Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vuosia kestänyttä stressiä?
05.09.2022 |
Mietin vaan tänään herätessä et milloinpa olisi ollut viimeeksi huoleton ja kevyt olo niin ettei mikään painaisi mieltä taustalla. Kauankohan ihminen tällaista kestää? Omalla kohdalla tätä kestänyt yli kaksi vuotta jo. Periaatteessa en voi asioihin vaikuttaa muuten kuin tekemällä "isoja" päätöksiä ja ratkaisuja ja välttämättä silti mikään ei muutu sen helpommaksi.
Kommentit (12)
Sen kun tietäisi. MT-potilaan sisar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyä ja kiinnittää huomiota vain oleellisiin asioihin. Aika ajoin pitää siivota haitalliset aikasyöpöt ja kuormittavat turhakkeet pois. Nykymaailmassa kulissit vievät todella paljon energiaa ja monikaan ei tiedosta edes pitävänsä sellaisia yllä.
Mulla on ollut enemmän tai vähemmän stressaavaa kymmenen vuotta. Ensin oma sairastuminen, sitten puolison sairastuminen, oman sairauden pahenemisvaihe, ero, lapsen sairastuminen ja yhä jatkuu. Jaksettava on, vaikka ei jaksaisikaan.
Ei jaksa mitenkään. Olen ajatellut alkaa nukkua enemmän. Työkyky meni jo vuosikymmen sitten mutta kun tässä maailmassa elää niin eihän elämisen raskaus lopu
Kun stressi oli jatkunut monta vuotta niin se muuttui enemmän ahdistukseksi. Apua ei ole kun en suostu syömään mielialamömmöjä eikä koukuttavat rauhoittavatkaan tunnu järkevältä ratkaisulta. Pahimpia syitä työttömyys ja rahattomuus. Ei tunnu järkevältä hoitaa tuollaisia ongelmia lääkkeillä. Ainakaan noin huonoilla lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin kannustan tekemään niitä isoja päätöksiä, jotta saisit stressin aiheet minimiin. Jatkuva kortisolihuuhtelu tekee aivoissa ja sisäelimissä pahaa jälkeä. Itse tein, enkä kadu hetkeäkään, koska voin nykyisin loistavasti kaiken sen ahdistuksen ja fyysisten vaivojen jälkeen. Voimia päätöksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmeniä voi kestää, eri asia sitten, mitä se terveydelle tekee. Itse aloin tehdä niitä isoja päätöksiä, kun meinasi täysin mennä toimintakyky. Mikään ei ole sen arvoista.
Huolet, stressi, ahdistus ja masennusoireet alkoivat n. 9 vuotiaana, kohta olen 30v. Tätä tämä elämä vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tapahtunut kaikenlaisia kamalia asioita yksi toisensa jälkeen koko elämän varrella, ja tilanne on nytkin todella stressaava oman perheenjäsenen vakavan sairauden myötä, mikä on vienyt omat voimat ja talouden ihan kuralle koko loppuelämäksi.
Ilmeisesti kaikesta selviää, mutta kyllä luulen, että stressi on jättänyt minuun jälkensä. Mitta tulee todella helposti täyteen, nukun huonosti, olen kireä, keskittymiskykyni on huonontunut jne. Toki on iloisia ja onnellisiakin hetkiä, mutta päävire on stressaantunut.
Stressin hoitomuodot, rentoutustekniikat, huolihetket, kognitiiviset itsehoitokeinot tai terapia, liikunta, oikeanlainen ruokavalio... siinä muutama keino.
Monesti ongelma ei ole olosuhteissa(en tarkoita vakavia sairauksia ym vastaavaa) vaan siinä miten me niihin suhtaudumme. Yllättävän paljon kehitämme stressin aiheita päämme sisällä. Ja sen jälkeen alkaa kehokin oireilla kun mieli tuottaa kauhuskenaarioita.
Minulle on tärkeää hiljentyminen ja rukouselämä, myös messut ja kirkkomusiikki sekä klassillinen musiikki. Ne hoitavat kun kaipaan rauhaa. Jaksaa taas tätä elämää kun on palautunut välillä.
Olen oppinut itsestäni sen että en siedä kiirettä ja hoputtamista. Pyrin työssäni myös hoitamaan asiat ajoissa jotta stressi ei kumuloidu.
Mulla ei ole koskaan ollut huoleton ja kevyt olo.
Että koita nyt tottua vaan.