Lue keskustelun säännöt.
väsynyt äiti ja sitten ne isoäidit...
04.12.2012 |
Olen 8 kk ikäisen vauvan äiti, väsynyt äiti, olen koko tuon ajan valvonut jokaikinen yö ja muutenkin hoitanut kaiken lapseen liittyvän. Mies on paljon työmatkoilla ulkomailla, olen melkein käytännössä yksinhuoltaja. Vauva vaatii koko ajan minua viihdyttäjäksi, muuten huutaa. En ole lauantain jälkeen ehtinyt itse syödä, enkä tietenkään ole nukkunut, enkä ole suihkuunkaan päässyt, niin kokonaisvaltaisesti vauva vaatii minulta läsnäoloa koko ajan.
Ja sitten meillä on koira, joka on vauvan tulon myötä alkanut ulkona lenkeillä räyhäämään muille koirille kuin mielipuoli. On kaatanut minut kumoonkin. Pelkään aina hirveästi nykyään koiran ulos viemistä, koska jos vastaan tulee toinen koira, saattaa vauva sekä äiti olla äkkiä ojanpohjalla. Aamulla vauva huutaa ruokaa ja koira huutaa ulos pissalle. Kumpi ensin?
Äitini on 60-v virkeä eläkeläinen, asuu kivenheiton päässä meiltä. Hän päätti ottaa oman koiran ja nyt siihen vedoten ei voi tulla koskaan minua auttamaan vaikka olen suoraan sanonut että olen aivan loppu ja että tunnen että mielenterveys menee kohta tähän jatkuvaan valvomiseen ja syömättömyyteen sekä huudon kuuntelemiseen, koiran stressaamiseen, vauvan nonstop-viihdyttämiseen...
Apu mitä hän tarjoaa on lohdutuksen sanat: "Onneksi ei sentään ole koiria ja vauvoja enempää!" sekä "Sun pitäis yrittää syödä". Siinä se mitä saan. Hän on itse aikoinaan hoidattanut minut täysin omilla vanhemmillaan, eikä nyt voi sitten auttaa minua, edes sen verran että joskus veisi koiran ulos, tai katsoisi hetken vauvaa että ehtisin itsekin syödä, kuitenkin asuu tuossa vieressä ja elää vapaata elämää. Minulta kyllä pyydellään milloin mitäkin leipomisapua eri pippaloihin, ja hölmönä kilttinä olen sitten öisin leiponut kakkuja hänen juhliinsa ja menoihinsa. No en minä saisi nukuttua kuitenkaan. Kärsin nykyään nukahtamisongelmista. Väsymys on kaamea, mutta uni ei vain tule, ei vaikka vauva nukkuisikin.
Miehen äiti on myös kiireellä elämässä omaa elämäänsä, matkustelu ja harrastukset ovat hänelle ykkösiä.
Lapsenlapsella kuitenkin ylpeillään, mutta eivät kerkiä häntä paljon edes katsomaan. Isoisiä ei ole. Tuntuu että minut on jätetty aivan yksin rämpimään suossa. Sieltä suon reunalta sitten huudellaan vaan että "koita jaksaa!" eikä elettäkään että kukaan heittäisi avuksi pelastusköyden, ei sittenkään vaikka sitä anelisin.
Elääpä menneessä jolloin lapset hoidettiin ja kasvatettiin koko perheen ja kylän voimin.
Kommentit (193)
auttaa automaattisesti/ ilmaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa niin tutulta ettei tosikaan. Meillä kans oli tosi vaikeesti viihtyvä vauva, ei voitu olla kotona juuri yhtään kahdestaan. Monet aamut lykin jo 8 aikoihin vauvaa ulkona vaunuissa ja mietin että mihin helvettiin me oikein mentäis. Kaikki perhekerhot, kahvilat, kirjastot, ravintolat, kirpparit, naapurit käytiin läpi kun kotona ei vaan voitu olla.
Laskin tunteja päiväuniin ja siihen kun mies tulee kotia. On varmasti tosi rankkaa kun sun mies on paljon poissa. Muistan niin hyvin ettei saanut oikeesti syötyä eikä käytyä suihkussa, ymmärrän sua täysin!
Unettomuuteen mulla ei oo mitään mallikelpoista ratkaisua, mutta mitä minä tein kun olin yliväsynyt.. Join nopeesti ennen nukkumaanmenoa puolikkaan siiderin, se rentoutti sen verran että sain unen päästä kiinni. Kuulostaa kamalalta, mutta enhän joutunut unilääkekierteeseen. Ja tuo tasan kolme kertaa vauva-aikana kun yliväsymys uhkasi.
anna koira pois tai vie piikille jos et jaksa sitä hoitaa, sinä, vauvasi ja perheesi hyvinvointi on kuitenkin etusijalla :)
Elämänhallinnan alkeista voisi aloittaa.
Vauvalle säännölliset päivärutiinit ja koiralle kurinpalautus aiheesta "näin kuljetaan ihmisten ilmoilla".
Ei ole anopin eikä oman äidin syy, jos tytär ei selviä yhdestä koirasta ja lapsesta.
Perhe-elämä järjestykseen Ihmettelen, miksi ihmeessä olette tehneet lapsen tilanteeseen, jossa joudut olemaan siitä vastuussa noin paljon yksin.
Tehtyähän ei saa tekemättömäksi, mutta isän olisi nyt välttämätöntä järjestää työelämänsä sopivammaksi pienen lapsen vanhemmalle. Hän voi jäädä hoitovapaalle, ruveta tekemään nelipäiväistä viikkoa tms. Tärkeintä tietysti olisi, ettei hänellä tässä elämäntilanteessa olisi niitä työmatkoja. Jos hän ei saa elämäänsä muuten järkättyä siten, että pääsisi keskittymään lapseensa, niin vaihtakoon työpaikkaa. Kai olette puhuneet asiasta? Tiedätte varmaan itsekin, että isän ja lapsen suhdettä on hankala luoda enää sitten, kun lapsi on isompi.
Just joo.
Äiti on kotona vanhempainlomalla, miksi isänkin pitäisi olla kököttää siellä pitämässä äitiä kädestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumminkin. Ensinnäkin, luovu koirasta, hanki apua lapselle, sillä ei tuon ikäisen kuulu noin käyttäytyä. Syö, sillä syödä voi vauva sylissäkin siinä kuin kirjoittaa piiiitkä meili ja laita lapsi viereen syöttötuoliin kun käyt suihkussa. Pitää olla luova!
Toisaalta, sinulle ei kelvanne mikään muu kuin mummojen apua ja kyse on periaatteesta. Teet elämästäsi vaikka millaista helvettiä voidaksesi marista mummoista ja se kertoo sinusta yhtä paljon kuin muoriskojen käytös heistä. Eipä ihme että vaiuvakin on tuollainen!
auttaa automaattisesti/ ilmaiseksi?
Ehkä olen sitten auttamattoman vanhanaikainen kuvitellessani että perheessä pidetään yhtä ja apu on pyyteetöntä. Kuten olen sanonut, autan itsekin näitä lapsen isovanhempia.
En vain jaksa uskoa, että itse pystyisin tyynesti vierestä seuraamaan oman lapsen kuihtumista. Tuskin lapseni muuttuu minulle vähäpätöiseksi tultuaan täysi-ikäiseksi, kuten taitaa olla itselleni käynyt.
Miehestä ei ole apua, on työmatkoilla melkein koko ajan, eikä halua muutosta työkuvioihinsa, on ns. nousujohteisessa urakiidossa mistä innoissaan. Oli työmatkoilla myös laskettuna aikana, tosin ihmeen kaupalla kerkesi synnytykseen mukaan. Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta rakastettu on kuitenkin, en halunnut aborttia, se ei tullut mieleenkään ja mieskin halusi lapsen, isovanhemmat olivat uutisesta aivan innoissaan.
Mutta siis, surujeni syy ja alkulähde on edelleen nimenomaan isoäitien vähättelevä asenne ja välinpitämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin anna Panadolia kipuun. Helpottaa vauvan oloa.
Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa.
Miten joku lehti voi kannustaa epäreiluun kohteluun?
ET-lehti on määrätietoisesti ainakin koko sen ajan kun se on anopille tullut tehnyt määrätietoisesti työtä pitääkseen isovanhemmat erillään lastensa perheistä. Lasten perheet voivat vierailla silloin kun isovanhemmilla ei ole golffia, matkoja, harrastuksia tai muuta tekemistä ja lapsenlapsia hoidetaan vain kun mitään muuta tekemistä ei ole ja otetaan siitä sama maksu kuin mitä ulkopuolinen hoitaja saisi.
Ilmeisesti lehti on lähtenyt liikkeelle siitä, että nykyaikana eläkeläisten pitää keskittymällä keskittyä omiin huvituksiin ja ystäviin, kun aikaisemmat ikäpolvet eivät ole osanneet eivätkä ehtineet.
Ajatuksena on tietenkin aivan ok, että isovanhemmilla on muuta elämää, mutta minusta on menty reippaasti toiseen ääripäähän. Normaalit ihmiset välittävät lähisukulaisistaan, haluvat olla heidän kanssaan ja jopa auttaa heitä, puolin ja toisin. ET tekee siitäkin ostopalveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olen sitten auttamattoman vanhanaikainen kuvitellessani että perheessä pidetään yhtä ja apu on pyyteetöntä.
Mutta siis, surujeni syy ja alkulähde on edelleen nimenomaan isoäitien vähättelevä asenne ja välinpitämättömyys.
Minä inhoaisin olla kiitollisuudenvelassa koko ajan
nythän kiitollisuudenvelassa ovat isoäidit joita ap auttaa mutta jotka eivät auta aapeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten kaikilla niillä, joilla ei ole hoitoapua, on mies aina työmatkoilla ulkomailla? Meillä, joilla mies tekee suht tavallista työviikkoa, on helpot ja kivat lapset ja MLL:n hoitajan numero jääkaapin ovessa. Ikinä ei ole tarvinnut itkeä väsymystä tai sitä, että isoäiti ei pilaa elämäänsä lasteni takia.
Eli lapsi miehelle ja itse menet vaikka kavereille nukkumaan. Äidilläsi ei ole mitään velvollisuutta uhrata elämäänsä siksi, että sinä olet halunnut nauttia seksistä miettimättä sitä, kuka lapsen hoitaa.
Tuollainen määrä työmatkoja ei yleensä ole kovin tavallista, ellei äijä ole joko erittäin hyväpalkkainen lobbari tai rekkakuski. NIillä taas on pitkät vapaat reissujen välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni sellainen maksaa noin 35e/h, joten varmasti miehesi kykenee sen kustantamaan päivärahoillaan.
Kun mies on kotona vaikka edes kerran viikossa, niin tee pakasti täyteen pieniä ruoka-annoksia itseäsi varten. Keittokattilallinen ja muutama laatikkoruoka jo auttavat jonkin verran annosrasioihin pakattuina. Voit myös ehkä pyytää isoäitejä kokkaamaan sinulle, vaikka tuossa kuviossa heiltä saattaa löytyä niitä tekosyitä. Oletko kokeillut pyytää ihan konkreettia apua, tyyliin: Kävisitkö kaupassa? Käyttäisitkö vauvan kärryttelylenkillä, niin huilaisin tunnin-pari, veisitkö meidänkin koiran ulos samalla kuin omasi? jne. Vaikka nukahtaminen on hankalaa, niin tunnin pötköttelykin on elimistölle lepoa.
Unen määrälle et paljoa voi, mutta jos saisit koiran pois kuvioista ja kun huolehdit ravinnostasi, niin olet jo paljon vankemmalla pohjalla.
meillä 4 tervettä eläkeläisovanhempaa. Yhtäkään heistä ei kiinnosta lapsenlapset ylipäätään sen vertaa että tavattaisiin joskus, saatika että hoitaisivat. Minuuttiakaan eivät ole koskaan hoitaneet, vaikka on pyydetty pariin kertaan todella tiukassa tilanteessa. SIlloinkaan eivät auttaneet. Mutisivat vain jotain että "ei me aiottu alkaa tuohon hommaan ollenkaan".
Itse aikanaan hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan. Ja siis todella hoidattivat, minua mummot hoiti 4-5 kertaa VIIKOSSA ainakin 10 vuoden ajan.
Itkut on itketty, on surtu, on yritetty puhua mutta mikään ei saa kiinnostusta lapsenlapsiin syttymään. Nyt lapseni alkavat olla jo kouluiässä kohtapuoleen ja olen jo luovuttanut. Se luovuttaminen auttaa omaan mielipahaan.
Älä odota yhtään mitään, niin et pety. Älä aseta mitään toiveita tai odotuksia äidillesi, niin et tule surulliseksi tai turhautuneeksi.
Ymmärrän sinua ap todella hyvin, minuakin isovanhempien laiskuus ja itsekkyys kyllä aikaan v***tti ja rankasti, mutta itseään ei kannata rääkätä sillä että toivoo ja haaveilee asioiden muuttuvan. Ne kun ei muutu.
AP, joudut tekemään surutyön siitä asiasta että isovanhemmat eivät osallistu. Olen pahoillani, voin antaa vain vertaistukea. Itse selviää ilman apua kun on pakko. Mulla ollit 3 koliikkivauvaa ja pahat synnytyskomplikaatiot, apu olisi ollut enemmän kuin tarpeen mutta ei tullut ei, vaikka ppyydettiin ja perusteltiin.
Nykyajan isovanhemmista todella suuri osa on itsekkäitä paskaisovanhempia, meillä niitä on peräti neljä kappaletta. Näkevät lapsenlapsia kerta vuodessa pikavisiitillä, siinä kaikki.
Oloen kohta neljä vuotta seisonut tisurissa puhelin kourassa ja vähintään 4 kertaa viikossa hoidellut yhdestä jos toisesta syystä lapsenlapsiani, rakastan heitä, ja siksi hoidan ja vien harrastuksiin. Ihan olen pari kertaa kieltäytynyt ja sen jälkeen on huono omatunto.
Lasten vanhemmat eivät sano mitään, mutta puheet viittaavat siihen, että mitä tärkeää minulla voisi olla.
Nytkään en ole koko syksynä ehtinyt mitään omia asioita hoitaa, mutta ei se haittaa. Teen lasten vuoksi mitä vain.
MUTTA mikään ei riitä.
t. Yksi paska isoaäiti
minä niin ymmärrän sinua!
Minä tein hyvin vastaavaan tilanteeseen toisen lapsen putkeen. Nyt itsekin ihmettelen miten en muka esikoisen kanssa ollessa saanut aina syötyä tai käytyä suihkussa koska sitten niitä olikin kaksi se kaikki oli OIKEASTI haastavaa :)
Kuten kuitenkin sanoin niin ymmärrän,olet varmasti hieman masentunut johtuen tuosta väsymyksestä,minä ainakin olin ja niin perhanan sressaantunut etten ollut täydellinen äiti :( Kaikki nuo tunteet ja tila ruokkivat toisiaan ja kestää ennen kuin siitä pääsee yli mutta uni on nyt tärkein!
En harmillisesti ehdi nyt kirjoittaa enempää,mieleni tekisi. Yritän tulla huomenna lukemaan tämän ajatuksen kanssa,tsemppiä!
Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa.
Miten joku lehti voi kannustaa epäreiluun kohteluun?
ET-lehti on määrätietoisesti ainakin koko sen ajan kun se on anopille tullut tehnyt määrätietoisesti työtä pitääkseen isovanhemmat erillään lastensa perheistä. Lasten perheet voivat vierailla silloin kun isovanhemmilla ei ole golffia, matkoja, harrastuksia tai muuta tekemistä ja lapsenlapsia hoidetaan vain kun mitään muuta tekemistä ei ole ja otetaan siitä sama maksu kuin mitä ulkopuolinen hoitaja saisi.
Ilmeisesti lehti on lähtenyt liikkeelle siitä, että nykyaikana eläkeläisten pitää keskittymällä keskittyä omiin huvituksiin ja ystäviin, kun aikaisemmat ikäpolvet eivät ole osanneet eivätkä ehtineet.
Ajatuksena on tietenkin aivan ok, että isovanhemmilla on muuta elämää, mutta minusta on menty reippaasti toiseen ääripäähän. Normaalit ihmiset välittävät lähisukulaisistaan, haluvat olla heidän kanssaan ja jopa auttaa heitä, puolin ja toisin. ET tekee siitäkin ostopalveluita.
Tämä selittääkin paljon...
T: Eräs, jonka anopille tulee ET-lehti
ps. Kai tuossa lehdessä kerrotaan myös, miten paljon lapsia ja lapsenlapsia kiinnostaa vanhuksen vointi, kun ei enää kykene golfaamaan..?
... jos luin oikein, ap saoi omien vanhempiensa kasvattaneen hänet ns. muilla, joten ehkä eivät tosiaan osaa hoitaa ja hoivata ketään, tai eivät ainakaan pidä siitä.
Mulla on lapsilla mummo, joka haluaisi hoitaa, mutten hänen mielenterveysjuttujen takia uskalla jättää yksin hoitoon, tuskin jaksaisi monta tuntia putkeen pientä lasta. Tilanteita on niin monia, optimaaalista harvoin. Tarvitsee yrittää hyväksyä asia ja etsiä apuja/helpotusta muita kautta.
Tsemppiä ap:lle! Älä anna välinpitämättömien isoäitien viedä energiaasi, selviät taatusti itsekin ilman heitä.
Miksi mies ei hoida osuuttaan vanhemmuudesta?
Toiseksi, jugurttia pystyy varmasti syömään vauva sylissä.