Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kyseenalaistaa sääntömme
16.12.2012 |
Meillä on 9-vuotias poika, jonka kasvattaminen on kohtuullisen haastavaa. Yksinkertaisesti tilanne on sellainen, että mitä tiukemmat rajat pojalla on, sitä paremmin hän ja koko perhe voi.
Tämä koskee esim. tietokonepelejä - jos poika saa pelata esim. kerran viikossa sovitun ajan, hän on koko viikon huonotuulinen ja kaikki paitsi peliaika on huonoa aikaa. Jos taas tietokonepelejä ei pelata ollenkaan, poika on pääsääntöisesti hyväntuulinen. On muitakin asioita, joissa hän toimii tällä tavalla - täyskielto sopii paremmin kuin säännöstely.
Pojalla on koulussa vain yksi läheinen kaveri, mukava samanikäinen poika. Kaverilla on kotonaan löysemmät säännöt. Meidän sääntömme ovat tämän pojan mielestä todella tiukat, aivan liian tiukat.
Nyt ongelmaksi on tullut, että poikamme kaveri kyseenalaistaa todella voimakkaasti perheemme sääntöjä. Kun hän on meillä kylässä, lähes koko kyläilyaika kuluu siihen, että kaveri juttelee minun kanssani ja kyselee, mitä kaikkea poikamme saa tehdä ja mitä ei, ja miksi ei, ja saisiko tehdä jos, ja mitä tapahtuu jos ei tottele, jne, jne... Olen useaan otteeseen tuonut esiin, että perheemme säännöt ovat oma asiamme, enkä perustele niitä lasteni kavereille. Samalla olen kertonut, että säännöt oon tarkkaan harkittu ja jokaiselle niistä on syynsä, vaikka emme niitä sen enempää selittelekään. Poika jatkaa kyselemistään.
Oma poikamme on hyväksynyt sääntömme hyvin ja aikaisemmin myös noudattanut niitä. Nyt viime aikoina poika kuitenkin enenevässä määrin vastustaa sääntöjämme ja kokee ne epäreiluiksi, koska kaveri jankuttaa myös pojalle tästä asiasta silloin, kun emme ole paikalla. Poikamme yrittää pyytää kaveria, että tämä ei kyselisi, mutta turhaan. Kaveri on tosi sinnikäs kyselemään, joten en yhtään ihmettele, että poikaakin alkaa asia turhauttaa (niin kysely kuin ne säännötkin).
Tämä alkaa käydä rasittavaksi. Haluaisin kovasti tukea lapseni ja tämän kaverin ystävyyttä, sillä muuten kaveri on kiva, lapsilla on useita yhteisiä kiinnostuksen kohteita eikä pojallani ole myöskään muita läheisiä kavereita. Tämä sääntöjemme kyseenalaistaminen alkaa kuitenkin käydä rasittavaksi ja hankaloittaa myös perheemme elämää.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä, miten tällaisen asian ratkaisisi?
Kommentit (55)
Ymmärrän teitä ja tiukkoja sääntöjänne. Olette katsoneet että se toimii lapsellenne parhaiten, ja on hänelle hyväksi. Meillä on myös keskivertoa tiukemmat säännöt ja kasvatus, ja olen muutaman kerran tavannut näitä kyseenalaistavia lapsia. Eikä siinä mitään, kerran pari voi kysäistä mutta jankata ei aleta. Kotikasvatus näkyy tässä hyvin, kyllä se vaan niin on että lapset opetetaan käyttäytymään toisia kunnioittavasti eikä toisten koteihin mennä jankkaamaan aikuisten kanssa säännöistä. Kodissa kodin tavalla. Sun on vain oltava vieraan pojan kanssa tiukkana, tosin en auttaako se jos kotona ei ole opetettu käyttäytymään. Sanot että täällä on nämä säännöt ja piste. Jos ei homma toimi niin taukoa vierailuille.
Tuossa joku ehdotti otteen höllentämistä vieraan pojan aikana, se olisi mielestäni oman pojan kannalta aika epäjohdonmukaista ja saattaisi vain aiheuttaa lisää vastustusta.
Jaksamista teidän perheellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinko ykstoikkoisina ja arvoisina sitä täysi-ikäiseksi tulleita pidät?
Voi luoja...
Yks perssilmä taidat kyllä olla
varsinkin leireillä tuppaavat menemään noin kiusausjutut aika överiksi. Viime kesän leirikiusausta selvitellään vieläkin partiossa.
Noinko ykstoikkoisina ja arvoisina sitä täysi-ikäiseksi tulleita pidät? Voi luoja... Yks perssilmä taidat kyllä olla
Ymmärrän teitä ja tiukkoja sääntöjänne. Olette katsoneet että se toimii lapsellenne parhaiten, ja on hänelle hyväksi. Meillä on myös keskivertoa tiukemmat säännöt ja kasvatus, ja olen muutaman kerran tavannut näitä kyseenalaistavia lapsia. Eikä siinä mitään, kerran pari voi kysäistä mutta jankata ei aleta. Kotikasvatus näkyy tässä hyvin, kyllä se vaan niin on että lapset opetetaan käyttäytymään toisia kunnioittavasti eikä toisten koteihin mennä jankkaamaan aikuisten kanssa säännöistä. Kodissa kodin tavalla. Sun on vain oltava vieraan pojan kanssa tiukkana, tosin en auttaako se jos kotona ei ole opetettu käyttäytymään. Sanot että täällä on nämä säännöt ja piste. Jos ei homma toimi niin taukoa vierailuille.
Tuossa joku ehdotti otteen höllentämistä vieraan pojan aikana, se olisi mielestäni oman pojan kannalta aika epäjohdonmukaista ja saattaisi vain aiheuttaa lisää vastustusta.
Jaksamista teidän perheellenne!
Pointti on juuri tämä: säännöt ovat sellaiset, jotka toimivat lapsellemme ja ovat hänelle hyväksi. Tähän on ainakin pyritty, varmasti parannettavaakin on. Jos sääntöjä harkitaan uudelleen, sen pitää kuitenkin mielestäni perustua omaan (tai asiantuntijoiden) arvioon tilanteesta, ei pojan kaverien hämmästelyyn.
tuossa alkuperäisessä kysymyksessä, mutta hurjalta kuulostaa, että joutuisi kiusatuksi tai olisi epänormaali perheen toimintatapojen takia. Meillä lapset ovat vasta 1- ja 3-vuotiaat, eikä esim tv:tä katsota ollenkaan. Nyt asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta enpä kyllä lähtisi mielelläni tällaisia sääntöjä muokkaamaan vain siksi, että jonkun muun mielestä pitää...
Pystyisitkö ap olemaan vaikka yhteydessä kaverin vanhempiin ja pyytämään, että ottavat asian puheeksi kotona. Tuollainen tenttaaminen ei minusta kuulu hyviin käytöstapoihin, edes lapselta. Ehkä omien vanhempien sanominen toimisi, jos ei kerran sinua usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että poikasi ei saa pelata ollenkaan, koska tulee siitä huonolle tuulelle. Oletkohan vetänyt vähän mutkia suoriksi noiden tulkintojesi kanssa.
Mitä jos katsoisit mitä pelejä pelaa (jos huonotuulisuus johtuukin niistä peleistä) ja peliaika olisi rajallinen (esim. tunti päivässä) ja sitten olisi muutama päivä sellainen, että ei pelaisi ollenkaan.
Kyllä minäkin kyseenalaistaisin noin tiukat säännöt. Varsinkin kun itse näytät viihtyvän koneella ja sitten lapsellasi ei ole sinne mitään asiaa.
Tämän koulukaverin lisäksi pojalla on yksi toinen läheinen kaveri, joka on muutaman vuoden vanhempi ja eri koulussa. Tämän toisen kanssa pelaavat päivät pitkät roolipelejä ja miettivät maailmaa, kehittelevät teorioita erilaisista ilmiöistä ym. Ihanaa katsottavaa. Oikeasti poikani on minusta tosi erityinen, ei ihan tavallinen tosiaan, mutta hyvällä tavalla.
Just tolleen kaikkien sekopäälapsien (Pekka-Eric Auvinen jne) äidit ajattelevat lapsistaan. Poika on e-r-i-t-y-i-n-e-n...Mitä jos tähtäisit välillä siihen normaaliin. Parempi lapsen psyykelle olla sellainen tavallinen vaan kun että vanhemmat katsovat ylöspäin ja ihastelevat lapsen e-r-i-t-y-i-s-y-y-t-t-ä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän koulukaverin lisäksi pojalla on yksi toinen läheinen kaveri, joka on muutaman vuoden vanhempi ja eri koulussa. Tämän toisen kanssa pelaavat päivät pitkät roolipelejä ja miettivät maailmaa, kehittelevät teorioita erilaisista ilmiöistä ym. Ihanaa katsottavaa. Oikeasti poikani on minusta tosi erityinen, ei ihan tavallinen tosiaan, mutta hyvällä tavalla.Just tolleen kaikkien sekopäälapsien (Pekka-Eric Auvinen jne) äidit ajattelevat lapsistaan. Poika on e-r-i-t-y-i-n-e-n...Mitä jos tähtäisit välillä siihen normaaliin. Parempi lapsen psyykelle olla sellainen tavallinen vaan kun että vanhemmat katsovat ylöspäin ja ihastelevat lapsen e-r-i-t-y-i-s-y-y-t-t-ä.
Se Pekka-Eric taisi kuitenkin pelata niitä pelejä.
melkoisia vastauksia täällä... Miten te kaikki elitte aikana, kun tietokoneet ja telkkarit eivät olleet mitenkään erityisen yleisiä?
Ensinnäkin minusta on hienoa, että edes yhden perheen lapsen energia on siirretty käytettäväksi johonkin muuhun kuin tietokoneisiin ja televisioihin. Toiseksi se ei kuulu kenellekkään, miksi jossain on tehty sellaisia päätöksiä, kuin on tehty.
Joku tuossa jo ehdottikin kaverin vanhemmille puhumista. Heille voisitkin varmasti perustella kantasi, jolloin heille jää sitten lapsen tenttaaminen. Sillä asia ratkeaisi kaikista parhaiten, eikä lapsesi menetä ystäväänsä mahdollisen tapaamisrajoittamisen takia.
Oikeasti, moni muu vanhempi voisi tehdä lapselleen samantapaisia sääntöjä, niin eivätpähän kiusaisi... niin mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että poikasi ei saa pelata ollenkaan, koska tulee siitä huonolle tuulelle. Oletkohan vetänyt vähän mutkia suoriksi noiden tulkintojesi kanssa.
Mitä jos katsoisit mitä pelejä pelaa (jos huonotuulisuus johtuukin niistä peleistä) ja peliaika olisi rajallinen (esim. tunti päivässä) ja sitten olisi muutama päivä sellainen, että ei pelaisi ollenkaan.
Kyllä minäkin kyseenalaistaisin noin tiukat säännöt. Varsinkin kun itse näytät viihtyvän koneella ja sitten lapsellasi ei ole sinne mitään asiaa.
Ja tämän kirjoittaja voisi opetella lukemaan ja ymmärtämään luettua. Kaikkiin näihin ehdotuksiisi (mitä pelejä, kuinka usein ja millaisia taukoja) on ap jo vastannut. Samoin siihen että on nähnyt muita lapsia pelailemassa ja se on aivan eri asia kuin heidän lapsensa...
- En ole ap mutta tympäsee lukea haukkuja jos ei edes lue ketjua...
Meillä ei lapset saa pelata tietokoneella mitään tappelupelejä ym. väkivaltapelejä.
Meille tuli 9v poika ja oli meidän saman ikäisen lapsen kanssa koneella ja huomasin että pelasi jotain tappelipeliä netistä. Kielsin. Alkoi kova jankkaaminen että miksi ei saa pelata tappelupeljä jne. Minä ilmoitin vain että koska minä en halua että meidän lapset pelaavat väkivaltapelejä.
Muutenkin kyseinen lapsi kyseenalaistaa meidän sääntöjä käydessään (vaeltelee ruoka kädessä pitkin keittiötä ja olkkaria vaikka kiellän). No pidän silloin lapsia hieman tarkemmin silmällä ja katson ettei tehdä mitään isompaa pahuutta ainakaan. Ja tietokoneella saavat käydä vain harvoin tämän pojan kanssa.
Meillä ei omat lapset pelaa edes jokaviikko tietokoneella. Meillä tietokoneelle menemiseen pitää kysyä lupa ja sen saa jos on läksyt ym. asiat hoidettuna ja perustelee hyvin miksi pitäisi saada katsoa lego-ohjeita tai pelata.
Ap:na koettaisin huolehtia että pojilla on jotain muuta mukavaa tekemistä niin että kaveruus säilyy. Ja pojan uteluihin esim. miksi ei saa pelata voi vastata myös että kyllä teidän lapsella on muuta ja mukavampaa tekemistäkin. Ja jonkun suosittelemaa huumoriakin kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen on aina ollut vaikea saada ystäviä, paljon ennen sitä, kun meidän kasvatus olisi asiaan voinut vaikuttaa.
Kyllähän tuollainen tausta näkyy lapsessa outoutena. Oletteko adoption/sijoituksen takia minkään terapian piirissä. Suosittelisin, koska kuulostaa tosi oudolta.
televisioon ja peleihin tosi voimakkaasti. Muutenkin tosi herkkä lapsi. Kotona ei ole pelejä lainkaan, muualla on kokeillut. Televisiota saa katsoa jonkin verran.
Mutta meillä voisin kuvitella käyvän samoin kuin ap:lla. Ja kyse ei ole pelkästään siitä, että tulee huonolle tuulelle pelattuan/katsottuaan telkkua vaan myös siitä, että koska se kiinnostaa niin älyttömän paljon, että edellisen kerran päätyttyä aletaan elämään vain sitä seuraavaa kertaa kohti ja kiukkuamaan, koska siihen on tietenkin vielä aikaa/odotusta jäljellä. Oli se aika sitten mikä tahansa. Sitä kiinnostavaa odotellessa on sitten tosi vaikea alkaa tekemään mitään muuta ja innostumaan mistään muusta.
Mutta kovalla harjoittelulla meillä on saatu tulosta. Ja kyllähän se pelikonekin ennemmin tai myöhemmin tulee ajankohtaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin samanlaista lapsessa on, mutta mielestäni myös paljon eroa.
Tälle meidän lapselle kaikkein ominaisinta on se pohdiskelevuus ja filosofisuus. Sellainen "viisas", tarkkanäköinen lapsi. Ymmärtää maailmaa, tekee havaintoja, osaa hyvin pienistä asioista päätellä esim. toisten ihmisten tunnetiloja ja erottaa niissä vivahteita - tämä ei taida aspergerissa olla tavallista.
Oma diagnoosini on, että lapsemme on vaan todella, todella herkkä. Ja että sen takia nuo ärsykkeitä tulvivat pelit (ja piirretytkin) sopivat hänelle huonosti.
Tunnistan kuvauksestasi vähän samaa kuin itsestäni ja veljestäni. Olemme molemmat älykkäitä ja analyyttisiä, sosiaalisissa tilanteissa olemme oppineet toimimaan vasta jotenkuten aikuisina, kun olemme ensin 'tajunneet' miten muut sen tekevät. Jotkut asiat voivat aiheuttaa suurtakin riippuvuutta ja varsinkin veljelläni se aiheutti lapsena jopa agressiivisuutta, kun hän ymmärsi ettei saisi tuntea näin, mutta samaan aikaan ei kyennyt tekemään mitään tunteilleen -turhautuneisuus omasta itsestään. Positiivisina puolina myös hyperkeskittyminen, eli kun joku juttu oikein kolahtaa siihen voi mennä ihan kokonaan sisään -poikasi star wars periodi.
Meillä on paljon pelejä, mutta ongelma onkin se, että poikani ei halua meille enää yhtä kaveriaan joka VAIN pelaisi. Vaikka 5h putkeen.
Poika tahtoo pelata silloin tällöin pienen ajan kerrallaan, ei tuntikausia.
Tämä samainen kaveri ei ole vähään aikaan käynyt koska oma poikani ei häntä kaipaa.
Muutamia syitä miksi tätä kaveria ei olla kaivattu:
Vaatii jatkuvasti päästä meille PELAAMAAN
Tarkastaa kaappeja
Vaatii syötävää, ja evästä saatuaan pyytää lisää
Haluaa kunnon ruokaa, pelkkä välipala ei riitä
äksyää ja kiukkuaa pojallemme koko ajan
Vaatii kyytiä kotiinsa tietyllä kellonlyömällä vaikka tästä ei ole sovittu etukäteen mitään
Omat vanhemmat eivät korvaansa lotkauta että hakisivat lapsensa kotiin, se jää aina meidän tehtäväksemme
Poikani ei jaksa pelata aina, onko hän siis tämän keskustelun perusteella täysin epänormaali? Kaikkienhan kuuluu haluta vain pelata tappopelejä?
Kun äiti onkin tullut kesken kaiken kotiin ja pojat on ollu pelaamassa jotain K18 räiskintäpeliä tms.
On kielletty et kavereiden kans ei tulla kotiin pelaamaan, vaan tehdään ihan muita juttuja, kuten ulkoillaan. Tunnen nyt ainakin kolme tällaista perhettä joissa on 9-10v poikia ja pelikielto kavereiden kans kun mopo lähtee käsistä. Ja toinen mokoma perheitä joissa peliaikaa on pari viikkotuntia.
Enpä ihan usko että tämän keskustelun kaiken salliva linja on se yleisin?
Ei ole paljon varaa asettaa sille toiveita millainen se on. Kyllä aikuinen kestää tuollaiset kyselyt.
Mitä enemmän ikää niin sitä enemmän haluaa sitä pelaamista. Musta teidän säännöt erikoisia ja ongelmia on taatusti tulossa. Yksi kaveri ja sekin voi olla kohta entinen kaveri.
Urheiluharrastukset myös tärkeitä. Kuule adhd lapsetkin voi pelata.
Lego ja Mario pelit on hyviä. Osta se perkuleen konsoli.
Puheenaiheet aina muuttuu. Musta olet tehnyt johtopäätöksiä liian nopealla temmolla. Et myöskään ole ottanut huomioon, että lapsesi on kasvanut ja muuttunut. Suosittelen myös teille perheneuvolaa. Mitäs sitten, kun lapsesi ei enää leiki.
Noinko ykstoikkoisina ja arvoisina sitä täysi-ikäiseksi tulleita pidät?
Voi luoja...
Yks perssilmä taidat kyllä olla