Säälittekö ihmsitä joka jää työttömäksi 20-40 vuoden työssäolon jälkeen?

Tahtoisin itsekin töihin.



Nimim. 10 vuotta valmistumisesta ja edelleen etsin vakituista työpaikkaa.

Silti osaan tuntea myötätuntoa. Ikääntyvien työntekijöiden on huomattavasti vaikeampi löytää töitä kuin nuorempien.

Tekee hyvää saada potkut sellaiselle, joka ei osaa arvostaa vakinaisuuttaan. On liikaa vanhempia ihmisiä liian hyvillä eduilla työssä, jos ei edes eläkkeelle kiinnosta lähteä, vaikka ikää jo olisikin. Esim. julkishallinto on täynnä leipääntyneitä ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen byrokratian vilunkimahdollisuuksia ja löntystävät kahvitunnilta ruokatunnille ja laiskasti soittavat välissä yhden puhelun. Todelliset työt teetetään ilmaisharjoittelijoilla, näillä nuorilla ihmisillä, jotka ovat tarpeeksi teräviä tietotekniikassa ja muutenkin pingottavat saadakseen ehkä tulevaisuudessa työpaikan sieltä. Minäkin suren, että valmistuin akateemisillä papereilla kaupan myyjäksi. Olisi minulla osaamista muuhunkin.

jo ihan siksi, että valtiolla maksetaan harjoittelijoille palkkaa. Työharjoitteluun valtiolle pääsee todella harva.

noin 43v ikäinen eli ehtii vielä työnhakuun hyvinkin. Sen sijaan 40 vuoden työssäolon jälkeen on jo niin lähellä oikeaa eläkeikää, että on pelkkää kiusaamista irtisanoa muutamaksi vuodeksi, jotta ei saisi täyttä eläkettä. Nykyisin kun eläkekertymä kootaan myös viimeisiltä vuosilta ja jos ne ovat 0 euroa, pienenee kuukausieläke suhteettoman paljon verrattuna siihen, että olisi pari vuotta pois työelämästä uransa alussa.

Jos on kerännyt rahaa työelämässä vuosikymmeniä, on lapset jo omillaan ja kämppä maksettuna, mitä siinä on valittamista? Kun ei tarvi raskaassa työssä enää käydä voi alkaa harrastaa kaikkea kivaa, elintaso ehkä vähän laskee, mutta elämän laatu voi nousta paljonkin.

Tuossa tilanteessa ainakin mulle olisi helpotus jäädä töistä pois. Mutta tuo ei suinkaan ole realismia läheskään kaikilla 6-kymppisillä. Moni on kitkutellut pienellä palkalla ja omaisuutta ei välttämättä ole joten työttömyys on siinä tilanteessa katastrofi ja samalla köyhyystuomio koko loppuiäksi.

Valtiolla on pilvin pimein ilmaisharjoittelijoita työelämävalmennettavan nimikkeellä. Heille ei makseta penniäkään.

olen ollut 24vuotta, joista samalla työnantajalla

22vuotta.

Säälisin kyllä itseäni jos jäisin työttömäksi, meillä ei omaa kämppää, asutaan vuokrakämpässä helsingissä 1100E/kk vuokralla. Lapsia 2kpl 13v ja 6vuotiaat. Eipä mulla paljon jäis omaa aikaa harrastella sen ihmeepiä tai reissailla vaikka kotona olisinkin, mies reissaa työkseen ulkomailla monta kertaa kuukaudessa, joten lähes yksin hoidan muksut ja kodin.

niitä jotka eivät koskaan saaneet kunnon työpaikkaa, ja nyt minimisairaseläkkeellä.

Mutta kyllä minä säälin esim. lasteni isää, joka on pari vuosikymmentä tehnyt työtään, joka nyt saattaa mennä alta.

Reilut viisikymppisenä hän ei tule löytämään täältä enää töitä, eiköhän noita ala olla pois potkittuja taas sen verran.

Oman alan töitä ei todennäköisesti löydy koko maasta enää.

Asunto ei ole maksettu monellakaan tuon ikäisellä, lapset ovat pieniä.

Näinpä se sitten kohdistuu meillä molemmilta puolilta lapsiin.

niitä jotka eivät koskaan saaneet kunnon työpaikkaa, ja nyt minimisairaseläkkeellä.

Mutta kyllä minä säälin esim. lasteni isää, joka on pari vuosikymmentä tehnyt työtään, joka nyt saattaa mennä alta.

Reilut viisikymppisenä hän ei tule löytämään täältä enää töitä, eiköhän noita ala olla pois potkittuja taas sen verran.

Oman alan töitä ei todennäköisesti löydy koko maasta enää.

Asunto ei ole maksettu monellakaan tuon ikäisellä, lapset ovat pieniä.

Näinpä se sitten kohdistuu meillä molemmilta puolilta lapsiin.

vielä, että olemme siis eronneet, ja kummallakin on asuntonsa maksettavana ihan yksinään.

työttömäksi jo 55 vuotiaana. Hirvittää jo ajatus, että pitäisi jaksaa vuorotyötä ja valvoa yövuoroja päälle kuuskymppisenä.

Mutta ei ole sitä toivoa, että työttömäksi jäisi :(

Jos on kerännyt rahaa työelämässä vuosikymmeniä, on lapset jo omillaan ja kämppä maksettuna, mitä siinä on valittamista? Kun ei tarvi raskaassa työssä enää käydä voi alkaa harrastaa kaikkea kivaa, elintaso ehkä vähän laskee, mutta elämän laatu voi nousta paljonkin.

Tuossa tilanteessa ainakin mulle olisi helpotus jäädä töistä pois. Mutta tuo ei suinkaan ole realismia läheskään kaikilla 6-kymppisillä. Moni on kitkutellut pienellä palkalla ja omaisuutta ei välttämättä ole joten työttömyys on siinä tilanteessa katastrofi ja samalla köyhyystuomio koko loppuiäksi.