Lääkäriopiskelijan bloggausta rajoitetaan - lääkiksen toimesta!

muidenkin alojen kohdalla pohditaan etiikaa, esimerkikis sosiaalitieteissä.



tutkijan on kyettävä katsomaan omaa toimintaansa kriittisesti ja pohtimaan sitä, mikä on merkityksellistä tieteen kannalta ja mikä on tutkittavien yksityisyyteen kuuluvaa.



sanavapauden huutelu eettisen kysymyksen kohdalla kertoo siitä, ettei koko etiikan kysymystä ymmärrä.



lääkäriopsikelija vaikuttaa epäkypsältä ja saattaa pysyä sellaisena koko elämänsä.



len käynyt oikeustoeteen laitoksella katsomassa läheistäni, jonka kuolisyytä selvietttiin siellä. vieläkin tuntuu hyvältä, että siinä tilanteessa kohetlu oli todella hienotunteista.

Ei tuollaisella asenteella, ettei ymmärrä kunnioittaa kuollutta, joka periaatteessa vastaa kuollutta potilasta, voi ryhtyä lääkäriksi. Se on ammatti, jossa joutuu kohtaamaan toisten ihmisten syvimmät ja sisimmät asiat. Lääkikseen ei pitäisi empatiakyvyttömillä olla mitään asiaa! Olisi pikimmiten otettava käyttöön testit, joissa mitataan tulevien lääkärien kykyä potilastyöhön - kaikkien luonteet eivät siihen sovi.

pitänyt tuota kirjoitusta asiallisena. Se voi ihan oikeasti olla loukkaava jonkun avatun vainajan omaisten mielestä, vaikkei siitä voinutkaan tunnistaa ketään. Ei ole kiva mielikuva, että vainajien palasia heitellään roskiksiin eikä minusta tuontyyppistä brutaalia tietoa tarvitse levitellä ruumiinavaussalin ulkopuolelle.

en pidä asiallisena sitä, että yritetään rajoittaa toisten ihmisten oikeutta kirjoittaa omaan blogiinsa asioista niinkuin ne kokee.

Mielikuva ei ehkä ole kiva, ja tieto saattaa olla brutaalia, mutta kukaan arvostelijoista ei ole kieltänyt sitä, etteikö juuri tuollaista tapahtuisi. Suurelle yleisölle yritetään ylläpitää kuvaa arvokkaista pyhistä lääkäreistä käyttäytymässä kunnioittavasti ruumiita kohtaan - vaikka he vaan tekevät työnsä, välillä ronskisti ja huumorillakin. So?

Potilastyöhön tarvittava asenne ei välity tuollaisesta blogitekstistä. Kirjoittaja on aivan liian lapsellinen keskustelemaan potilaiden kanssa heidän yksityisimmistä asioistaan - enkä usko, että noin lapsellinen asenne muuttuu ihan parissa vuodessa. Jo harjoitteluun mentäessä tulisi olla empatian osoittaminen ja asiallisuus hanskassa. Potilaiden kokemus usein onkin, että kliinisen lääketieteen edustajilta puuttuu empatiakykyä ja tilannetajua, ja joskus oman ammattikuntani edustajat joutuvat jopa paikkailemaan törppöjen lääkärien aiheuttamia ongelmia jälkikäteen.



t. psykologi

Minusta on outoa että ko. blogisti ei kohun kunnolla noustua kommentoinut enää laatikkoon vaan viimeinen kohun ja julkisuuden positiiviseksi kääntämistä yrittävä kommentti on jonkun miehen, onko tämä blogistin mies? Miksi blogisti ei itse vastaa teksteistään? Onko mies lääkäri?

itse ainakin mielelläni antaisin ruumiini tuollaiseen käyttöön. ei minua tarvitse enää kunnioittaa, olen silloin kuollut.

minusta erityisesti lääkärien opiskelujen pitäisi olla niin avointa, että ruumiinavaussalissa voisi olla vaikka videokamera. jos kerran koulutus on tuollaista, sitä pitää saada kuvata rehellisesti. verorahoilla se kuitenkin maksetaan, kuten monien lääkärien palkat myöhemmin. minusta on vain helpottavaa tietää, että lääkäritkin ovat ihmisiä, ja luotan huumorilla työhönsä suhtautuvaan paremmin kuin tiukkapipoon.

Minäkin luulin että blogissa olisi ollut jotain oikeasti törkeää kirjoittelua, mutta tuohan nyt kuulosti vain lähinnä realistiselta kuvaukselta. Ihmisen elämä on raadollista ja kuolema kuuluu elämään. Kaikki liha kuolee joskus ja liha nyt on vain lihaa (ja rasvaa ja luuta ja kudosnesteitä jne).

En muista, että meillä olisi tuollaista suhtautumista ruumiisiin ollut. Ihan opiskelumielessä sitä tehtiin, ja meille painotettiin kunnioittavaa suhtautumista vainajiin. Eikä niitä elimiä tosiaan roskikseen heitellä, tms. mitä tuossa blogissa kirjoitettiin.

Teki myös pahaa se, kuinka siinä puhuttiin pulsuista ja narkkareista. Ihminen on aina arvokas, oli sitten arkkipiispa tai puliukko.

t. lääkäri

Onko varsinainen blogi nyt poistettu vai mistä löytyy? Löytyykö jostain tuo kollegiaalisuutta kiroava kirjoitus jonka kananen julkaisi saamansa kritiikin jälkeen?

pitänyt tuota kirjoitusta asiallisena. Se voi ihan oikeasti olla loukkaava jonkun avatun vainajan omaisten mielestä, vaikkei siitä voinutkaan tunnistaa ketään. Ei ole kiva mielikuva, että vainajien palasia heitellään roskiksiin eikä minusta tuontyyppistä brutaalia tietoa tarvitse levitellä ruumiinavaussalin ulkopuolelle.

en pidä asiallisena sitä, että yritetään rajoittaa toisten ihmisten oikeutta kirjoittaa omaan blogiinsa asioista niinkuin ne kokee.

Mielikuva ei ehkä ole kiva, ja tieto saattaa olla brutaalia, mutta kukaan arvostelijoista ei ole kieltänyt sitä, etteikö juuri tuollaista tapahtuisi. Suurelle yleisölle yritetään ylläpitää kuvaa arvokkaista pyhistä lääkäreistä käyttäytymässä kunnioittavasti ruumiita kohtaan - vaikka he vaan tekevät työnsä, välillä ronskisti ja huumorillakin. So?

Jos ei, on helppo suhtautua tuollaisiin kirjoituksiin noin kuin sinä, so? asenteella. Varmaan monet nuoret joilta ei ole vielä perheenjäseniä kuollut, saattaa ajatella noin mutta sitten ääni kellossa muuttuu, kun ajattelet, että miehesi ruumiista kirjoitettaisiin noin.

siihen, että joku hautausurakoitsijan työtä opetteleva kirjoittaisi blogiin hurttia huumoria sisältävän tekstin vainajien käsittelemisestä. Että miten ne raajat heitellään sinne arkkuun vähän sinne päin ja että saattaa ne ruumiit haistakin. Ja sitten kun poltetaan uunissa, tulee ällö palavan lihan käry.



Sitten joku puolustaisi kirjoitusta, että "suurelle yleisölle yritetään ylläpitää kuvaa arvokkaista pyhistä hautausurakoitsijoista käyttäytymässä kunnioittavasti ruumiita kohtaan - vaikka he vaan tekevät työnsä, välillä ronskisti ja huumorillakin. So?"



73

Olen itse lääkiksen opiskelija, tosin eri kaupungissa kuin tämä kyseinen blogisti. En ole huomannut opiskelijakollegoiden keskuudessa epäkunnioittavuutta vainajia kohtaan, keskustelu obduktio- ja dissektiotilanteissa on pikemminkin jännittyneen asiallinen. Onpa joku pyörtynytkin siellä hermostuneisuuttaan. Osalla porukasta on kyllä selvästi vielä henkinen kasvu kesken mutta se ei ole tullut tällaisissa tilanteissa esille. Toivottavasti he vielä kehittelevät empatiakykyään tai keskittyvät alalle, jossa sitä ei niin tarvita, painotan kuitenkin että valtaosa on asiallisia ja fiksuja!



Kyseinen blogikirjoitus liikkuu mielestäni epäasiallisuuden rajamailla. Huumorilla on yritetty kuvata tilannetta, mutta mielestäni vakavalla ja herkällä asialla ei pidä vitsailla. Vaikka jotakuta ehkä kiinnostaakin tietää ronskisti kirjoitettuja yksityiskohtia, pitäisi ensisijaisesti ajatella niitä, jotka ovat läheisensä menettäneet eivätkä halua rakkaastaan kirjoitettavan tuolla lailla.

täällä. Meillä pidettiin ennen ensimmäistä dissektioita luento, jossa painotettiin että salissa käyttäydytään kunnioittavasti vainajia kohtaan ja että ihan kaikki siellä tapahtuvat asiat jäävät sitten avaussalien seinien sisälle. Luennon pitäjä ymmärsi, että ruumiinavaukset ovat lääkärin taimelle jännittävä asia ja moni näki kuolleen ihmisen ehkä ensi kertaa läheltä kuten minä. Tämä tekee sen, että jännitys ja koettu ahdituskin voi purkautua ulkopuolisille retosteluna. Siksi vaitiolovelvollisuudesta muistutettiin meidän yliopistossa erikseen.

lääkiksessä blogisti opiskelee?

kun en saa blogissani hurtilla huumorilla kirjoittaa dementeistä hoitamistani potilaista?

Lääkärikunnan sisällä heitetään niin hurttia huumoria, että jopa rekkamiehiä ujostuttaa. Ja tätä tehdään sekä elävistä että kuolleista. Mieheni vuosikurssilla eräs opettaja sanoi kierrolla mukana olleille opiskelijoille, että "Tämä mummo on pihalla kuin tamppoonin naru." ja nauroi räkättäen päälle. Se siitä kunnioittavasta käytöksestä. Ja näitä tarinoita riittää. Niitä vain ei saa kertoa ulkopuolisille.

auta armias tuota paskiaista jos mun kuullen erehtyis sanomaan noin!! Ei ole tekopyhyyttä vaatia edes jotain kunnioitusta ihmiselle joka kärsinyt paljon ja on toisten armoilla...myös ruumista pitää asiallisesti kohdella ja kunnioittaa.

Hienosti kirjoitit, sen mitä ajattelin!

KIITOS!

täällä. Meillä pidettiin ennen ensimmäistä dissektioita luento, jossa painotettiin että salissa käyttäydytään kunnioittavasti vainajia kohtaan ja että ihan kaikki siellä tapahtuvat asiat jäävät sitten avaussalien seinien sisälle. Luennon pitäjä ymmärsi, että ruumiinavaukset ovat lääkärin taimelle jännittävä asia ja moni näki kuolleen ihmisen ehkä ensi kertaa läheltä kuten minä. Tämä tekee sen, että jännitys ja koettu ahdituskin voi purkautua ulkopuolisille retosteluna. Siksi vaitiolovelvollisuudesta muistutettiin meidän yliopistossa erikseen.

Juuri näin meilläkin. Ollaankohan samassa kaupungissa? :) Tuo on varmasti totta että jännitys ja vaikeat tunteet voivat sitten purkautua tuolla lailla väärällä tavalla. Asiasta tulee ehkä tarve avautua, koska ko. tilanteet ovat aika lailla tavallisesta poikkeavia. Keskustelu tulisi kuitenkin rajoittaa opiskelukavereiden keskuuteen.

nimenomaan :)

Ja ehkä jatkossa Stadin lääkiksenkin..

Ja ehkä jatkossa Stadin lääkiksenkin..

täälläkin yksi Kuopiosta valmistunut, ja muistan edelleen sen luennon ennen ensimmäisiä dissektioita. Ei olisi tullut kyllä mieleenkään kirjoitella mihinkään blogiin. Tosin ei niitä silloin vielä tainnut juurikaan ollakaan.