Taloudellisesti tiukilla, mutta lapsille haluan tehdä joulun

Ihan samanlainen olen, ja tiedän monta muutakin, vaikka tänne pesiytynyt tämä ainainen paskanjauhanta tästä asiasta.



Ja paljon muutakin jouluumme kuuluu :) Ja oooh, olen jopa kristitty

ja ollaan aina aika "tiukoilla", tosin tulen itse niin vähällä toimeen, etten oikeastaan edes huomaa sitä, ennen kun joku ystävällinen ulkopuolinen katsoo asiakseen huomauttaa siitä.



Ostan lapselleni tänä jouluna yhden lahjan, lisäksi aion tehdä muutaman itse. Luulen että ainakin vanhempana lapseni tulee muistelemaan juuri näitä itse tekemiäni lahjoja enemmän kuin jotain kaupasta ostettua mitä "kaikilla muillakin" oli.



Itse ainakin muistan päällimmäisenä lapsuuden jouluista sen ihanan ja kiireettömän yhdessäolon, sekä mummun kutomat villasukat. :)



Ap, jos olisin sinä, niin en kyllä katsoisi tarpeelliseksi hukuttaa lapsia tollaseen lahjamäärään, jos niitä rahareikiä on muutenkin.

Pitäisin huolen, että lapsilla olisi mukava joulu. Vaikka ne lahjat eivät pääasia olekaan, on köyhälle äärimmäisen tärkeää, että lapsi ei joudu vertaisryhmänsä edessä noloon asemaan siksi, että vanhemmat ovat köyhiä. On helppo huudella arvovalinnoista, jos sen lapsen ainoa lahja on matka Pariisiin tai 500 euron lahjakortti vaateliikkeeseen.



Minusta ap:n tavassa ei ollut hirveästi väärää. Arkena voidaan elää matalampaa elintasoa ja säästää siinä, missä pystytään. Juhla tuntuu hienommalta jo siksikin, kun voidaan syödä parempaa ruokaa. Sitäpaitsi ap:han maksoi osan joululahjoista jo syyskuusta alkaen eli fiksusti on jakanut kuluja puolelle vuodelle. Pesukoneen hajoaminen on ikävä asia, tapahtuu se sitten missä kuussa tahansa ja ainahan tällaisiin olisi hyvä varautua, mutta jos on tiukkaa, niin silloin ihan kaikki - ylimääräiset sairastelut lääkekuureineenkin - ovat katastrofin paikka. Se vain pitää hyväksyä ja toivoa, että mitään ei satu ja käsitellä se ongelma sitten, kun se tapahtuu.

ja kehumaan taloudenhoitotaidoillasi vähäksi aikaa jonnekin muualle.

No kyllähän se on arvovalinta ostaa lapsille yhteensä 15 lahjaa, vaikka taloudellinen tilanne on perheessä huono.

Minusta ap:n tavassa ei ollut hirveästi väärää. Arkena voidaan elää matalampaa elintasoa ja säästää siinä, missä pystytään. Juhla tuntuu hienommalta jo siksikin, kun voidaan syödä parempaa ruokaa. Sitäpaitsi ap:han maksoi osan joululahjoista jo syyskuusta alkaen eli fiksusti on jakanut kuluja puolelle vuodelle.

että ap EI ole maksanut lahjoja säästämällä etukäteen vaan hän on ostanut ne velaksi rahalla, jota hänellä ei vielä ole. Jos hänelle tulee muita yllättäviä menoja, hän maksattaa ne muilla ihmisillä. Siinäpä ap sitten jakaa sitä joulun iloa koko yhteiskunnalle! Minä en ole halukas kustantamaan ap:n joulua.

Meillä on rahaa ihan riittävästi, mutta ei tulis mieleenkään ostaa uusinta uutta pelivekotinta. Meillä on jo useamman vuoden ollut ps2, joten ostan siihen 1-2 uutta peliä. Ja näiden lisäksi lapset saavat 2-3 pakettia. Ja tsadaa, ne on ihan onnellisia ja odottavat joulua! Ja ovat jo koululaisia. Näin on ollut aina, vihaan ylimääräisten tavaroiden ostamista.

Pitäisin huolen, että lapsilla olisi mukava joulu. Vaikka ne lahjat eivät pääasia olekaan, on köyhälle äärimmäisen tärkeää, että lapsi ei joudu vertaisryhmänsä edessä noloon asemaan siksi, että vanhemmat ovat köyhiä. On helppo huudella arvovalinnoista, jos sen lapsen ainoa lahja on matka Pariisiin tai 500 euron lahjakortti vaateliikkeeseen.

Minusta ap:n tavassa ei ollut hirveästi väärää. Arkena voidaan elää matalampaa elintasoa ja säästää siinä, missä pystytään. Juhla tuntuu hienommalta jo siksikin, kun voidaan syödä parempaa ruokaa. Sitäpaitsi ap:han maksoi osan joululahjoista jo syyskuusta alkaen eli fiksusti on jakanut kuluja puolelle vuodelle. Pesukoneen hajoaminen on ikävä asia, tapahtuu se sitten missä kuussa tahansa ja ainahan tällaisiin olisi hyvä varautua, mutta jos on tiukkaa, niin silloin ihan kaikki - ylimääräiset sairastelut lääkekuureineenkin - ovat katastrofin paikka. Se vain pitää hyväksyä ja toivoa, että mitään ei satu ja käsitellä se ongelma sitten, kun se tapahtuu.

teitä on niin monta jotka niin pelkääyye sitä mitä toiset sanoo tai ajattelee?

Noloon asemaan? Köyhyyden vuoksi?

Voi haloo koska se lapsi oppii jotain muuta jos vanhemmatkin tukee lähtökohtaisesti ajatusta että ihmistä mitataan tavaran kautta?

Jos mittari on käytössä jo missä, koulussa? ja vanhemmat vielä tukevat tätä niin missä, MISSÄ on se vertaisryhmä, tuki, viisas aikuinen joka näkee lapsessa muuta, opettaa lapselle että lapsi on jotain muuta kuin mitä omistaa?

Joka uskaltaa uskoa siihen että elämä on muutakin kuin kilpailua?

Missä mennään, kysyykö kukaan koskaan?

Kyllä ne idiootit on aina löytyny aivan riippumatta tuloluokasta - miten sillä on mitään tekemistä idiotismin kanssa automaattisesti suoraan verrannollisena?

Minä ainakin olen iloinen lastesi puolesta ja tiedän, miten hyvältä sinusta jouluna tuntuu katsella heidän iloaan. Hyvää joulua! Älä välitä näistä tylyistä ämmistä.

vaiheessa menossa sossuun,ei saataisin sieltämitään. Mies ollut yrittäjä ja nyt kun ei kykene sairauden puolesta yrittämään, niin mitään tukia ei tule, tällä hetkellä edes työttömyyskorvausta. Ja veroja ollaan maksettu reilusti ja minä maksan edelleen ihan joka kuukausi, että silleen. Toisekseen meillä on lapsille kunnon vakuutukset, jotka kyllä korvaa kaiken heidän tarvitseman hoidon ja kuten jo sanoin pyykkikoneen hajoamisen vaaraa ei ole, pestäännytkin pyykkituvassa, muut kodinkoneet kuuluu vuokra asunnossa irtaimistoon. Saanko nyt hyvät av-mammat antaa lapsilleni mieluisan joulun, kun olemme joutuneet syksyn tinkimään aika monesta jutusta, vai onko se jotenkin teiltä pois? Mutta tehän voitte itse tänä jouluna kertoa lapsillenne, että nyt on lahjaton joulu, kun tämä on tällainen arvovalinta. ap

tärkeimpiä, vaan lapsien ilahduttaminen jouluna on minule tärkeää. ap

Joulu on enemmän yhdessä tekemistä. Leivotaan pipareita, ja koristellaan niistä kavereillekin lahjapiparit. Piparkakkutalo on sitten haastavampi homma, johon eivät ilosta hihkuen ryhdy edes (ainakaan!) ammattileipurit. Tehdään yhdessä sellaisia jouluherkkuja, joista kaikki pitävät...

Laitetaan soimaan joululauluja ja tehdään siinä joulusiivous, haetaan ja valitaan yhdessä kaunis joulukuusi, joko metsästä tai myyntipaikalta...

Omista lapsuuden jouluista muistan juuri kuusenhaun yhdessä papan kanssa, lahjoja on jäänyt vähemmmän mieleen.

Sanomattakin lienee selvää, että lapsuuteni joulut olivat nykyisiinkin verrattuna hyvin köyhiä.

Onneksi on joulun aikaan lomaa sen verran, että lapset eivät pääse vertailemaan ja arvostelemaan lahjoja keskenään heti joulun jälkeen. Isommilla se ei kai ole niin tärkeää, että tekisivät sitä sosiaalisesssa mediassa, vai ...?

...Oli sen arvoista. Halusin, että lapset saavat samanlaisia lahjoja kuin varakkaammat kaverinsakin. Mieluummin kiristin omaa "nälkävyötäni", että sain nähdä lasten ilon.

Olemme myös yhdessä perheen ja suvun kanssa, teemme yhdessä ruokaa, vietämme yhteistä aikaa, saunomme, laitamme kodin jouluisaksi,miten lahjat tähän liittyy. Vai onko mielestänne niin, että ne liittyvät vain rikkaiden juhlaan? ap

Lahjat liittyvät olennaisesti jouluun, mutta KILPAILU ei. Näin siis minun mielestäni.

Olemmeko aivan erikoinen perhe, museokamaa vai tulevaisuuden edelläkävijöitä, kun koskaan ei ole ollut mielessä päällimmäisenä se, "että lapset saavat samanlaisia lahjoja kuin varakkaammat kaverinsakin"? Tai edes samanarvoisia?

Siinä kilvassa meidän perheemme olisi tuomittu häviämään joka tapauksessa, kun meillä ei kukaan edes tiedä (onneksi!) uusimpia muotitrendejä ja härpäkkeitä.

Lahjoja saa hyvinkin vähällä rahalla. Ei niihin tarvitse tärvätä satasia, varsinkaan jos ei ole ylimääräistä, tuskin edes riittävästi. Ja jouluksikin voi ostaa jotain sellaista, jota oikeasti tarvitaan.

On arvovalinta, ettei kilpaile itseään varakkaampien, nopeampien, viisaampien jne kanssa sellaisella areenalla, jolla häviää joka tapauksessa. Itsetuntoa se epätoivoinen yrittäminen vain laskee. Parempi olla vahva sellaisena kuin on.

Paljon on taas tekopyhää puhinaa. Ai niin, mehän ollaan AV:lla...

Kuinka monella huutelijalla todella toteutuu yllä sanottu?



Niinpä...



Lasten jouluun ihan oikeasti kuuluu ne lahjatkin. Parhaat ja pysyvimmät muistot tulevat ihan muusta kuin niistä lahjoista, mutta ne lahjat kuuluvat lapsilla jouluun.

Kun olette pahimmat puhisseet ulos itsestänne, menkää vähän itseenne ja miettikää asiaa uudestaan.

pakkohan on muutama lahja antaa lapsille, joten osarilla taidan tänä vuonna hommata itsekin.

,mutta aika paljon on vielä 6 pakettia/lapsi.



Meillä on hyvin varaa, mutta n. 3 lahjaa / lapsi on ihan ok. Älä vertaile mitä muut tekevät ja älä korosta lahjoja hirveästi.



Hyvää ja mukavaa joulua !

...Oli sen arvoista. Halusin, että lapset saavat samanlaisia lahjoja kuin varakkaammat kaverinsakin. Mieluummin kiristin omaa "nälkävyötäni", että sain nähdä lasten ilon.

Olemme myös yhdessä perheen ja suvun kanssa, teemme yhdessä ruokaa, vietämme yhteistä aikaa, saunomme, laitamme kodin jouluisaksi,miten lahjat tähän liittyy. Vai onko mielestänne niin, että ne liittyvät vain rikkaiden juhlaan? ap

Lahjat liittyvät olennaisesti jouluun, mutta KILPAILU ei. Näin siis minun mielestäni.

Olemmeko aivan erikoinen perhe, museokamaa vai tulevaisuuden edelläkävijöitä, kun koskaan ei ole ollut mielessä päällimmäisenä se, "että lapset saavat samanlaisia lahjoja kuin varakkaammat kaverinsakin"? Tai edes samanarvoisia?

Siinä kilvassa meidän perheemme olisi tuomittu häviämään joka tapauksessa, kun meillä ei kukaan edes tiedä (onneksi!) uusimpia muotitrendejä ja härpäkkeitä.

Lahjoja saa hyvinkin vähällä rahalla. Ei niihin tarvitse tärvätä satasia, varsinkaan jos ei ole ylimääräistä, tuskin edes riittävästi. Ja jouluksikin voi ostaa jotain sellaista, jota oikeasti tarvitaan.

On arvovalinta, ettei kilpaile itseään varakkaampien, nopeampien, viisaampien jne kanssa sellaisella areenalla, jolla häviää joka tapauksessa. Itsetuntoa se epätoivoinen yrittäminen vain laskee. Parempi olla vahva sellaisena kuin on.

En kannata mitään erikoisuudentavoittelua vain sen itsensä takia eli ei tarvitse täysin muodista poikkeavia vaatteita valita ihan vain periaatteesta jne. SILTI minua todella inhottaa tämä ajattelu, että lapsia automaattisesti kiusataan, jos ei ole just samaa mitä muilla. Muistan omasta lapsuudestani, että ÄIDILLENI tuo samanlaisuus oli melkeinpä tärkeämpää kuin itselleni, olisin itse kaivannut hyväksyntää ihan omana itsenäni. Lapset kyllä vertailevat tavaroita, vaatteita jne., mutta sen sijaan, että aikuiset lammasmaisesti hymyilevät taustalla, voisivat PUUTTUA siihen. Ja tämä kannattaa siis aloittaa jo pikkulapsiaikana. Kolmevuotiaat tytöt lällättelevät toisilleen, että mä sain sitä ja tätä, sä et, ja äiti vain myhäilee taustalla. Missä on kasvatus? Meillä on sen ikäisiä lapsia, että aivan varmasti "pitäisi" olla jo pleikkaa ja ties mitä, mutta eipä tuolla kolmasluokkalaisella ole edes kännykkää, kun ei sitä oikeastaan tarvitse. Ja mitä on käynyt? On kavereita ihan tavalliseen tapaan! Luuletteko, että tuosta kilpavarustelusta seuraa pidemmän päälle jotain hyvää? Uusi tavara viihdyttää viikon, sitten on naapurin Viljamilla jo taas jotain paljon hienompaa ja itsetunto romahtaa, jos se on siitä kiinni.

En mitenkään täysillä vastusta ap:n ajatusta tehdä lapsille kiva joulu myös lahjojen osalta, mutta luulenpa, että ihan varmasti jokaiselle lapselle löytyy myös edullisempaa mieleistä lahjaa. Mistä SINUN lapsesi ovat kiinnostuneita, millaisia persoonia he ovat ihan omana itsenään ilman jatkuvasti taustalla olevaa ajatusta "millaisia muut ovat, mitä muut saavat"?

Näppituntumani on, että rikkaissa perheissä lapset voivat saada tosi kalliita lahjoja, mutta yllättävän usein tarve tarjota lapsille "samaa mitä muutkin saavat" on melkeinpä kovempi köyhemmissä perheissä (näin omassa lapsuudenkodissanikin). Kyllä levyseppähitsaaja Virtasen pojan on saatava sama mitä insinöörismies Lahtisen pojankin :) (Eikä miesduunareilla kai kovin huonot palkat olekaan?)

ollaan pärjätty jo 2 vuotta ja kotivakuutus on suurempien varalle. Ja totta, minulle on tärkeämpää että lapsilla on mieluisa joulu kuin että laittaisin rahaa säästöön pahan päivän varalle. ap

Ostaminen ja hetken kulutushuuma ovat tärkeämpiä kuin varautuminen tulevaisuuteen? Mitä jos lapsesi loukkaa harrastuksessa eikä harrastuspiirin vakuutus korvaa kuin ensihoidon ja oma sairausvakuutus ei satu korvaamaan jatkohoitoa? Jos lapsi tarvitsee vaikka venähdyksen takia 2000 euron kuvaamisen ja pitkäkestoisen fysioterapian, sinä sanot vain, että voi voi, nyt ei voi tehdä mitään kun teillä on ne kivat joululahjat.

Mitä vähemmän on rahaa, sitä paremmin pitäisi varautua tulevaisuuteen.

mieluisa joulu ei kai ole pelkkien lahjojen varassa.

Suomessa maksetaan sen verran veroja, että ei kenenkään tarvitse maksaa kuvaamisesta kuin poloklinikkamaksu, ja fysioterapiakin on kohtuullisen hintaita.

kuinka kaipaamme joulussa vain yhdessäoloa, rentoutumista, tunnelmaa, rauhaa, hyvää ruokaa, niin lapset odottavat lahjoja. That's it! Lapsille se lahjojen merkitys on suuri, koulussakin vertaillaan joululahjoja, ei suinkaan kynttilöiden tunnelmaa ja saunan tuoksua.



Itse olen tällä hetkellä hyvässä taloudellisessa tilanteessa, mutta aikana jolloin molemmat opiskelimme ja elimme todella pienellä budjetilla, järjestin joulun runsaine lahjoineen Anttilan, Elloksen ja Hobby hallin avulla.

tärkeimpiä, vaan lapsien ilahduttaminen jouluna on minule tärkeää. ap

Etkö usko, että lapsesi voisivat ilahtua mitään muusta kuin tavarasta? Omassa lapsuudessasi ei varmaan valmisteltu joulua yhdessä, ei laulettu, ei leikitty, ei leivottu, ei koristeltu...

Kyllä lapsi ilahtuu esimerkiksi ikivanhasta pelistä, esimerkkinä monopoli tai afrikantähti, joita voi pelata vaikka isovanhempien kanssa. Ei se aina tarvitse mikään kone olla.

Vaikka perheessä ei olisi ensimmäistäkään laulu- ja soittotaitoista, voi silti jouluksi laittaa jonkun lasten soittimen, josta lähtee sen verran ääntä säestykseksi, että rohkenee itsekin laulaa jotain - edes lapset.

lahjoja? Edelleen ihmettelen kommenttejanne. Ja kyllä, tiedän että lapseni ilahtuvat myös joulun taiasta, yhdessä olemisesta, lautapeleistä joita yhdessä pelataan, saunasta jne. Mutta totuus on myös että toivovat lahjoja. Lapset on 9 ja 12v ja minusta lahjamäärät ei ole kovin suuret, koska suurimman osan lahjoista saavat vain meiltä. Ja en minä lahjoja sen perusteella osta, mitä muut ostavat vaan sen mitä lapset ovat toivoneet. Ja ovat kyllä lahjansa ansainneet.Oletteko itse valmiit jättämään lahjat ostamatta? ap