Lue keskustelun säännöt.
väsynyt äiti ja sitten ne isoäidit...
04.12.2012 |
Olen 8 kk ikäisen vauvan äiti, väsynyt äiti, olen koko tuon ajan valvonut jokaikinen yö ja muutenkin hoitanut kaiken lapseen liittyvän. Mies on paljon työmatkoilla ulkomailla, olen melkein käytännössä yksinhuoltaja. Vauva vaatii koko ajan minua viihdyttäjäksi, muuten huutaa. En ole lauantain jälkeen ehtinyt itse syödä, enkä tietenkään ole nukkunut, enkä ole suihkuunkaan päässyt, niin kokonaisvaltaisesti vauva vaatii minulta läsnäoloa koko ajan.
Ja sitten meillä on koira, joka on vauvan tulon myötä alkanut ulkona lenkeillä räyhäämään muille koirille kuin mielipuoli. On kaatanut minut kumoonkin. Pelkään aina hirveästi nykyään koiran ulos viemistä, koska jos vastaan tulee toinen koira, saattaa vauva sekä äiti olla äkkiä ojanpohjalla. Aamulla vauva huutaa ruokaa ja koira huutaa ulos pissalle. Kumpi ensin?
Äitini on 60-v virkeä eläkeläinen, asuu kivenheiton päässä meiltä. Hän päätti ottaa oman koiran ja nyt siihen vedoten ei voi tulla koskaan minua auttamaan vaikka olen suoraan sanonut että olen aivan loppu ja että tunnen että mielenterveys menee kohta tähän jatkuvaan valvomiseen ja syömättömyyteen sekä huudon kuuntelemiseen, koiran stressaamiseen, vauvan nonstop-viihdyttämiseen...
Apu mitä hän tarjoaa on lohdutuksen sanat: "Onneksi ei sentään ole koiria ja vauvoja enempää!" sekä "Sun pitäis yrittää syödä". Siinä se mitä saan. Hän on itse aikoinaan hoidattanut minut täysin omilla vanhemmillaan, eikä nyt voi sitten auttaa minua, edes sen verran että joskus veisi koiran ulos, tai katsoisi hetken vauvaa että ehtisin itsekin syödä, kuitenkin asuu tuossa vieressä ja elää vapaata elämää. Minulta kyllä pyydellään milloin mitäkin leipomisapua eri pippaloihin, ja hölmönä kilttinä olen sitten öisin leiponut kakkuja hänen juhliinsa ja menoihinsa. No en minä saisi nukuttua kuitenkaan. Kärsin nykyään nukahtamisongelmista. Väsymys on kaamea, mutta uni ei vain tule, ei vaikka vauva nukkuisikin.
Miehen äiti on myös kiireellä elämässä omaa elämäänsä, matkustelu ja harrastukset ovat hänelle ykkösiä.
Lapsenlapsella kuitenkin ylpeillään, mutta eivät kerkiä häntä paljon edes katsomaan. Isoisiä ei ole. Tuntuu että minut on jätetty aivan yksin rämpimään suossa. Sieltä suon reunalta sitten huudellaan vaan että "koita jaksaa!" eikä elettäkään että kukaan heittäisi avuksi pelastusköyden, ei sittenkään vaikka sitä anelisin.
Elääpä menneessä jolloin lapset hoidettiin ja kasvatettiin koko perheen ja kylän voimin.
Kommentit (193)
Antaa koiran pois kokonaan? Vai onko se niin rakas perheenjäsen, että myöhemmin harmittaisi? Koira on vähän kuin ylimääräinen rasite, josta on mahdollista ja ihan hyväksyttävää päästä eroon, jos ei kerrassaan jaksa.
Esikoisen kanssa itsekin olin vähän samalla tavalla, etten ehtinyt syömään enkä suihkuun..mutta toisaalta vauva nukkui melko paljon, jolloin söin kyllä.
Oletko oikeasti pyytänyt apua läheisiltäsi? Voisitko sanoa heille, että nyt on elämässäsi sellainen paikka, että löydät pian itsesi mielenterveystoimistosta, ellet saa hieman apua. Pelkkä unenpuutekin voi aiheuttaa masennusta, joten sen kanssa ei kannata leikkiä. Jos et saa läheisiltä(?) apua, osta apua, tilaa mll-lastenvahti, käske viemään vauva vaunulenkille ja voit sillä aikaa levätä ja syödä! Miehesi on poissa ja tienaa, hän saa hankkia sulle apuja.
Nyt oikeasti, sun on pakko pitää itsestäsi huolta ja syödä terveellisesti. Osta silikonikorvatulpat, joiden läpi kuulet itkun, muttet kaikkia vauvan yninöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo ei ole todellakaan normaalia.
Joku päivä vielä väsähdät totaalisesti, ja silloin ei kukaan tiedä mitä tapahtuu. silloin taitaa tulla enemmän lapsesi psyykkeelle vahinkoa mitä nyt jos hän hetken yksin huutaa.
Nukkuuko öisin, nukkuuko päivällä hyvin? Onko allergioita, korvatulehdusta?
häsläämällä ja hössöttämällä. Joku kirjoitti, että lapsi on päässyt pomon paikalle ja tätä komppaan täysin.
jos isoäiti ei halua hoitaa niin ei halua, ja ei voi pakottaa!
Minullakaan ei kummatkaan isovanhemmat auta, ja siihen ei ratkaisu todellakaan ole se että lapset veisi sinne väkisin. Jättäisivät ulos itsekseen heittelle ne sitten.
Jos ei kiinnosta, kiinnostusta ei voi vaatia saati pakottaa. Todella kummallinen neuvo!
Olet niin väsynyt että se vaikuttaa osaltaan vauvan ja sinun vuorovaikutukseen. Eli joskus väsyneen äidin on parempi jättää vauva yksin hetkeksi itkemään ettei pimahda. Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa. Mutta ap sinä tarvitset apua. Kerro neuvolassa että olet ihan lopussa. Joko kävitte 8 kk tarkastuksessa lääkärillä. Siellä voit puhua mös vauvan poikkeuksellisesta itkuisuudesta ja pyytää siihen apua. Neuvolasta saattaa saada ihan konkreettistakin apua, riippuu kunnasta. Miehesi ei tajua miten raskasta vauvan kanssa voi olla. Olet käytännössä yksinhuoltaja. Hanki apua ja vertaistukea. Ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä pärjätään, koska pakko on. Ei se itku, huuto ja muu itsessään ole se mikä minua lannistaa, vaan se, että isoäidit eivät tunnu välittävän vähääkään vaikka heidän läheisensä on uupunut ja voi pahoin. Mutta he tuskin tietävätkään millaista tämä on, kun ovat itse lykänneet lapsensa isovanhemmille kasvamaan.
Kiitos myötäeläjille!
Ihan itse olet nyt äidiksi halunnut ja miehesi isäksi. Se on teidän asianne. Et ole enää mikään pikkulapsi, jonka päätoimi on kerjätä vanhemmiltaan huomiota.
Ala kantaa vastuuta omasta elämästäsi!
Enkä tajua, miten voit samaan aikaan paheksua isoäitejä ja toivoa silti, että itse voisit toimia kuten he.
Meillä ei ole minkään valtakunnan isovanhempia, eikä muitakaan sukulaisia ja elossa ollaan.
GROW UP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vie lapsi lääkäriin! ja itsesi.
En halua lukea lehdestä taasen, että joku on pimahtanut ja tappanut tai pahoinpidellyt lapsensa. Koska kokemuksella tiedän, että ihminen voi pimahtaa täysin jos on todella todella väsynyt ja sinnittelee vaan väkisin eteenpäin.
Hae apua ajoissa, NYT heti.
Itsekkäistä isovanhemmista on ollut monta aloitusta täällä, on nykyajan ilmiö johon jokin ET-lehtikin kannustaa.
Miten joku lehti voi kannustaa epäreiluun kohteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidemmälle lukematta tässä "huudattamisessa" menee äideillä puurot ja vellit sekaisin. Oma lapseni alkoi huutamaan noin 4 kk:n iässä öisin, olisi halunnut myös viihdyttämistä yötä myöten. Hain apua 7kk:n kohdalla lapsen uniongelmiin ja samalla omaan väsymykseeni. Lastenlinnassa lasten uniongelmiin erikoistunut sairaanhoitaja sanoi minulle seuraavaa:Jos lapsi huutaa, heti ensimmäiseen inahdukseen EI TARVITSE reagoida. Vaikka lapsi huutaa, tärkeintä on se että vauva tajuaa ettei ole yksin, eli vaikka huuto jatkuu, käy viiden minuutin välein rauhoittamassa, tai juttelet/laulat viereisestä huoneesta tai siitä pöydän äärestä kun syöt - lapsi voi olla vaikka lattialla siten että hän näkee sinut. Ei se itse huuto lasta vahingoita, vaan se,ettei sitä huomioida millään tavalla. Eli lasta vahingoittava huudattaminen on sitä, ettei vauvan itkuun vastata millään tavalla ja jätetään huomioitta.
Otan asian puheeksi neuvolassa, jotenkin on ollut noloa myöntää tätä että vaikka meillä näitä läheisiä ihmisiä on ympärillä niin tukiverkkoa meillä ei silti ole, tulee vähän olo että en ole välittämisen arvoinen ja se on noloa, kuin myöntäisin olevani viallinen...
En jaksa reagoida kommentoijiin jotka lyövät lyötyä, se on helppoa sivaltaa eikö vain, kun ei tule vastaiskua. Jaksamista riittää enää pohtimaan rakentavia kommentteja.
Koirasta en raaski luopua, se todennäköisesti luulee vain tekevänsä oikein "puolustaessaan pentua vierailta laumoilta", vaikka niin tehdessään tekeekin elämästäni hankalampaa. Olen sitä mieltä, että vanhoja ystäviä lajiin katsomatta ei hylätä elämäntilanteiden muuttuessa. Kuulostanee että kaivan omaa hautaani, mutta ainakin kupsahdan sinne puhtaalla omallatunnolla.
Kiitos vielä teille joilta on tullut tukea antavia kommentteja, välillä tuli ihan itku lukiessa, ehkä nykyajan isovanhemmat ovat todella täysin erilaisia mitä olivat isovanhemmat omassa lapsuudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta et millään tavalla kommentoi sitä että oletko ajatellut viedä lapsesi lääkäriin? Ei ole normaalia että 8kk:n ikäinen määkyy päivät ja yöt tauotta (kuten viestisi antaa ymmärtää).
Siis eikö lapsesi nuku ikinä? Ei syö, ei leiki, ei käy pesulla? Syö samalla kun syötät lasta, käy suihkussa ja ota lapsi mukaan (pese lapsi ensin ja sitten pyyhkeen mutkassa sitteriin odottamaan), nuku silloin kun lapsi nukkuu.
Voit palata työhösi vaikka tammikuussa ja viedä lapsen hoitoon, äitiyslomasihan päätty ihan pian.
Kai miehellä on mukavasti päivärahoja tms. jolla kustantaa kotiapua tai lastenvahtia. Jos kerran muualla töissä niin saa päivärahojakin kivasti.
Sinulle suurin ongelma tuntuu olevan se että mummot eivät hoida ja auta. Oletko tehnyt lapsen sitä varten että toiset hoitaa? Olisiko pitänyt arvata että jos teitäkin on hoitaneet vieraat niin ei he lapsenlapsiaankaan tule hoitamaan?
Jotenkin tuntuu siltä että suurentelet ja liioittelet nyt asiaa. Minä en vain usko sitä että et olisi päässyt pesulle, syömään tai nukkumaan lauantain jälkeen.
Ota yhteyttä ensimmäisenä lääkäriin lapsesi tauottoman itkun takia ja sen jälkeen neuvolaan jonka kautta pyydät perhetyöntekijää avuksi jotta saat hetken omaa aikaa kerran-pari viikossa.
nyt menet syömään jotain! Äläkä katkeroita itseäsi näillä isovanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on koira, mummot ja papat asuvat kaukana. Ei ole mikään häpeä hakea apua, neuvolan kautta avun sain minäkin. Väsyneenä ajatukset pyörivät kehää eikä näe totuutta, tässä tapauksessa oma toiminta saattaa aiheuttaa tilanteesi. Minulla/meillä aiheutti. Huomenna soitto neuvolaan, heti!
Jääkaapin ovi auki, voileipä tarpeet pöytään vaikka huutava lapsi sylissä ja syöminen. Onnistuu varmasti
Banaaneja, myslipatukoita, annosmehukeittoja yms käden ulottuville ja vedät napaan vaikka lapsi huutaa. Kun syötät lasta niin oma lautanen eteen samaan aikaa ja lusikka lapsen suuhun ja heti perään omalta lautaselta omaan suuhun ruokaa. Se vaan onnistuu jos haluaa
Suihkuun lapsi sylissä ( tai 8kk voi itsekin istua kylpyammeessaan sen aikaa kun äiti on suihkussa)
Koiralle lenkittäjä/ koiralle uusi koti. Mistään ei tule mitään jos pelkäät omaa koiraasi. Jos leikkaamaton uros, aloita koiran leikkaamisella
KUKAAN MUU KUIN SINÄ ITSE EI VOI AUTTAA SINUA!!!!
Kiitos muuten tiedosta, olen ollut koko ajan siinä uskossa että (isonkin) vauvan itku pitää saada välittömästi hyssyteltyä pois, tai muuten tulee elinikäisiä psyykkisiä vaurioita. Nyt ehkä uskallan ottaa vähän rennommin tämän. Hampaita tulee ja sitä siis huutaa ja välillä myös turhautumistaan jos yksin joutuu puuhastelemaan lelujen kanssa. Lääkäri ei mitään tulehduksia löytänyt viime kerralla kun kävimme.
Vauva nukkuu yöllä suurimmaksi osaksi, mutta itse en siis saa unta vaikka kuinka yritän, koska tästä on päässyt kehittymään nukahtamis- ja uniongelmia.
Kyllä tästä selvitään, kiitos vastaajille!
Ja joillekin tiedoksi, en suinkaan ollut aikeissa tehdä samaa kuin meidän vanhemmat, että lykkäisin lapsen heidän kasvatettavakseen, enkä sitä edes halua tehdä, mutta olisin toivonut apua edes pahimpaan hätään, kaikki kun tässä lähekkäin asutaan. Itsekin autan heitä sekä muita läheisiä.
Olen pyytänyt apua ihan suoraan ja olen sanonut pahimmilla hetkillä että tuntuu että olen muuttumassa mielenterveyspotilaaksi, mutta mikään ei liikuta, voivotellaan vain ja jaellaan hyödyttömiä neuvoja jotka ovat itsestäänselvyyksiä.
Kyse on kuitenkin heidän omista jälkeläisistään, siksi sattuu tämä hylätyksi tulemisen tunne suurimman avuntarpeen keskellä.
Ihmettelen, miksi ihmeessä olette tehneet lapsen tilanteeseen, jossa joudut olemaan siitä vastuussa noin paljon yksin.
Tehtyähän ei saa tekemättömäksi, mutta isän olisi nyt välttämätöntä järjestää työelämänsä sopivammaksi pienen lapsen vanhemmalle. Hän voi jäädä hoitovapaalle, ruveta tekemään nelipäiväistä viikkoa tms. Tärkeintä tietysti olisi, ettei hänellä tässä elämäntilanteessa olisi niitä työmatkoja. Jos hän ei saa elämäänsä muuten järkättyä siten, että pääsisi keskittymään lapseensa, niin vaihtakoon työpaikkaa. Kai olette puhuneet asiasta? Tiedätte varmaan itsekin, että isän ja lapsen suhdettä on hankala luoda enää sitten, kun lapsi on isompi.
mielestä kuulostaa oudolta, ettei 8kk vanhan vauvan äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa.
Jos vauva on huonotuulinen ja nukkuu huonosti, niin vie lääkäriin. Voi olla vaikka allerginen.Ja ei sitä vauvaa kokoajan tarvii viihdyttää... :)
ettei vauvaa tarvitse KOKO AJAN viihdyttää, kyllä sinä nyt ehdit syömään ja käymään suihkussakin vauvan istuskellessa sitterissä tai ollessa nukkumassa.. anna koira pois tai vie piikille jos et jaksa sitä hoitaa, sinä, vauvasi ja perheesi hyvinvointi on kuitenkin etusijalla :) Ja ota yhteyttä neuvolaan ja kerro ongelmastasi, tai pyydä esim MLL:n kautta lastenhoitoapua...kyllä se vielä iloksi muuttuu :)
lapsen pomon paikalle ja näin se kostautuu. Kannattaa miettiä kaksi kertaa paapooko pilalle ja huomioiko joka ikisen änähdyksen ja kitinän vai ei.
Montako omaa lasta sulla on?
ennen kuin on myöhäistä!!
- puhu tilanteestanne neuvolassa
- paljonko mies voisi tehdä auttaakseen sinua rentoutumaan?
- vauvan psyyke ei OIKEASTI enää rikkoonnu pienestä huutamisesta varsinkin jos näkee sinut lähellä (eri asia 0-3kk vauva!!)
Hänen on hyvä oppia vähän odottamaan.
Ylihuolehtivuutesi tekee elämästänne kaaosta.
Jos auttamis pyynnöt eivät tehoa, alat vaatia ja pakottaa!! Soitat äitisi ovikelloa ja viet koiran sinne hoidettavaksi, vaikka viikoksi alkuun. Et kysy sopiiko vaan sanot, että tämä tulee nyt teille. Lapsenkin kans voit toimia samoin. Viet lapsen äidillesi hoito-ohjeen kanssa pariksi tunniksi. Itse käyt suihkussa, syöt ja lepäät. Säännöllisesti teet nämä.
Kieltäydyt kaikesta turhasta ja ylimääräisestä.
- saatko MLL hoitajan avuksi?