Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kyseenalaistaa sääntömme
16.12.2012 |
Meillä on 9-vuotias poika, jonka kasvattaminen on kohtuullisen haastavaa. Yksinkertaisesti tilanne on sellainen, että mitä tiukemmat rajat pojalla on, sitä paremmin hän ja koko perhe voi.
Tämä koskee esim. tietokonepelejä - jos poika saa pelata esim. kerran viikossa sovitun ajan, hän on koko viikon huonotuulinen ja kaikki paitsi peliaika on huonoa aikaa. Jos taas tietokonepelejä ei pelata ollenkaan, poika on pääsääntöisesti hyväntuulinen. On muitakin asioita, joissa hän toimii tällä tavalla - täyskielto sopii paremmin kuin säännöstely.
Pojalla on koulussa vain yksi läheinen kaveri, mukava samanikäinen poika. Kaverilla on kotonaan löysemmät säännöt. Meidän sääntömme ovat tämän pojan mielestä todella tiukat, aivan liian tiukat.
Nyt ongelmaksi on tullut, että poikamme kaveri kyseenalaistaa todella voimakkaasti perheemme sääntöjä. Kun hän on meillä kylässä, lähes koko kyläilyaika kuluu siihen, että kaveri juttelee minun kanssani ja kyselee, mitä kaikkea poikamme saa tehdä ja mitä ei, ja miksi ei, ja saisiko tehdä jos, ja mitä tapahtuu jos ei tottele, jne, jne... Olen useaan otteeseen tuonut esiin, että perheemme säännöt ovat oma asiamme, enkä perustele niitä lasteni kavereille. Samalla olen kertonut, että säännöt oon tarkkaan harkittu ja jokaiselle niistä on syynsä, vaikka emme niitä sen enempää selittelekään. Poika jatkaa kyselemistään.
Oma poikamme on hyväksynyt sääntömme hyvin ja aikaisemmin myös noudattanut niitä. Nyt viime aikoina poika kuitenkin enenevässä määrin vastustaa sääntöjämme ja kokee ne epäreiluiksi, koska kaveri jankuttaa myös pojalle tästä asiasta silloin, kun emme ole paikalla. Poikamme yrittää pyytää kaveria, että tämä ei kyselisi, mutta turhaan. Kaveri on tosi sinnikäs kyselemään, joten en yhtään ihmettele, että poikaakin alkaa asia turhauttaa (niin kysely kuin ne säännötkin).
Tämä alkaa käydä rasittavaksi. Haluaisin kovasti tukea lapseni ja tämän kaverin ystävyyttä, sillä muuten kaveri on kiva, lapsilla on useita yhteisiä kiinnostuksen kohteita eikä pojallani ole myöskään muita läheisiä kavereita. Tämä sääntöjemme kyseenalaistaminen alkaa kuitenkin käydä rasittavaksi ja hankaloittaa myös perheemme elämää.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä, miten tällaisen asian ratkaisisi?
Kommentit (55)
et kai oikeasti kuvittele, että voit jatkossakin ratkaista kaikki vaikeat asiat tai "ongelmat" tiukoilla rajoilla? Se, että asia vain kielletään voi aiheuttaa vain suurempia ongelmia jatkossa ja taatusti ainakin kapinaa ja siitä on turha syyttää kavereita.
Siitä olen samaa mieltä, että sääntöjä ei tarvtise kavereille perustella, mutta omalle lapselle kyllä ja jos linja on noin tiukka että pelaaminen on käytännössä kielletty niin perusteet saavat olla muuten aika hyvät.
Pelaaminen on itseasiassa ihan kehittävää ja hyväsikin lapsille monestakin syistä, mutta toki sen määrää pitää rajoittaa. Jos perusteena on vain se, että lapsi on kiukkuinen niin kehoittaisin käymään läpi kiukkuisuuden syitä ja miettiäään mitä asialle voisi tehdä. Pelkällä kieltolinjalla poikasi on kohta hyvin yksinäinen, kapinoi ja menetelmä ei muutenkaan toimi kovin pitkälle elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et kai oikeasti kuvittele, että voit jatkossakin ratkaista kaikki vaikeat asiat tai "ongelmat" tiukoilla rajoilla? Se, että asia vain kielletään voi aiheuttaa vain suurempia ongelmia jatkossa ja taatusti ainakin kapinaa ja siitä on turha syyttää kavereita.Siitä olen samaa mieltä, että sääntöjä ei tarvtise kavereille perustella, mutta omalle lapselle kyllä ja jos linja on noin tiukka että pelaaminen on käytännössä kielletty niin perusteet saavat olla muuten aika hyvät.
Pelaaminen on itseasiassa ihan kehittävää ja hyväsikin lapsille monestakin syistä, mutta toki sen määrää pitää rajoittaa. Jos perusteena on vain se, että lapsi on kiukkuinen niin kehoittaisin käymään läpi kiukkuisuuden syitä ja miettiäään mitä asialle voisi tehdä. Pelkällä kieltolinjalla poikasi on kohta hyvin yksinäinen, kapinoi ja menetelmä ei muutenkaan toimi kovin pitkälle elämässä.
Lapsen pitää lisäksi oppia käsittelemään erilaisia tunteita ja jos esimerkiksi tiedetään, että pelaaminen aiheuttaa kiukkuisuutta ei mielestäni kannata pyrkiä pelkästään helppoon ratkaisuun ts. kieltää pelaaminen vaan pitää pelaamisen määrä kohtuullisena antaa pojalle mahdollisuus oppia hallitsemaan omia tunteitaan. Läksytkin voivat aiheuttaa kiukkuisuutta, mutta et varmaan ajatellut hoitaa ongelmaa soittamalla opettajalle ja kertoa että meidän pojalle ei saa läksyjä antaa. Perustelemattomat säännöt ovat lisäksi vittuilua ja kiusaamista vaikkei pienille lapsille kaikkea tarvitsekaan perustella niin kyllä 9-vuotias alkaa normaalista jo kiinostua myös rangaistusten ja sääntöjen syistä. Toisaalta nuo perusteet antavat mylös mahdollisuuden miettiä ja vaikuttaa omaan käytökseen.
Tämän ketjun perusteella tietokone- ja konsolipelit ovat lapsen elämän kannalta ensisijaisen tärkeitä, niitä ilman ei lapsi voi elää, tai hänen tulevaisuutensa on menetetty, perhe outo ja hoidon tarpeessa. Huh-huh.
Meidän perheellä on myös varmasti monen mielestä tiukkoja sääntöjä, eikä kuulu pätkääkään kavereille, miksi meillä tehdään näin. Suomalainen lastenkasvatus on yleisesti ottaen tolkuttoman leväperäistä, mistä tämä ketju toimii hyvänä esimerkkinä.
kavereita on teilla n. 24/7 :)
Ennen oli normaalia että ihmiset oli erilaisia, myös sosiaalisuudeltaan. Nyt sun pitäisi haluta että poikaporukkaa hengaa teillä jatkuvasti. Jos et jaksa sitä tai ainaista pleikan peluuta, sulla on asperger ja tulevaisuutesi on menetetty.
Onhan se ihan tervettä että naapurin Jamppa-Tiina sanelee säännöt teidän perheessä. Ei niitä aikuisten paskoja sääntöjä tarvita, naapurin Peetu tietää kyllä mikä on hyväksi lapsellesi.
Ei ihmetytä että niin monet lapset voi Suomessa pahoin.
Tämän ketjun perusteella tietokone- ja konsolipelit ovat lapsen elämän kannalta ensisijaisen tärkeitä, niitä ilman ei lapsi voi elää, tai hänen tulevaisuutensa on menetetty, perhe outo ja hoidon tarpeessa. Huh-huh.
Meidän perheellä on myös varmasti monen mielestä tiukkoja sääntöjä, eikä kuulu pätkääkään kavereille, miksi meillä tehdään näin. Suomalainen lastenkasvatus on yleisesti ottaen tolkuttoman leväperäistä, mistä tämä ketju toimii hyvänä esimerkkinä.
menkää vaikka joskus jonnekin kahvilaan ihan kahden jotta oma lapsesi ei ole siinä turhautumassa. Ei tuo kaveri tunnu kyseenalaistavan sääntöjänne vaan haluaa ymmärtää niitä. Kun hän ymmärtää miksi teillä täytyy olla tiettyjä kieltoja, ei hän enää "kyseenalaista" niitä.
Pojallasi on todella fiksu ystävä kun kyselee sinulta eikä vain yllytä poikaasi kapinoimaan sääntöjä vastaan selkäsi takana. Hemmetti, toivon että tuosta poikasi kaverista tulee lääkäri tai vastaava kun jo noin nuorena haluaa ymmärtää toisten ihmisten erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei osaa käyttäytyä, mitä se teillä tekee?
kavereita on teilla n. 24/7 :)
Ennen oli normaalia että ihmiset oli erilaisia, myös sosiaalisuudeltaan. Nyt sun pitäisi haluta että poikaporukkaa hengaa teillä jatkuvasti. Jos et jaksa sitä tai ainaista pleikan peluuta, sulla on asperger ja tulevaisuutesi on menetetty.
Onhan se ihan tervettä että naapurin Jamppa-Tiina sanelee säännöt teidän perheessä. Ei niitä aikuisten paskoja sääntöjä tarvita, naapurin Peetu tietää kyllä mikä on hyväksi lapsellesi.Ei ihmetytä että niin monet lapset voi Suomessa pahoin.
Tämän ketjun perusteella tietokone- ja konsolipelit ovat lapsen elämän kannalta ensisijaisen tärkeitä, niitä ilman ei lapsi voi elää, tai hänen tulevaisuutensa on menetetty, perhe outo ja hoidon tarpeessa. Huh-huh.
Meidän perheellä on myös varmasti monen mielestä tiukkoja sääntöjä, eikä kuulu pätkääkään kavereille, miksi meillä tehdään näin. Suomalainen lastenkasvatus on yleisesti ottaen tolkuttoman leväperäistä, mistä tämä ketju toimii hyvänä esimerkkinä.
No onhan nämä samat ilmiöt puitu täällä av:llakin jo moneen kertaan, mutta joka kerta jaksaa hämmästyttää... Jos lapsi ei "kestä" katsella ruudulta kaikenlaista vilinää ja mökää, niin tokihan sen takia on joku diagnoosi hankittava? Ja jos ei ole halua kaveerata jokaisen vastaantulevan tyypin kanssa, niin pakko on olla jotain vikaa? Itselläni on 9-v. poika, joka pelaa tietokoneella jotain shakkia tai jalkapallopeliä tms. väkivallatonta. Shakki vielä menee, mutta noista vilkkaammista peleistä menee joskus ylikierroksille. Ja ymmärrän ihan hyvin tuon, että tiukalla pelien säännöstelyllä on koko ajan pahalla päällä, mutta jos ei pelaa lainkaan, menee paremmin. Ehkä pikku hiljaa suosittelisin kokeilemaan jotain tooosi rauhallista tekemistä tietokoneella (luin ketjun laiskasti eli en nyt muista, mitä teillä oli kokeiltu), mutta mikään hengenhätä tällä ei ole. Ja joka tapauksessa suurimpaan osaan luokan räiskijäroopeista ei joku shakki tee mitään vaikutusta. Musta on ihan älytöntä yrittää mielistellä jotain kasvattamattomia kakaroita, jotka paremman puutteessa hakee elämäänsä merkitystä väkivallan ihannoinnilla. Jos on vähän asperger-piirteinen, niin mitä sitten, jos ainoa haitta elämässä on todella se, ettei ole prikulleen samanlainen kuin kaikki muut? Varmaan niitä lääkäreitä innostaa alkaa tutkia lasta, antamaan diagnoosia ja tukitoimia sen takia, että lapsi jaksaisi sitten pelata jotain älämölöpelejä? Oma lapseni on aina ollut vähän asperger-piirteinen, pienempänä enemmänkin, mutta noita piirteitä on suvussa ja kaikki ovat täyspäisiä. Kun hän oli pieni, vietin unettomia öitä murehtien hänen tulevaisuuttaan kiusattuna, mutta vielä ei ole uhka toteutunut, ja olen pitänyt parempana nukkua yöt. Joo, poika on outo, olemme outoja, ei pelata räiskintäpelejä, ei ole uusinta tekniikkaa, pojalla ei ole edes omaa kännykkää, mutta koulussa riittää välitunneilla kavereita ja yksi kaveri on koulun jälkeen (tätäkään en pitäisi mitenkään "välttämättömänä", koska kuten moni muukin, olen joutunut kasvattajan rooliin, kun tämä kaveri vaatii ruokaa, sotkee meillä tavaroita jne.). En ymmärrä, miksi meidän pitäisi elää eri tavalla. Luultavasti noista peleistä sun muusta tulee keskustelua jossain vaiheessa, mutta sitähän se kasvattaminen ja elämä on: muuttuvia tilanteita. Jos tällä hetkellä menee hyvin näin ja linja tuntuu moraalisesti kestävältä, en todellakaa jaksa murehtia jokaista mahdollista tulevaa uhkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollessaan pelaavat koko ajan, koska meidän kodin säännöissä se on sallittua. Kummallisinta on se, että koska lapsen äiti ei tästä tiedä, ei lapsella ilmene mitään erityistä pahantuulisutta jne.
Kerra poika oli yökylässä ja oikein odotin, koska huonotuulisuus alkaa - sitä ei tullut. Pojan äiti vieläpä kiitteli, että viikko oli mennyt niin kivasti, kun pojat olivat purkaneet yhdessä energiaa ulkona.
En hennonnut kertoa, että yhtenä osasyynä oli tietokonepelien ihmeellinen maailma.
Mutat tästä on esimerkki. Poikani kaverin äiti ei tiedä peleistä mitään ja konsolia ei ole ostettu.
Kavereita ei käynyt kylässä pojan luona lainkaan.
Poika alkoi liehitellä kavereitaan, että saisi ne pysymään. Eli alkoi käsikassaraksi, joka tekee kaiken paskan kun muut käskee.
Eli tämän pojan kohdalla ei pelikoneettomuus suojannut. On tällä hetkellä melkoinen häirikkö ja kulkee ihan paskaporukassa. Tekee kaiken mahdollisen kielletyn, että saisi ihailua kun muuten ei saa kavereita.
Meillä on pelikone ja meillä käy kavereita. Mutta eilenkin kaverit leikkivät legoilla olkkarin lattialla 3 tuntia. Ja pojat on jo 11v.
Tämän ketjun perusteella tietokone- ja konsolipelit ovat lapsen elämän kannalta ensisijaisen tärkeitä, niitä ilman ei lapsi voi elää, tai hänen tulevaisuutensa on menetetty, perhe outo ja hoidon tarpeessa. Huh-huh.
Meidän perheellä on myös varmasti monen mielestä tiukkoja sääntöjä, eikä kuulu pätkääkään kavereille, miksi meillä tehdään näin. Suomalainen lastenkasvatus on yleisesti ottaen tolkuttoman leväperäistä, mistä tämä ketju toimii hyvänä esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kaveri on teillä, vai meneekö överiksi samantien? valitettavasti ymmärrän poikaa ja hänen uteliaisuuttaan, ne toisten perheiden säännöt voi tosiaan kuulostaa utopistisilta ja ihmettelee niitä (osa voi olla hänelle itsestäänselvyyksiä,mitä teillä ei saa tehdä)
teidän säännöstönne. Oletteko perustelleet sitä edes lapsellenne - vai eikö vanhempien täydy tehdä edes sitä?
Höllää vähän hihnaa, hulluksihan tuosta lapsi tulee. Ei ihme, ettei tuolla menolla ole kavereita koulussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella kummalliselta. Onko hänellä jokin neurologinen ongelma, migreeni tai muu juttu, että pelien vilkkuvuus tekee hänestä ärtyisän noin pitkäksi aikaa? Noin tiukkaa pelisääntöä en ole kuullut kellään, joten en ihmettele että se herättää kummastusta. Meillä 10-v saa pelata tunnin päivässä ja pitempään jos ulkoilee paljon tai tekee kotitöitä. Kaverinsa saavat kuulemma pelata rajattomasti.
jos ei pyynnöstä huolimatta lopeta kyselemistä. Vaikuttaa ihan 5-vuotiaalta. Meille ei pojalla olisi asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kaveri on teillä, vai meneekö överiksi samantien? valitettavasti ymmärrän poikaa ja hänen uteliaisuuttaan, ne toisten perheiden säännöt voi tosiaan kuulostaa utopistisilta ja ihmettelee niitä (osa voi olla hänelle itsestäänselvyyksiä,mitä teillä ei saa tehdä)
Mitään pelikonsoleita meillä ei ole, joten videopelejä eivät voi meillä pelata. Mutta muuten saavat tehdä meillä mitä haluavat, ja ovat aikaisemmin leikkineet mm. roolipelejä keskenään, maalanneet Taru sormusten herrasta -hahmoja tai bolottaneet. Ihan mukavaa tekemistä mielestäni. Ottaneet välillä välipalaa, olen yleensä laittanut jätskiä tms. hyvää, kun kaveri on meillä.
Koulukaverit ja harrastuskaverit riittävät? Kaikki eivät halua että joku roikkuu koko ajan heillä.
Ilman peliriippuvuutta ei ole tulevaisuutta.
Huolestuttavaa.