Veljen vaimo välttelee miehen sukulaisia! :(

Ei mene oman miehensä sukujuhliin, koska ei kiinnosta, ei tykkää miehen vanhemmista eikä muista sukulaisista, koska ovat hänen mielestään outoja. Okei, kaikista nyt ei tarvitse tykätä, mutta kun minusta hänen käytös menee jo töykeyden puolelle ja käyttäytyy kuin hemmoteltu kakara... Mitä hän kyllä onkin, btw.



Ei siis ole varsinaisesti minun ongelma, mutta tuli vain mieleen, että tämä maa on ilmeisesti täynnä tökeröitä noin kolmekymppisiä, jotka eivät osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja!

Mistä te olette saaneet päähänne, että nainen on vastuussa myös miehen sukulaisista, jos ei mies itse hoida sukulaissuhteitaan?

Sen kyllä allekirjoitan, että vaimon tulisi vähän joustaa, JOS mies haluaa suvunsa kanssa olla tekemisissä, että seurustelee sovitut vierailuajat ainakin.

Ehkäpä aloittajan pitäisi miettiä onko itsessä tai miehen sukulaisissa vikaa. Minäkään en enää nykyisin ole kuin pakosta tekemisissä miehen sukulaisten kanssa siis joskus juhlissa tai joku muu pakollinen. Olen vuosien aikana huomannut, että ihmiset ei olekaan sitä mitä kuvittelin. Esitetään niin kivaa ja ollaan soittelemassa ja välillä ollaan viettämässä aikaa yhdessä ja esitetään kivaa, mutta sitten yhtäkkiä, kun jutellaan jostain, onkin niin etten minä ymmärrä tai minulla on asiat paljon helpompia, minun työt on huonompia. Nyt meni toinen sisko avioon ja siitäkin hän oli sitä mieltä, että se on paljon mahtavampi asia kuin muiden ja hänellä on siihen vähän enemmän totuttelua kuin meillä muilla ollut. Yksi sisarus vähättelee meidän elämään tai minun läheisten sairaukia. Kaksi sisarusta tuntuu olevan kovin kait mustasukkaisia oman sisaruksen puolisosta. Eikö yli 45 vuotiaiden pitäisi jo osata käyttäytyä ja päästää irti sisarukista. Heillä ei kyllä ole ollut kovin läheiset perhesuhteet silloin lapsuudessa, kuten puolisoni on kertonut ja yleensä välit koko perheessä ei ole kovin  avoimet heidän perheen kesken. Kaikki ovat jotenkin joutuneet hakemaa muualta sitä turvaa ja ehkä sitä nämä kaksi muuta sisarusta eivät ole koskaan saaneet läheisyyttä, kun heidän pitää olla meidän kimpussa ja vähättelemässä. Inhottavaa. Itse olen tottunut todella läheisiin väleihin oman perheen kanssa ja minun puolisoni on todella tyytyväinen, kun hänet on otettu meidän sukuun todella avoimesti ja hän saa paljon ja meillä on hyvät välit heidän kanssa. Moni ihminen siis on vain pakosta sukulaisten kanssa. Kaikki yleensä vain puukottavat selkään, vaikka ovat ihan verisukulaisia. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt.

Minäkään en ole miehen sukulaisten kanssa tekemisissä ellei ole pakko. Ikävä kyllä mies on sellainen että tykkää käydä usein vanhemmillaan (asutaan samassa kaupungissa), mutta viime aikoina en ole jaksanut mennä enää mukaan pelkästä kohteliaisuudesta. Miehen suvussa ei sinänsä ole mitään vikaa, ihan tavallisia suomalaisia ihmisiä, mutta vierailu heidän luonaan tuntuu jotenkin aina tosi kuluttavalta.

Miehen äiti tuputtaa mulle jatkuvasti vanhoja vaatteitaan, lehtiään, tavaroitaan yms ja jaarittelee vain omista asioistaan ja ostoksistaan. Miehen isä on ihan älyttömän hiljainen, mitään keskustelua on tosi vaikea saada aikaiseksi. Miehen veli on 18 vee teini joka ei poistu huoneestaan kun olen kylässä. Miehen suku taas on tosi sisäänpäinkääntynyttä, olen ollut varmaan kymmenessä sukujuhlassa ja edelleenkään osa ei tunnu tervehtivän minua vaikka olen itseni esitellyt useasti.

Noh, eipä tämä toisaalta haittaa, en itsekään pakota miestä omiin sukujuhliini. Menen ihan mieluusti yksin niin ehtii paremmin seurustella suvun kanssa ilman että tarvitsee huolehtia toisen viihtyvyydestä.

olen myös veljen vaimo. Olen miehen vanhempien kanssa tekemisissä usein, tullaan ihan hyvin juttuun, ei ongelmia. Mutta, miehen siskon kanssa ei juttu sitten luistakkaan, mutta asiallisesti käyttäydyn kun tapaamme (harvoin, huoh). Miehen sisko perheineen elävät niin erilaista elämää kuin me ja ovat muutenkin todella erilaisia. Lisäksi miehen sisko on liian kova kyselemään, liekö turhan utelias, muttei kerro omasta elämästään mitään! Olenkin alkanut kysymään häneltä aina kun olen vastannut hänen kysymykseen, että miten sinä jne. Kyselemiset alkaneet vähenemään =)

Täällä 1 veljenvaimo. Itse välttelen anoppia ja miehensiskoa parhaaani mukaan. Miehen sisko 4 pienen lapsen äiti juoksi vieraissa monta vuotta ja pääasia tuntui olevan että pääsi baariin. Lapset hoidettiin siinä sivussa ja anoppi juoksi lapsenvahdiksi niin usein että alkoi haitata jo omaa elämää. Miehensiskolla jäi sellanen 18-vuotiaan elämänmeno päälle ja ukko ihan tossun alla. Sit kävi panettamassa itsensä kylällä paksuksi ja äijä pistettiin vaihtoon. Siinä vaiheessa en vaan jaksanut. En voi ymmärtää noin itsekästä käytöstä ja anoppi selittää ja puollustelee tytärtään minkä ehtii. Myöskin miehensisko on vaatimassa lapsilleen sitä-tätä-ja tota ja anoppihan ostaa. Ja edelleen tämä baariralli jatkuu ja miehet vaihtuu. Se on hänen valintansa mutta en vaan jaksa kuunnella niitä juttuja ja kyse on jo 42-vuotiaasta ihmisestä. Sitten kun miehellenäkin loppui ymmärrys ja lakkasi pitämästä yhteyttä,niin kuulin juoruja että minä olen kääntänyt veljen pään että olen kamala vaimo joka ei anna veljen ja siskon olla tekemisissä. No minun puolsta mieheni voisi käydä siskollaan vaikka joka päivä mutta sisko kulta ei vaan taida haluta tajuta että veli ei jaksa sitä meihenkipeyttä ja dokaamista ja oman äidin hyväksikäyttöä. Joten olen melkoinen jääkalilkka lastenjuhlissa jos osallistun ja yleensä olen hiljaa enkä juuri juttele.

Onkohan aloittaja katsonut omaa käyttäytymistään. Toisten voi olla vaikea lukea itseään ja analysoida sitä, mutta muiden arvostelu sujuu hyvinkin mallikkaasti!

Ei sitä veljeäkään välttämättä kiinnosta helvettiäkään nähdä rasittavia paskasiskojaan. 

Kelatkaa vähän sinne lapsuuteen ja miettikää miten paska perhe-elämä oli. Saattaa löytyä syy sieltä lapsuudesta. 

Teillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteyttä toisiinne ja te konservatiivit yritätte viimeiseen asti pitää näennäisiä pinnallisia suhteita veljeenne. 

Ehkä yksinkertaisesti veli on saanut teistä tarpeekseen. Hän ei jaksa teitä. 

Veli

Meillä taas niin, että mieheni ei halua olla minun perheeni kanssa tekemisissä ja se on minulle ok. Minun isäni osaa olla todella hankala ja töykeä ja tuntuu, että hän ei ole vieläkään hyväksynyt sitä asiaa, että me olemme naimisissa. Äitini on todella ihana ja hänen kanssaan mieheni tulee toimeen. Siskoni osaa myös olla aikamoinen jääräpää ja puhuu jatkuvasti vain itsestään ja kuinka täydellistä heillä on jne. Ymmärrän niitä ihmisiä, jotka eivät halua tulla haukuttavaksi ja arvosteltavaksi tai yleisen kyräilyn kohteeksi vaikka ns. sukuun kuuluisikin.

Ap voisi vähän miettiä sitä omaa ja rakkaan perheensä käytöstä! Ei kaikki ajattele, että jurui teidän perheen toimintamalli olisi täydellistä ja ihanaa vaan jotkut voivat ottaa sen jollain tapaan ahdistavana.

Minäkin välttelen mieheni sukulaisia.

Päällisin puolin ovat ihan mukavia, mutta en jaksa sitä piilovittuilun, paheksunnan ja arvostelemisen ilmapiiriä. Suoraan eivät juuri koskaan kettuile, mutta innostuvat aina arvostelemaan jotain julkisuuden henkilöä sellaisista piirteistä joista eivät minussa pidä.

Tämmöisiä ovat rauhallinen luonteeni ja pieni pulleus (bmi25). Jokaisella tapaamisella keskittyvät arvostelemaan todella rankasti rauhallisia ihmisiä (in general), ja haukkuvat hevosen puolikkaiksi ihmisiä jotka ovat jopa selvästi hoikempia kuin minä. Ihmettelevät isoon ääneen kuinka joku voi syödä itsensä sellaiseen kuntoon. Ne tilanteet tuntuvat epämiellyttäviltä vaikka kritiikki ei kohdistu suoraan minuun.

Myös ammattikuntaani arvostelevat hyvinkin ilkeästi. Tiedän toki, että it-nörtit eivät ole mitään hirveän hohdokkaita tuommoisten aktiivisten ja reippaiden ihmisten silmissä, mutta silti se nörttien huonojen ominaisuuksien käsitteleminen tuntuu loukkaavalta. Tietävät kyllä ammattini ja ovat tuoneet selväksi mitä siitä ajattelevat.

Sukujuhlissa tuppaa käymään niin, että minulle ei riitäkään tuolia samasta huoneesta muiden kanssa, tai jos satun kelpaamaan samaan huoneeseen ja niin minulle ei riitä juomalasia tmv. hauskaa. Kovasti aina ovat näistä pahoillaan. Hassua sinänsä, että jos jälkeeni tulee joku mattimyöhänen, niin hänelle kyllä löytyy tuoli ja lasi ja mahtuu samaan huoneeseen muiden kanssa.

Oikeasti tätä on todella hankala selittää. Nämä ihmiset käyttäytyvät päällisin puolin ystävällisesti, mutta samalla piilovittuilevat ja käyttäytyvät passiivis-agressiivisesti.

Järkyttävää, miten itsekkäitä, tylyjä ja ennen kaikkea huonokäytöksisiä suuri osa tänne kirjoittaneista on! Vain oma suku ja omat ystävät kelpaavat. Miehen sukua kartetaan, jopa mieltä osoittaen. Erityisen kummallista on, että vaikka puolison suvun ihmiset ovat ystävällisiä ja kivoja, he eivät sittenkään kelpaa arvon rouvien lähipiiriin: he kun haluavat valita itse.  Onko teillä kaikilla tosiaan ystäviä enemmän kuin tarpeen? Miksi ette tarttuisi tilaisuuteen, jos kivoja ihmisiä on tarjolla enemmänkin kuin vain sukulaisiksi?

Tuo mitä 15 kirjoitti on myös hupaisaa, että käly on googletellut hänen tietojaan. Onko nyt tosiaan aivan varma, ettei 15:n omat sukulaiset ja sydänystävät ole alentuneet moiseen?

Täällä kans yksi kirjoittajan 97 kaltainen ei-toivottu miniä ja käly. Päällisin puolin yhteistyömme miehen suvun kanssa näyttää varmasti herttaiselta, mutta sitten se toinen puoli.

Miehen suvun mielestä olen liian viisas, liian kouluttautunut jne. Toki kysyvät neuvoa minulta monissa asioissa ja autan mielelläni. En vaan jaksa sitä alleviivausta itsestäni "kävelevä tietosanakirja", "Minna se vaan opiskelee ja opiskelee" (- so what? ) jne. Epäonnistumiseni märehditään tietenkin perusteellisesti. Paljon olen jättänyt elämästäni kertomatta.

Toisaalta "hyväosaisuuteni" ja muutamat muut seikat näyttävät antavan oikeuden kohdella minua räikeän epäoikeudenmukaisesti. Lapsistani ei olla kiinnostuneita, suvun mökille MINULLA ei ole asiaa, toisia perheitä autetaan ja sponsoidaan reilulla kädellä, minulle valitellaan rahojen vähyyttä. Olen törmännyt myös siihen, että toisten saamia etuja pimitetään ja asioista valehdellaan. Heidän pitäisi muistaa, etten ole mikään tyhmä tyttö XD

Olen suvun musta lammas, joka ei mahdu minnekään. En ole koskaan haastanut riitaa mistään, sanonut ikävästi tai rumasti, vaikka minua on kohdeltu suorastaan kaltoin. Olen kiltti ja hiljainen ja annan mieheni touhuta vapaasti perheensä kanssa, jopa kehoitan kyläilemään (minut kutsutaan sinne tasan 2 kertaa vuodessa). Jostain syystä olen vaan niin ylipääsemätön henkilö heille.

Onneksi mun miehellä on aivan ihana perhe! Meidän lapsella tulee olemaan samassa kaunoungissa setä, eno, kaksi tätiä, serkkuja, kolme mummoa ja kaksi vaaria. Aivan mahtavaa kun on tukiverkkoa lähellä. En vaihtaisi mihinkään. Enemmän kuitenkin luotan omaan perheeseen kuin ystäviin. Perheeni kun on aina tukenut minua ja mieheni perhekin on hyvin läheinen keskenään ja kaikki ovat tasapainoisia ja todella mukavia! Kaikki auttavat toisiaan ja kyläillään paljon suuntaan ja toiseen. Miehen sisko on auttanut paljon kun olen ollut raskauden takia sairaana ja nyt syksyllä lähtee meidän kanssa lomamatkalle lapsenvahdiksi (on siis jonkin verran meitä nuorempi), me toki maksamme reissun. Harmittaa teidän kaikkien puolesta jotka ette tule sukujenne kanssa toimeen :(

Kuulostaa hienoneiti sairaanhoitajalta joka on fiini ruotsinkielinen ja me muut mm.minä suomenkielisenä olen tyhmempi kuin hän.Tätä on vaikea tajuta.Näemmä koulukodissa kasvaneet ruotsinkieliset on hienompia ihmisiä kuin tavallisessa suomenkielisessä kodissa kasvaneet.Ei tipu kutsua veljeni kotiin,kastejuhliin,serkkujen synttäreille ja syynä on pakosto olla ruotsinkielisyys.Olen miettinyt voiko olla kateutta hänen puolelta,kun minulla on vanhemmat lapset ja hän on alle kouluikäisten äiti.

Minä olen myös yksi niistä veljen vaimoista, jota ei juuri missään koskaan näy. Viime aikoina syy on ollut se, että olen ollut jatkuvasti kipeänä, ja kun hoidan pieniä lapsia kotona, lepoa ei arkipäivisin juuri ole ollut. Mieheni sitten on viikonloppuisin käynyt vanhemmillaan ja isovanhemmillaan lasten kanssa, ollut yötäkin, että minä saan kotona levätä. Ja tämä on monesti muulloinkin ollut syynä: minä kaipaan joskus rauhaa täällä omassa kotona, ja mies taas tykkää sukulaisistaan joten tulos on yksinkertainen, ja kaikkia tyydyttävä. Tai en niistä miehen sukulaisten mielipiteestä tiedä, mutta en välitäkään.

Itse olen ollut sitä mieltä aina, että suku ei velvoita mihinkään. Jos minua ei kohdella hyvin, en kohteliaisuudesta mene minnekään kylään vaan käytän oman arvokkaan aikani paremmin. Minulla on käyny huono tuuri oman suvun suhteen, että se on riitaisi ja tykkää puhua kaikista kakkaa. Minua ei sellainen kiinnosta, joten en ole yhteyksissä. Mieheni on siis onnekas, oikeastaan. En koskaan ole estänyt miestä menemästä, eikä mies koskaan ole vaatinut minua mukaansa sukulaisille. Juhlat olen rämpinyt läpi, ollut kohtelias, auttanut keittiössä... mutta oikeasti, jos minulle ei jutella mitään vaikka itse teen aloitteita ja kyselen kuulumisia, niin MIKSI minun pitäisi olla tekemisissä enemmän? En minäkään halua, että minun kanssani joku on vain siksi, että on kohtelias.

Minä olen hyvä emäntä kun meillä on vieraita - ketä tahansa. Osaan olla ihmisten kanssa, viihdyn jopa appivanhempien ja miehen siskojen seurassa. Mutta en vain koe mitään isompia kemioiden kohtaamisia, joten se siitä. 

muahhahhaa

Olen veljen vaimo. Eipä tartte miehen sisarusten kanssa olla tekemisissä. Eivät hyväksy minua, jos joskus harvoin kutsuvat miestä jonnekin niin minä en ole tervetullut ja sitä alleviivataan. En ole ollut heille töykeä, minusta olisi ollu ihan kiva tutustua paremmin, mutta jo alussa päättivät noin. Mutta eipä se minua haittaa. Miksi haluaisin olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka selvästikään eivät halua olla minun kanssani missään tekemisissä.

Miksi ap välttämättä haluaa?

Täällä myös yksi veljen vaimo. En jaksa olla ilmainen lapsenlikka enkä koiranulkoiluttaja ja kaupassa kävijä. En uskalla enää mennä edes kahville, jotta minulle ei taas nakiteta ties mihin hommaan :( Olen huono kieltäytymään ja sen kerran, jos sanon ettei sovi, saan monta viikkoa kylmää kohtelua osakseni. Suvun juhlissa olen piikana ja tiskarina. Enkä siltikään kelpaa mihinkään.

Muutenkin tunnun tekevän kaiken aina väärin, jos autan. Lapset nukkuu väärään aikaan tai laitoin liian mausteista ruokaa tai kengät ovat märät. Huoh. Olen väsynyt kynnysmatto, joka mieluummin viettää vapaa-aikansa oman perheeni kesken.

up

No meillä veljen vaimo on ilmeisesti päättänyt että kaikki muu on tärkeämpää kuin veljen perhe.  Koska ennen tätä vaimoa, veljeni piti yhteyttä lähes päivittäin ja asuikin välillä meillä opiskeluaikana

- nyt yksikään sisarrus ei ole heidän lastensa kummi, vaan kaikki kummit ovat kavereita (vaimon)

- kaverit ovat kaikkia muita tärkeämpiä, meidän lasten rippijuhliin, synttäreille yms ei ehditä kun ovat sopineet kavereidensa kanssa viikonlopusta. Aina

- asuvat samalla paikkakunnalla mutta emme ole heidän uudessa talossa käyneet koskaan kuin piipahtamassa, kun joka viikonloppu heillä on kavereita kylässä, tai ovat itse kavereilla.  yhtään viikonloppua ei ole vuosiin ollut vapaana sille, että meidät olisi esim käsketty syömään heille