Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oletko lukenut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla

Vierailija
04.12.2012 |

teokset? Mitä pidit?

Kommentit (48)

Vierailija
21/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen lukenut ja todella hyvä oli. Ennen tuota luin Tuntemattoman sotilaan (oli pakko) ja arastelin kovasti, kun ei nuo sota-aiheet yleensä nappaa, mutta sehän oli mainio kirja! Sen jälkeen ei ollut mikään kynnys alkaa lukea Täällä pohjantähden alla, ja se tempaisi heti mukaansa.

Vierailija
22/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan loistava!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tykkään

Vierailija
24/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

yksi lempikirjoistani (mulla siis yhtenä kirjana eikä useampana teoksena)

Vierailija
25/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieno teos, mutta ankara oli Linna henkilöhahmoilleen. Kirjassa on 9 Koskela-nimistä miestä. Heistä 5 kokee väkivaltaisen kuoleman, ja kuudes käy hyvin lähellä.



Vastaavasti Elina menetti kapinassa veljensä ja 2 lankoaan, oma mies sai kuolemantuomion mutta armahdettiin, ja sota vei neljästä pojasta 3.

Vierailija
26/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sen jälkeen aina 4-5 vuoden välein uudestaan. Lempikirjojani ehdottomasti!



Avartaa hyvin isovanhempieni maailmankuvaa, on hyvin kirjoitettu ja henkilöhahmoihin on helppo eläytyä. Mun on aina vaikea lukea sitä kohtaa missä kerrotaan räätälin ja Koskelan poikien ampumisesta, sitä kohtaa missä Eero ja Voitto on molemmat arkuissa asemalla ja sitä kohtaa missä kerrotaan Jannen muilutuksesta.



Rakastan Akselin kirjeitä vankilasta Elinalle, Alman ja Jussin puurtamista ja Jannen hahmoa. Koskelan miesten synkkyys ja "työ on uskonto" -aate on hiukan liikaa minullekin, mutta tunnistan siinä jotain samaa kuin vanhemmissa sukupolvissa on ollut, joten se tuntuu myös rakkaalta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

osasi vetää lukijan tunteineen mukaansa. Tuntemattoman sotilaan väkevyys on paljolti sitä, että kiinnytetään lukija hahmoihin ja sitten tapetaan heidät yksi kerrallaan. Muistaakseni Pohjantähdessä useampi tärkeä hahmo tapetaan parin sivun aikana, mikä on hurjaa, kun kirja on niin valtavan laaja. Draaman tajua.

Vierailija
28/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja siitä, miten punaisten ja valkoisten älykkyyserot näkyivät vahvasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieno kertomus keskustalaisuuden synnystä ja siitä, miten punaisten ja valkoisten älykkyyserot näkyivät vahvasti.

Juu, periaatteessa kertoo keskustalaisuuden synnystä, mutta suurin osa keskustalaisia ei haluaisi tunnustaa noita kirjan alkutapahtumia keskustalaisuuteen liittyviksi, päinvastoin, pitävät niitä vastenmielisinä "punikki"touhuina. Ja nykyinen keskustalaisuus on etääntynyt jälleen alkuperäisestä ajatuksesta.

Vierailija
30/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntemattoman olen lukenut, ja tykkäsin kovasti vaikka yleensä runsaasti dialogia sisältävät teokset eivät ole mieleeni ja siitä syystä tuossakin alku tuntui hieman vaikealta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja siitä, miten punaisten ja valkoisten älykkyyserot näkyivät vahvasti.

Vierailija
32/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häkellyttävän hieno ja koskettava suurteos.

Kaikkein eniten minua koskettaa kohtaus, jossa Otto kertoo Elinalle, että Akseli on armahdettu ja saa elää. Sitä en pysty kuivin silmin lukemaan, enkä edes halua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/48 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli varmasti lähes paras lukemani kirja. Tekisi mieli lukea uudestaan, mutta on vielä liian tuoreessa muistissa.

Vierailija
34/48 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pidän eniten kakkososasta. Elma Laurila on minulle koskettavin hahmo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/48 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pidän erittäin paljon. Iskee suoraan hämäläisen sydämeen. Pidän koko Linnan tuotannosta, esim. Musta Rakkaus on traaginen nuoren rakkauden kuvaus. Heijastaa hyvin Tampereen kaltaisen teollistuvan, kuitenkin vielä luokkayhteiskunnan jälkimainingeissa elävän kaupungin nuoria.

Vierailija
36/48 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta oli, siihen on viitteitä. Ilmari ratsastaa tiellä, näkee Valtun ja muistaa hämärästi suhteensa tuon pojan äitiin...

Vierailija
37/48 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmaan pisin lukemani kirjasarja ellei jotain nuorempana luettuja viisikkoja tms. lasketa. Voisin lukea uudestaan tykkäsin huomattavasti enemmän kuin tuntemattomasta.



Kiitos vinkistä voisi tuon Musta Rakkaus kirjan hankkia, jos joskus jää lukuaikaa univelalta :)

Vierailija
38/48 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmaan pisin lukemani kirjasarja ellei jotain nuorempana luettuja viisikkoja tms. lasketa. Voisin lukea uudestaan tykkäsin huomattavasti enemmän kuin tuntemattomasta.



Kiitos vinkistä voisi tuon Musta Rakkaus kirjan hankkia, jos joskus jää lukuaikaa univelalta :)

Vierailija
39/48 |
30.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen koko ikäni eli kymmenet vuodet lukenut muutaman kirjan viikkotahtia, eli aika paljon on tullut luettua.



Eniten kuitenkin on varmaan sävähdyttänyt Pohjantähti. Luin ensi kertaa teini-ikäisenä ja sen jälkeen kerran vuodessa. Ne ihmiset on tulleet niin lähelle varmaan siksi, kun ovat niin suomalaisia. Näen heidät silmieni edessä joka kerran kun luen.



Pidän erityisesti Kivivuoren Otosta. Leppäsen Preetin ymmärrän niin! Naisista suosikkini on Laurilan Elma -parka. Ymmärrän niin häntäkin. Koskelan Elinan kohtalo läpi elämän on niin rankka, että hän kasvaa mielestäni vahvimmaksi kaikista.



En voi kuin toivoa että nykyajan nuorempi sukupolvikin lukisi tämän kirjan. Kasvaisi ehkä ymmärrys siitä, miten nykypäivään on tultu.

Vierailija
40/48 |
30.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

...on juuri Pohjantähti. Ensimmäistä kertaa se tarttui lukion ekalla käteen - ja siitä saakka sitä on tullut luettua oikeastaan vähän väliä.



Tätä nykyä se on tullut jo niin tutuksi, että luen siitä lähinnä sattumanvaraisia otteita.



Parasta on huumori. Jos tosiaan satun lukemaan otteen vaikka jostakin hauskasta kohdasta - tai sellainen tulee muuten mieleen - niin nauru on kyllä herkässä.



Vaikka teos on pääasiassa yleiskielinen, on myös seudun (kotiseutuni) murre siinä monin tavoin läsnä. Erilaisissa sanantavoissa, yksittäisissä lausevalinnoissa ja repliikeissä.



Olen myös oppinut havaitsemaan kirjan "hahmogalleriasta" ne tyypit, joiden muotoilussa Linna on käyttänyt kerrottuja tekstejä aidosti olemassa olleista ihmisistä. Tutkimuskirjallisuuden perusteella olen myös jossakin määrin näitä henkilöitä jäljittänyt. Kaikille Linna-faneille suosittelenkin esim. Jyrki Nummen "Jalon kansan parhaat voimat" -teosta luettavaksi TPTA:n kanssa rinnakkain.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä neljä