Lue keskustelun säännöt.
Äidin taistelu omasta ajasta! Miten tässä näin kävi..
27.11.2012 |
Koskee tietysti myös isiä jotka kotona,niitä kahta...
Taustaa,olimme miehen kanssa tasaveroiset kumppanit ennen lapsia. Molemmat kävimme töissä ja siivosimme kotia,minä toki enemmän sillä pidän tavaroiden järjestelemisestä ja sisustamisesta.
Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle.
Nyt tuntuu että minun ihmisarvo hupenee miehen silmissä päivä päivältä. Joka asiasta joudun erikseen sanomaan ja riita tulee heti jos kehtaan "vaatia"itselleni jotain.
Miehen oli erittäin vaikea ymmärtää että tarvitsen oikeasti viikon parin välein muutaman tunnin jolloin käyn esim.kahvilla,pääsen hetkeksi pois kotoa ja olen vain minä.
Nyt olen saanut "luvan"edes tähän.
Ei silti,naama vääntyy aina kun olen lähdössä ja mies yrittää etten juuri tuona päivänä menisi.
Aamutoimet miehellä,juo monta kuppia kahvia,käy suihkussa ja ehtii pari kertaa vessaankin.
Minä otan kupin kahvia ja alan laittaa lapsille aamupalaa. Kehtasin pyytää että hän aloittaisi kerrankin aamupalan laiton ja minä menisin aamusuihkuun(rakastin aamusuihkuja ennen lapsia), noh riitahan tuostakin tuli koska minun suihkuni vuoksi hänen koko työpäivänsä venyisi liikaa(liukuva työaika).
No okei pikkujuttu mutta minua ärsyttää että olen ainoa tässä perheessä joka tinkii kokoajan omistaan,hitto oikeasti tässä ollaan ja tapellaan SAANKO käydä suihkussa aamulla,edes kerran viikossa..
Miten hitossa te muut naiset jaksatte tälläisten pahvipäiden kanssa?
Räyhääjille sanon jo valmiiksi että tämä suihku oli vain yksi esimerkki tilanteen naurettavuudesta,toki käyn sitten iltaisin suihkussa. Periaatteesta vain vituttaa että joutuu tuollaisista asioista kinaamaan,miksi hänellä on joku oikeus istua vessassa 30min joka aamu,käydä suihkut ja juoda rauhassa kahvit.
Perhana!
Enkä tod. ole mikään varpunen joka alistuu miehensä palvelijaksi mutta en vain jaksaisi tapella oikeuksistani ihmisenä kokoajan,tulee ennen kaikkea hyvin pettynyt olo.
Kommentit (109)
mutta itse näen asian niin että mies omalla käytöksellään ehkä tahtomattakin alistaa. Riidat johtuvat juuri siitä etten suostu tuollaiseen,minä olisin muka ainoa joka tässä perheessä tinkii.
Eihän meillä olisikaan mtn. ongelmaa jos en vaatisi.
Tuo suihkukeskustelu meni näin.
Minä:käyn huomenna aamulla suihkussa kun en nyt jaksa,eli voitko aloittaa aamupalanlaiton lapsille?
Mies:-hiljaisuus-,Noh,kai mä voin mut sitten meen vaan taas myöhään töihin ja joudun taas olee johonkin kuuteen et sultahan se on pois. Sitäpaitsi mulla on jo tunnit muutenkin miinuksella ja nyt tulee sit taas.Eli toisinsanoen nuo miinukset tuntu tulleen minun takia vaikka miehen jokaviikkoisista peleistä ne oikeasti tulee..Ajattelin että olisi nyt yhtenä aamuna voinut nipistää vaikka omasta vessareissustaan sen 10min ni ei olisi tullut miinuksia tms.
Pikkujuttu,tosissaan vaan suu loksahti auki kun tajusin että me ihan oikeesti riidellään siitä voinko minä käydä aamulla suihkussa!!?? Tuntui vaan niin absurdilta.
ap
Voi hyvä ystävä, etkö sinä nyt millään ymmärrä, että ei sinun pidä mitään VAATIA, eikä sinun missään nimessä tarvitse riidellä!
Eikä sinun tarvitse myöskään PYYTÄÄ.
Sitten, kun rohkenet ja uskallat olla yhtä itsenäinen ja aikuinen kuin miehesi, et enää pelkää miehen suuttumista. Silloin voit mennä ihan rauhassa aamulla suihkuun KYSYMÄTTÄ VAATIMATTA JA PYYTÄMÄTTÄ miestä hoitamaan lasta. Kokeile edes yhtenä aamuna ja hämmästy: sinulle ei kasvanutkaan sarvia päähän (mutta sädekehäsi kyllä silminnähden himmeni).
Et sitten uskaltanut sille miehelle mainita miinuksista, että niiden todellinen syy ei suinkaan sinun aamusuihkusi ole (kun et ennen ole sinne päässyt) vaan pelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse näen asian niin että mies omalla käytöksellään ehkä tahtomattakin alistaa. Riidat johtuvat juuri siitä etten suostu tuollaiseen,minä olisin muka ainoa joka tässä perheessä tinkii.
Eihän meillä olisikaan mtn. ongelmaa jos en vaatisi.
Tuo suihkukeskustelu meni näin.
Minä:käyn huomenna aamulla suihkussa kun en nyt jaksa,eli voitko aloittaa aamupalanlaiton lapsille?
Mies:-hiljaisuus-,Noh,kai mä voin mut sitten meen vaan taas myöhään töihin ja joudun taas olee johonkin kuuteen et sultahan se on pois. Sitäpaitsi mulla on jo tunnit muutenkin miinuksella ja nyt tulee sit taas.Eli toisinsanoen nuo miinukset tuntu tulleen minun takia vaikka miehen jokaviikkoisista peleistä ne oikeasti tulee..Ajattelin että olisi nyt yhtenä aamuna voinut nipistää vaikka omasta vessareissustaan sen 10min ni ei olisi tullut miinuksia tms.
Pikkujuttu,tosissaan vaan suu loksahti auki kun tajusin että me ihan oikeesti riidellään siitä voinko minä käydä aamulla suihkussa!!?? Tuntui vaan niin absurdilta.
ap
Voi hyvä ystävä, etkö sinä nyt millään ymmärrä, että ei sinun pidä mitään VAATIA, eikä sinun missään nimessä tarvitse riidellä!
Eikä sinun tarvitse myöskään PYYTÄÄ.Sitten, kun rohkenet ja uskallat olla yhtä itsenäinen ja aikuinen kuin miehesi, et enää pelkää miehen suuttumista. Silloin voit mennä ihan rauhassa aamulla suihkuun KYSYMÄTTÄ VAATIMATTA JA PYYTÄMÄTTÄ miestä hoitamaan lasta. Kokeile edes yhtenä aamuna ja hämmästy: sinulle ei kasvanutkaan sarvia päähän (mutta sädekehäsi kyllä silminnähden himmeni).
Et sitten uskaltanut sille miehelle mainita miinuksista, että niiden todellinen syy ei suinkaan sinun aamusuihkusi ole (kun et ennen ole sinne päässyt) vaan pelit?
Kyllä ihan uskalsin :) Eipä tuottanut tulosta.
Helppohan se on mustavalkoisesti ajatella että ap on marttyyri itkupilli ämmä tms.
Kyllä minä sanon aika suoraan mitä haluan ja ensin ihan ystävällisesti mutta toki jossain vaiheessa räjähtää jos samasta aiheesta täytyy joka päivä keskustella.
ap
... sinun ei tarvitset tapella yhtään mistään.
Sinä vaan kylmän rauhallisesti toimit niin kuin parhaaksi katsot. Eli teet niin kuin mies.
Ei sinun tarvitse edes vastata miehelle yhtään mitään, eli ei tule tappelua eikä riitaa, kun ilmoitat vaan lähteväsi nyt tunniksi lenkille.
Edellyttäen tietenkin sitä, että miehelle ei oikeasti ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin vahtia lapsia ja laittaa heidät nukkumaan.Alistat itsesi miehen suhteen lapsen asemaan, jos muka KYSYT LUPAA johonkin tekemiseen. Ei, sinun pitää oppia ihan aikuisten oikeasti tekemään omat päätökset, ja myös pitämään ne RIITELEMÄTTÄ, vaikka mies suuttuisi.
Ainut vaan, että ilman ratakiskosta väännettyjä selkeitä käskyjä ipanat ei tosiaankaan ole nukkumassa, kun palaan takaisin... Ellen sitten ota ja pinkaise johonkin niin pitkäksi aikaa, että isäntäkin kympin uutisten korvilla huomaa kellon olevan jo aika paljon ja alkaa laittaa muksuille iltapalaa. Mun hommakseni jääkin sitten vaan niiden umpiväsyneiden ipanoiden kiskominen sängystä ylös aamulla... *huoh*
Juu, kristallipallo olis usein hirveen kätevä. Miksei niitä myydä jossain nettikaupassa?
Ihan pelottaa, kun lukee näitä juttuja, ja varsinkin noita "mihin se äiti omaa aikaa edes tarvitsee" -kommentteja.
En ole tähän mennessä osannut päättää, haluaisinko lapsia vai en, kun itse en ole koskaan erityisesti (tai ollenkaan) halunnut lapsia, mutta mies haluaisi. Mutta tällaistako siitä sitten tulisi? Miehen toivomuksesta tehtäisiin lapsia, ja käytännössä ne olisivatkin sitten kuitenkin vain minun vastuullani? Ei, ei, ei!
Minulle kävi noin. Luulin, että asia oli juteltu selväksi, hoitovastuu jaettu jne.
Vaan miten kävi.
Lapsi on kyllä nyt rakas ja ykkönen. Mutta äijä ottaa raskaasti kaaliin. Ero suunnitteilla.
Itse olen 3 ja 5 vuotiaiden lasten isä ja tästä keskustelusta pistää silmään, että aika moni nainen kokee, että kaikki oli hyvin kun oltiin kahdestaan ja sitten se mies muuttui kusipääksi. Olisikohan mahdollista, ettei se mies siinä olekaan muuttunut mihinkään?
Olisiko ennemminkin niin, että se äiti on sen raskauden ja synnytyksen jäljiltä "vähän" eri ihminen kaikkine hormonimyrskyineen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tiloineen tai ainakin jokatapauksessa niin kiinteästi sen lapsensa kanssa symbioosissa, että mies kokee siinä kohtaa jäävänsä ensinnäkin paitsioon ja toisekseen 2-luokan kansalaiseksi, mitä tulee sen vauvan hoitoon, kun äiti "omii" sekä vauvan että kaiken vanhemmuuden heti alkuun.
Siitä kokemuksesta oppineena mies luovuttaakin sitten kaiken tai suurimman osan vastuusta äidille, kun tämä niin symbioosissa sen vauvansa kanssa haluaa kerran olla.
Miehen voi olla myöhemmin vaikea lähteä osallistumaan ihan kympillä, kun ensin on tavallaan syrjäytetty ja mitätöity sillä, että "äiti osaa paremmin".
Itse ainakin muistan olleeni hyvinkin innoissani lapsen syntymästä etukäteen, laukkasin mukana neuvolakäynneillä ja luin pinon vauvanhoito-oppaita yms.
Tosin jo heti siellä neuvolassa todellisuus iski päin naamaa. Vaikka olin mukana useita kertoja, minut huomioitiin ehkä vasta viidennellä kerralla ylimalkaisella kysymyksellä "miltäs isästä nyt tuntuu?".
Jo siellä syntyi kokemus, että kaikki vauvaan liittyvä on vain äitiä varten ja äidin asia.
Ja tottakai se enimmäkseen siinä vaiheessa onkin, en kiistä. Tietenkin on, kun äiti sitä lasta sisällään kantaa ja ulos punnertaa ja syöttää.
Mutta jos lisäksi vain se hermoileva äiti hormooneineen tietää, kuinka sitä lasta pitää hoitaa ja ripittää miestä joka kerta, kun tämä yrittää omaa lastaan hoitaa, niin totta ihmeessä siinä tulee olo, että "hoida sitten itse, kun kerran paremmin osaat".
Enkä nyt tarkoita mitätöidä kenenkään omaa kokemusta, tiedän ihan hyvin, että on isiä, joita kiinnostaa ne omat sählyvuorot ja kaljalla käynnit enemmän kuin lastenhoito, mutta olen kyllä lähestulkoon varma siitä, että jos siinä lapsen syntyessä jompikumpi muuttuu, niin se on kyllä nainen eikä mies.
Antakaa niiden miesten olla isiä lapsilleen ihan alusta asti, miehen tapa tehdä asioita ja olla lasten kanssa on erilainen kuin naisten, ja hyvä niin. Kyllä lapset sen kestää ja tajuaa :)
Eri asia tietysti on jos vauva huutaa paskat vaipassa tunnin ja isä vain pelaa luurit päässä tietokoneella, sehän on ihan dorkaa, mutta niin kauan kun mies edes yrittää, eikä ihan älyttömyyksiä tee, niin antakaa olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi ihan samoin kuin ap:lla. Lopetin omat harrastukset kun ei iltaisin saanut edes tunniksi lastenhoitoapua ja turvaverkko on kaukana... Mies ei kuulemma jaksanut työpäivän jälkeen hoitaa vauvaa. No, menin itse töihin, kun lapsi oli 9 kk ja mies jäi hoitovapaalle. Illat hoidan lasta kun mies ei jaksa kun on koko päivän hoitanut lasta. Ja kun saan lapsen nukkumaan, alan valmistella seuraavaksi päiväksi lounasta ja siivota kotia. Juoksemassa olen käynyt aamulla ennen töihin menoa eli olen lähtenyt lenkille klo 5.30 jotta olen päässyt töihin riittävän aikaisin. Kotiin kun pitää päästä aikaisin, ettei toisen tarvitse niin pitkään kärsiä yhteisen lapsen hoitamista. Kyseessä on siis oikeasti todella kiltti ja helppo lapsi. Viikonloppuisin mies sitten haluaa aamuisin nukkua, kun on viikolla joutunut heräämään jo klo 8! ja sitten hän käy aamusuihkut ja syö aamupalan rauhassa. Auta armias, jos siinä kehtaa pyytää edes hetkeksi lasta vahtimaan; viikonloppuhan on vapaata! Onneksi miehellä loppuu hoitovapaa ihan kohta, eipä ole ainakaan kukaan kokona sotkemassa ja ruokaakin saa työpaikalla... Vaikka enpä haluaisi vielä lasta päivähoitoon ulkopuoliselle viedä, mutta nyt ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mies taas haluaisi että kun sanon meneväni käymään kaupassa, niin samalla annan listan mitä hänen pitää tehdä. Esim. katso että lapsilla on järkevät vaatteet päällä ja laita ne pihalle puolen tunnin sisään. Tarkista että esikoisella on puhelin mukana ja äänet päällä. Järkeviin vaatteisiin kuuluu mm. fleece-asut. Kun pesukone lopettaa pyörimisen laita vaatteet kuivariin. Se mun kaulaliina pitää laittaa telineeseen ettei kutistu. Jne.
Selkeiden ohjeiden avulla mies on ehkä jotenkuten hoitanut ainakin osan asioista.
Johan sä itse tekisit tuon kaiken siinä ajassa kuin latelet noita ohjeita! Mä en ymmärrä, miten naiset hyväksyy sen, että niiden miehet muka on jotain avuttomia ja aivottomia ressukoita. Luuletteko, että niille töissä pomo antaa noin yksityiskohtaisia ohjeita, vai pitääköhän niiden ihan itse joskus miettiä mitä tehdään ja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi ihan samoin kuin ap:lla. Lopetin omat harrastukset kun ei iltaisin saanut edes tunniksi lastenhoitoapua ja turvaverkko on kaukana... Mies ei kuulemma jaksanut työpäivän jälkeen hoitaa vauvaa. No, menin itse töihin, kun lapsi oli 9 kk ja mies jäi hoitovapaalle. Illat hoidan lasta kun mies ei jaksa kun on koko päivän hoitanut lasta. Ja kun saan lapsen nukkumaan, alan valmistella seuraavaksi päiväksi lounasta ja siivota kotia. Juoksemassa olen käynyt aamulla ennen töihin menoa eli olen lähtenyt lenkille klo 5.30 jotta olen päässyt töihin riittävän aikaisin. Kotiin kun pitää päästä aikaisin, ettei toisen tarvitse niin pitkään kärsiä yhteisen lapsen hoitamista. Kyseessä on siis oikeasti todella kiltti ja helppo lapsi. Viikonloppuisin mies sitten haluaa aamuisin nukkua, kun on viikolla joutunut heräämään jo klo 8! ja sitten hän käy aamusuihkut ja syö aamupalan rauhassa. Auta armias, jos siinä kehtaa pyytää edes hetkeksi lasta vahtimaan; viikonloppuhan on vapaata! Onneksi miehellä loppuu hoitovapaa ihan kohta, eipä ole ainakaan kukaan kokona sotkemassa ja ruokaakin saa työpaikalla... Vaikka enpä haluaisi vielä lasta päivähoitoon ulkopuoliselle viedä, mutta nyt ei ole muuta vaihtoehtoa.
Musta tuntuu, että tosi moni mies omani mukaanlukien voivottelee, että onpas tämä lapsenhoito uuvuttavaa. Kuitenkaan ei ollenkaan välähdä, että se on ihan yhtä uuvuttavaa sille vaimolle. Ei, vaan vaimolta vaaditaan tehoja ja jaksamista aivan eri standardeilla kuin itseltä.
Nainen: miehen ja minun on oltava vauvan kanssa koko ajan ja ihastella yhdessä pullantuoksussa, kuinka ihanan nyytin me ollaan saatu aikaan, me yhdessä - minä ja mun rakas. Katso, sillä on sun korvannypykkä, ihan kuin sinun kulmasi.. Mihin sä nyt meet? MUN vuoro olla ja kattoa lempiohjelmat, hoida sä tää ilta. Mä en oo kerinnyt päivällä imuroimaan...
Mies: no nyt se syntyi, pitäs lähteä poikien kanssa kaljalle. Koskahan ton muijan kroppa palautuu, sais taas pillua. Mitä varten toi ennen niin ihana muija on muuttunut komentelijaksi? Lähden treeneihin. Muijan mielestä mulla on liikaa omaa aikaa. Treenejä en kyllä laske omaksi ajaksi. Ehdin olla vauvan kanssa 2 tuntia päivässä, muija lojuu sen kanssa koko päivän viettäen helppoa elämää, kun minä käyn sentään töissä!