Lääkäriopiskelijan bloggausta rajoitetaan - lääkiksen toimesta!
Törmäsin tässä kuumaan perunaan eli erään lääkisopiskelijan kirjoittamaan blogipostaukseen opinnoistaan ja tarkemmin sanottuna ruumiinavauksesta. Juttu oli kirjoitettu mustalla huumorilla, mutta kuitenkin niin ettei ketään henkilöä/potilasta voi jutusta tunnistaa. Kirjoitus oli lähinnä omakohtainen kuvaus ruumiinavauksen pimeästä puolesta: hajuista, roskakoreihin heitetyistä sisäelimistä, kalkkeutuneista suonista, pöydälle levinneestä mahalaukusta ja saksiin jääneistä rasvajäljistä maksan irtoittamisen jälkeen. Ronskia settiä, mutta realistista.
Kuinka ollakaan, lääkiksen opettajat ryntäsivät paikalle valistamaan nuorta tulevaa lääkäriä, kuinka heidän ammattiaan tulee edustaa. Eli ei missään nimessä huumorilla, vaan hartaudella ja vakavuudella. Aivan kuin he olisivat yli-ihmisiä, jotka suhtautuvat tieteenalaansa kuin aseptiikkaan. Opettajat vaativat blogipostauksen poistoa. Nyt se on poistettu, koska lääkärit haluavat ulospäin näyttää norsunluutornista jykeviä viisauksia laukovilta tosikoilta.
Kommentit (82)
kirjoittajan paikkakuntaa mutta ainakin omassa lääkiksessäni muutama vuosi sitten vainajat olivat vanhoja, pitkäaikaissairaita ihmisiä jotka halusivat tehdä hyvän teon ja olla hyödyksi ehkä tavalla jonka tunsivat ainoakseen. He siis lahjoittivat ruumiinsa siihen käyttöön testamentilla.
Minusta on erittäin ymmärrettävää että kyseinen julkisuus voi pahoittaa lahjoittajien omaisten mielen.
Rennosti ja värikkäästi kirjoitettu teksti siitä, millaista lääkiksessä opiskeleminen osaltaan on.
Minusta on erittäin ymmärrettävää että kyseinen julkisuus voi pahoittaa lahjoittajien omaisten mielen.
Pelkäät siis, että teiltä ruumiit loppuu jos totuus tulee ilmi?
Ei tuossa minusta ollut mitään epäkunnioittavaa. Eiköhän jokaiselle ole selvää, etteivät ruumiit nyt varsinaisesti kukkasille tuoksu. Ei tuosta ketään tunnista, vainaja kuin vainaja.
pitänyt tuota kirjoitusta asiallisena. Se voi ihan oikeasti olla loukkaava jonkun avatun vainajan omaisten mielestä, vaikkei siitä voinutkaan tunnistaa ketään. Ei ole kiva mielikuva, että vainajien palasia heitellään roskiksiin eikä minusta tuontyyppistä brutaalia tietoa tarvitse levitellä ruumiinavaussalin ulkopuolelle.
Minusta on erittäin ymmärrettävää että kyseinen julkisuus voi pahoittaa lahjoittajien omaisten mielen.
Pelkäät siis, että teiltä ruumiit loppuu jos totuus tulee ilmi?
se sinunkin raatosi, vaihtoehtona on että kaikki tulevaisuuden lääkäriopiskelijat oppivat ihmisen anatomiaa avaamalla sikoja kuten joissain lääkiksissä on jouduttu viime vuosina tekemään.
Toisaalta dissketioiden mielekkyydestä voidaan olla muutenkin monta mieltä, enkä todellakaan ota tätä aihetta henkilökohtaisesti.
Ei ole kiva mielikuva, että vainajien palasia heitellään roskiksiin eikä minusta tuontyyppistä brutaalia tietoa tarvitse levitellä ruumiinavaussalin ulkopuolelle.
kirjoitus oli varsin "kiltti", vaikka realistinen. Joskus näin videon ruumiinauvaksesta, ja se oli moninkertaiasesti ronskimpi kuin tämä blogi. En ollut aikaisemmin tiennyt, että avaajan otteet ovat niinkin reippaat (riuhdotaan, vedetään, sahataan, heitellään). Vaikka ihan ymmärrettävä se videokin oli jälkikäteen ajateltuna.
Ei meitä maallikkoja tarvitse holhota, arvon terveydenhuollon henkilökunta!!
Joka ammatissa on varjopuolensa eikä niitä silti retostella julkisesti, vaan työkaverien kesken. Tässä tapauksessa kyse on vielä erityisen arasta aiheesta, ihmisten ja jonkun läheisen kuolemasta.
Lääkärin työ on henkisesti usein raskasta ja työkavereiden kesken usein tilanteita puretaankin myös huumorilla, joka auttaa jaksamaan ja pääsemään yli tiukoista paikoista. Mutta ne vitsit pysyvät kahvihuoneen seinien sisällä, enkä kyllä muista koskaan edes opiskeluaikanani kuulleeni, että vainajista olisi puhuttu noin epäkunnioittavaan sävyyn. Nuori kollega tulee oppimaan oikean tyylilajin joka tilanteeseen, ja tässä tilanteessa yliopisto on hienosti osallistunut hänen kasvatukseensa (anteeksi, siis koulutukseensa)
T: lääkäri
Selvästikään ongelma ei ole se, mitä sanotaan, vaan se, kenen kuullen sanotaan.
pitääkö omalla nimellä pistää kaikki nettiin???
Selvästikään ongelma ei ole se, mitä sanotaan, vaan se, kenen kuullen sanotaan.
ja yhteiskunta perustuu monessa muussakin asiassa luottamukselle.
Ja vaikka kuinka olisikin ihanaa saada keskenkasvuisella kirjoitustyylillään huomiota, olisi kuitenkin hyvä ajatella hieman tulevaisuutta, kuka haluaa luovuttaa ruumiinsa häväistäväksi? Mielestäni se on häpäisemistä, että luokitellaan ruumis johonkin kakkosluokkaan ( pulsut, narkkarit, vangit=ihmisiä hekin, toisin kuin kirjoittaja antaa ymmärtää) ja retostellaan sitten netissä.
Joka ammatissa on varjopuolensa eikä niitä silti retostella julkisesti, vaan työkaverien kesken. Tässä tapauksessa kyse on vielä erityisen arasta aiheesta, ihmisten ja jonkun läheisen kuolemasta.
Lääkärin työ on henkisesti usein raskasta ja työkavereiden kesken usein tilanteita puretaankin myös huumorilla, joka auttaa jaksamaan ja pääsemään yli tiukoista paikoista. Mutta ne vitsit pysyvät kahvihuoneen seinien sisällä, enkä kyllä muista koskaan edes opiskeluaikanani kuulleeni, että vainajista olisi puhuttu noin epäkunnioittavaan sävyyn. Nuori kollega tulee oppimaan oikean tyylilajin joka tilanteeseen, ja tässä tilanteessa yliopisto on hienosti osallistunut hänen kasvatukseensa (anteeksi, siis koulutukseensa)
T: lääkäri
Tätä opiskelijaa on ojennettu isompien toimesta, mutta toivoisin, että niitä isojakin joku ojentaisi siitä, millaista esimerkkiä opiskelijoille annetaan suhtautumisessa potilaisiin. Hurtilla huumorilla on aikansa ja paikkansa, mutta lääkärin työ ei voi eikä saa olla lääkärille niin rankkaa, että joka toisesta potilaasta väännetään tyhmää tai loukkavaa vitsiä opiskelijoille. Tämä on monen opiskelijan kokemus, ja mitäs muutakaan pienet perässä kuin isot edellä.
Selvästikään ongelma ei ole se, mitä sanotaan, vaan se, kenen kuullen sanotaan.
Mitä tekopyhää siinä on? En halua kuulla tuollaisia teurasjätetarinoita. Minun pienen poikani ruumis on avattu ja tuntui tosi pahalta lukea netistä tuollaisia mahalaukkumuhju - rasvainen veitsi -reposteluja. Osoittaa tosi huonoa tilannetajua. Toivottavasti tuo opiskelija kypsyy opintojen myötä ja sitten valmiina lääkärinä osaa ajatella vähän paremmin, miltä muista saattaa tuntua.
ihan samalla tyylillä kirjoitetuista jutuista, ketään ei pystyisi edes tunnistamaan.
Selvästi liikutaan ainakin harmaalla alueella. ikävää, jollei tämä tuleva lääkäri sitä tajua.
Tuossa on se lääkäreitä ja opiskelijoita koskeva vaitiolovelvollisuus:
"17 § SalassapitovelvollisuusTerveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen."
Missä kohdassa tuossa blogissa rikotaan tuota vaitiolo/salassapitovelvollisuutta?
Joka ammatissa on varjopuolensa eikä niitä silti retostella julkisesti, vaan työkaverien kesken. Tässä tapauksessa kyse on vielä erityisen arasta aiheesta, ihmisten ja jonkun läheisen kuolemasta.
Lääkärin työ on henkisesti usein raskasta ja työkavereiden kesken usein tilanteita puretaankin myös huumorilla, joka auttaa jaksamaan ja pääsemään yli tiukoista paikoista. Mutta ne vitsit pysyvät kahvihuoneen seinien sisällä, enkä kyllä muista koskaan edes opiskeluaikanani kuulleeni, että vainajista olisi puhuttu noin epäkunnioittavaan sävyyn. Nuori kollega tulee oppimaan oikean tyylilajin joka tilanteeseen, ja tässä tilanteessa yliopisto on hienosti osallistunut hänen kasvatukseensa (anteeksi, siis koulutukseensa)
T: lääkäri
Tätä opiskelijaa on ojennettu isompien toimesta, mutta toivoisin, että niitä isojakin joku ojentaisi siitä, millaista esimerkkiä opiskelijoille annetaan suhtautumisessa potilaisiin. Hurtilla huumorilla on aikansa ja paikkansa, mutta lääkärin työ ei voi eikä saa olla lääkärille niin rankkaa, että joka toisesta potilaasta väännetään tyhmää tai loukkavaa vitsiä opiskelijoille. Tämä on monen opiskelijan kokemus, ja mitäs muutakaan pienet perässä kuin isot edellä.
Ei helvet.ti mitä porukkaa?
Jonkun mielestä toi on loukkaavaa?
Menkää hoitoon.
Lukekaa edes valtteri Suomalaisen Kuolet vain kahdesti-kirja.
Ihme kun siitä ei ole kukaan tullut itkemään.
Ruumiinavaus ei ole kaunis näky ja haju on joskus kuvottava. Aloittelijan on joskus hankala saada selkoa irroitetusta elinblokista, ja sisälmykset voivat näyttää mössöltä alkuun. Vainajaa kunnioittava tapa on työskennellä hallitusti ja välttää silpomista. Taidon kehittymiseen, siihen että osaa oikean tekniikan ja että ymmärtää löydösten merkityksen menee aikaa.
Eritteet eivät ole miellyttäviä. Jos päädyn itse ruumiinavauspöydälle, niin sallin lääkäriopiskelijalle hämmentävät tunteet ja etomisen. En koe, että eritteeni vaativat ylevöittävää asennetta.
Kuolemansyyn selvitys on silti viimeinen palvelus vainajalle ja yhteiskunnalle, jossa ei vain kuolla tuosta vain ilman selvittelyä mikä oli syynä.
että kaikki yliopiston opetus on julkista koska se rahoitetaan julkisilla varoilla. Joten kyllä muillakin kuin lääkäreillä pitäisi olla oikeus tietää, mitä opinnoissa tapahtuu, niin kauan kuin kenenkään yksityisyydensuoja ei vaarannu. Eikä tässäkään potilaita edes haukuttu vaan todettiin tosiasioita.