Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kyseenalaistaa sääntömme
16.12.2012 |
Meillä on 9-vuotias poika, jonka kasvattaminen on kohtuullisen haastavaa. Yksinkertaisesti tilanne on sellainen, että mitä tiukemmat rajat pojalla on, sitä paremmin hän ja koko perhe voi.
Tämä koskee esim. tietokonepelejä - jos poika saa pelata esim. kerran viikossa sovitun ajan, hän on koko viikon huonotuulinen ja kaikki paitsi peliaika on huonoa aikaa. Jos taas tietokonepelejä ei pelata ollenkaan, poika on pääsääntöisesti hyväntuulinen. On muitakin asioita, joissa hän toimii tällä tavalla - täyskielto sopii paremmin kuin säännöstely.
Pojalla on koulussa vain yksi läheinen kaveri, mukava samanikäinen poika. Kaverilla on kotonaan löysemmät säännöt. Meidän sääntömme ovat tämän pojan mielestä todella tiukat, aivan liian tiukat.
Nyt ongelmaksi on tullut, että poikamme kaveri kyseenalaistaa todella voimakkaasti perheemme sääntöjä. Kun hän on meillä kylässä, lähes koko kyläilyaika kuluu siihen, että kaveri juttelee minun kanssani ja kyselee, mitä kaikkea poikamme saa tehdä ja mitä ei, ja miksi ei, ja saisiko tehdä jos, ja mitä tapahtuu jos ei tottele, jne, jne... Olen useaan otteeseen tuonut esiin, että perheemme säännöt ovat oma asiamme, enkä perustele niitä lasteni kavereille. Samalla olen kertonut, että säännöt oon tarkkaan harkittu ja jokaiselle niistä on syynsä, vaikka emme niitä sen enempää selittelekään. Poika jatkaa kyselemistään.
Oma poikamme on hyväksynyt sääntömme hyvin ja aikaisemmin myös noudattanut niitä. Nyt viime aikoina poika kuitenkin enenevässä määrin vastustaa sääntöjämme ja kokee ne epäreiluiksi, koska kaveri jankuttaa myös pojalle tästä asiasta silloin, kun emme ole paikalla. Poikamme yrittää pyytää kaveria, että tämä ei kyselisi, mutta turhaan. Kaveri on tosi sinnikäs kyselemään, joten en yhtään ihmettele, että poikaakin alkaa asia turhauttaa (niin kysely kuin ne säännötkin).
Tämä alkaa käydä rasittavaksi. Haluaisin kovasti tukea lapseni ja tämän kaverin ystävyyttä, sillä muuten kaveri on kiva, lapsilla on useita yhteisiä kiinnostuksen kohteita eikä pojallani ole myöskään muita läheisiä kavereita. Tämä sääntöjemme kyseenalaistaminen alkaa kuitenkin käydä rasittavaksi ja hankaloittaa myös perheemme elämää.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä, miten tällaisen asian ratkaisisi?
Kommentit (55)
teidän säännöstönne. Oletteko perustelleet sitä edes lapsellenne - vai eikö vanhempien täydy tehdä edes sitä?
Höllää vähän hihnaa, hulluksihan tuosta lapsi tulee. Ei ihme, ettei tuolla menolla ole kavereita koulussa...
Tai on aikaisemmin ainakin ymmärtänyt :) Meillä ei myöskään katsella televisiota, paitsi erikseen sovittaessa. Eikä liikuta ostareilla tms. missä samanikäiset tuntuvat liikkuvan suht vapaasti.
Lapsi on tähän saakka voinut vallan mainiosti, eikä elämä pyöri meillä sääntöjen ympärillä - lapsi tietää, miten toimitaan ja hyvin harvoin pitää muistuttaa tai neuvotella. Meillä on tosi paljon perheen yhteistä aikaa (pitkät lomat) ja olemme silloin lähes aina matkan päällä ja retkillä, lapsi ei elä mitään kurjaa ja sääntöjen sanelemaa elämää vaan teemme paljon kaikkea mukavaa yhdessä. Säännöt vaan on erilaiset kuin monissa muissa perheissä. On myös asioita, joita lapsemme saa tehdä ja muut samanikäiset ei, esimerkiksi käydä uimahallissa yksin (ui hyvin). Ei poikani kuitenkaan tenttaa kavereiltaan, miksi eivät pääse uimahalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän säännöstönne. Oletteko perustelleet sitä edes lapsellenne - vai eikö vanhempien täydy tehdä edes sitä?
Höllää vähän hihnaa, hulluksihan tuosta lapsi tulee. Ei ihme, ettei tuolla menolla ole kavereita koulussa...
Tai on aikaisemmin ainakin ymmärtänyt :) Meillä ei myöskään katsella televisiota, paitsi erikseen sovittaessa. Eikä liikuta ostareilla tms. missä samanikäiset tuntuvat liikkuvan suht vapaasti.
Lapsi on tähän saakka voinut vallan mainiosti, eikä elämä pyöri meillä sääntöjen ympärillä - lapsi tietää, miten toimitaan ja hyvin harvoin pitää muistuttaa tai neuvotella. Meillä on tosi paljon perheen yhteistä aikaa (pitkät lomat) ja olemme silloin lähes aina matkan päällä ja retkillä, lapsi ei elä mitään kurjaa ja sääntöjen sanelemaa elämää vaan teemme paljon kaikkea mukavaa yhdessä. Säännöt vaan on erilaiset kuin monissa muissa perheissä. On myös asioita, joita lapsemme saa tehdä ja muut samanikäiset ei, esimerkiksi käydä uimahallissa yksin (ui hyvin). Ei poikani kuitenkaan tenttaa kavereiltaan, miksi eivät pääse uimahalliin.
ei lapsia voi valitettavasti (?) kasvattaa irrallaan muusta yhteiskunnasta. Kun sinun lapsesi kohtaa muun maailman, joka on hyvin erilainen kuin hänen kotonaan, syntyy totta kai ristiriitoja.
Kannattaa ehkä miettiä joitain noita sääntöjänne uudelleen.
Kuulostaa todella kummalliselta. Onko hänellä jokin neurologinen ongelma, migreeni tai muu juttu, että pelien vilkkuvuus tekee hänestä ärtyisän noin pitkäksi aikaa? Noin tiukkaa pelisääntöä en ole kuullut kellään, joten en ihmettele että se herättää kummastusta. Meillä 10-v saa pelata tunnin päivässä ja pitempään jos ulkoilee paljon tai tekee kotitöitä. Kaverinsa saavat kuulemma pelata rajattomasti.
Joskus pienempänä pelasi, ja reagoi todella voimakkaasti. Ja kyseessä oli ihan pikkulasten pelit, lego-sivuilta löytyvät sun muut... Lapsi reagoi samalla tavalla voimakkaasti myös piirrettyihin.
Ei ole tutkittu mitään neurologista, mutta voihan sellaista ollakin. Suvusta löytyy ADHD:ta. Koulussa lapsi pärjää hyvin, sisarusten kanssa myös. On hiukan "outo lintu", hyvin filosofinen, runollinen ja pohtivainen, erittäin herkkä lapsi.
Jos lapsella on vain yksi ystävä, se on jo lähtökohtaisesti huono tilanne. Jotain on pielessä. Useimmalla tuon ikäisellä pojalla on puolen tusinaa ystävää.
Täyskiellot. Kuulostaa omituiselta. Ihan kuin pojan kanssa ei voisi tehdä kompromisseja ja lähteä kultaiselle keskitielle.
Teitä nyt vaivaa, että te olette joutuneet tekemään hyvin radikaaleja kasvatuspäätöksiä, joita 98 % vanhemmista kyseenalaistaisi ja nyt kun tämä yksi ainoa ystävä myös tekee niin, te ette tykkää.
Lapsia tuossa iässä aletaan kiusaamaan myös perheen ja kasvatuspäätösten takia. Sanotaan, että sulla on sairas koti, kun et saa ikinä edes pelata. Me kaikki saamme. Onpa hullua. Me ei ainakaan tulla teille. Teidän äiti on hullu.
Ehdotan perheneuvolaa. Pojan käytös, yksinäisyys ja kontrollifriikki kasvatus ja koko juttu vaikuttaa hyvin erikoiselta.
t. ip-kerhon ope
Tarkoitan nyt lähinnä kaverin kyselyyn liittyviä tilanteita. Ihan huumoriksi vain vedät että "siksi kun me ollaan niin kamalan tylsiä" tms. Siksi kun minä, the hirmumonsteri niin sanon ja minähän ahmin kaltaisiasi lapsi aamupalakseni jne...
Tai vastaat vastakysymyksellä. Ai, eikö teillä tarvitse pestä käsiä ollenkaan ruokapöytään tullessa, ai, saako teillä sitten kiroilla mielin määrin, ai, eilläkö ei tarvitse vuorotella, onpa erikoista jne.
Jos lähdet vakavissasi perustelemaan, niin tuollaisen "perustele mulle se ja tämä"-lapsen kanssa olet suossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta päätellen lapsellasi ei ole kavereita, koska olet kasvattanut hänet umpiossa ja tuo ainoa ystävä yrittää löytää lapsellesi tietä normaaliin elämään. Teillä on säännöt, joissa ei ole mitään mieltä, joten poika yrittää epätoivoisesti ymmärtää, mikä on niiden pohjana.
Ihan tavallinen 9v kyseenalaistaa monia asioita, vaikka ei varsinaista muutosta halusisikaan. Tuossa iässä asioiden taustat alkavat kiinnostaa ja ilman muuta perheenne täydellinen outous häntä kiehtoo. Hän näkee, miten poikasi on kuin vankina ja vertaa tilannetta omaan normaaliin elämäänsä.
Kirjoituksesi on tosin provo, tismalleen samanlainen, jonka toisesta aiheesta kirjoitit eilen.
Aika hurja johtopäätös vähäisillä taustatiedoilla. Eli koska lapsemme ei saa pelata tietokonepelejä, katsoa tv:tä kun haluaa tai viettää aikaa ostarilla, hän ei elä normaalia elämää vaan elää kuin vankina? Ihanko tosi nämä ovat normaalin elämän vaatimuksia?
Lapsi saa tehdä paljon itselleen mieleisiä asioita: leikkiä ulkona, kiipeillä puissa ja kallioilla, rakennella majoja, käyttää työkaluja, purkaa ja koota elektronisia leluja, lukea mieleisiään kirjoja, käydä elokuvissa, uimahallissa, museoissa, retkillä, kirjastoissa... Saa valita harrastuksensa, saa pelata lautapelejä, piirtää, askarrella, käydä kavereilla, yökylässä, sukulaisilla, saunoa, leipoa, tehdä ruokaa, luistella, hiihtää, matkustaa valitsemaansa kaupunkikohteeseen 10-vuotispäivänään, jne, jne. Nämä tekemiset eivät tee hänen oloaan hankalaksi, hän on tyytyväinen näiden parissa ja voi hyvin. Mutta kai hän on vanki, kun ei saa pelata pleikkaa...
niin, että ne kuulostaisi järkeviltä. Minäkin kyseenalaistan. Minusta nuo vaikuttaa hyvin avuttoman kontrollifriikin toimilta. Ei vaan kestetä sitä sekoilua, mikä tulee pelaamiseen liittyen tuon ikäisiltä, joten kielletään toptykkänään ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella kummalliselta. Onko hänellä jokin neurologinen ongelma, migreeni tai muu juttu, että pelien vilkkuvuus tekee hänestä ärtyisän noin pitkäksi aikaa? Noin tiukkaa pelisääntöä en ole kuullut kellään, joten en ihmettele että se herättää kummastusta. Meillä 10-v saa pelata tunnin päivässä ja pitempään jos ulkoilee paljon tai tekee kotitöitä. Kaverinsa saavat kuulemma pelata rajattomasti.
Joskus pienempänä pelasi, ja reagoi todella voimakkaasti. Ja kyseessä oli ihan pikkulasten pelit, lego-sivuilta löytyvät sun muut... Lapsi reagoi samalla tavalla voimakkaasti myös piirrettyihin.
Ei ole tutkittu mitään neurologista, mutta voihan sellaista ollakin. Suvusta löytyy ADHD:ta. Koulussa lapsi pärjää hyvin, sisarusten kanssa myös. On hiukan "outo lintu", hyvin filosofinen, runollinen ja pohtivainen, erittäin herkkä lapsi.
Ehkä kannattaisi tutkittaa tuo tenava. Onko vaikka vaan migreenialttiutta taustalla, tai epilepsia-alttius? Neuorologisperäiseltä vaikuttaa tuollainen ..
Mutta harvenna kaverin kyläilyjä.
Onko lapsi ollut partiossa? Sieltä voisi löytyä poikia jotka arvostavat ulkoilmaelämää. En nyt menisi sanomaan että olette kummallinen perhe. Poikanne on erityinen, harva lapsi on nykyään kokonaan pelaamatta tietokoneella. Kai hän sentään saa käyttää tietokonetta tiedonhakuun? Meillä poika just käytti sitä löytääkseen malleja piirroksilleen, sieltä löytyy vaiheittain eteneviä piirustuksia. Joskus katsovat kavereittensa kanssa jotain hassuja videoita youtubesta. Saako poikasi tehdä edes näitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän olet aivan liian nipo!
Siis IHAN OIKEASTI.
En ihmettele jos se kaveri ei kohta haluakkaan tulla natsilaan. Ps. sulla on ärsyttävän paska asenne, jos tollasta määrää pitäisi pystyä myös perustelemaan.
Näin sille lapsellekkin on kotona opetettu, kuten meidän lapselle myös. Mitään tuollasta ei voi jättää perustelematta, koska sillon se on = huvin vuoks tehdään ja se on = vittuilua ja kiusantekoa.
Jos lapsella on vain yksi ystävä, se on jo lähtökohtaisesti huono tilanne. Jotain on pielessä. Useimmalla tuon ikäisellä pojalla on puolen tusinaa ystävää.
Täyskiellot. Kuulostaa omituiselta. Ihan kuin pojan kanssa ei voisi tehdä kompromisseja ja lähteä kultaiselle keskitielle.
Teitä nyt vaivaa, että te olette joutuneet tekemään hyvin radikaaleja kasvatuspäätöksiä, joita 98 % vanhemmista kyseenalaistaisi ja nyt kun tämä yksi ainoa ystävä myös tekee niin, te ette tykkää.
Lapsia tuossa iässä aletaan kiusaamaan myös perheen ja kasvatuspäätösten takia. Sanotaan, että sulla on sairas koti, kun et saa ikinä edes pelata. Me kaikki saamme. Onpa hullua. Me ei ainakaan tulla teille. Teidän äiti on hullu.
Ehdotan perheneuvolaa. Pojan käytös, yksinäisyys ja kontrollifriikki kasvatus ja koko juttu vaikuttaa hyvin erikoiselta.
t. ip-kerhon ope
Lapsen on aina ollut vaikea saada ystäviä, paljon ennen sitä, kun meidän kasvatus olisi asiaan voinut vaikuttaa. Hän ei ole samalla aaltopituudella ikäistensä kanssa, ei ole koskaan ollut. Lapsen isä oli aivan samanlainen lapsena, ja sai ensimmäiset ystävänsä n. 11-12 vuoden iässä - poika on tässä isäänsä edellä. Myös isän veli oli samanlainen, ystävystyi myöhään ja hitaasti. Hyvä puoli ainakin isän ja tämän veljen kohdalla on, että nämä harvat ystävät ovat pysyneet koko elämän rinnalla - minä itse ystävystyin lapsena kaikkien kanssa, mutta ystävät ovat vaihtuneet elämäntilanteen mukana eikä lapsuudenystäviin ole enää yhteyttä.
Pojan kanssa voi tehdä kompromisseja useimmissa asioissa. Peleissä ei ole toiminut, eikä parin vastaavaa "riippuvuutta" aiheuttavan asian kohdalla - poika oli kai 3-vuotias, kun hän sai niin suunnattoman päähänpinttymän Tähtien sodasta, että ei enää suostunut ollenkaan keskustelemaan mistään muusta aiheesta kuin vain tästä Tähtien sodasta, siis sanaakaan. Tähtien sota meni silloin täyskieltoon ja tilanne palautui nopeasti normaaliksi. Sittemmin tämä kielto on purettu, nyt Tähtien sodasta voi taas puhua normaalisti :) Ja siis elokuvaa ei ollut nähnyt silloin eikä nyt, mutta jotenkin reagoi aiheeseen supervoimakkaasti.
Kyllä, radikaaleja ratkaisuja on tehty ja se on varmasti kummallista. Mutta ne ovat perheessämme toimineet! Kurjalta kuulostaa, jos meidän toimivia ratkaisuja pitää ruveta muuttamaan sen takia, että ei kiusattaisi... Vähän niin kuin talvella ei sitä lämmintä (=toimivaa) pipoa voisikaan pitää, koska siitä ehkä kiusataan :-/
Kasvatusneuvola ei kuulosta huonolta. Ehkä osaavat auttaa siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan nyt lähinnä kaverin kyselyyn liittyviä tilanteita. Ihan huumoriksi vain vedät että "siksi kun me ollaan niin kamalan tylsiä" tms. Siksi kun minä, the hirmumonsteri niin sanon ja minähän ahmin kaltaisiasi lapsi aamupalakseni jne...
Tai vastaat vastakysymyksellä. Ai, eikö teillä tarvitse pestä käsiä ollenkaan ruokapöytään tullessa, ai, saako teillä sitten kiroilla mielin määrin, ai, eilläkö ei tarvitse vuorotella, onpa erikoista jne.
Jos lähdet vakavissasi perustelemaan, niin tuollaisen "perustele mulle se ja tämä"-lapsen kanssa olet suossa.
niin, että ne kuulostaisi järkeviltä. Minäkin kyseenalaistan. Minusta nuo vaikuttaa hyvin avuttoman kontrollifriikin toimilta. Ei vaan kestetä sitä sekoilua, mikä tulee pelaamiseen liittyen tuon ikäisiltä, joten kielletään toptykkänään ja se siitä.
Luulisi riittävän, että perustelen lapselleni ja hän ymmärtää. Pelaavia lapsia olen nähnyt sen verran, että tiedän meidän lapsen sekoilun olevan hiukan eri sfääreissä. Uskon, että sen tavanomaisen sietäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on käytössä Maailman terveysjärjestö WHO:n kehittämä kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä ICD, jonka tuoreimmassa eli kymmenennessä versiossa Aspergerin oireyhtymä ilmaistaan koodinumerolla F84.5.
Aspergerin oireyhtymän diagnosoimiseksi vaaditaan karkeasti ilmaistuna toteutuviksi seuraavat kohdat:
Esiintyy laadullisia poikkeavuuksia keskinäisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä; vaaditaan kaksi neljästä kriteereissä tarkemmin eritellystä piirteestä.
Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.
Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta ei ole diagnoosin edellytys.
Yksittäiset erityistaidot ovat yleisiä, mutta eivät ole diagnoosin edellytys.
Onko lapsi ollut partiossa? Sieltä voisi löytyä poikia jotka arvostavat ulkoilmaelämää. En nyt menisi sanomaan että olette kummallinen perhe. Poikanne on erityinen, harva lapsi on nykyään kokonaan pelaamatta tietokoneella. Kai hän sentään saa käyttää tietokonetta tiedonhakuun? Meillä poika just käytti sitä löytääkseen malleja piirroksilleen, sieltä löytyy vaiheittain eteneviä piirustuksia. Joskus katsovat kavereittensa kanssa jotain hassuja videoita youtubesta. Saako poikasi tehdä edes näitä?
Poika saa käyttää tietokonetta muuhun kuin pelaamiseen. Hakee tietoa, kirjoittaa tarinoita, käyttää Photoshoppia. Katsoo myös videoita Youtubesta. Sekä skypettää sukulaisten kanssa.
Partioharrastus voisi sopia. Lapsen sisko on partiossa ja sitä kautta poikakin on kiinnostunut partiosta. Olen yrittänyt saada häntä näin kesken vuoden mukaan partioon, mutta vielä ei ole löytynyt paikkaa.
Tämän koulukaverin lisäksi pojalla on yksi toinen läheinen kaveri, joka on muutaman vuoden vanhempi ja eri koulussa. Tämän toisen kanssa pelaavat päivät pitkät roolipelejä ja miettivät maailmaa, kehittelevät teorioita erilaisista ilmiöistä ym. Ihanaa katsottavaa. Oikeasti poikani on minusta tosi erityinen, ei ihan tavallinen tosiaan, mutta hyvällä tavalla.
Niin, ja pojalla on siis kaksi pikkusiskoa, joille ei ole koskaan asetettu mitään tarkkoja sääntöjä, ei ole tuntunut tarpeelliselta vaan elämä on sujunut mukavasti ilmankin. Pojan kohdalla näiden sääntöjen tarkoitus on ollut ainoastaan se, että koko perheellämme olisi hyvä olla.
että teillä on omat säännöt eivätkä ne oikeastaan tälle kaverille kuulu? Vaihda puheenaihetta. Älä suostu tentattavaksi, vaan vaihda puheenaihetta. Et ole tilitysvelvollinen 10v:lle. Jos kaveri kyselee mitä tapahtuu jos poika ei tottele, sehän on vaan tuollaista urkkimista ja vahingonilossa vellomista joka ei hänelle kuulu.
En yhtään ihmettele, että olette halunneet ottaa tietokonepeleistä paussia. Se tekisi monelle lapselle hyvää. Perustelit täällä aikuisten palstalla miksi täyskielto sopii perheelleenne paremmin kuin keskitie, en minä lähtisi oman lapsen kavereille sellaisia asioita perustelemaan omasta pojastani. Se, ettei halua ääneen vieraille kertoa kaikista perusteluista ei tarkoita etteikö olisi ihan hyviä syitä.
Minusta tuo poikanne kaveri kuulostaa vähän erikoiselta.
Meillä esim. istutaan pöydässä syödessä tuolilla, syödään koko perhe yhdessä, ei puhuta puhelimessa kavereiden kanssa aterian aikana - kaikkia näitä sääntöjä jaksaa kaveriporukka ihmetellä ja pitää meitä outoina. Ei voi mitään.
Jotakin samanlaista lapsessa on, mutta mielestäni myös paljon eroa.
Tälle meidän lapselle kaikkein ominaisinta on se pohdiskelevuus ja filosofisuus. Sellainen "viisas", tarkkanäköinen lapsi. Ymmärtää maailmaa, tekee havaintoja, osaa hyvin pienistä asioista päätellä esim. toisten ihmisten tunnetiloja ja erottaa niissä vivahteita - tämä ei taida aspergerissa olla tavallista.
Oma diagnoosini on, että lapsemme on vaan todella, todella herkkä. Ja että sen takia nuo ärsykkeitä tulvivat pelit (ja piirretytkin) sopivat hänelle huonosti.
ja jos pojalla tosiaan on asperger, hänen kiusaamistaan ei juuri täysi-ikäiseksi ehtinyt pysty estämään.
Aspergerista vielä:
Asperger-potilaalle on usein ominaista alttius jatkaa yksityiskohtaista, monotonista tai nopeaa puhumista huomaamatta lainkaan, että toinen ei kuuntele tai haluaisi vaihtaa aihetta. Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanallisilta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivillä on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa ilmaisemaan iloa toisten ihmisten kanssa. Vaikeus tunnistaa toisten tunteita ja vaikeus ilmaista omia tunteitaan johtaa helposti erilaisiin vaikeuksiin sosiaalisessa vastavuoroisuudessa. Tämän vuoksi Asperger oireyhtymästä kärsivät epäonnistuvat ikäänsä vastaavien ystävyyssuhteiden tai aikuisuudessa kestävien seurustelusuhteiden luomisessa.
että teillä on omat säännöt eivätkä ne oikeastaan tälle kaverille kuulu? Vaihda puheenaihetta. Älä suostu tentattavaksi, vaan vaihda puheenaihetta. Et ole tilitysvelvollinen 10v:lle. Jos kaveri kyselee mitä tapahtuu jos poika ei tottele, sehän on vaan tuollaista urkkimista ja vahingonilossa vellomista joka ei hänelle kuulu.
En yhtään ihmettele, että olette halunneet ottaa tietokonepeleistä paussia. Se tekisi monelle lapselle hyvää. Perustelit täällä aikuisten palstalla miksi täyskielto sopii perheelleenne paremmin kuin keskitie, en minä lähtisi oman lapsen kavereille sellaisia asioita perustelemaan omasta pojastani. Se, ettei halua ääneen vieraille kertoa kaikista perusteluista ei tarkoita etteikö olisi ihan hyviä syitä.
Minusta tuo poikanne kaveri kuulostaa vähän erikoiselta.
Meillä esim. istutaan pöydässä syödessä tuolilla, syödään koko perhe yhdessä, ei puhuta puhelimessa kavereiden kanssa aterian aikana - kaikkia näitä sääntöjä jaksaa kaveriporukka ihmetellä ja pitää meitä outoina. Ei voi mitään.
Juuri näin minä näen tämän asian, ja yleensä juuri yritän vaihtaa puheenaihetta. Harmittaa vain, että ko. poika myös tenttaa näitä omalta pojaltani heidän ollessaan kahden, ja poikani on myös sanonut, että tämä harmittaa häntä. Ja samaan aikaan on sitten alkanut rikkoa joitakin (normaaleita) sääntöjämme (esim. koulusta tullaan suoraan kotiin ja läksyjen+välipalan jälkeen saa taas lähteä ulos/kavereille.
Kaikesta päätellen lapsellasi ei ole kavereita, koska olet kasvattanut hänet umpiossa ja tuo ainoa ystävä yrittää löytää lapsellesi tietä normaaliin elämään. Teillä on säännöt, joissa ei ole mitään mieltä, joten poika yrittää epätoivoisesti ymmärtää, mikä on niiden pohjana.
Ihan tavallinen 9v kyseenalaistaa monia asioita, vaikka ei varsinaista muutosta halusisikaan. Tuossa iässä asioiden taustat alkavat kiinnostaa ja ilman muuta perheenne täydellinen outous häntä kiehtoo. Hän näkee, miten poikasi on kuin vankina ja vertaa tilannetta omaan normaaliin elämäänsä.
Kirjoituksesi on tosin provo, tismalleen samanlainen, jonka toisesta aiheesta kirjoitit eilen.