Lue keskustelun säännöt.
Äidin taistelu omasta ajasta! Miten tässä näin kävi..
27.11.2012 |
Koskee tietysti myös isiä jotka kotona,niitä kahta...
Taustaa,olimme miehen kanssa tasaveroiset kumppanit ennen lapsia. Molemmat kävimme töissä ja siivosimme kotia,minä toki enemmän sillä pidän tavaroiden järjestelemisestä ja sisustamisesta.
Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle.
Nyt tuntuu että minun ihmisarvo hupenee miehen silmissä päivä päivältä. Joka asiasta joudun erikseen sanomaan ja riita tulee heti jos kehtaan "vaatia"itselleni jotain.
Miehen oli erittäin vaikea ymmärtää että tarvitsen oikeasti viikon parin välein muutaman tunnin jolloin käyn esim.kahvilla,pääsen hetkeksi pois kotoa ja olen vain minä.
Nyt olen saanut "luvan"edes tähän.
Ei silti,naama vääntyy aina kun olen lähdössä ja mies yrittää etten juuri tuona päivänä menisi.
Aamutoimet miehellä,juo monta kuppia kahvia,käy suihkussa ja ehtii pari kertaa vessaankin.
Minä otan kupin kahvia ja alan laittaa lapsille aamupalaa. Kehtasin pyytää että hän aloittaisi kerrankin aamupalan laiton ja minä menisin aamusuihkuun(rakastin aamusuihkuja ennen lapsia), noh riitahan tuostakin tuli koska minun suihkuni vuoksi hänen koko työpäivänsä venyisi liikaa(liukuva työaika).
No okei pikkujuttu mutta minua ärsyttää että olen ainoa tässä perheessä joka tinkii kokoajan omistaan,hitto oikeasti tässä ollaan ja tapellaan SAANKO käydä suihkussa aamulla,edes kerran viikossa..
Miten hitossa te muut naiset jaksatte tälläisten pahvipäiden kanssa?
Räyhääjille sanon jo valmiiksi että tämä suihku oli vain yksi esimerkki tilanteen naurettavuudesta,toki käyn sitten iltaisin suihkussa. Periaatteesta vain vituttaa että joutuu tuollaisista asioista kinaamaan,miksi hänellä on joku oikeus istua vessassa 30min joka aamu,käydä suihkut ja juoda rauhassa kahvit.
Perhana!
Enkä tod. ole mikään varpunen joka alistuu miehensä palvelijaksi mutta en vain jaksaisi tapella oikeuksistani ihmisenä kokoajan,tulee ennen kaikkea hyvin pettynyt olo.
Kommentit (109)
Mene sinne suihkuun.
Mä olen ottanut oman ajan ja oman tilan ja mies on ottanut tasapuolisesti vastuuta lapsista.
MUTTA meillä ainakin homma menee sitten näin: Menen sinne suihkuun. Mies tekee omiaan, vauva on jossain lattialla tekemässä jotain. Vauva alkaa kitistä. Mies ei tee mitään, tai korkeintaan nostaa vauvan syliin. Ei siis oikeasti tee mitään, että auttaisi vauvan oloa. Sitten minä tulen suihkusta ja otan vauvan ja teen mitä vauva ikinä sillä hetkellä tarvitseekin.
Samainen mies on sitä mieltä, ettei vauvaa pidetä turhaan sylissä, koska "se tottuu siihen". En tajua, mistä 80-luvulla syntynyt mies on voinut omaksua tällaisen ikivanhan ajattelutavan.
Tuntuu muuten tosi hyvältä jättää vauva miehen hoitoon ja mennä itse vaikka kauppaan. Siellä se lapsi sitten kitisee, kun kaipaa seuraa tai syliä, eikä mies viitsi kumpaakaan antaa.
- edellisen pitkän viestin kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein ymmärrä näitä juttuja, että pienen vauvan äidin täytyy päästä yksin kahvilaan istuskelemaan. Jos ajattelen esim. äitiäni ja isoäitiäni, niin ei he vauvan äiteinä mitään kahviloissa istuskelleet yksinään. Eivät edes kaivanneet sellaista.
Ihmettelen, että vauvan äidille voi olla noin tärkeää joku kahvilaan tai harrastukseen yksin pääseminen. Se pikkuvauva-aika nyt vaan on sellaista, että täytyy ne omat henkilökohtaiset menot vähän painaa taka-alalle. Kyllä sitä ehtii taas kahviloissa istua yksin, kun se lapsi pyörii 15-vuotiaana ostoskeskuksessa muiden teinien kanssa pienessä kaljapöhnässä.
Miksi hankitte ylipäänsä lapsia, jos tuollaiset asiat on noin tärkeitä? No ok, ihmetteln kyllä sitä isääkin harrastuksineen. En ylipäänsä ymmärrä miehiä, joilla on jotain ihme harrastuksia - bisneksen tekoon ja perheen eteen työskentelyyn se aika kuuluu käyttää, eikä jossain poikaporukassa pallon perässä juoksenteluun.
äidilläsi mahtaa olla kirkas kruunu. Ei muuta lisättävää
Mä en oikein ymmärrä näitä juttuja, että pienen vauvan äidin täytyy päästä yksin kahvilaan istuskelemaan. Jos ajattelen esim. äitiäni ja isoäitiäni, niin ei he vauvan äiteinä mitään kahviloissa istuskelleet yksinään. Eivät edes kaivanneet sellaista.
Ihmettelen, että vauvan äidille voi olla noin tärkeää joku kahvilaan tai harrastukseen yksin pääseminen. Se pikkuvauva-aika nyt vaan on sellaista, että täytyy ne omat henkilökohtaiset menot vähän painaa taka-alalle. Kyllä sitä ehtii taas kahviloissa istua yksin, kun se lapsi pyörii 15-vuotiaana ostoskeskuksessa muiden teinien kanssa pienessä kaljapöhnässä.
Miksi hankitte ylipäänsä lapsia, jos tuollaiset asiat on noin tärkeitä? No ok, ihmetteln kyllä sitä isääkin harrastuksineen. En ylipäänsä ymmärrä miehiä, joilla on jotain ihme harrastuksia - bisneksen tekoon ja perheen eteen työskentelyyn se aika kuuluu käyttää, eikä jossain poikaporukassa pallon perässä juoksenteluun.
äidilläsi mahtaa olla kirkas kruunu. Ei muuta lisättävää
Mielellään voisit lisätä sen selityksen, miten pienen vauvan äidille joku kahvilassa yksin istuskelu voi olla noin tärkeää, että siitä pitää netissä istua valittamassa?
Jotenkin se tilanne vaan valuu sellaseen jamaan, että itse huomaa kantavansa vastuun koko huushollista. Mies vietti isäkuukautta, kun menin itse töihin ja opiskelemaan. Muutaman viikon kuluttua totesin, että olen kuin eri ihminen, tuntuu että jaksan paljon enemmän kun ei koko ajan tarvitse pelkästään kotihommia säätää. Mies oli hetken hiljaa ja sanoi olevansa eri mieltä. Että nyt hän tajuaa millainen hän itse on, kun kaikesta pitää erikseen sanoa.
Vähensin tosiaan kotitöiden tekoa, minähän se nyt tein hommia kodin ulkopuolella ja mies kotona. Koetin suhteuttaa kotihommat samoin kuin ne oli ollut kun mies oli töissä. Ja yllärihän se miehelle oli, miten paljon niitä oli ja miten alle vuodeen ikäiseen lapseen on sidottu.
Ja nyt mennään taas metsään. Koska itse opiskelen ja käyn töissä, on itsestään selvää, ettei minulla ole harrastuksia. Minulta onnistuu aamupala lapsi kainalossa, mieheltä ei sitten millään. Ja niin edelleen. Miehellä on kyllä kaunis tahto puolittaa vastuu, mutta kun ne käytännön teot onkin sitten ihan muuta.
Mä ymmärrän ap:ta ihan täysin. Meillä oli ihan sama tilanne. Koska minä ajettelin lasten etua en vain voinut jättää lapsia hoitamatta. Jos olin jossain, mies saattoi ihan hyvin illalla puoli kahdeksan tarjota lapsille ekaa kertaa ruokaa. Tai sitten olin siellä suihkussa kuuntelemassa sitä kun vauva karjuu naama punaisena (ei kovin nautinnollista) kun mies vaan istuu koneella kuulokkeet päässä. Mun psyyke ei kestänyt sitä. En voinut toimia kuin mies koska silloin koti oli kuin sotatantere ja lapset heitteillä. En myöskään voinut alistua ja pitää turpaani kiinni koska se vaan kertakaikkiaan oli niin epäreilua. Ehkä samalla tajusin etten voi rakastaa otusta joka käyttäytyy tuolla tavalla omaa vaimoaan ja lapsia kohtaan. Enkä missään nimessä halunnut että omat lapseni saa sellaisen parisuhteen mallin. Me käytiin pari vuotta pariterapiassa mutta tilanne myös koko sen ajan meni vaan huonompaan. Lopulta oli pakko erota, meidän lapset nyt 3v ja 10kk.
Nyt kun on lasten kanssa oma koti ilman jatkuvaa taistelua, niin on tämä kun taivas. Kaiken sen energian mitä käytin miehen kanssa kädenvääntöön voin nyt käyttää paljon paremmin. Joka ainoa ilta nukkumaanmennessä olen niin tyytyväinen että uskalsin erota.
Meidän tapauksessa miehellä oli vajautta tunneälyssä. Jälkikäteen ajateltuna häntä ei varmaan koko aikana kiinnostanut minun oloni, vointini, asemani, ajatukseni tai ylipäätänsä se kuka minä olin. Mun hommana oli vaan pitää kulissit pystyssä ja hoitaa koti ja lapset ja kaikki muut velvollisuudet niin että hän sai rauhassa käydä töissä, harrastaa ja viettää omaa aikaa. Minä ja lapset oltiin kuin koriste-esineitä hyllyllä: jos häntä joskus sattui kiinnostamaan niin siellähän me oltiin valmiina. Mutta useimmiten oltiin hänelle näkymättömiä tai sitten vaan tiellä/liian meluisia/sotkuisia/tuhlaavia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vanhin lapsi on 10 v. ja koko tämän 10 (!!) vuotta olen takunnut miehen kanssa tuosta suihkussa käymisestä! Siis käyn suihkussa silloin kun haluan, eli aamuisin, mutta joka päivä tuntuu, että joudun jotenkin kikkailemaan suihkuun päästäkseni. Mies osoittaa aina jollakin tavalla mieltään, paheksuu, kommentoi. Esikoisen ollessa vauva mies kehtasi väittää, ettei mun ole pakko käydä pesulla joka päivä... Omasta mielestäni suihkussa käynti on kyllä aika perusoikeus, eikä siinä ole edes kysymys mistään äidin Omasta ajasta, vaan perustarpeesta, peseytymisestä. Mutta turhan riidan välttämiseksi pyrin arkisin käymään suihkussa ennen kun muu perhe herää. Jos nuorimmainen on Jo herännyt, jätän hänet pinnasänkyyn odottamaan, ei mun suihkutteluni kauaa kestä. Isommat lapset pärjäävät keskenään. Ongelmat keskittyy viikonloppuihin, jolloin usein mies on Jo hereillä mennessäni suihkuun, kun jostain syystä mun suihkussa käyntini on sille niin pirun vaikeaa...
Ihan pelottaa, kun lukee näitä juttuja, ja varsinkin noita "mihin se äiti omaa aikaa edes tarvitsee" -kommentteja.
En ole tähän mennessä osannut päättää, haluaisinko lapsia vai en, kun itse en ole koskaan erityisesti (tai ollenkaan) halunnut lapsia, mutta mies haluaisi. Mutta tällaistako siitä sitten tulisi? Miehen toivomuksesta tehtäisiin lapsia, ja käytännössä ne olisivatkin sitten kuitenkin vain minun vastuullani? Ei, ei, ei!
Jaksamista sinulle, ap, ja muille samassa tilanteessa oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin kyllästynyt miehen osallistumattomuuteen. Raahaan lapsia itsekseni joka paikkaan, teen kotitöitä töiden lisäksi ja apuja ei juuri tule. Lasten kanssa oleminen on miehellä sitä, että istuu sohvalla tietokoneella ja vähän välillä vilkasee mitä lapset touhuaa, ei juuri tee mieli jättää lapsia miehen hoitoon...kypsyttää ihan sikana...Mies tekee omia asioitaan, töitä ja harrastuksia ja viitsii valittaa kuinka väsyttää jne....=O Ei mene tasan nämä hommat!
Ulkoilut, ruokailut, nukkumaan menot ym tajuaa sitten kun niistä yksin vastaa. Ota oma aika vaan ja myöhemmin huomaat miten paljon siitä on hyötyä.
Ei ainakaan mun mies jonka kanssa saa aina vääntää samoista asioista kuin Ap:kin omansa kanssa.
Meillä mä menin töihin ja mies hoisi muksua kotona, ei toiminut ei. Mies vietti aikansa lähinnä tietokoneella, kaikki kotityöt jäi edelleen mulle. Eivät ulkoilleet muksun kanssa, minä ulkoilin kun olin kotona. Kun tulin aamuvuorosta klo 15.30 ei muksu ollut vielä päiväunilla, monesti olivat syömässä "lounasta" siihen aikaan. Ja kun tulin iltavuorosta 21.30 ei lapsi yleensä ollut vielä syönyt puuroa tai käynyt iltapesulla (tavallisesti puuro klo 20 ja sit pesut, sänkyyn 21-22) Kiva alkaa sitten väsyneen lapsen kanssa hoitamaan niitä että pääsee itsekkin joskus nukkumaan, varsinkin jos oli vielä aamuvuoroon meno seuraavana päivänä.
Lapsi oli siis mielestäni aivan heitteillä miehen kanssa. Saattoi kiukutella väsymystään, nälkäänsä, tylsyyttä tms. eikä mies tajunnut tehdä asioille mitään. Sitten alkoi itsekkin hermostua lapseen ja tiuskia tälle, ei hyvä!
Helpompi toki ottaa sitä omaa aikaa vaan välillä kun tietää että pääsääntöisesti lapsi tulee huolehdittua eikä joka päivä tarvi nälissään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks miehen pitäisi laittaa lapsille aamupala, jos sillä on kiire töihin? Hoitakoon omia aamutoimiaan ja pitäköön samalla silmällä lapsia, ap käy suihkussa joko ennen tai jälkeen miehen. Kaipa ne lapset kestää sen 10min kauemmin aamupalaa odottaa?
Tunnistan kyllä miestyypin ja olen sellaisesta eronnut. Just siks ja monesta muusta syystä... Nykyinen mieheni hoitaa mun ja meidän lapset mukisematta, jotta saa mut iltaisin paremmalla tuulella itselleen. Mut melkoisen kultakimpaleen löysinkin. Vai onko kyse sitten siitä, etten enää kysele, kunhan toimin. Ja mies samoin.
En tajua, miten te pystytte elämään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat nähtävästi tunnekylmiä luonnostaan. Se, mitä voit tehdä NYT on vähentää muuta työtä kotona minimiin. Palkkaa kotisiivousta, palkkaa lastenhoitoa kerran parissa viikossa, pyydä sukulaisilta apua (anopilta!) Tee ruoka vain itsellesi ja lapsille, mies syököön vaikka leipää illat. Unohda syntymäpäivä, listaa voi jatkaa...Tunnen tuon katkeruuden hyvin. Onneksi lapset kasvavat. Vinkkinä: älä tee enempää lapsia, kun teillä niitä on jo kaksi. Olet askeleen lähempänä ilkeää keski-ikäistä akkaa:-D
Ei ihan sanasta sanaan, mutta lähes. Minä en todellakaan ole kovin hiljainen ja sanaton tuppisuu, mutta kun aina ei jaksa vääntää. Meillä lapsi on vielä pieni noin 1v ja kyse ei todellakaan ole siitä, että mieheni ei pärjäisi/osaisi lapsemme kanssa olaa, mutta tuntuu että hän ei vaan ymmärrä tai tajua tilannetta ja sitä kuinka väsynyt usein olen. Varsinaisesti lupaa ei tarvitse minun kysyä, mutta menoni joudun kyllä aina suunnittelemaan mieheni menojen mukaan. Tai siis minulla ei ole mitään menoja..vaikeaa tämä on ja usein tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt muistin taas kuinka onnellinen saan olla että olen yksin lapseni kanssa.
Ne on sellaisia kuin ne on. Niissä on monet huonot puolet, mutta myös monet kiistatta hyvät.
Naiset vaan on aika huonoja näkemään omia huonoja puoliaan, ja nekin yleensä johtuu vain siitä, kun mies on sellainen kuin on, naisen mielestä.
Sullahan on ap nyt tasan kaksi vaihtoehtoa: jatkat tuolla marttyyrilinjalla, jossa vain sinä osaat olla oikeanlainen vanhempi ja mies on tyhmä ja huono,
tai sitten luotat siihen, että mies on tolkuissaan oleva ihminen, ja alat toimia sen mukaan. Eli et kysele ja anele, että olethan mieheni nyt suihkussa käyntini ajan vanhempi näille lapsillesi, vaan ilmoitat miehellesi meneväsi suihkuun tai minne menetkin, ja menet. Sanot miehelle ( ja aina ihan neutraalisti, ei sillä tavalla ämmämäisesti saarnaten) tarvittavat lapsiin liittyvät asiat, ja sitten annat miehen suoriutua.
Ja sekin on ihan totta, että ei ne lapset mene rikki siitä, että isän hoito on vähän erilaista ja suurpiirteisempää kuin äidin. Miehet on myös tosi huonoja ymmärtämään lasten suhteen syy-seuraus-suhteita, joten niistäkin kannattaa sanoa ihan neutraalisti. Eli mitä tapahtuu, jos päiväunet viivästyy tunnin tms.
Mulla on ihan hyvä ja osallistuva mies, mutta aivan ääliö sekin on ollut monessa asiassa. Esim. ruokailuissa tilanne oli aina se, että mies alkoi rauhassa syödä omaa ruokaansa, kun mä yritän saada kolmea lasta hoidettua siinä samalla. Samoin mies aina huusi lapset pöytään ennen kuin kaikki on siellä valmiina, ja sittne huusi lapsille, kun nämä alkoivat sählätä ja kysellä ruokien perään...
Mutta kaiken kaikkiaan, nyt kun lapset on jo 4, 7 ja 9 vuotiaat, meillä on oikein kiva ja tasa-arvoinen perhe-elämä. Usein se ihan pienten lasten hoito vaan sujuu paremmin äideiltä ihan luonnostaan.
Ihan pelottaa, kun lukee näitä juttuja, ja varsinkin noita "mihin se äiti omaa aikaa edes tarvitsee" -kommentteja.
En ole tähän mennessä osannut päättää, haluaisinko lapsia vai en, kun itse en ole koskaan erityisesti (tai ollenkaan) halunnut lapsia, mutta mies haluaisi. Mutta tällaistako siitä sitten tulisi? Miehen toivomuksesta tehtäisiin lapsia, ja käytännössä ne olisivatkin sitten kuitenkin vain minun vastuullani? Ei, ei, ei!
Jaksamista sinulle, ap, ja muille samassa tilanteessa oleville!
Ihan oikeasti, näytä, ja sano että tällaista et sitten missään nimessä suostu elämään, että sä lähdet kävelemään jos mies edes yrittää. Tai sitten tosiaan jätä ne lapset tekemättä. Tosin silloin mies saattaa lähteä kävelemään.
Jotenkin tulee puhki revitty olo kun lukee näitä "nipottava ämmä" tai "kynnysmatto marttyyri" kommentteja.
Mikä hitto siinä on että miehiltä ei saisi odottaa yhtään mitään?! Onko nyt kyseessä tosiaan joku heikompi sukupuoli jolta ei kannata odottaa mtn.
Mun mies tosiaan osaa vaihtaa vaippaa ja olla lasten kanssa,halutessaan. Anoppikin usein muistuttaa kuinka onnekas olen kun mulla niiin hieno mies(toki hänen poikansa on upea ja täydellinen) mutta enpä ole kuullut koskaan kenenkään sanovan miehelle kuinka mahtava äiti ja nainen minä olen.
Olen antanut kroppani ja elämäni näille lapsille ja tälle perheelle. En muuta toivo kuin että olisimme ehyt perhe ei minä vs mies!
Tuossa suihku-asiassa kyse oli juuri siitä että mies kokee kaiken olevan pois häneltä. Ajattelee asioita vain omalta kannaltaan. Itse pelkäsin sektiota ja kun kuulin sen tulevan eteen tokaisi mies että"mitenhän mä sit pärjään kun sä et voi tehdä mtn.sen leikkauksen jälkeen."
Tuollainen kommentti on ymmärrettävä mutta kylmä.
Noh,näillä nyt mennään ja voin sieluni silmin nähdä minne tulevaisuus vie.
Enemmän kuin miehen muuttumista toivon vain teidän muiden naisten muuttumista. Ainakin joitain kommentteja lukiessa tulee olo että nainen on tosiaan naiselle susi!
Joku tännekin iloisesti ilmoitti että varmaan se ukkos kohta lähtee jonkun toisen matkaan,heh heh.
Sen verran sanon että itse en osaa iloita toisten epäonnea,en sitten yhtään. Jos jollekin on noin käynyt niin vika on kyllä ihan jossain muualla kuin nalkuttavassa ämmässä...
ap
silläkin toki puutteensa on ;) Meillä mies tekee pitkää päivää ja reissaa paljon työn merkeissä, mutta kotona ollessa se on vaihtanut vaippaa ja lykinyt muksuja vaunuissa, jotta minä olen saanut ottaa päikkärit ja salille se on suorastaan patistellut :) Mä kyllä laittaisin tuollaisen ukon ulkoruokintaan, miksi pitäisi olla äiti vielä aikuiselle miehellekin tai hoitaa yksin yhteiset lapset? Pah, mielummin olisin ilman tuollaisen kaikkeuden keskipisteen seuraa
Miksi miehellä on oikeus haista vessassa puoli tuntia joka aamu, mutta ap:llä ei olisi oikeutta käyttää kymmentä minuuttia suihkuun niin, että joku vahtii lapsia sen aikaa ja ap saa suihkutella rauhallisin mielin?
Aika helvetin toimimaton ruuansulatus pitää ihmisellä olla, jos vessassa käyntiin menee puoli tuntia joka aamu. Ehkä kannattaisi käydä lääkärissä.
Miks miehen pitäisi laittaa lapsille aamupala, jos sillä on kiire töihin? Hoitakoon omia aamutoimiaan ja pitäköön samalla silmällä lapsia, ap käy suihkussa joko ennen tai jälkeen miehen. Kaipa ne lapset kestää sen 10min kauemmin aamupalaa odottaa?
taitaa olla HYVÄNTAHTOISUUDEN puute toista kohtaan. Eli mies ei edes halua olla hyväntahtoinen sinua kohtaan. En tiedä, haluatko sinä olla hyväntahtoinen häntä kohtaan?
Meillä asiat ovat luistaneet hyvin aina silloin, kun molemmat ovat olleet hyväntahtoisia toisiaan kohtaan. Silloin toisen tarpeet ovat olleet tärkeitä ja niiden mukaisesti on toimittu.
Mutta toki jos tilanne on noinkin vääristynyt niin sitten ei varmaan auta muu kuin tehdä selkeämmät pelisäännöt asioista.
Tärkeää olisi myös tietää, miten myöhään sitten heräätte? Eli miten myöhään miehesi on töissä, jos käyt aamulla suihkussa?