Lue keskustelun säännöt.
Äidin taistelu omasta ajasta! Miten tässä näin kävi..
27.11.2012 |
Koskee tietysti myös isiä jotka kotona,niitä kahta...
Taustaa,olimme miehen kanssa tasaveroiset kumppanit ennen lapsia. Molemmat kävimme töissä ja siivosimme kotia,minä toki enemmän sillä pidän tavaroiden järjestelemisestä ja sisustamisesta.
Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle.
Nyt tuntuu että minun ihmisarvo hupenee miehen silmissä päivä päivältä. Joka asiasta joudun erikseen sanomaan ja riita tulee heti jos kehtaan "vaatia"itselleni jotain.
Miehen oli erittäin vaikea ymmärtää että tarvitsen oikeasti viikon parin välein muutaman tunnin jolloin käyn esim.kahvilla,pääsen hetkeksi pois kotoa ja olen vain minä.
Nyt olen saanut "luvan"edes tähän.
Ei silti,naama vääntyy aina kun olen lähdössä ja mies yrittää etten juuri tuona päivänä menisi.
Aamutoimet miehellä,juo monta kuppia kahvia,käy suihkussa ja ehtii pari kertaa vessaankin.
Minä otan kupin kahvia ja alan laittaa lapsille aamupalaa. Kehtasin pyytää että hän aloittaisi kerrankin aamupalan laiton ja minä menisin aamusuihkuun(rakastin aamusuihkuja ennen lapsia), noh riitahan tuostakin tuli koska minun suihkuni vuoksi hänen koko työpäivänsä venyisi liikaa(liukuva työaika).
No okei pikkujuttu mutta minua ärsyttää että olen ainoa tässä perheessä joka tinkii kokoajan omistaan,hitto oikeasti tässä ollaan ja tapellaan SAANKO käydä suihkussa aamulla,edes kerran viikossa..
Miten hitossa te muut naiset jaksatte tälläisten pahvipäiden kanssa?
Räyhääjille sanon jo valmiiksi että tämä suihku oli vain yksi esimerkki tilanteen naurettavuudesta,toki käyn sitten iltaisin suihkussa. Periaatteesta vain vituttaa että joutuu tuollaisista asioista kinaamaan,miksi hänellä on joku oikeus istua vessassa 30min joka aamu,käydä suihkut ja juoda rauhassa kahvit.
Perhana!
Enkä tod. ole mikään varpunen joka alistuu miehensä palvelijaksi mutta en vain jaksaisi tapella oikeuksistani ihmisenä kokoajan,tulee ennen kaikkea hyvin pettynyt olo.
Kommentit (109)
Tai lähdet sinne kahville? Hoitaako mies lapset vai jättääkö heitteille?
mutta lähinnä purnaan tässä sitä että täytyykö mun tehdä aina tollainen "juttu" esim.omasta vessassa käynnistä.
Eikö nää perkeleen asiat voi vaan sujua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaa omat tekemisesi ja harrastukset sekä miehesi kuviot. Näin saat ehkä selvemmin kuvattua miehesi ja omat menosi. Jos hän ei siltikään tajua tilannetta, niin vaihda maisemaa...
Mies on jotenkin alkanut olettaa, että vauva on lähtökohtaisesti minun vastuullani, ellen pyydä häntä hoitamaan tai vaihtamaan vaippaa tai jotain muuta. Sitten kun mies vaikka viikonloppuna käy tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, loppupäivän ajan kun olisin antamassa vauvan hänelle, mies työntää vauvaa viiden minuutin päästä takaisin, ja kun ihmettelen niin vetoaa siihen, että on "jo tänään hoitanut vauvaa" :O
Keskustelu vähän valotti tilannetta: mies pelkää ettei pärjää vauvan kanssa, ei osaa hoitaa, vauva itkee jne. No joo, uskon, mutta on tossa osa laiskuuttakin. Jos katsoo vauva sylissä sohvalla maaten formulaa, ja vauva alkaa kitistä mahavaivoja, silloin pitää nousta ylös hytkyttelemään vauvan oloa paremmaksi eikä maata siellä sohvalla ja huutaa vaimoa apuun.
Mies ei ole sisäistänyt, että MYÖS HÄNEN elämänsä muuttui vauvan myötä.
No, keskusteltiin tästä toissapäivänä ja kerroin rauhallisesti, että vaadin häneltä 50-50 lapsenhoitovastuun jakoa iltaisin ja viikonloppuisin. Saa nähdä, miten asia edistyy.
Sama mies on ONNEKSI jäämässä vanhempainvapaalle, kun vauva on noin 6 kk. Sitten viimeistään hän joutuu myöntämään, ettei voi jatkaa rutiinejaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kun tehdään lapsia niin sitten pitää olla valmis luopumaan jostain aiemmista mukavuuksista. Jos haluaa omaa aikaa niin pysykää sinkkuna.
Se pikkulapsiaika on niiiin lyhyt, ihan turha kitistä jostain vessa- tai kahvilakäynneistä.
Vaikuttaa siltä, että teidän ongelmat on jossain ihan muualla kuin ajankäytössä.
Jos sun ihmisyytesi on kiinni siitä, että kuka määrää ajankäytöstä niin katso peiliin. Mä olisin iloinen ja ylpeä siitä, että mulla on terveet lapset ja puoliso. Mieluummin mittaisin ihmis- ja elämänarvoa sen mukaan. Take it easy!
Toivoo yks mummeli.
Taitaa olla. Vahvasti maistuu.
Siis muka täysi-ikäinen valittaa sitä, että ei ehdi koko valveillaoloaikana käydä suihkussa, vessassa ellei mies ole läsnä lasten kanssa.
Kumppanuus kadoksissa, kun mies ennen töihin menoa käy vessassa ja suihkussa ja laittaa vielä vaatteetkin päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekaks voimia jäärän kanssa toimimiseen. Mun miehellä meni puoli vuotta tajuta elämän uusi suunta esikoisen syntymän jälkeen. Sitten se kyllä sen tajusi eikä asioista ole tarvinnut sen jälkeen keskustella. Mutta siihen suihkussa käyntiin niin miksi et ota niitä muksuja mukaan sinne suihkuun jos ne ei pärjää keskenään. Mulla oli aina vauva lattialla alustalla makoilemassa ja isommille oli pesuvadit missä leikkiä. Parivuotiaina eivät juuri enää halunneet tulla, silloin leikkivät itsekseen. Ja siihen muuhun aikaan niin onko sulla äitikavereita? Jos ei ole niin hommaa äkkiä. käytte kylässä toistenne luona niin saa lapset leikkiseuraa ja äidit aikuisseuraa missä jutella. Parasta olisi tietysti jos olisi lähellä joku, jonka kanssa voisi puistoilla yhdessä. Oma pää kestää näin paljon paremmin. Ja ei muuta sitä tosiasiaa, että miehenkin pitää osallistua hommaan, ei ne lapset sen äidin yksityinen työmaa ole. Mutta helpottaa kaikkien elämää jos äiti saa vähän virikkeitä päivänkin aikana, että ei tarvitse kaikkea kaataa miehen niskaan, kun se töistä palailee.
... sinun ei tarvitset tapella yhtään mistään.
Sinä vaan kylmän rauhallisesti toimit niin kuin parhaaksi katsot. Eli teet niin kuin mies.
Ei sinun tarvitse edes vastata miehelle yhtään mitään, eli ei tule tappelua eikä riitaa, kun ilmoitat vaan lähteväsi nyt tunniksi lenkille.
Edellyttäen tietenkin sitä, että miehelle ei oikeasti ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin vahtia lapsia ja laittaa heidät nukkumaan.Alistat itsesi miehen suhteen lapsen asemaan, jos muka KYSYT LUPAA johonkin tekemiseen. Ei, sinun pitää oppia ihan aikuisten oikeasti tekemään omat päätökset, ja myös pitämään ne RIITELEMÄTTÄ, vaikka mies suuttuisi.
...että äiti on valitettavasti monissa perheissä se ainoa lapsen tarpeille sensitiivinen vanhempi. Jos äiti vain ottaa tasaveroisesti sen oman aikansa, niin ihan perushyvällekin miehelle on valitettavan helppoa jossain määrin "kostaa" se lasten kautta. Ei vaihdeta vaippaa, lykätään lapsen ruokkimista (kun "eihän sillä ollut vielä nälkä" tai "mitä se nyt haittaa jos se ei syönyt just klo sitä ja sitä"), ei "tiedetä" mitä lapselle on tarjottu esim aamupalaksi viimeiset monta kuukautta, jne jne. Eli kun olet äitinä tässä tilanteessa, olet hirveä nipo jos nalkutat miehelle tällaisista "pikkuasioista" kun eihän lapsi mennyt rikki. Mutta jos näin tehtäisiin koko ajan, homma vain ei toimi. Mies vain ei laita sitä lasta samalla lailla etusijalle, huomaat sen vasta kun lapsia jo on, etkä ikinä voi tietää varmasti eikö se oikeasti osaa vai vinoileeko se. Eroatko sen takia että mies ei vaihda vaippaa tai tarjoa aamupalaa just samalla lailla kuin sinä? Vietätkö koko elämän vaatien ja valittaen? Ei vaan kadehdit niitä harvoja naisia jotka ovat saaneet haaviinsa sensitiivisen miehen joka osaa aistia muidenkin tarpeita kuin omiaan. Niitä nyt vain ei ole kaikille.
On myös mahdollista että tilanne paranee lasten kasvaessa. Jos mies on kuitenkin perusvälittävä isä, vaikkei ihan pientä lasta tajuakaan, hän tosiaan saattaa innostua viettämään lasten kanssa enemmän aikaa myöhemmin kun näiden kanssa on helpompi toimia ja kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla. Vahvasti maistuu.
Siis muka täysi-ikäinen valittaa sitä, että ei ehdi koko valveillaoloaikana käydä suihkussa, vessassa ellei mies ole läsnä lasten kanssa.
Kumppanuus kadoksissa, kun mies ennen töihin menoa käy vessassa ja suihkussa ja laittaa vielä vaatteetkin päälle.
Ärsyttää kun joutuu samat asiat toistamaan kun ei viitsitä lukea koko juttua ja sitten vedetään hernettä nekkuun pilkkuvirheistä tms.
Siis rautalangasta(kuten miehellenikin), kyse ei ole siitä ettenkö voisi käydä illalla suihkussa miehen lapsia vahtiessa. Miehen läsnä olo tuossa lähes välttämätön kuitenkin,ed,lapset 9kk ja 2-vuotta. En viitsisi niitä oikein sänkyynkään sitoa tai aina raahata mukaan.
Tässä oli pointti se että miksi asia kuten yksin aamulla suihkussa käynti on joku miehen etuoikeus ja sitä minulle kotiäitinä ei suoda?
Asia josta ennen pidin oli tuo aamusuihku,lähti päivä paremmin käyntiin. Ymmärrän etten voi alkaa lillumaan siellä joka aamu tuntikausia mutta näköjään yksikin 10min aamusuihku oli mieheltä liikaa pois..
Ja Mummeli,luoja tietää ettet ole ainoa mummeli "aika kultaa muistot"neuvoinesi. Tottakai nautin terveistä lapsistani ja useimmiten miehestäkin,mitenkä tuo liittyi siihen että kotiäitinä arvoni on nolla?
Meillä tosiaan meni vallan hyvin kunnes jouduin "vaatia"mieheltä isompaa osallistumista arkeen jotta voisin itse käydä joskus yksin kahvilla tai siellä perkeleen suihkussa sitten.
Onhan se ihan hirveää että nainen ei luututessan puklua lattialta nuolaise vielä miehen kasseja ohimennen,hirveä ämmä kun ei miestään palvo/palvele.
ap
... sinun ei tarvitset tapella yhtään mistään.
Sinä vaan kylmän rauhallisesti toimit niin kuin parhaaksi katsot. Eli teet niin kuin mies.
Ei sinun tarvitse edes vastata miehelle yhtään mitään, eli ei tule tappelua eikä riitaa, kun ilmoitat vaan lähteväsi nyt tunniksi lenkille.
Edellyttäen tietenkin sitä, että miehelle ei oikeasti ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin vahtia lapsia ja laittaa heidät nukkumaan.Alistat itsesi miehen suhteen lapsen asemaan, jos muka KYSYT LUPAA johonkin tekemiseen. Ei, sinun pitää oppia ihan aikuisten oikeasti tekemään omat päätökset, ja myös pitämään ne RIITELEMÄTTÄ, vaikka mies suuttuisi.
...että äiti on valitettavasti monissa perheissä se ainoa lapsen tarpeille sensitiivinen vanhempi. Jos äiti vain ottaa tasaveroisesti sen oman aikansa, niin ihan perushyvällekin miehelle on valitettavan helppoa jossain määrin "kostaa" se lasten kautta. Ei vaihdeta vaippaa, lykätään lapsen ruokkimista (kun "eihän sillä ollut vielä nälkä" tai "mitä se nyt haittaa jos se ei syönyt just klo sitä ja sitä"), ei "tiedetä" mitä lapselle on tarjottu esim aamupalaksi viimeiset monta kuukautta, jne jne. Eli kun olet äitinä tässä tilanteessa, olet hirveä nipo jos nalkutat miehelle tällaisista "pikkuasioista" kun eihän lapsi mennyt rikki. Mutta jos näin tehtäisiin koko ajan, homma vain ei toimi. Mies vain ei laita sitä lasta samalla lailla etusijalle, huomaat sen vasta kun lapsia jo on, etkä ikinä voi tietää varmasti eikö se oikeasti osaa vai vinoileeko se. Eroatko sen takia että mies ei vaihda vaippaa tai tarjoa aamupalaa just samalla lailla kuin sinä? Vietätkö koko elämän vaatien ja valittaen? Ei vaan kadehdit niitä harvoja naisia jotka ovat saaneet haaviinsa sensitiivisen miehen joka osaa aistia muidenkin tarpeita kuin omiaan. Niitä nyt vain ei ole kaikille.
On myös mahdollista että tilanne paranee lasten kasvaessa. Jos mies on kuitenkin perusvälittävä isä, vaikkei ihan pientä lasta tajuakaan, hän tosiaan saattaa innostua viettämään lasten kanssa enemmän aikaa myöhemmin kun näiden kanssa on helpompi toimia ja kommunikoida.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T.
Siis ...
....
Onhan se ihan hirveää että nainen ei luututessan puklua lattialta nuolaise vielä miehen kasseja ohimennen,hirveä ämmä kun ei miestään palvo/palvele.
ap
"Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle."
Tämä kertoo sen asenneilmaston 100%.
Ap:lle vaan tiedoksi, että jos miehesi on tavallinen mies, niin alkaa ylityöt maistua kummasti, kun jo aamusta on sika ja kun raskaan työpäivän jälkeen kotona odottaa raivopäinen 24/7/365-äiti.
T.
Siis ...
....
Onhan se ihan hirveää että nainen ei luututessan puklua lattialta nuolaise vielä miehen kasseja ohimennen,hirveä ämmä kun ei miestään palvo/palvele.
ap"Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle."
Tämä kertoo sen asenneilmaston 100%.
Ap:lle vaan tiedoksi, että jos miehesi on tavallinen mies, niin alkaa ylityöt maistua kummasti, kun jo aamusta on sika ja kun raskaan työpäivän jälkeen kotona odottaa raivopäinen 24/7/365-äiti.
Aivan varmasti av-palstalla vika on naisessa.Luonnollisesti.
Yritin tuolla raskaus/imetys lauseella mitätöidä jo valmiiksi ne miksi mies ei ole kotona jutut. Pieleen meni sekin.
Onko oikeasti niin että naisetkin ovat sitä mieltä että mies saa nauttia elämästään mitä vähin muutoksin lapsien tulon jälkeen ja nainen on totaalinen hirviö jos kehtaa valittaa "oman ajan"tms puutetta!?
Joo varmasti mies lähtee tälläisen ämmän luota tappi ojossa toisen luo ja se on oikein se!!?
Miten typerä olenkaan vaatiessani mieheltä mtn.empatiaa jos toiset naisetkin hyökkäävät kuin hyeenat haaskalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T.
Siis ... .... Onhan se ihan hirveää että nainen ei luututessan puklua lattialta nuolaise vielä miehen kasseja ohimennen,hirveä ämmä kun ei miestään palvo/palvele. ap
"Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle." Tämä kertoo sen asenneilmaston 100%. Ap:lle vaan tiedoksi, että jos miehesi on tavallinen mies, niin alkaa ylityöt maistua kummasti, kun jo aamusta on sika ja kun raskaan työpäivän jälkeen kotona odottaa raivopäinen 24/7/365-äiti.
että miehelläsi on töissä säätöä. Siksi viihtyy siellä.
Ap ei tainnut oikein ymmärtää pointtia. Tarkoitan sitä, että EI TEHDÄ NUMEROA suihkussakäynnistä, ei kahvinjuonnista eikä mistään muustakaan, vaan
TEHDÄÄN VAAN NE NIIN KUIN MIES.
Laita vaikka puumunat housuihisi, jos et muuten osaa kuvitella itseäsi mieheksi ja toimia samoin.
Ei sinun tarvitse laatia mitään manifestia, ei ilmoittaa, ei kysyä lupaa eikä mitään muutakaan, sen kun vaan menet sinne suihkuun ihan hiljaa!
Älä edes uneksi, että mies älyäisi sen aikaa huolehtia lapsista. Mutta siitä voit antaa palautetta äärimmäisen asiallisesti ja hienovaraisesti sitten, kun olet ehtinyt nauttia suihkusta kaikessa rauhassa - eli juuri täsmälleen sillä hetkellä, kun mies aloittaa sinun ripittämisen suihkussaviipymisestä.
Terveisin se ex-kotiäiti, jota mies nuhteli siitä, kun kahvi jäi jäähtymään sillä aikaa, kun menin huolehtimaan lapsista.
En voi väittää, että tämä minun parisuhteeni olisi mitenkään esimerkillisen onnistunut, mutta minusta ei lattialättiä tule kuluttamallakaan. Itsekunnioitukseni olen onnistunut kaikesta huolimatta säilyttämään, vaikka vaikeaa se on ollutkin. Siitä kiitos muulle kodin ulkopuoliselle elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäin yh:ksi ja perheen kaksi teiniä (pojat) tottuivat hyvin nopeasti siihen että nuorinta vahditaan kun äiti käy suihkussa, kaupassa tai vaan pikaisesti lenkillä. Kyse ei edes ole määrällisesti isosta ajasta mutta paljon paremmin menee näin kuin tollon miehen kanssa. Isoveljetkin oppivat näin luonnostaan sen että perhe on yhteisyritys, ei paikka jossa Äiti Suuri taikoo kaiken vaatimatta mitään. Hyvin sujuu murkuilta roskien vienti, omien astioidensa tiskaus ja jopa nyrkkipyykki tarvittaessa. Ja kun päivä on pulkassa, saa lueskella rauhassa hyvää kirjaa ilman että tarvii alkaa täyttämään miehen tarpeita.
Sepä se kun moni kasvattaa ne poikakultansa maailman keskipisteeksi ja uhrautuu äitimyytin kruunu päätä kiristäen; sitten kun kyseiset pullamössöt perustavat oman perheen niin kaiken pitäisi sujua yhtä vaivattomasti kuin omassa lapsuudessa, tapahtua vaan.
Kyllähän tosiaan näitä voi vatvoa loputtomiin..
Eikö se auta että kumautan tota ukkoa päähän ja pim se yhtäkkiä ymmärtää kaiken :)
Olen ikuinen kyseenalaistaja ja vituttaa kun näistä asioista puhun ja joku tokaisee "se nyt vaan on näin". Miksi,oi miksi minä saan kuraa täälläkin niskaani kun en hymyssä suin ota lapsia joka kerta suihkuun mukaan. Kai se on vaan tosiaan nieltävä että jos haluaa pitkän parisuhteen on se naamari osattava pitää kiinni ja vaan toimia. Nieltävä se kiukku mitä aiheutuu kun ymmärrän ettei mies yksinkertaisesti ajattele kuin itseään.
ap
Eihän siinä miehessä mitään vikaa ole eikä sulla ole oikeutta valittaa.... Huoh. Mä olen tehnyt itse niin, kuin joku tuolla aikasemmin sanoikin, eli aloin toimia itse kuin mies. Tuntuu aluksi epäreilulta ja itsekkäältä toimia niin, mutta nyt mieskin on tajunnut miltä se tuntuu kun toinen ei yhtään ota huomioon.
En tarvitse mieheni lupaa menoilleni ja omalle ajalleni. Ilmoitan, että illalla lähden kirjastoon, en ota lapsia mukaan. Tuonko kaupasta jotain?
Tai makaan sunnuntaina pitkään sängyssä, mies herää aina aikaisin ja automaattisesti antaa lapsille ruokaa. Jne.
Tämä on ollut käytöntönä siitä asti kun eka lapsi syntyi 19 vuotta sitten. Kotiäitivuosina tein toki kaikki kotityöt, tykkään niistä, mutta nyt kun olen töissä on hommia jaettu. Mies käyttää ihan yhtälailla lapsia päivällä hammaslääkärissä tms. kuin minäkin.
Eli ota se oma aika, elä nainen kysele.
Eihän siinä miehessä mitään vikaa ole eikä sulla ole oikeutta valittaa.... Huoh. Mä olen tehnyt itse niin, kuin joku tuolla aikasemmin sanoikin, eli aloin toimia itse kuin mies. Tuntuu aluksi epäreilulta ja itsekkäältä toimia niin, mutta nyt mieskin on tajunnut miltä se tuntuu kun toinen ei yhtään ota huomioon.
En jotenkaan jaksa uskoa että mikään parisuhdeterapeutti voisi saada miestä ymmärtämään että tuo kanttura tuossa vieressä on oikeasti nainen ja sitä olisi ihan hyvä arvostaa.
Eniten pelottaa puumunien hankinnassa että mitenhän nuo lapset sitten kun kaksi sonnia täällä kolisuttelee sarviaan yhteen.
Varmaan pitää ottaa se asenne että ei vaan välitä jos joskus parituntia menee niin ja näin, esim. mies ei jostain syystä ymmärrä että lasten pitäisi käydä ulkona... Minun pitää vähintään olla mukana.
Joskus riidellessä kun ollaan väläytelty eroa niin kyllä mua on hieman naurattanut kun mies on sanonut ottavansa lapset..Okei heh heh mutta olis kiva tietää jos hän olisi yksinhuoltaja että miten se elämä oikeasti sitten menisi.
ap
Ulkoilut, ruokailut, nukkumaan menot ym tajuaa sitten kun niistä yksin vastaa. Ota oma aika vaan ja myöhemmin huomaat miten paljon siitä on hyötyä.
alkuvaiheessa mutta en kyllä suoraan sanoen tiedä kauanko jaksan olla kakkosluokan-kansalainen..
Lapset ovat 2v ja 9kk joten niin pieniä että hommaa riittää ilman tuon miehen venkoilujakin.
Ollaan myös menossa pariterapiaan mutta välillä tulee pelko ettei tuohon taulapäähän saa järkeä taottua millään.
Ja tosiaan niille jotka aina määkii"miksi teit lapsia tuollaisen kanssa" niin toi aloitus ja elämä itsessään puhukoon puolestaan.
Aina puhutaan siitä kuinka naiset muuttuu kun saavat lapsia no joo minäkin muutuin sohvaksi,siivojaksi,huoraksi,pesukoneeksi ja tiskirätiksi.
En vaan ymmärrä tottapuhuen mihin se kumppanuus ja toisen kunnioitus katosi.
Toki voin sanoa että "hei nyt minä menen suihkuun ja piste" mutta se vaan syö että joutuu tuonkin asian tekemällä tekemään,eikö se ole ihan perusoikeus tuo peseytyminen,hitto että tästä tarvii edes keskustella.
Mies käy töissä,työpaikalla usein "iltamia",mies käy harrastuksissa joka viikko ja on itsestään selvää että hän saa tavata kavereitaan.
En tiedä,väsyttää.
Seuraavan kerran kun joku mies erehtyy ulkona edes vilkaisemaan mua niin varmaan hyppään kaulaan ja pyydän viemään mut kauas pois.
ap