi pitäisi heittäytyä toisen suvn elämään koko myötäelämisellä ja empatialla, eikö pieni välimatka olekaan ok?



Sukulaisten hyväksikäyttö on toki moukkamaista, mutta ei teidän ole pakko auttaa. Ystävälliset välit eikä tunkeutumista riittää. Itse kokisin äärettömän tunkeilevana sen, että mieheni sisko analysoisi minua täällä!

En jätä omaa sukuani väliin enkä miehen, mutta mies pitäköön yhteyttä omiinsa ja minä omiini. Kuka tässä voi aikuista alkaa komentaa? En minä käske miehen katkaista välejäni kehenkään ja perusystävällisesti toimin.



Huh, mikä tunteenpurkaus.