Nuoret neidit eivät siivoa huonettaan, keräsin kamat roskapusseihin

Mikä tämän tarinan ns. opetus on. Sinä viet tavarat kellariin ja lapset hakee takaisin ja sama taas uudestaan ja uudestaan. Rupesi ihan soimaan päässä lasteni aikoinaan seuraaman lastenohjelman tunnusmusiikki, teletapit...uudestaan...



Minä otan ihan mielläni sen täydellisen äidin kruunun ja taputan itseäni ylpeänä olkapäälle.



Teinini osaavat pitää yllä siisteyttä niin omassa huoneessaan, kuin muuallikin talossa. Osaavat, jopa käytää tiski-ja pyykinpesukonetta, eikä ruuanlaittaminkaan ole heille vierasta.



Onkohan asialla mitää tekemistä sen kanssa, että he ovat aikoinaan istuneet imurin päällä tai kaataneet aika monta ämpärillistä vettä lattialle, kun heitä ei ole potkittu pois jaloista, kun eivät ole vielä muuhun pystyneet.



Ja teko on ollut aina tulosta tärkeämpi ja lapsethan oppii leikin kautta ja lelujen kerääminen on leikkiä, jos mikä.

Onko tämä sinun tyttäresi? Meidän teini oli kaverillansa viikonloppukylässä ja kun tuli kotiin niin kertoi, että tämän tytön huone oli "törkyinen". Jopa likaisia alushousuja oli lattialla. Ja koko viikonloppuna tämä neiti ei vaivautunut niitä alushousuja viemään pyykkikoriin. Ja kylässä kävi muitakin nuoria...myös poikia ;)

Poika ei saa nähdä likaisia alushousuja? Pojat voivat luulla, että sotkuisen tytön kaverit on ns. helppoja? Tytön tulee siivota poikia varten?

Mä olen välillä käyttänyt vähän vastaavaa; olen ilmoittanut että nyt siivotaan yhdessä tavarat lattialta pois. Sitten on määräaika, jonka jälkeen minä yksin kerään ne loput lelut ja tavarat säkkiin ja laitan pois. En siis uhkaa heittää roskiin vaan laitan vaatehuoneeseen. Aina viimeistään siinä vaiheessa kun alan täyttää säkkiä niin lapsiin tulee vipinää, monesti itkevätkin tavaroidensa perään. Silloin annan vielä mahdollisuuden reippaasti laittaa kamat paikoilleen.



Samoin jos uhmaikäinen on protestoinut nukkumaanmenoa paiskomalla kaikki pehmolelunsa pitkin olohuonetta, olen kerran vienyt ne takaisin sänkyyn mutta kun heittää uudestaan olen kerännyt ne kassiin ja antanut sänkyyn mukaan vain yhden unilelun. Siihen loppui sekin heittely.

T: se mamma, jonka 1v ja 2v siivoavat oma-aloitteisesti lelunsa laatikoihin/koreihin kaksi kertaa päivässä, joka päivä. Ihan vain siksi että se on heistä hauskaa.

Voi olla, että teini-iässä se siivoaminen ei heistä enää olekaan hauskaa vaan äiti saa irvistelyt ja itkupotkuraivarit vastaukseksi siivousehdotteluun. Sen, miten lapsesi teini-iässä käyttäytyvät, näkee sitten ajallaan. Siinä ei välttämättä hyvällä kasvatuksella ole mitään merkitystä.

Minun mielestä ap teki ihan oikein. Meillä ei moiseen ole tarvinnut ryhtyä, mutta parissa lasten kaverien perheessä noin on tehty. Ainakaan ne teini-ikäiset eivät saaneet asiasta mitään traumoja.

Minä otan ihan mielläni sen täydellisen äidin kruunun ja taputan itseäni ylpeänä olkapäälle.

Minäkin taputan itseäni ylpeänä olkapäälle, koska olen onnistunut kasvattamaan lapsistani hyväkäytöksisiä, eivät luuhaa kaljapullon kanssa kaupungilla ja pärjäävät loistavasti koulussa.

Teinien kanssa tehdään paljon yhdessä, ollaan hyvissä väleissä ja he kertovat minulle asiansa ja kääntyvät puoleeni, jos heillä on ongelmia.

Silti olen kotona se aikuinen, joka asettaa rajat ja muistuttaa siitä siivoamisesta, tiskaamisesta jne. Jankuttamaan en rupea, ja ap:n kertoman kaltainen keino on varsin oivallinen tapa opettaa seurauksista. Mieluummin niin, kuin että sieltä huoneesta lopulta kerätään päälle astuttuja rikkinäisiä tavaroita ja revenneitä kirjoja.

T: se mamma, jonka 1v ja 2v siivoavat oma-aloitteisesti lelunsa laatikoihin/koreihin kaksi kertaa päivässä, joka päivä. Ihan vain siksi että se on heistä hauskaa.

Voi olla, että teini-iässä se siivoaminen ei heistä enää olekaan hauskaa vaan äiti saa irvistelyt ja itkupotkuraivarit vastaukseksi siivousehdotteluun. Sen, miten lapsesi teini-iässä käyttäytyvät, näkee sitten ajallaan. Siinä ei välttämättä hyvällä kasvatuksella ole mitään merkitystä. Minun mielestä ap teki ihan oikein. Meillä ei moiseen ole tarvinnut ryhtyä, mutta parissa lasten kaverien perheessä noin on tehty. Ainakaan ne teini-ikäiset eivät saaneet asiasta mitään traumoja.

Onko sinusta teini-ikä joku peikko joka auttamatta ahmii lapsi uhreja?!

Mä olen välillä käyttänyt vähän vastaavaa; olen ilmoittanut että nyt siivotaan yhdessä tavarat lattialta pois. Sitten on määräaika, jonka jälkeen minä yksin kerään ne loput lelut ja tavarat säkkiin ja laitan pois. En siis uhkaa heittää roskiin vaan laitan vaatehuoneeseen. Aina viimeistään siinä vaiheessa kun alan täyttää säkkiä niin lapsiin tulee vipinää, monesti itkevätkin tavaroidensa perään. Silloin annan vielä mahdollisuuden reippaasti laittaa kamat paikoilleen. Samoin jos uhmaikäinen on protestoinut nukkumaanmenoa paiskomalla kaikki pehmolelunsa pitkin olohuonetta, olen kerran vienyt ne takaisin sänkyyn mutta kun heittää uudestaan olen kerännyt ne kassiin ja antanut sänkyyn mukaan vain yhden unilelun. Siihen loppui sekin heittely.

Taas saa laitta kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun omat lapset eivät ole koskaan aiheuttaneet mitään tuollaista. Kasvatusta tai hyvät geenit, sama se, pääasia, että noin meillä ei tarvitse tehdä.

ja vein kellariin. Saapa nähdä mitä tapahtuu. Olen tällä uhannut, ja nyt sen toteutin.

Monet teinit ovat sitä mieltä että siivoaminen on maailman turhinta puuhaa ja olen heidän kanssaan osittain samaa mieltä. Jos sotku rajoittuu heidän huoneeseensa, miksi et anna sen olla?

Onko sinulla vanhempia lapsia?

T: se mamma, jonka 1v ja 2v siivoavat oma-aloitteisesti lelunsa laatikoihin/koreihin kaksi kertaa päivässä, joka päivä. Ihan vain siksi että se on heistä hauskaa.

Voi olla, että teini-iässä se siivoaminen ei heistä enää olekaan hauskaa vaan äiti saa irvistelyt ja itkupotkuraivarit vastaukseksi siivousehdotteluun. Sen, miten lapsesi teini-iässä käyttäytyvät, näkee sitten ajallaan. Siinä ei välttämättä hyvällä kasvatuksella ole mitään merkitystä.

Minun mielestä ap teki ihan oikein. Meillä ei moiseen ole tarvinnut ryhtyä, mutta parissa lasten kaverien perheessä noin on tehty. Ainakaan ne teini-ikäiset eivät saaneet asiasta mitään traumoja.

Vanhempi sisarusparvi, 5kpl, iät 13, 15, 17, 19 ja 21v.

T: se mamma, jonka 1v ja 2v siivoavat oma-aloitteisesti lelunsa laatikoihin/koreihin kaksi kertaa päivässä, joka päivä. Ihan vain siksi että se on heistä hauskaa.

Voi olla, että teini-iässä se siivoaminen ei heistä enää olekaan hauskaa vaan äiti saa irvistelyt ja itkupotkuraivarit vastaukseksi siivousehdotteluun. Sen, miten lapsesi teini-iässä käyttäytyvät, näkee sitten ajallaan. Siinä ei välttämättä hyvällä kasvatuksella ole mitään merkitystä. Minun mielestä ap teki ihan oikein. Meillä ei moiseen ole tarvinnut ryhtyä, mutta parissa lasten kaverien perheessä noin on tehty. Ainakaan ne teini-ikäiset eivät saaneet asiasta mitään traumoja.

Onko sinusta teini-ikä joku peikko joka auttamatta ahmii lapsi uhreja?!

Omat ja kavereiden lapset ovat jo teini-iässä tai täysi-ikäisiä, joten olen huomannut, miten teini-ikä voi vaikuttaa lapsiin. Iloisesta ja mutkattomasta tytöstä voi tulla vanhemmilleen haistatteleva ja viikonloppuisin kännäävä murjottaja, joka muutamaa vuotta myöhemmin on hyvinkin tolkku nuori nainen. Nauravainen ja vastuuntuntoinen poika voi olla samanlainen teininä ja nuorena aikuisena. Ja nämä ovat saman perheen lapsia, ei tosin meidän.

Seuraava kerta kun tavaroita ladottiin jätesäkkeihin olikin sitten n 10 v myöhemmin lapsen muuttaessa kotoa.

Sieltähän ne saa takaisin ja huomenna keräät ne taas. Ei kai se tein kellari nyt niiiin kamala paikka ole, tule meidän kellariin ;)



Meillä on tehty noin ja ne on mennyt roskiin. Piste. Toki olen toteuttanut sen sellaisella hetkellä, ettei kauheen arvokasta lelua mene roskiin.

kyllastyin nalkutukseen (omaani) ja siihen ettei se auttanut yhtaan, pilasi vain ilmapiirin. Pari kertaa uhkasin tuolla roskapussilla, sitten toteutin. Kerroin pojalle (silloin noin 15v) etta kamat on siella, ja jos ne ilmestyvat uudelleen lattialle niin menevat heti uudelleen roskapussissa autotalliin. Sanoin myos etta en halua riidella, nalkuttaa enka edes keskustella tasta asiasta. Poika uskoi myos eika ole edes sanallakaan maininnut asiaa. Kai se valilla kay sielta pussista jotain tavaroita etsimassa,on ihan oma asiansa sailyttaako kamojaan roskapussissa autotallissa, vai oman huoneen kaapeissa. Kunhan eivat ole lattialla.

Lapsille ei välttämättä todella ole helppoa päättää, mikä roina nyt on tärkeä ja mikä ei (koska ei se ole aikuisellekaan). Jos tavaraa on niin paljon, ettei se pysy järjestyksessä, niin sitä pitänee vähentää. Rangaistus tai siis seuraus tavaroiden lojumaan jättämisestä voi olla juurikin se, että ne on sitten kaikki kerätty kasaan ja pantu varastoon (eikä suoraan roskiin). Sieltä voi määrätyn ajan kuluessa hakea jos jotakin tärkeää on mennyt mukana, ja loput menee sitten roskiin. Kaikkien elämä helpottuu.

ja vie lapsen tavarat roskiin.



Huomaatteko te lainkaan, että ei kyse ole teineistä, tavaroista tai kasvatuksesta vaan siitä, että te ette kykene käsittelemään omia tunteitanne.



Lopettakaa nalkutus, kasvakaa itse aikuisiksi.

Lapsi kertoi opettajalle, että äiti vei kirjat roskiin. Ope kysyi, että oikeastiko ja sen jälkeen se olikin sitten lastensuojelun asia eli "vanhempi pyrkii estämään koulunkäynnin". Viattomasta lapsellisesta teosta tuli vähän isompi juttu, jossa äiti "hävisi" eli lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa pois. Äidinn teot tukivat toivetta.

sekä opettaja että sossu kyllä ymmärtävät hyvin kasvatuksellisesta näkökulmasta tuon. Ehkei kannata uskoa ihan kaikkea mitä kerrotaan :)

Meidän tyttöpä siitä riemastuneena "muutti" pois kotoa. Punkkasi pari päivää kavereillaan eikä vastannut puhelimeen.

Jouduin loppujen lopuksi itse soittamaan poliisille ja sosiaalitädeille, että saan tytön kotiin.

Sosiaalitantat kyllä oli ihan ymmärtäväisiä tilanteessa. Saatiin keskustelu apua ja tytöllekin tuli muutamat elämän realiteetit selväksi.



Vieläkin kyllä olen sitä mieltä, että samassa tilanteessa tekisin samoin. Joskus vaan tulee stoppi ikuiselle passaamiselle.



Minun kodissani on minun säännöt. Ja omassa kodissaan jokainen voi olla niin kuin tahtoo.

huoneensa siisteystason. Olin sotkuinen, myös aikuisena, siihen saakka että perustin perheen miehen kanssa joka ei arvosta yhtään "boheemia huolettomuutta".



Nyt kun on pieniä lapsia, joita hoidan kotona, ja mies joka on tosi pahantuulinen jos tulee sotkuiseen kotiin työpäivn jälkeen, mun on pakko pitää jonkinlaista perussiisteyttä. Mutta se ei edelleenkään tule omasta tahdostani vaan ulkoisesta pakosta.



Nimittäin heti, jos saan nauttia sellaisesta ylellisydestä kuin yksin kotona olosta, tai jos mieheni on esim työmatkalla, elän kuin pellossa. Vähän ennen miehen kotiutumista sitten kiireesti siivotaan, jotta ei pilattaisi sitä kotiintulohetkeä.



Musta tuntuu että aika tämä sopii myös aika moneen (perheelliseen) mieheen.

asuin kaaoksen keskellä huoneessani parikymppiseksi. Äiti kunnioitti huonettani eikä koskaan olisi sinne tullut omin luvin.

Kun muutin omilleni 21-vuotiaana, aloin saman tien pitää kodin järjestyksessä.

hanki työpaikka ja harrastuksia ja kiillota vaikka hellaa.

Minulla onkin vaativa työ jonka takia inhoan sitä että joudun kotona tekemään toisen työpäivän siivoojana tai siivoustyön koordinaattorina.

asuin kaaoksen keskellä huoneessani parikymppiseksi. Äiti kunnioitti huonettani eikä koskaan olisi sinne tullut omin luvin.

Kun muutin omilleni 21-vuotiaana, aloin saman tien pitää kodin järjestyksessä.

hanki työpaikka ja harrastuksia ja kiillota vaikka hellaa.

Minulla onkin vaativa työ jonka takia inhoan sitä että joudun kotona tekemään toisen työpäivän siivoojana tai siivoustyön koordinaattorina.

olin teininä aika sotkuinen, mutta sain olla omassa huoneessani niin kuin halusin. Nyt aikuisena rakastan järjestystä. Eli ei se ihan niin suoraviivaista ole että ne lapsuuden ja teini-iän tavat olisivat aikuisuudessakin samat.

Minusta tuo ap:n toiminta on ihan skitsomeinikiä. Äiti käyttäytyy itse ihan yhtä lapsellisesti kuin jälkikasvunsa. Ei ihme että teinit eivät pätkääkään kunnioita.