Lue keskustelun säännöt.
Äidin taistelu omasta ajasta! Miten tässä näin kävi..
27.11.2012 |
Koskee tietysti myös isiä jotka kotona,niitä kahta...
Taustaa,olimme miehen kanssa tasaveroiset kumppanit ennen lapsia. Molemmat kävimme töissä ja siivosimme kotia,minä toki enemmän sillä pidän tavaroiden järjestelemisestä ja sisustamisesta.
Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle.
Nyt tuntuu että minun ihmisarvo hupenee miehen silmissä päivä päivältä. Joka asiasta joudun erikseen sanomaan ja riita tulee heti jos kehtaan "vaatia"itselleni jotain.
Miehen oli erittäin vaikea ymmärtää että tarvitsen oikeasti viikon parin välein muutaman tunnin jolloin käyn esim.kahvilla,pääsen hetkeksi pois kotoa ja olen vain minä.
Nyt olen saanut "luvan"edes tähän.
Ei silti,naama vääntyy aina kun olen lähdössä ja mies yrittää etten juuri tuona päivänä menisi.
Aamutoimet miehellä,juo monta kuppia kahvia,käy suihkussa ja ehtii pari kertaa vessaankin.
Minä otan kupin kahvia ja alan laittaa lapsille aamupalaa. Kehtasin pyytää että hän aloittaisi kerrankin aamupalan laiton ja minä menisin aamusuihkuun(rakastin aamusuihkuja ennen lapsia), noh riitahan tuostakin tuli koska minun suihkuni vuoksi hänen koko työpäivänsä venyisi liikaa(liukuva työaika).
No okei pikkujuttu mutta minua ärsyttää että olen ainoa tässä perheessä joka tinkii kokoajan omistaan,hitto oikeasti tässä ollaan ja tapellaan SAANKO käydä suihkussa aamulla,edes kerran viikossa..
Miten hitossa te muut naiset jaksatte tälläisten pahvipäiden kanssa?
Räyhääjille sanon jo valmiiksi että tämä suihku oli vain yksi esimerkki tilanteen naurettavuudesta,toki käyn sitten iltaisin suihkussa. Periaatteesta vain vituttaa että joutuu tuollaisista asioista kinaamaan,miksi hänellä on joku oikeus istua vessassa 30min joka aamu,käydä suihkut ja juoda rauhassa kahvit.
Perhana!
Enkä tod. ole mikään varpunen joka alistuu miehensä palvelijaksi mutta en vain jaksaisi tapella oikeuksistani ihmisenä kokoajan,tulee ennen kaikkea hyvin pettynyt olo.
Kommentit (109)
Viikonloppuisin nukun niin pitkään kuin huvittaa. Jos vauva herää, imetän ja lykkään miehen päälle kuolaamaan. Kyllä se siitä tajuaa nousta vauvan kanssa kahvinkeittoon. Sitten kun nousen, menen juomaan miehen keittämät kahvit ja luen lehden. Menen suihkuun, laittaudun nätiksi. Vauva on miehellä, isommat pyörii siinä jaloissa. Aamupalaa ovat hekin saaneet, joko miehen antamana tai itse.
Päivän ajan hoitovastuu jakautuu kutakuinkin tasan, siis viikonloppuna. Jos haluan, lähden jonnekin yksin. Ilmoitan miehelle, että menen xx paikkaan ja tulen xx aikaan takas. Ei kaadu koti sillä aikaa eikä ole lapset ilman ruokaa.
Mä en ole ikinä lähtenyt sille linjalle, että kysyisin tai pyytäisin mitään. Lapset on yhdessä haluttu ja hankittu, ei ne ole mun lapsia vain. Enkä myöskään ohjeista ja neuvo miestä enkä jälkikäteen arvostele...
Mies tykkää kyllä siitä, että sillä on itsestään ja hyvinvoinnistaan huolehtiva vaimo ;) Sellaisesta vaimosta on iloa myös miehelle, monella tapaa. Mies saa tulla aina valmiiseen ruokapöytään arkena, seksiä on vaikka muille jakaa ja molemmat on iloisia ja tyytyväisiä... Niin ja mieskin menee ja tulee, on harrastuksia ja omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse mieheni lupaa menoilleni ja omalle ajalleni. Ilmoitan, että illalla lähden kirjastoon, en ota lapsia mukaan. Tuonko kaupasta jotain?
Tai makaan sunnuntaina pitkään sängyssä, mies herää aina aikaisin ja automaattisesti antaa lapsille ruokaa. Jne.
Tämä on ollut käytöntönä siitä asti kun eka lapsi syntyi 19 vuotta sitten. Kotiäitivuosina tein toki kaikki kotityöt, tykkään niistä, mutta nyt kun olen töissä on hommia jaettu. Mies käyttää ihan yhtälailla lapsia päivällä hammaslääkärissä tms. kuin minäkin.
Eli ota se oma aika, elä nainen kysele.
Mutta mitäs sitten jos mies ei toimikaan automaattisesti,eli hän jää makaamaan sänkyyn.Olen joskus testannut tuota että jäin sänkyyn makaamaan(toinen lapsi tuolloin juuri syntynyt),noh mieshän tuli auliisti herättämään aamupalan laittoon koska sehän on mun hommia jos hän sitten vaihtaa vaipat.
Meillä ei siis valitettavasti toimi mikään automaattisesti,mies kyllä yrittää "laskea" että teemme iltaisin asiat suht.puoliksi mutta siis extraa ei tipu edes itkemällä. Extraa on esiom. tuo aamulla yksin suihkussa käynti.
Mies ei tosiaan kiellä minua suorastaan menemästä sinne kahville kaverin kanssa mutta miten sen nyt selittäisi..maksan siitä kuitenkin kovaa hintaa,saan tuta hänen tuskansa kun kehtaan jättää hänet lasten kanssa. Tuntuu että kaikki mikä auttaa minua tässä elämäntilanteessa on häneltä suoraan pois. Itse yritän ajatella että miehellekin hyvä päästää höyryjä silloin tällöin niin jaksaa paremmin työtä/kotia tms. eli ei ole niin minulta pois vaan päinvastoin.
ap
Sanoinkin että meillä homma toimi noin ALUSTA alkaen, ei vaikeuksia myöhemminkään. Teillä tilanne on nyt se, että mies ei halua luopua saavutetuista eduista. Kukapa haluaisi. Sä saat ne edut itsellesi vain sinnikkäällä työllä ja asenteella. Älä motkota tai nalkuta vaan ala elää omaa elämää.
Mene ja nauti äläkä mieti miten siellä kotona pärjätään, riittää kun pysyvät hengissä.
Eniten pelottaa puumunien hankinnassa että mitenhän nuo lapset sitten kun kaksi sonnia täällä kolisuttelee sarviaan yhteen.
Kyllä sun lapsille terveempää seurattavaa on koti, jossa molemmat aikuiset ottavat vastuun omasta elämästään ja onnellisuudestaan, verrattuna ympäristöön jossa toinen vanhempi alistuu toisen tossun alle. Vaikka seurauksena olisi riitelyäkin (kunhan se nyt ei ihan terveyttä vaarantavalle tasolle eskaloidu).
Te vanhempina annatte lapsillenne koko ajan mallia siitä, miten tätä elämää eletään. Suosittelisin, että jos vain suinkin pystyt, lakkaisit opettamasta lapsillesi että äidin osa on alistua ja asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Jos pystyt siihen, lapsesi ovat onnellisempia aikanaan omissa parisuhteissaan.
Meillä minä ja mies halutaan molemmat auttaa toisiamme. Ei se tarkoita sitä ettei kinaakaan koskaan olisi,mutta pääasiassa halutaan että meidän perheen arki sujuu.
Näin ollen mies auttaa aamulla lasten aamupaloissa ja keittää kahvit. Mä saan nukkua siten pikkusen pitempään.Vuoron perään käydään aamulla suihkussa toisen tehdessä muita aamutoimia.
Päivällä mä siivoilen kotiä,pesen pyykkiä ja teen usein ruoatkin. Mies tekee usein lasten iltahommat. Kaikki on tyytyväisiä :)
Omaa aikaa kumpikin saa,kun haluaa. Monesti se on miehellä esim. että menee biljardia pelaamaan tai kavereiden kanssa keikalle,mulle esim.kahvila,lounas tms. kavereiden kanssa.
Meillä aivan samanlaista. Paitsi, että meillä mies ei tee yhtään mitään. Kotitöihin ei osallistu ollenkaan (kaupassa käy kyllä usein) ja lasten kanssa saattaa leikkiä illalla n. 10-15min maksimissaan. Suihkuun ei todellakaan pääse rauhassa, jos vaan menen niin kuin täällä on ehdoteltu, siitä on rauha kaukana kun 11kk hakkaa kylppärin ovea ja huutaa koko ajan joskus jopa 3v isoveljensä säestämänä. Mies makaa sohvalla ja pelaa/selaa nettiä, yleensä vielä kuulokkeet korvilla. Häntä ei kiinnosta.
Olen myös yrittänyt joskus jäädä nukkumaan aamulla edes hetkeksi pidempään, tietysti viikonloppuna. Tuloksena on se, että koti on tässä tunnissa parissa täysin räjähtänyt, kun lapset ovat levittäneet kaikki tavarat, mitkä käsiinsä saavat. Kumpikaan ei ole saanut aamupalaa ja vauvalla tietysti ollut tunnin kakat housussa.
Joskus harvoin pääsen illalla tunniksi pariksi johonkin, silloinkin miestä pitää suurin piirtein palvoa, kun hän moiseen uhraukseen suostuu. Olen yrittänyt keskustella, mutta mies sanoo vaan, että sinä olet äiti, lapset ja koti on sinun vastuullasi. Ja kyllä, olen ehdottanut, että menisin pian takaisin töihin. Mutta tämäkään ei käy miehelle, sillä olen ilmoittanut, että silloin lasten- ja kodinhoito menee tasan puoliksi. Siihen hän ei missään nimessä suostu, ei aio kuulemma tehdä yhtään mitään. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten pelottaa puumunien hankinnassa että mitenhän nuo lapset sitten kun kaksi sonnia täällä kolisuttelee sarviaan yhteen.
Kyllä sun lapsille terveempää seurattavaa on koti, jossa molemmat aikuiset ottavat vastuun omasta elämästään ja onnellisuudestaan, verrattuna ympäristöön jossa toinen vanhempi alistuu toisen tossun alle. Vaikka seurauksena olisi riitelyäkin (kunhan se nyt ei ihan terveyttä vaarantavalle tasolle eskaloidu).Te vanhempina annatte lapsillenne koko ajan mallia siitä, miten tätä elämää eletään. Suosittelisin, että jos vain suinkin pystyt, lakkaisit opettamasta lapsillesi että äidin osa on alistua ja asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Jos pystyt siihen, lapsesi ovat onnellisempia aikanaan omissa parisuhteissaan.
mutta itse näen asian niin että mies omalla käytöksellään ehkä tahtomattakin alistaa. Riidat johtuvat juuri siitä etten suostu tuollaiseen,minä olisin muka ainoa joka tässä perheessä tinkii.
Eihän meillä olisikaan mtn. ongelmaa jos en vaatisi.
Tuo suihkukeskustelu meni näin.
Minä:käyn huomenna aamulla suihkussa kun en nyt jaksa,eli voitko aloittaa aamupalanlaiton lapsille?
Mies:-hiljaisuus-,Noh,kai mä voin mut sitten meen vaan taas myöhään töihin ja joudun taas olee johonkin kuuteen et sultahan se on pois. Sitäpaitsi mulla on jo tunnit muutenkin miinuksella ja nyt tulee sit taas.
Eli toisinsanoen nuo miinukset tuntu tulleen minun takia vaikka miehen jokaviikkoisista peleistä ne oikeasti tulee..Ajattelin että olisi nyt yhtenä aamuna voinut nipistää vaikka omasta vessareissustaan sen 10min ni ei olisi tullut miinuksia tms.
Pikkujuttu,tosissaan vaan suu loksahti auki kun tajusin että me ihan oikeesti riidellään siitä voinko minä käydä aamulla suihkussa!!?? Tuntui vaan niin absurdilta.
ap
illalla, että olet menossa aamulla suihkuun. Menet vain sinne aamulla ja sillä hyvä. Ja käsket laittamaan aamiaista sillä välin, jos ei mitenkään muuten tajua.
Jos mies valittaa miinustunneista, kokeile jotain seuraavista:
- "Kyllä mä annan sun huomenna lähteä vastaavasti 10 minuuttia aiemmin töihin."
- "No harmi, mitähän niille sitten pitäisi tehdä?"
- "Sä osaat varmasti itse keksiä jonkun ratkaisun sun miinustunteihisi."
- Et reagoi valitukseen mitenkään
Tai voisitko mennä sen 10 minuuttia aiemmin suihkuun, jotta mies ei ainakaan siihen voi vedota?
Mutta lopeta pyytämästä lupaa, edes symbolisesti. Tee kuten teet äläkä edes aloita keskustelua ja jätä mies ratkaisemaan ongelma itse. Jos keskustelu kuitenkin alkaa, heitä ongelma takaisin miehelle, vältä siihen tarttumista mitenkään. Pidä aivan itsestäänselvyytenä, että tietenkin sinä menet suihkuun. Jos miehellä on ongelmia, niin niihin voit olla osaaottava, mutta ole kuin et näkisi ollenkaan yhteyttä sinun tekemisesi ja miehen ongelman välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olen mennyt töihin,niin ei ehdi suihkuun ollenkaan =) ei aamulla eikä illallakaan ,jos miehellä sattuu olemaan iltavuoro.
Yleensä olen iltaisin NIIN sippi,että nukahdan lapsen kanssa yhtä aikaa ja suihkut jää....saan tyytyä suihkuun kera lapsien päivällä =).
No ei sentäs jokapäivä ole miehellä iltavuoroa ja käydään saunassa vuorotelle,mutta tämä olikin kärjistetty tapaus =).
Koti äitinä ollessa jaksoi vielä päivän päätteeksi raahautua pesulle,kun lapset oli menny nukkumaan.tai lämmittää sauna vaan itselle =)
Meillä meininki oli vähän samanlaista, kunnes toisen lapsen syntymän jälkeen jouduin muutamaksi päiväksi sairaalaan ja mies hoiti kodin ja lapset ihan yksin. Oli niin poikki, etteivät edes sairaalaan tulleet katsomaan. Tämän shokkiherätyksen jälkeen oman ajan saaminen on ollut minullekin itsestäänselvyys, ja mies jopa toivottaa minulle aamuisin hyvää työpäivää :)
Pystyisitkö ap häipymään jonnekin pariksi päiväksi, niin ehkä miehesikin saisi käsityksen siitä, miten rankkaa on olla koko ajan lasten saatavilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kahden lapsen äiti, toiselle raskauden alusta saakka ainoa vanhempi. Ei ole ollut vaikeuksia miettiä pääsenkö aamusuihkuun vai en. Pääsen tietenkin ihan koska vaan. Aluksi vauva kylpytukeen ja nykyään ammeeseen viereen loiskuttelemaan.
On henkisesti oikeesti helpompaa kun ei tartte katkeroitua siitä jos toinen ei tee mitään. Siitä on kokemusta esikoisen vauva-ajalta.
illalla, että olet menossa aamulla suihkuun. Menet vain sinne aamulla ja sillä hyvä. Ja käsket laittamaan aamiaista sillä välin, jos ei mitenkään muuten tajua.
Jos mies valittaa miinustunneista, kokeile jotain seuraavista:
- "Kyllä mä annan sun huomenna lähteä vastaavasti 10 minuuttia aiemmin töihin."
- "No harmi, mitähän niille sitten pitäisi tehdä?"
- "Sä osaat varmasti itse keksiä jonkun ratkaisun sun miinustunteihisi."
- Et reagoi valitukseen mitenkäänTai voisitko mennä sen 10 minuuttia aiemmin suihkuun, jotta mies ei ainakaan siihen voi vedota?
Mutta lopeta pyytämästä lupaa, edes symbolisesti. Tee kuten teet äläkä edes aloita keskustelua ja jätä mies ratkaisemaan ongelma itse. Jos keskustelu kuitenkin alkaa, heitä ongelma takaisin miehelle, vältä siihen tarttumista mitenkään. Pidä aivan itsestäänselvyytenä, että tietenkin sinä menet suihkuun. Jos miehellä on ongelmia, niin niihin voit olla osaaottava, mutta ole kuin et näkisi ollenkaan yhteyttä sinun tekemisesi ja miehen ongelman välillä.
Kiitos ensinäkin vinkeistä jotka helppo sovittaa tuohon käytännön elämään.
Aion ehdottomasti ottaa käytäntöön tuon kylmän rauhallisen "itsekkyyden". Typeryyttäni kai mutta olen kuvitellut että jos rakastaa niin haluaa toiselle hyvää.
Meillä mies joutui olemaan tuon esikoisen kanssa kun olin sairaalassa raskausajan ongelmien vuoksi. Tuota aikaa hän usein muistelee kuinka rankkaa se hänelle oli. En tiedä toimiiko häneen mikään valtakunnan näpäytys,hän uskoo että naiselle tämä kaikki on luontaista ja siten helpompaa..Yritä tuolle nyt sitten selittää että jos minä valvon yön olen ihan yhtä väsynyt kuin hänkin valvotun yön jäljiltä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin tasa-arvoisia ennen lasta. Ja helposti tollainen asenne nostaa päätä. Onneksi on kyllä kannustustakin välillä. Mutta kun vauvan äitinä nukun aamulla joskus todella tarpeelliset unet, mies on aina vihainen. Vaikka annan hänen itsensä nukkua viikonloppuisin ip-unet. No tällasta. Hyviä neuvoja tullut sulle, eli otat vaan ajan ja älä syyllisty.
Isäni on yksityisyrittäjä. Kun olin vauva ja pikkulapsi, firma oli aluillaan. Isäni kaikki aika, yleensä myös illat ja viikonloput, menivät firman asioita hoitaessa.
Käytännössä äiti hoiti minut vauvana lähes yksin. Samoin siskoni, joka syntyi, kun olin 7v. Isäni ei kuulemma koskaan vaihtanut ensimmäistäkään vaippaa, esimerkiksi.
Samalla äiti hoiti kodin ja ruoanlaiton. Ei ole koskaan valittanut, vaikka olen nyt aikuisena kysynytkin, että ottiko se päähän. Ei kuulemma. Hän olisi halunnut mennä töihin, kun minä olin 3-vuotias, mutta silloin ei ollut heidän tuloluokkansa ihmisille mahdollista saada lasta mihinkään päivähoitoon.
Äiti teki sitten osa-aikatyötä iltaisin ja viikonloppuisin. Ne ajat olin toki isän kanssa, mutta silloinkin hoidettiin firman asioita. Korjattiin tulevaa toimistoa, käytiin liikeneuvotteluissa, tehtaissa, jne.
Ihan oikeasti, en ymmärrä mitä parut. Itsekin olen asennoitunut siihen, että jos meille tulee lapsi, minä sen pääasiassa vauvana hoidan. Koska myös mieheni on yrittäjä ja vauvaa ei voi oikein raahata noihin liikeneuvotteluihin tms. Leikki-ikäisen sitten jo voi ottaa mukaan.
Sitä en hahmota, miten 2-vuotias ja 9 kk ei pärjää sitä aikaa, että äiti käy suihkussa ilman, että täytyy isälle jotenkin ilmoittaa. Vauvan laitat pinnasänkyyn tai leikkikehään. 2-v, touhutkoon omiaan. Ja menet vaan suihkuun. EIhän niitä tarvitse koko aikaa olla vieressä katsomassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ensinäkin vinkeistä jotka helppo sovittaa tuohon käytännön elämään. Aion ehdottomasti ottaa käytäntöön tuon kylmän rauhallisen "itsekkyyden". Typeryyttäni kai mutta olen kuvitellut että jos rakastaa niin haluaa toiselle hyvää. Meillä mies joutui olemaan tuon esikoisen kanssa kun olin sairaalassa raskausajan ongelmien vuoksi. Tuota aikaa hän usein muistelee kuinka rankkaa se hänelle oli. En tiedä toimiiko häneen mikään valtakunnan näpäytys,hän uskoo että naiselle tämä kaikki on luontaista ja siten helpompaa..Yritä tuolle nyt sitten selittää että jos minä valvon yön olen ihan yhtä väsynyt kuin hänkin valvotun yön jäljiltä. ap
ettei tarvitse olla kommenteissa ilkeä tai ajatella asennettaan edes itsekkääksi. Otat sen vain ihan itsestäänselvyytenä (myös itsellesi), että tietenkin sinä käyt suihkussa.
Toinen osa vaatinee hieman teeskenneltyä avuttomaksi heittäytymistä. Et ota mitenkään miehen itseaiheutettuja saldo-ongelmia omaksi ongelmaksesi. Ei tarvitse olla ilkeä tms, sinä et vain voi niille mitään, ne eivät liity sinuun mitenkään ja olet sen verran "avuton ja ongelmanratkaisukyvytön", ettei sinulle edes tule mieleen, että sinun tekemisilläsi olisi jotain yhteyttä niiden kanssa. Tai vaikka tajuaisit, et "tajua" mitenkään mitä voisit tehdä asialle. Kun toinen tajua edes yrittää ratkoa ongelmaa, on toisen pakko alkaa tehdä sitä itse ja alkaa itse ottamaan vastuuta tekemisistään. Toivottavasti ainakin on.
Minä suosittelen myös tuota, että otat joskus vapaapäivän + yön tai vaikka koko viikonlopun jos onnistuu. Kun toisen on pakko tehdä, liukuu helpommin rooliin, jossa ottaa itse vastuuta lapsista ja myös itsestään.
t. 37
Mä en oikein ymmärrä näitä juttuja, että pienen vauvan äidin täytyy päästä yksin kahvilaan istuskelemaan. Jos ajattelen esim. äitiäni ja isoäitiäni, niin ei he vauvan äiteinä mitään kahviloissa istuskelleet yksinään. Eivät edes kaivanneet sellaista.
Ihmettelen, että vauvan äidille voi olla noin tärkeää joku kahvilaan tai harrastukseen yksin pääseminen. Se pikkuvauva-aika nyt vaan on sellaista, että täytyy ne omat henkilökohtaiset menot vähän painaa taka-alalle. Kyllä sitä ehtii taas kahviloissa istua yksin, kun se lapsi pyörii 15-vuotiaana ostoskeskuksessa muiden teinien kanssa pienessä kaljapöhnässä.
Miksi hankitte ylipäänsä lapsia, jos tuollaiset asiat on noin tärkeitä? No ok, ihmetteln kyllä sitä isääkin harrastuksineen. En ylipäänsä ymmärrä miehiä, joilla on jotain ihme harrastuksia - bisneksen tekoon ja perheen eteen työskentelyyn se aika kuuluu käyttää, eikä jossain poikaporukassa pallon perässä juoksenteluun.
Aloin todella huomioimaan miehen tarpeita ja kas kummaa, hyväntahtoisuus tarttui häneen. En usko että olisin samaa saanut nalkuttamalla aikaan. Mutta en tiedä voiko tätä kaikkiin miehiin soveltaa...
Mene sinne suihkuun.
Mä olen ottanut oman ajan ja oman tilan ja mies on ottanut tasapuolisesti vastuuta lapsista.
Mene sinne suihkuun.
Mä olen ottanut oman ajan ja oman tilan ja mies on ottanut tasapuolisesti vastuuta lapsista.
Meillä on 2kk vauva. Tässä elävä esimerkki tältä aamulta:
Sanoin eilen illalla miehelle, että tuon vauvan hänelle, kun se aamulla herää. Nukumme siis eri huoneissa yöimetysten takia, kaikki kolme samassa sängyssä tulee ahdasta. Mies kehtasi siinä alkaa natista, että mitä häh, tuot vai. No juu tuon, koska ajattelin nukkua aamulla sitten vielä, kun olen yöllä heräillyt vauvan kanssa.
Yö meni pitkästä aikaa aika huonosti, vauva heräili parin tunnin välein. Itsekin olen herkkäuninen, eli unisaldo jäi aika vähäiseksi. Vauva heräsi joskus 10 maissa, eli varsin myöhään.
Vein vauvan miehen viereen, ja tönäisin miehen hereille. Menin takaisin sänkyyn ja vedin peiton korville.
Parin minuutin päästä vauva alkaa itkeä. Itku jatkuu ja jatkuu. Ja jatkuu. En kuule miehen esim. puhuvan vauvalle. Odotan vielä hetken, kunnes menen katsomaan. Vauva makaa siinä vieressä ja huutaa, mies nukkuu eikä reagoi mitenkään. Tönäisen miehen uudestaan hereille ja kysyäisen, että voisikohan mitenkään HOITAA sitä vauvaa.
Mies vastasi "Miten?"
Ei jumalauta.
Kyllä se sitten lopulta pääsi sängystä ylös ja vaihtoi vauvalle vaipan ja puki vaatteetkin päälle. Mutta ihan oikeasti, "MITEN?"!!! En kestä....
Kyseessä vieläpä mies, jolla on entisestä liitosta 1 lapsi. Mies aina kehuskelee, miten hoiti tätäkin lasta vauva-aikana. Jotenkin erehdyin luulemaan, että sitten mies varmaan hoitaisi tätä meidänkin vauvaa, kun hoiti x:nkin yöheräämiset jne. Voi vitun vittu sanon minä.
Mutta mitäs sitten jos mies ei toimikaan automaattisesti,eli hän jää makaamaan sänkyyn.
Olen joskus testannut tuota että jäin sänkyyn makaamaan(toinen lapsi tuolloin juuri syntynyt),noh mieshän tuli auliisti herättämään aamupalan laittoon koska sehän on mun hommia jos hän sitten vaihtaa vaipat.
Meillä ei siis valitettavasti toimi mikään automaattisesti,mies kyllä yrittää "laskea" että teemme iltaisin asiat suht.puoliksi mutta siis extraa ei tipu edes itkemällä. Extraa on esiom. tuo aamulla yksin suihkussa käynti.
Mies ei tosiaan kiellä minua suorastaan menemästä sinne kahville kaverin kanssa mutta miten sen nyt selittäisi..maksan siitä kuitenkin kovaa hintaa,saan tuta hänen tuskansa kun kehtaan jättää hänet lasten kanssa. Tuntuu että kaikki mikä auttaa minua tässä elämäntilanteessa on häneltä suoraan pois. Itse yritän ajatella että miehellekin hyvä päästää höyryjä silloin tällöin niin jaksaa paremmin työtä/kotia tms. eli ei ole niin minulta pois vaan päinvastoin.
ap