Lue keskustelun säännöt.
Äidin taistelu omasta ajasta! Miten tässä näin kävi..
27.11.2012 |
Koskee tietysti myös isiä jotka kotona,niitä kahta...
Taustaa,olimme miehen kanssa tasaveroiset kumppanit ennen lapsia. Molemmat kävimme töissä ja siivosimme kotia,minä toki enemmän sillä pidän tavaroiden järjestelemisestä ja sisustamisesta.
Noh,saimme lapsia ja minä jäin luonnollisesti kotiin,en voinut delegoida raskautta ja imetystä miehelle.
Nyt tuntuu että minun ihmisarvo hupenee miehen silmissä päivä päivältä. Joka asiasta joudun erikseen sanomaan ja riita tulee heti jos kehtaan "vaatia"itselleni jotain.
Miehen oli erittäin vaikea ymmärtää että tarvitsen oikeasti viikon parin välein muutaman tunnin jolloin käyn esim.kahvilla,pääsen hetkeksi pois kotoa ja olen vain minä.
Nyt olen saanut "luvan"edes tähän.
Ei silti,naama vääntyy aina kun olen lähdössä ja mies yrittää etten juuri tuona päivänä menisi.
Aamutoimet miehellä,juo monta kuppia kahvia,käy suihkussa ja ehtii pari kertaa vessaankin.
Minä otan kupin kahvia ja alan laittaa lapsille aamupalaa. Kehtasin pyytää että hän aloittaisi kerrankin aamupalan laiton ja minä menisin aamusuihkuun(rakastin aamusuihkuja ennen lapsia), noh riitahan tuostakin tuli koska minun suihkuni vuoksi hänen koko työpäivänsä venyisi liikaa(liukuva työaika).
No okei pikkujuttu mutta minua ärsyttää että olen ainoa tässä perheessä joka tinkii kokoajan omistaan,hitto oikeasti tässä ollaan ja tapellaan SAANKO käydä suihkussa aamulla,edes kerran viikossa..
Miten hitossa te muut naiset jaksatte tälläisten pahvipäiden kanssa?
Räyhääjille sanon jo valmiiksi että tämä suihku oli vain yksi esimerkki tilanteen naurettavuudesta,toki käyn sitten iltaisin suihkussa. Periaatteesta vain vituttaa että joutuu tuollaisista asioista kinaamaan,miksi hänellä on joku oikeus istua vessassa 30min joka aamu,käydä suihkut ja juoda rauhassa kahvit.
Perhana!
Enkä tod. ole mikään varpunen joka alistuu miehensä palvelijaksi mutta en vain jaksaisi tapella oikeuksistani ihmisenä kokoajan,tulee ennen kaikkea hyvin pettynyt olo.
Kommentit (109)
Ehkä se vika ei usein olekaan siinä, että mies muuttuisi lapsen tulon myötä, vaan nimenomaan siinä, että EI MUUTU.
Elämä muuttuu, kun perheeseen tulee lapsia ja sen takia myös vanhempien täytyy muuttaa oma elämäntyliään. Ei ole enää aikaa kaikelle sille, mille ennen oli.
Tässäkin ketjussa ongelman ydin näyttää (ainakin osittain) olevan siinä, että mies ei ole valmis tinkimään omasta mukavuudestaan ja harrastuksistaan lasten vuoksi. Eli muutu, vaikka pitäisi.
Ei se aina helppoa ole naisillekaan, mutta alun hormonit kuitenkin muokkaavat naista ihan hänen haluamattaankin oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa yleistää että miehiltä ei luonnistu tuo lastenhoito kuten naisilta..Mua itseäni eniten vaivaa se mihin kumppanuus hävisi lasten tulon jälkeen?
Aina(täälläkin)syyllistetään naisia kun he saavat lapsia ja he omivat ne ja ovat pelkkiä äitejä raskausarpineen. Tokihan mies lähtee vieraisiin tuollaisen hirmuliskon luota joka vain nalkuttaa.
Minä olin ainakin uskomattoman väsynyt ja olen edelleen hoitaessani lähes kaikki yöt lapsia,mieshän käy töissä.
Väsymys aiheuttaa vitutusta,kun mies kääntää kylkeä ja pieraisee tyytyväisenä ei tee mieli paljoa tuota ymmärtää.
Jos on useampi pieni lapsi,ei sitä pääse noin vain suihkuun/vessaan,saa syötyä saati katsottua peiliin ja meikattua.
Tokihan sitä pitäisi jaksaa itseensä panostaa ja niellä kiukkunsa siitä että kunnioitusta kotihommista ei tipu,muuten mies saattaa lähteä ja kaikki symppaavat tuota ukkoa sitten kun nainen päästi itsensä rupsahtamaan,huoh.
Pikkulapsiperheessä se kumppanuus on muutakin kuin vaipanvaihtoa/lastenhoitoa,kuten sitä että huomioi toisen ihmisenä omine tarpeineen.
Minäkin tarvitsen joskus unta,hyvä puoliso näkee kun toinen alkaa riutua ja osaa ottaa hetkeksi ohjat esim.päikkäreiden ajaksi tai antaa edes kerran viikossa lehden luku rauhan mitä tahansa se onkin.
Kun olimme tasaveroisia(ennen lapsia) kyllä minä menin firman pikkujouluihin tms.ilman mitään konflikteja nyt jos yritän järkätä vastaavaa alkaa vaikeus,koskaan ei ole suorasti kielletty mutta saan tuta sen että mies joutuu olemaan yksin lapsiensa kanssa,onhan se toki rankkaa hoitaa kahta pientä yksin.
Tuo on se mikä ei uppoa minuun,jos hänelle on uuvuttavaa hoitaa lapsia yhtenä päivänä yksin eikö käy kertaakaan mielessä että minä teen tuota joka päivä....
ap
Meillä taas sellainen tilanne että miehen lapset ovat vauvan lisäksi minun hoidettavana...ja samanlaisia tunteita ilmassa. Olen tosi väsynyt tähän ja miehellä mahdollisuus kulkea kuin ennen vauvan syntymää. Itse en pääse mihinkään saati saa nukkua päivälläkään kun miehen lapset täällä. Univaje ja mieli matalalla ja siitä seuraa tietysti sanaharkkaa ja entistä surkeampi olo. Päivä kerrallaan eteenpäin ei varmaan muu auta.
vessakäynnistä, lenkistä tai suihkusta "sen jutun". Sen kus huikkaat, että käyt lenkillä. Ei sun tarvi mitään lupia odotella, kun kerrot ja menet vaan.
Kyllä mä ainakn kerroin miehelle ennen lapsiakin hakevani postin tai käyväni lähikaupassa. Ei se ole mitään nueron tekemistä, vaan ihan normaalia kommunikointia.
vessakäynnistä, lenkistä tai suihkusta "sen jutun". Sen kus huikkaat, että käyt lenkillä. Ei sun tarvi mitään lupia odotella, kun kerrot ja menet vaan.
Kyllä mä ainakn kerroin miehelle ennen lapsiakin hakevani postin tai käyväni lähikaupassa. Ei se ole mitään nueron tekemistä, vaan ihan normaalia kommunikointia.
Ihan normaalisti olen mielestäni aina kommunikoinut,samalla tavalla sanonut tai ollut sanomatta. Yritän sitä tuoda tässä esiin miten miehen käytös tuohon minun kommunikointiin on muuttunut lasten jälkeen.
On minussakin vikani ja varmasti olen muuttunut lasten myötä itsekin,olen väsyneempi ja sitä kautta kärttyisämpi. Se miten kohtelen miestä kumppanina ei kuitenkaan ole muuttunut,edelleen jaksan ottaa hänet huomioon mutta en tiedä kuinka kauan kun tämä on nämä viimevuodet ollut hyvin yksipuolista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei useimmilla miehillä toimi ollenkaan. Siitä saa vaan tekosyyn olla tekemättä sitäkään vähää ja se ruokkii just tuota "äidin pikku apulainen" ajattelua.
Monet tuntemani miehet eivät siedä mitään neuvomista. Ja tuo, mistä ap kirjoittaa, että toinen ei mitenkään huomaa ja huomio sitä olotilaa, että väsyttää, kun koko ajan vastuussa lapsista.
vessakäynnistä, lenkistä tai suihkusta "sen jutun". Sen kus huikkaat, että käyt lenkillä. Ei sun tarvi mitään lupia odotella, kun kerrot ja menet vaan.
Kyllä mä ainakn kerroin miehelle ennen lapsiakin hakevani postin tai käyväni lähikaupassa. Ei se ole mitään nueron tekemistä, vaan ihan normaalia kommunikointia.
Ihan normaalisti olen mielestäni aina kommunikoinut,samalla tavalla sanonut tai ollut sanomatta. Yritän sitä tuoda tässä esiin miten miehen käytös tuohon minun kommunikointiin on muuttunut lasten jälkeen.On minussakin vikani ja varmasti olen muuttunut lasten myötä itsekin,olen väsyneempi ja sitä kautta kärttyisämpi. Se miten kohtelen miestä kumppanina ei kuitenkaan ole muuttunut,edelleen jaksan ottaa hänet huomioon mutta en tiedä kuinka kauan kun tämä on nämä viimevuodet ollut hyvin yksipuolista.
ap
"senkus menet vaan" -viestin, enkä tarkoittanut sillä mitään pahaa. Jos kyse on miehen reaktiosta sinun toimintaasi, niin anna olla. Päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Älä anna sen vaikuttaa, älä suutu, älä mieti. Pian miehen pitäisi huomata, ettei sillä ole mitään vaikutusta, ja jos ei ole täysi idiootti, niin jättää napinat väliin.
Turhaan pahoitat mielesti ja hermostut, kun ei siitä ole hyötyä kuitenkaan. Ainakaan sinulle! Siitä on hyötyä, että tietystä toiminnasta tulee tavanomainen rutiini. Kuten siitä että sinä voit käydä suihkussa tai juoda viikonloppuisin kahvikupin jos haluat.
Jos ei tuo ala sujua, niin ottaisin hatkat. Minulla on huippumies, mutta olen huomannut että sellaisenkin kanssa saa olla joskus "kylmä". Muistuttaa, että miten ne asiat nyt menikään. Että jos kuivausrummussa palaa illalla punainen valo, niin se en ole automaattisesti minä joka nousee tyhjäämään vesisäiliön. Että miehen kuuluu tietää, missä vanhimman balettilegginsit on. Siis nämä esimerkkejä, ymmärrät varmaan. LOistavankin miehen kanssa tilanne tuppaa valumaan siihen, että nainen on vastuussa "pikkujutuista", joista se elämä kuitenkin koostuu...
Harmi ettei ole aikaa kirjoitella pidemmästi, tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sillä on ummetusta. Eli jos haluat omaa aikaa lisää 25 min. niin muuta miehen ruokavaliota. Kuitua ja nestettä alas niin paljon kuin sielu sietää. Eli täysjyvää kaikki tuotteet, kasviksia, hedelmiä, marjoja... Ja juoda täytyy riittävästi. Johan alkaa suoli laulaa, ja 5 min aamuisin vessassa on jo ruhtinaallisesti aikaa. Problem solved!!
vessakäynnistä, lenkistä tai suihkusta "sen jutun". Sen kus huikkaat, että käyt lenkillä. Ei sun tarvi mitään lupia odotella, kun kerrot ja menet vaan.
Kyllä mä ainakn kerroin miehelle ennen lapsiakin hakevani postin tai käyväni lähikaupassa. Ei se ole mitään nueron tekemistä, vaan ihan normaalia kommunikointia.
Ihan normaalisti olen mielestäni aina kommunikoinut,samalla tavalla sanonut tai ollut sanomatta. Yritän sitä tuoda tässä esiin miten miehen käytös tuohon minun kommunikointiin on muuttunut lasten jälkeen.On minussakin vikani ja varmasti olen muuttunut lasten myötä itsekin,olen väsyneempi ja sitä kautta kärttyisämpi. Se miten kohtelen miestä kumppanina ei kuitenkaan ole muuttunut,edelleen jaksan ottaa hänet huomioon mutta en tiedä kuinka kauan kun tämä on nämä viimevuodet ollut hyvin yksipuolista.
ap
"senkus menet vaan" -viestin, enkä tarkoittanut sillä mitään pahaa. Jos kyse on miehen reaktiosta sinun toimintaasi, niin anna olla. Päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Älä anna sen vaikuttaa, älä suutu, älä mieti. Pian miehen pitäisi huomata, ettei sillä ole mitään vaikutusta, ja jos ei ole täysi idiootti, niin jättää napinat väliin.
Turhaan pahoitat mielesti ja hermostut, kun ei siitä ole hyötyä kuitenkaan. Ainakaan sinulle! Siitä on hyötyä, että tietystä toiminnasta tulee tavanomainen rutiini. Kuten siitä että sinä voit käydä suihkussa tai juoda viikonloppuisin kahvikupin jos haluat.
Jos ei tuo ala sujua, niin ottaisin hatkat. Minulla on huippumies, mutta olen huomannut että sellaisenkin kanssa saa olla joskus "kylmä". Muistuttaa, että miten ne asiat nyt menikään. Että jos kuivausrummussa palaa illalla punainen valo, niin se en ole automaattisesti minä joka nousee tyhjäämään vesisäiliön. Että miehen kuuluu tietää, missä vanhimman balettilegginsit on. Siis nämä esimerkkejä, ymmärrät varmaan. LOistavankin miehen kanssa tilanne tuppaa valumaan siihen, että nainen on vastuussa "pikkujutuista", joista se elämä kuitenkin koostuu...
Harmi ettei ole aikaa kirjoitella pidemmästi, tsemppiä sinulle!
On totta että tuo miehen reaktio sanomisiini/tekemisiini saa aikaan pahaa mieltä,otan itseeni. Tulee olo että hän ei arvosta/rakasta kun minun täytyy itsestäänselvistä asioista edes keskustella ja vastaus aina yrmeä.
Olen kuullut huhuja miehistä jotka työpäivänsä jälkeen vievät pienet lapset hetkeksi ulos että äiti saa levähtää/siivota rauhassa hetken ja jotkut kuulemma ovat sanoneet "nuku sinä nyt minä hoidan tämän yön".
Mun mies rakastaa lapsia ylikaiken ja alusta asti oli selvää että molemmat heitä hoidamme mutta tuo körmy tuntuu hoitavan vaan niin kauan kuin "kiinnostaa" ja sitten tulee minun vuoroni,viis siitä kuinka uupunut olen.
Hyvänä esimerkkinä kun minulle tuli fysiologinen este n.viikoksi etten voinut nostella vauvaa ja mies hoiti yöt.
Hän oli niin poikki,siis oikeasti suunnilleen itki väsymystään ja minä en parhaalla tahdollanikaan voinut ajatella kuin sitä että tuotahan minä teen aina ja minun pitäisi jaksaa.
Toki heti kun parannuin tein kaikkeni että mies saa levättyä ja taas näillä mennään...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt kun hormooneista puhutaan että mun hormoonit tuntu vaan hyökänneen minua vastaan.
Kaksi raskautta ja molemmat oli yhtä itkemistä ja masentavaa oloa..
Ärsytti kun kaikki oli sitä mieltä että tuon pitäisi olla elämän onnellisinta aikaa ja on suunnilleen asenne-kysymys miten raskautensa hoitaa.
Siihen päälle tunne siitä että mieskin vaan etääntyy ei ainakaan helpottanut oloa :(
Imetysajat meni samaa surullista kaavaa,ei oikeasti ollut päivääkään etten olisi itkenyt ja joskus myönnetään itkin ihan itseni "menettämistäkin". Tuntui että yhtäkkiä kuka tahansa sai tulla tökkimään ja neuvomaan kun on se maha,fiilis oli että olen vapaata riistaa kaikille kommenteille kun ennen sai kulkea ns.rauhassa.
Olin aivan järkyttävän onnellinen silloin kun tapasin mieheni ja tuntui että elämässä voi tapahtua "ihan mitä vain" :)
Sitten sain lapset ja tosiaan varmaan jotenkin ihan masennuinkin. Huomasin että se "ihan mitä vain" olikin piikana toimimista,imetys oli rankkaa ja laihduin paljon. Mies huomioi minut suunnilleen silloin jos pöytä oli pyyhkimättä tai halusi seksiä. Itseluottamus oli nollissa ja halusin vain paeta.
Noh,nyt onneksi helpottaa ja näen jopa lapset tuon kaiken edellä.
Ensinnäkin kannattaa sanoa suoraan sille miehelle, mikä tilanne on ja missä mättää. Naisilla on kummallinen tapa vihjailla asioista naisten omilla koodeilla ja sitten ollaan vihaisia kun mies ei tajua.
Olemme monesti vuosien aikana keskustelleet tästä aiheesta ja mies aina toivoo että hänelle sanotaan suoraan mitä hänen pitää tehdä. Ja minä haluan että hän lukee ajatukset.
Eli esim. Jos minä sanon että menen käymään kaupassa niin haluaisin että mies tästä päättelisi että hänen pitää ottaa vetovastuu kotona tunniksi ja mm. vahtia lapsia.
Mies taas haluaisi että kun sanon meneväni käymään kaupassa, niin samalla annan listan mitä hänen pitää tehdä. Esim. katso että lapsilla on järkevät vaatteet päällä ja laita ne pihalle puolen tunnin sisään. Tarkista että esikoisella on puhelin mukana ja äänet päällä. Järkeviin vaatteisiin kuuluu mm. fleece-asut. Kun pesukone lopettaa pyörimisen laita vaatteet kuivariin. Se mun kaulaliina pitää laittaa telineeseen ettei kutistu. Jne.
Selkeiden ohjeiden avulla mies on ehkä jotenkuten hoitanut ainakin osan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäiset lapset?
Olis hyvä opettaa niillekin, että äiti on suihkussa rauhassa kattokoon muksut vaikka telkkaria. Ymmärrän toki jos muksut vaikeassa iässä eikä hetkeksikään voi jättää valvomatta.
No meillä toi on ajautunut siihen että muksu nyt 4v ja muuttaavat miehen kanssa toiseen asuntoon ja MÄ JÄÄN YKSIN... aaaahhh. niin ihanaa :) (ja kamalaa samalla hetkellä)
Alkoi kyspsyttää, että olin aina viimeinen, joka sai tehdä aamupuuhat. Viikonloppuisinkin lähdin usein tukka märkänä liikenteeseen.
Mä vaan päätin, että nyt loppu. Menen suihkuun varsinkin vkl silloin kun mulle sopii ja haluan. Lapset saa "vaikka kuolla nälkään" jos mies ei saisi niille aamiaista väännettyä. Lapset siis nyt 4v ja 6v
Ota itsellesi se hetki, jos se suinkaan on mahdollista. Älä pyydä siihen lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaiseen alistut. Perhe on yhteinen yritys ja jos toinen vanhemmista pyytää joskus tekemään jotain lastensa eteen, niin silloin se kuuluu tehdä eikä itsekkäästi alkaa räyhäämään.
Mä olen pitkän linjan kotiäiti ja meillä kotityöt ovat kuuluneet aina mun hommiin ja lasten harrastukset. Silti mies ei ole ikinä jättänyt mua pulaan, auttaa jos pyydän ja kannustaa käymään harrastuksissa, koska niiden takia jaksan paremmin kotiäitiyttä, kun saan sitä omaakin aikaa.
Nyt alat käyttäytymään kuin tasavertainen kumppani ja vaadit miestäsi tekemään oman osuutensa myös.
olen nyt toinen niistä kahdesta isästä, joka on ollut kotona. Meillä onneksi tilanne tasoittui kun molemmat ollaan nyt töissä.
Eniten jäi ahdistamaan kuitenkin se, että toisen lapsen synnyttyä vanhemman kanssa ei voinut tehdä mitään kahden keskisiä juttuja. Lapsi esim. halusi pyöräilemään (siis istumaan minun kyydissä) ja yli viikon jouduin selittämän, ettei isä pääse lähtemään, kun vauvaa ei voi ottaa mukaan. Sitten eräänä sunnuntaina sain työnnettyä vauvan äidin viereen kun tämä nukkui päiväunia ja lähdettiin pyöräilemään. Silloin tietenkin satoi kaatamalla, mutta kun yli viikon olin hokenut, ettei ehdi, niin ei siinä enää kaatosade ollut esteenä.
Vaimo ei koskaan ymmärtänyt mikä minua harmitti tässä tilanteessa - kyllähän me lopulta päästiin pyöräilemään.
oltiin luonnollisesti tasa-arvoisia, asiaa ei tullut edes mietittyä. Mutta lapsen synnyttyä miehessä heräsi joku uusi ideologia, jota hän itse ei järjellä edes tajua. Mutta odottaa minun jaksavan ihan kaiken, koska äidithän eivät hermostu, jaksavat aina, ovat aina iloisia ja pirteitä ja suurinpiirtein pullantuoksuisia. Lapsi on nyt 3 ja koko tämän ajan mies on valittanut oman ajan puutteesta, vaikka harrastaa lähes joka ilta, yö ja viikonloppu. Kaikkein korneimmalta tämä tuntui silloin vauva-aikana, kun minä en esim. ehtinyt edes lehteä vilkaista koko päivänä ja mies itkee kuinka hänellä ei ole aikaa harrastaa. Lisäksi arvostelee minua lapsenkasvatuksesta (=en kasvata samoin kuin oma äitinsä on häntä kasvattanut).
Enpä tiedä miten tässä näin kävi, pariterapiaakin kokeiltiin, mutta ei tuottanut tulosta.
Kiitos kun sain purkautua. Tämä vaan tiedoksi niille, jotka ihmettelee, että miksi teette tuollaisten miesten kanssa lapsia. Me ehdittiin olla ennen lasta 7 vuotta yhdessä eikä tällaisesta käytöksestä ollut tietoakaan ennen lapsen syntymää!
... sinun ei tarvitset tapella yhtään mistään.
Sinä vaan kylmän rauhallisesti toimit niin kuin parhaaksi katsot. Eli teet niin kuin mies.
Ei sinun tarvitse edes vastata miehelle yhtään mitään, eli ei tule tappelua eikä riitaa, kun ilmoitat vaan lähteväsi nyt tunniksi lenkille.
Edellyttäen tietenkin sitä, että miehelle ei oikeasti ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin vahtia lapsia ja laittaa heidät nukkumaan.
Alistat itsesi miehen suhteen lapsen asemaan, jos muka KYSYT LUPAA johonkin tekemiseen. Ei, sinun pitää oppia ihan aikuisten oikeasti tekemään omat päätökset, ja myös pitämään ne RIITELEMÄTTÄ, vaikka mies suuttuisi.
Tervetuloa kotiäidin rooliin kun ei olekaan enää MINÄ vaan ME! Jos olet kauan kotona niin älä riitele sitä aikaa ukkosi kanssa et voita sillä mitään ja lapsiin sattuu kun perheessä on vihaisia sanoja ja huutoa. Paree on puhua ja lyödä laki pöytään.
Sitä paitsi tuohan on vasta alkua. Odotas kun työäidit pääsevät neuvomaan sua!
Noh, kaikesta päätellen ukkosi ei arvosta kotona makoilua, sitähän se on:))
Tai lähdet sinne kahville? Hoitaako mies lapset vai jättääkö heitteille?
Meillä lapset 1 ja 3- vuotiaita. Miehelle se oman ajan ottaminen on itsestäänselvempää kuin minulle. Kyllä mies lapsia hoitaa, mutta jotenkin se on hänellä aina rankempaa kuin minulla...hänen omasta mielestään. Kaipaan myös kunnon keskusteluja ym. Mutta kai nuo lapset tuosta kasvavat ja elämä menee eteenpäin sen mukana.