Lue keskustelun säännöt.
väsynyt äiti ja sitten ne isoäidit...
04.12.2012 |
Olen 8 kk ikäisen vauvan äiti, väsynyt äiti, olen koko tuon ajan valvonut jokaikinen yö ja muutenkin hoitanut kaiken lapseen liittyvän. Mies on paljon työmatkoilla ulkomailla, olen melkein käytännössä yksinhuoltaja. Vauva vaatii koko ajan minua viihdyttäjäksi, muuten huutaa. En ole lauantain jälkeen ehtinyt itse syödä, enkä tietenkään ole nukkunut, enkä ole suihkuunkaan päässyt, niin kokonaisvaltaisesti vauva vaatii minulta läsnäoloa koko ajan.
Ja sitten meillä on koira, joka on vauvan tulon myötä alkanut ulkona lenkeillä räyhäämään muille koirille kuin mielipuoli. On kaatanut minut kumoonkin. Pelkään aina hirveästi nykyään koiran ulos viemistä, koska jos vastaan tulee toinen koira, saattaa vauva sekä äiti olla äkkiä ojanpohjalla. Aamulla vauva huutaa ruokaa ja koira huutaa ulos pissalle. Kumpi ensin?
Äitini on 60-v virkeä eläkeläinen, asuu kivenheiton päässä meiltä. Hän päätti ottaa oman koiran ja nyt siihen vedoten ei voi tulla koskaan minua auttamaan vaikka olen suoraan sanonut että olen aivan loppu ja että tunnen että mielenterveys menee kohta tähän jatkuvaan valvomiseen ja syömättömyyteen sekä huudon kuuntelemiseen, koiran stressaamiseen, vauvan nonstop-viihdyttämiseen...
Apu mitä hän tarjoaa on lohdutuksen sanat: "Onneksi ei sentään ole koiria ja vauvoja enempää!" sekä "Sun pitäis yrittää syödä". Siinä se mitä saan. Hän on itse aikoinaan hoidattanut minut täysin omilla vanhemmillaan, eikä nyt voi sitten auttaa minua, edes sen verran että joskus veisi koiran ulos, tai katsoisi hetken vauvaa että ehtisin itsekin syödä, kuitenkin asuu tuossa vieressä ja elää vapaata elämää. Minulta kyllä pyydellään milloin mitäkin leipomisapua eri pippaloihin, ja hölmönä kilttinä olen sitten öisin leiponut kakkuja hänen juhliinsa ja menoihinsa. No en minä saisi nukuttua kuitenkaan. Kärsin nykyään nukahtamisongelmista. Väsymys on kaamea, mutta uni ei vain tule, ei vaikka vauva nukkuisikin.
Miehen äiti on myös kiireellä elämässä omaa elämäänsä, matkustelu ja harrastukset ovat hänelle ykkösiä.
Lapsenlapsella kuitenkin ylpeillään, mutta eivät kerkiä häntä paljon edes katsomaan. Isoisiä ei ole. Tuntuu että minut on jätetty aivan yksin rämpimään suossa. Sieltä suon reunalta sitten huudellaan vaan että "koita jaksaa!" eikä elettäkään että kukaan heittäisi avuksi pelastusköyden, ei sittenkään vaikka sitä anelisin.
Elääpä menneessä jolloin lapset hoidettiin ja kasvatettiin koko perheen ja kylän voimin.
Kommentit (193)
Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa.
Miten joku lehti voi kannustaa epäreiluun kohteluun?
ET-lehti on määrätietoisesti ainakin koko sen ajan kun se on anopille tullut tehnyt määrätietoisesti työtä pitääkseen isovanhemmat erillään lastensa perheistä. Lasten perheet voivat vierailla silloin kun isovanhemmilla ei ole golffia, matkoja, harrastuksia tai muuta tekemistä ja lapsenlapsia hoidetaan vain kun mitään muuta tekemistä ei ole ja otetaan siitä sama maksu kuin mitä ulkopuolinen hoitaja saisi. Ilmeisesti lehti on lähtenyt liikkeelle siitä, että nykyaikana eläkeläisten pitää keskittymällä keskittyä omiin huvituksiin ja ystäviin, kun aikaisemmat ikäpolvet eivät ole osanneet eivätkä ehtineet. Ajatuksena on tietenkin aivan ok, että isovanhemmilla on muuta elämää, mutta minusta on menty reippaasti toiseen ääripäähän. Normaalit ihmiset välittävät lähisukulaisistaan, haluvat olla heidän kanssaan ja jopa auttaa heitä, puolin ja toisin. ET tekee siitäkin ostopalveluita.
Tämä selittääkin paljon... T: Eräs, jonka anopille tulee ET-lehti ps. Kai tuossa lehdessä kerrotaan myös, miten paljon lapsia ja lapsenlapsia kiinnostaa vanhuksen vointi, kun ei enää kykene golfaamaan..?
että vaikka hoitaisi 15 vuotta putkeen lapsenlapsia, niin voimien uupuessa nämä unohtavat isoäidin, koska tästä ei ole mitään hyötyä. Eihän ap:kaan kerro, miten hän on oman isoäitinsä hoitanut kotona hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kovasti, että jos lapsi itkee sylissä ettei siinä samalla voi lappaa jugurttia suuhunsa. Jos lapsella ei ole mitään vikaa niin miksi itkee koko ajan? Onko syy siinä ettet ole läsnä ja juttele lapsellesi? Kokeile olla aktiivinen ja laula, leiki, juttele ja touhua lapsesi kanssa. Se on äitiyttä!!!
Kun nyt kuitenkin olet jotenkin todella avuton niin soita MLL:n ja pyydä joku vanhempi nainen avuksesi. Ovat koulutettuja ja avittavat mielellään eikä maksa paljon. Saat ainakin katkaistua tuon putken!
Ja jos lapsesi käytös muuttuu niin todellakin on muutoksen paikka.
jos et halua itse lastasi hoitaa.
Laiskaksi ja itsekkääksi haukutaan niitä isovanhempia, jotka eivät halua hoitaa pikkulapsia, joten miten oma äiti olisi sen parempi halutessaan elää leppoisasti ja vaivattomasti.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta olla sinun miehesi. Millainen mies sinulla oikein on, jos sen haluat ikääntyneellä naisella korvata?
Sehän olisi sinulle hieno ratkaisu, koska silloin voisitte jakaa niin vastuut, oikeudet kuin velvollisuudetkin. Sinä ja miehesi maksaisitte asumiskulut, muut kulut jakaisitte tasan.
Silloin saisit juuri sen, mitä tahdot eli yhteistalouden, jossa et olisi yksin. Tosin ei sinulla enää olisi sananvaltaa mihinkään, mutta eikö se ole pieni hinta siitä, että saat syödä ja nukkua?
Suosittelen todella selkeää päivärytmiä ja aikataulutusta, johon kirjaat myös omat syömishetkesi ja lepohetkesi.
Aloita päiväsi ruokkimalla lapsi ja syöt itse samalla. Eikö 8 kk:n ikäinen istu jo syöttötuolissa? Keität lapsellesi puuron ja otat puuroa itsekin, omalla lusikalla omaan suuhun, lapsen lusikalla lapsen suuhun. Käsiin annat hypistellä ja imeskellä vaikka pehmeää leipää tai maissinaksua. Jos ei istu syöttötuolissa (ja miksi ei istu!), niin saman voi tehdä sitterissäkin.
Tämän jälkeen koira ulos. Jos koiralla on aamulla mieletön hätä, niin jos asut rivarissa tai omakotitalossa, niin pissata lähipuskaan, kun vauva on keskittynyt johonkin leluun ja äkkiä sisälle hoitamaan aamupalaa (tai päästä pihalle, jos on aita pihan ympärillä). Koiran ulkoilutuksen jälkeen (jos on liian varhaista lapsen kanssa puistoilla),menette yhdessä vauvan kanssa kylpyyn/suihkuun. Lapsi ammeeseen ja leluja tai sitteriin pyyhe ja lapsi siihen ja sinä suihkuttelet oikein kunnolla itsesi ja lapsenkin lopuksi.
Tämän jälkeen on varmaan jo vauvalla päiväunet, jos nukkuu kahdet. Menkää yhdessä köllimään. Jos vauva nukkuu parvekkeella, hanki itkuhälytin tai nuku siinä parvekkeen vieressä. Sitten taas lounaan valmistumista, syöt, kun vauvakin syö. Kutsu kylään kavereita, tai jos et sellaisia omista, hanki sinulle ja vauvallesi harrastus ja tutustut sitä kautta muutamaan äitiin. Jos mies tekee noin paljon reissutyötä, voit huoletta osallistua harrastuksiin ja palkata vaikka siivousapua/kodinhoitoapua.
MItä jos veisit lähihoitajiksi opiskelevien ilmoitustaululle viestin, että tarvitset pari kertaa viikossa lastenhoito- ja siivousapua ja olisiko joku kiinnostunut? Varmasti teillä on varaa maksaa muutama kymppi tällaisesta avusta. Minä ottaisin myös yhteyttä paikalliseen martta-kerhoon ja kyselisin kiinnostunutta varamummoa, joka olisi halukas viihdyttämään vauvaa ja tulemaan teille vaikka kahville. Voisi olla mukavaa saada eri-ikäisiä tuttuja. Naapureihin tutustuu, kun käy taloyhtiön hiekkalaatikolla lapsen kanssa, tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan päivittäin. Heistäkin voi löytyä mukavaa seuraa ja jopa pika-apua, jos kaikki kaatuu niskaan.
Rytmitä viikkoasi niin, että teillä on kummallekin seuraa muutaman kerran viikossa. Osallistu vauvamuskariin tai vauvajumppaan. Käy äiti-lapsikerhossa tai avoimessa päiväkodissa (siellä on yleensä vauvailtapäivä). Kysele muilta vinkkejä tilanteeseesi. Monesti kyse on vain siitä, että olet liian turhantarkka ja tunnollinen. Vauvan joka äännähdykseen ei reagoida ja itkuunkin voi aluksi reagoida vain rauhallisesti juttelemalla. Osta vauvalle jumppalelu, jonka kanssa viihtyy pitkään (meidän viihtyi). Myös kantoliina tai -reppu ovat hyviä, jos vauva haluaa olla koko ajan sylissä.
Suosittelen ensi alkuun sitä, että hankit kerran viikossa siivousapua, pari kertaa viikossa vauvanhoitoapua (lähihoitajat, Mll:n hoitajat), kerran viikossa käyt äitilapsikerhossa ja kerran viikossa jossain harrastuksessa. Huolehdit, että syöt joka kerta, kun annat vauvallekin jotain kiinteää. Vauva saa hyvää esimerkkiä sinusta aterioihinkin. Vauva ei voi huonosti tai ole kauhuissaan, vaikka kitisikin esim. syöttötuolissa tai aterialla. Se vain tarkoittaa, ettei hän ehkä ole tottunut siihen ja ilmaisee siten hämmennystään ja tilanteen outoutta. Tee aterioista teidän kahden hauska yhteinen hetki.
Minun ja vauvan ihana kahdenkeskinen hetki oli aamupala. Vauva heräsi älyttömän aikaisin eikä mies siihen aikaan todellakaan herännyt (klo 5-6), joten keitin unenpöpperössä pannullisen kahvia ja vauvalle puuroa ja aamupalaa syötin klo 6-7. Aluksi vauva oli sitterissä ja ihmetteli menoa, sitten sai itse maissinaksua nakerrella ja harjoitella puremista ja lopulta istua syöttötuolissa ja nakerrella leipäpalaa tai banaaninpalaa samalla kun lusikoin puuroa suuhun. Kun vauva kyllästyi, sai mennä sitteriin tai lattialle leikkimään ja minä jatkoin vielä yhden kahvikupillisen juomista, lehden lukemista ja puuron syömistä. Näin mentiin rauhassa jopa tuntikin. Ei se vauva tarvitse jatkuvaa virikettä vaan voi välillä ihan itsekin tutkia maailmaa ja olla aktiivinen. Sinä rauhoitat häntä juttelemalla hänelle ja tarjoilemalla välillä jotain ihmeteltävää (puukauhat olivat ihan parhaita).
Tsemppiä. Sinä tässä tarvitset nyt virikkeitä, jotta alat käsittää, että elämänsä voi muuttaa ihan itseään miellyttäväksi. Suosittelen vielä, että et todellakaan ruikuta äidillesi elämääsi tai pyydä enää apua. Hän on kantansa tehnyt ja tee sinäkin omasi selväksi. Kun apua ei tullut sinulle tärkeänä hetkenä, ei sitä tule sinunkaan taholtasi. Älä turhaan soittele ja pidä yhteyttä tai kerro vauvan tempauksista. Vauvaa voi tulla tapaamaan ja nähdä itsekin, missä mennään. Jos ei halua, älä tee hommaa helpoksi kertomalla itse. Kerro myös ihan suoraan, että koet tuon auttamattomuuden ikävänä toimintana ja että et tule vastaavasti auttamaan leipomisessa tai myöhemmin kun äiti on vanha ja raihnainen, kun kerran omillaan tässä mennään. Älä siis syyttele ja valita vaan kerro asiallisesti, missä mennään. Äitisi on jo valintansa tehnyt, mutta ei ehkä ymmärrä sen seurauksia. On hyvä osoittaa, että seurauksiakin on, vaikka ne eivät nyt tunnu tärkeiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa.
Miten joku lehti voi kannustaa epäreiluun kohteluun?
ET-lehti on määrätietoisesti ainakin koko sen ajan kun se on anopille tullut tehnyt määrätietoisesti työtä pitääkseen isovanhemmat erillään lastensa perheistä. Lasten perheet voivat vierailla silloin kun isovanhemmilla ei ole golffia, matkoja, harrastuksia tai muuta tekemistä ja lapsenlapsia hoidetaan vain kun mitään muuta tekemistä ei ole ja otetaan siitä sama maksu kuin mitä ulkopuolinen hoitaja saisi. Ilmeisesti lehti on lähtenyt liikkeelle siitä, että nykyaikana eläkeläisten pitää keskittymällä keskittyä omiin huvituksiin ja ystäviin, kun aikaisemmat ikäpolvet eivät ole osanneet eivätkä ehtineet. Ajatuksena on tietenkin aivan ok, että isovanhemmilla on muuta elämää, mutta minusta on menty reippaasti toiseen ääripäähän. Normaalit ihmiset välittävät lähisukulaisistaan, haluvat olla heidän kanssaan ja jopa auttaa heitä, puolin ja toisin. ET tekee siitäkin ostopalveluita.
jotka ovat uhranneet elämänsä lapsenlapsilleen. Ei niitä hoitokodissa näy jouluna tai synttäreinä. Sen sijaan ystäviin ja harrastuksiin panostaneilla käy vieraita viikottain, jopa useammin. Näitä ihmissuhteita ei väritä samanlainen hyötymisnäkökulma kuin lastenlasten suhdetta isovanhempiin.
kaikki kesäkaudet ja talvikaudet viettivät ystävien ja harrastusten parissa kun lapsenlapset olivat pieniä. Nyt kun 75 on mennyt rikki ja omia sisaruksia, samanikäisiä muita sukulaisia ja ystäviä alkaa kuolla kuin kärpäsiä, on ääni kellossa muuttunut. Onkin hoksattu että ne nuoremmat vois tullakin katsomaan isovanhempia... mutta kiinnostaako niitä enää, kun 20 vuotta on ignoorattu? No, kyllä niitä kiinnostaa, kun lapset ovat näidenkin vuosien aikana korostaneet, että isovanhemmat on tärkeitä. Mutta kyllähän tuo itsekkäältä tuntuu.
SAno äitillesi suorat sanat.Muistuta häntä,että kukas hänen ainokaisensa hoitikaan.Muistuta myös,että turha odotella vanhainkotivierailuja aikanaan,jollei apua rupea herumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ovat uhranneet elämänsä lapsenlapsilleen. Ei niitä hoitokodissa näy jouluna tai synttäreinä. Sen sijaan ystäviin ja harrastuksiin panostaneilla käy vieraita viikottain, jopa useammin. Näitä ihmissuhteita ei väritä samanlainen hyötymisnäkökulma kuin lastenlasten suhdetta isovanhempiin.
Paitsi, että hoitokodeissa makaa tällä hetkellä suurten ikäluokkien vanhemmat. Eli heitä ei kiinnosta lapsenlapset eivätkä omat vanhemmat.
Saat sympatiani, tilanne on hankala ja varmasti tosi rankka!
Itselläni oli aika samantapainen tilanne, mieheni matkusti paljon työssään, äitini asui vieressä muttei koskaan ehtinyt auttaa. Sain kyllä välillä puhelimitse ohjeita tai neuvomista. Sanomatta kai on selvää että tiesin itsekin ne asiat, mutten pystynyt siinä tilanteessa toteuttamaan. Kiva kuulla että "sun pitäis nukkua" kun hoiti koliikkivauvaa jolla oli koko ajan korvatulehduksia miehen ollessa matkoilla. Pelastukseni oli anoppi joka tuli silloin tällöin avuksi.
Jokainen tarvitsee välillä apua! Pienen vauvan kanssa voi olla todella rankkaa! Unettomuus tekee kaikesta kamalampaa. Itse alkaisin hoitaa tilannetta niin että ensin pyrittäisiin saamaan sinulle unta. Sen jälkeen kaikki muu menee helpommin.
Soita neuvolaan ja kerro että olet aivan lopussa. Kerro tilanteesi ja pyydä apua.
Palkkaa MLL hoitaja vaikka kerran viikossa teille. Tuolloin käy kaupassa ja tee itsellesi ruokaa jääkaappiin / pakastimeen. Tee muutama erilainen niin että sulle on joka päivälle kaks lämmintä ruokaa. Lisäksi jugurttia, sämpylöitä, hedelmiä ym. mistä nyt tykkäät, sellaista mitä saat nopeasti.
Koira mummolle. Koputat ovelle ja tyrkkäset piskin ovesta sisään. Palautus viikon kuluttua. Jotkut eivät tajua auttaa, silloin heitä täytyy vähän avittaa tajuamaan.
Kun mies on kotona lähdet koko päiväksi vaikka kaupungille / jumppaan / oman kaupungin hotelliin nukkumaan. Isälle tekee hyvää välillä olla kahden lapsen kanssa ja oppia hoitamaan häntä. Se on ehkä ainut keino saada hänet tajuamaan miten sitovaa pienen lapsen hoito on.
Vaikutat herkältä ja eläytyväiseltä äidiltä. Se on vauvalle hyväksi, mutta voi olla sulle itsellesi rankkaa. Laita vaatimustaso kodinhoidon ym suhteen minimiin.
Vauvaa hoidetaan ilmiselvästi hyvin. Nyt myös äiti tarvitsee apua ja hoivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei koskaan ehtinyt hoitaa lapsenlapsia. Aina oli kaiken maailman menoja ja harrastuksia. Piti olla aktiivinen, nuorekas ja näyttää hyvältä. Nyt äidin sisarukset ovat sairastuneet vakavasti. Hän sanoi juuri että vihdoin olen tajunnut mikä on elämässä tärkeää. Se on perhe ja läheisten kanssa oleminen.
Hmmm.. sääli vaan että mun lapset on 10+ vuotiaita. He eivät enää varsinaista hoivaa tarvitse ja alkavat olla itsenäisempiä. Kiinnostus suuntautuu enemmän kavereihin päin ja vähemmän omaan perheeseen.
Omassa elämässä se vaihe että mulla on pitkästä aikaa enemmän vapautta pienten lasten hoidosta. Täytyy sanoa että koen paljon vähemmän huonoa omatuntoa siitä, jos en ehdi niin usein käydä moikkaamassa tai tekemässä lumitöitä hänen pihassa...
Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa.
Miten joku lehti voi kannustaa epäreiluun kohteluun?
ET-lehti on määrätietoisesti ainakin koko sen ajan kun se on anopille tullut tehnyt määrätietoisesti työtä pitääkseen isovanhemmat erillään lastensa perheistä. Lasten perheet voivat vierailla silloin kun isovanhemmilla ei ole golffia, matkoja, harrastuksia tai muuta tekemistä ja lapsenlapsia hoidetaan vain kun mitään muuta tekemistä ei ole ja otetaan siitä sama maksu kuin mitä ulkopuolinen hoitaja saisi. Ilmeisesti lehti on lähtenyt liikkeelle siitä, että nykyaikana eläkeläisten pitää keskittymällä keskittyä omiin huvituksiin ja ystäviin, kun aikaisemmat ikäpolvet eivät ole osanneet eivätkä ehtineet. Ajatuksena on tietenkin aivan ok, että isovanhemmilla on muuta elämää, mutta minusta on menty reippaasti toiseen ääripäähän. Normaalit ihmiset välittävät lähisukulaisistaan, haluvat olla heidän kanssaan ja jopa auttaa heitä, puolin ja toisin. ET tekee siitäkin ostopalveluita.
jotka ovat uhranneet elämänsä lapsenlapsilleen. Ei niitä hoitokodissa näy jouluna tai synttäreinä. Sen sijaan ystäviin ja harrastuksiin panostaneilla käy vieraita viikottain, jopa useammin. Näitä ihmissuhteita ei väritä samanlainen hyötymisnäkökulma kuin lastenlasten suhdetta isovanhempiin.
kaikki kesäkaudet ja talvikaudet viettivät ystävien ja harrastusten parissa kun lapsenlapset olivat pieniä. Nyt kun 75 on mennyt rikki ja omia sisaruksia, samanikäisiä muita sukulaisia ja ystäviä alkaa kuolla kuin kärpäsiä, on ääni kellossa muuttunut. Onkin hoksattu että ne nuoremmat vois tullakin katsomaan isovanhempia... mutta kiinnostaako niitä enää, kun 20 vuotta on ignoorattu? No, kyllä niitä kiinnostaa, kun lapset ovat näidenkin vuosien aikana korostaneet, että isovanhemmat on tärkeitä. Mutta kyllähän tuo itsekkäältä tuntuu.
Samoin voit pyytää virkeää vanhusta tekemään ruokaostokset ja muutenkin auttelemaan, esim. siivoamaan jne.
Toinen juttu on se, että sinulla on ensisijainen velvollisuus huolehtia itsestäsi. Jos laiminlyöt noin totaalisesti oman hyvinvointisi, et todellakaan jaksa.
Ei vauva mene siitä rikki, että itkee. Nyt vauvasi on oppinut, että huutamalla saa äidin paikalle, aina ja heti. Vauva vaistoaa väsymyksesi ja kireytesi.
Huolehdi ensin itsestäsi ja siten jaksat iloita vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kävisit pyytämässä lääkäriltä reseptin mietoon nukahtamislääkkeeseen, jota voit käyttää tarvittaessa hetken aikaa. Sen verran mieto, että heräät vauvan itkuun kyllä, mutta saat myös itse nukuttua.
Koira mummolle. Koputat ovelle ja tyrkkäset piskin ovesta sisään. Palautus viikon kuluttua. Jotkut eivät tajua auttaa, silloin heitä täytyy vähän avittaa tajuamaan.
Viikon kuluttua koira on käytetty viimeisellä piikillä eläinlääkärissä.
Ihan oikeasti: ei isovanhempien tehtävänä ole olla kodinhoitajina lapsilleen. Jos ap ei jaksa, on vika miehessä eikä äidissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei koskaan ehtinyt hoitaa lapsenlapsia. Aina oli kaiken maailman menoja ja harrastuksia. Piti olla aktiivinen, nuorekas ja näyttää hyvältä. Nyt äidin sisarukset ovat sairastuneet vakavasti. Hän sanoi juuri että vihdoin olen tajunnut mikä on elämässä tärkeää. Se on perhe ja läheisten kanssa oleminen. Hmmm.. sääli vaan että mun lapset on 10+ vuotiaita. He eivät enää varsinaista hoivaa tarvitse ja alkavat olla itsenäisempiä. Kiinnostus suuntautuu enemmän kavereihin päin ja vähemmän omaan perheeseen. Omassa elämässä se vaihe että mulla on pitkästä aikaa enemmän vapautta pienten lasten hoidosta. Täytyy sanoa että koen paljon vähemmän huonoa omatuntoa siitä, jos en ehdi niin usein käydä moikkaamassa tai tekemässä lumitöitä hänen pihassa...
Kaikesta päätellen sinusta on tärkeää, että joku toinen olisi hoitanut lapsesi. Kun niin ei tapahtunut, olet katkera.
jumankauta sentään. Ei koiraa eikä lasta tungeta kenenkään niskoille väkisin! Isovanhempien velvollisuus EI ole hoitaa lapsenlapsiaan SAATI koiraa, josta voi eroonkin hankkiutua jos elämä on noin äärettömän rankkaa.
vielä viimeisen kerran. Onpas vastauksia tullut paljon!
Olen jo vähän rauhoittunut ja ehkä sitten vain pyydän liikaa. En tosin ole itse apuani koskaan evännyt enkä siitä koskaan laskuttanut, enkä jatkossakaan näin tee. Jos voin olla avuksi, niin olen. On sitten vastapuolen asia haluaako itse olla avuksi koskaan.
Sitä vain olen jäänyt ihmettelemään, että kun samat ihmiset ovat kasvattaneet sekä minut että äitini, että kuinka meillä voi olla niin erilaiset perhearvot?
Ehkä oma sukupolveni on jälleen perheen elämässä mukana olevia isovanhempia, toivon.
Joku tuolla lohkaisikin että muuttakaa kaikki saman katon alle. Tuo olisi minulle ihanne, sillä aina joku olisi kotona kun lapsi tulee koulusta ja vanhemmasta polvesta voisi pitää helpommin huolta eikä heidän tarvitsisi kokea yksinäisyyttä. Mutta ei sellainen järjestely onnistu jos yksin sitä ihannoin.
Kiitos ja hyvää yötä! Iltarumba tytön ja koiran kanssa käyntiin.
ollaan kiitollisia me joilla on lasten elämässä osallistuvat isovanhemmat. Ei taida olla enää nykypäivänä ihan itsestään selvä juttu.
Näistä kannattaisi ap:n aloittaa!
Minusta kuulostaa siltä, että ap:n kaksi suurinta ongelmaa ovat väsymys ja yksinäisyys. Ap ei mainitse ketään ystävää eikä mammakaveria, ainoastaan poissa olevan miehen ja isoäidit.
Jos ap ei sitä vielä tee, niin nyt on aika aloittaa perhekerhossa, avoimessa pk:ssa ja leikkipuistoissa käynti. Vauvakin alkaa olla jo sen ikäinen, että hän varmaan kiinnostuu tutkailemaan, mitä muut lapset touhuavat. Tästä touhusta vauvakin väsähtää niin, että nukkuu kunnon päiväunet. Toisista äideistä saa myös juttukavereita, jotka puolesta sanasta ymmärtävät, jos aamu on ollut hankala.
Olin samankaltaisessa tilanteessa kuin ap esikoisen ollessa 8-9 kk ikäinen, tosin oma lapseni ei ollut noinkaan vaativa kuin ap:n. Muutimme juuri silloin toiseen kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Onneksi sain mentyä perhekerhoon, jossa tutustuin toisiin kulmakunnan äiteihin, sai juttukavereita ja vertaistukea. Ja olipa siellä kerhotäti, joka piti vauvaa sen aikaa että sain juoda kupin kahvia ihan rauhassa!
Meillä oli (on edelleen) myös koira, joka suhtautui minuun hyvin suojelevasti heti raskaaksi tultuani. Luulenpa, että koira räyhäämisellään myös reagoi ap:n väsymykseen ja pahaan oloon. Se ei vain tiedä muuta tapaa kuin vahtia pientä laumaansa entistä enemmän. Aika pian koira kyllä ymmärsi, että jos pitkälle lenkille mieli tekee, niin se tarkoittaa, että vaunut lähtevät mukaan eikä hihnassa saa vetää.
Tsemppiä, ap! Aloita syömisestä ja seuran hakemisesta, jospa unikin löytyisi sen myötä. Ja jos ei löydy, niin sitten apua nukkumisongelmiin lääkärin ja apteekin kautta.
ei ollut ketään sukulaisia edes lähistöllä ja mieheni teki työmatkoja, viikonlopuiksi tuli useimmiten kotiin. Silti jaksoin.
Sinun täytyy opettaa itsesi pitämään itsestäsi huolta. Syöt aamulla,lounasaikaan, välipalan,päivällisen ja iltapalan. Jos vauva itkee niin itkee. Nukut tai ainakin pötköttelet peiton alla ainakin puoli tuntia aina, kun vauva nukkuu. Et tee ennen sitä mitään kotitöitä. Käyt suihkussa ainakin kerran kahdessa päivässä ja aamuisin kampaat tukan ja meikkaat vähän. Ennen aamupalaa vaihdat itsellesi puhtaat vaatteet,itki vauva tai ei.
Pidähuolta itsestäsi,muuten teet vauvan psyykelle hallaa.
Vain sinun ja miehesi velvollisuus on hoitaa vauvaa,ei mummojen.
Kyllä tässä pärjätään, koska pakko on. Ei se itku, huuto ja muu itsessään ole se mikä minua lannistaa, vaan se, että isoäidit eivät tunnu välittävän vähääkään vaikka heidän läheisensä on uupunut ja voi pahoin. Mutta he tuskin tietävätkään millaista tämä on, kun ovat itse lykänneet lapsensa isovanhemmille kasvamaan.
Kiitos myötäeläjille!
jotka ovat uhranneet elämänsä lapsenlapsilleen. Ei niitä hoitokodissa näy jouluna tai synttäreinä. Sen sijaan ystäviin ja harrastuksiin panostaneilla käy vieraita viikottain, jopa useammin. Näitä ihmissuhteita ei väritä samanlainen hyötymisnäkökulma kuin lastenlasten suhdetta isovanhempiin.