Lue keskustelun säännöt.
Säälittekö ihmsitä joka jää työttömäksi 20-40 vuoden työssäolon jälkeen?
26.11.2012 |
Minä en.
Minä säälin niitä nuoria ihmisiä jotka eivät ole koskaan saaneet työpaikkaa.
Jos on kerännyt rahaa työelämässä vuosikymmeniä, on lapset jo omillaan ja kämppä maksettuna, mitä siinä on valittamista? Kun ei tarvi raskaassa työssä enää käydä voi alkaa harrastaa kaikkea kivaa, elintaso ehkä vähän laskee, mutta elämän laatu voi nousta paljonkin.
Minä esimerkiksi olen iloinen kun isäpuoleni työpaikalla alkaa vuoden vaihteessa YT neuvottelut, hän pääsee vihdoin pois työstä joka on hänelle ihan liian raskasta jo, terveys mennyttä, silti on ollut pakko raataa, ja perhe on pelännyt joka päivä että hän ei enää tule töistä hengissä kotiin, tai herää aamulla.
Kommentit (50)
Esim. nuo aiemmin mainitut julkishallinnon nuoret, akateemiset ilmaisorjathan (=työ"harjoittelijat", jotka tekevät oikeita töitä, mutta saavat 9€/pvä ja työnilon - heh, heh!-) ovat juuri työttömiä työnhakijoita, jotka siivotaan näihin ilmaishommiin tilastoja rumentamasta.
Ja onhan heistä etua valtiolle myös siksi, ettei tehtäviin tarvitse palkata enää oikeita palkkatyöntekijöitä, vaan valtio saa tuoreinta, terävintä työvoimaa ILMAISEKSI.
Kaikki kurssitettavat ja muut leikisti työllistetyt harjoittelijat ovat poissa työttömyystilastoista sen aikaa, kun sitä tekevät. Ja näinvoidaan ihastella, kuinka työttömyys on pienentynyt.
Minusta tuntuu, ettei 1990-luvun laman jälkeen ole työttömyys pienentynyt mitenkään merkittävästi - ainoastaan insinööreillä on mennyt tässä teknologiahuumassa lujaa. Muut työntekijät ovat saaneet sinnitellä osa-asikaisissa ja määräaikaisissa tehtävissä, kuka mitäkin saa. Ja palkkojahan ei koskaan olla nostettu, aina on työntekijöiden pitänyt olla "joustavia", kuten EK sen jälleen ilmaisee.
Mun mielestä johtoporhot tekisivät nyt tosi hyvää PR:rää, jos alkaisivat mainostaa, etteivät yleisen tilanteen, kilpailuetujen ja huonon maailmantalouden vuoksi ota tänä vuonna bonuksiaan ym. ekstraetujaan.
Miettikää, miten upeaa good williä esim. Nalle Wahlroos tai joku muu - vaikka YT:istä vastaava pomo - harjoittaisi, jos kieltäytyisi näistä (hänelle) pikkurahoista? Olisi oikea mediapommi ja osoitus aidosta joulun hengestä. Ja todellista Koskelan johtamistaktiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä tuossa ajassa pitää jo pystyä palkasta säästämään sen verran vanhuuden tai työttömyyden varalle, että tulee toimeen
kaikki yli 30 v samassa työpaikassa olleet voisi potkia pihalle ja antaa työpaikat nuorille ja työttömille, nyt on heidän vuoronsa!
30 vuotta työelämässä. Lisäksi on asuntolainaa vielä jäljellä ja nuorin on vasta 12v.
Ei se elintaso mitenkään vähäsen vain tipahtaisi, koska joutuisin olemaan työmarkkinatuella 15 vuotta sen jälkeen, kun ansiosidonnainen loppuisi. Eläkekin jäisi ihan surkeaksi.
heillä elämänlaatu paranee. Varsinkin, jos koko elämä on mennyt työssä, on nyt ekan kerran aikaa omille vanhemmille, lapsille ja lapsenlapsille ja harrastuksille.
Minä myös säälin niitä, jotka eivät koskaan töihin kunnolla edes pääse kiinni.
kyllä tuossa ajassa pitää jo pystyä palkasta säästämään sen verran vanhuuden tai työttömyyden varalle, että tulee toimeen kaikki yli 30 v samassa työpaikassa olleet voisi potkia pihalle ja antaa työpaikat nuorille ja työttömille, nyt on heidän vuoronsa!
lapsia kotona ja säästössä noin 400 000 e, jolla kustantaa loppuelämänsä? Eläke kun jää aika pieneksi, jos joutuu 50v iässä pois töistä ja vanhuuden + työttömyyden varalle tarvitaan suunnilleen tuollainen summa.
kyllä tuossa ajassa pitää jo pystyä palkasta säästämään sen verran vanhuuden tai työttömyyden varalle, että tulee toimeen kaikki yli 30 v samassa työpaikassa olleet voisi potkia pihalle ja antaa työpaikat nuorille ja työttömille, nyt on heidän vuoronsa!
lapsia kotona ja säästössä noin 400 000 e, jolla kustantaa loppuelämänsä? Eläke kun jää aika pieneksi, jos joutuu 50v iässä pois töistä ja vanhuuden + työttömyyden varalle tarvitaan suunnilleen tuollainen summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kaksi kertaa joutunut työttömäksi muutaman vuoden jälkeen vakityöpaikasta kun on firmat laitettu kiinni. Ikää ei ole vielä kolmea kymmentä ja alaakin olen vaihtanut aina tarvittaessa. Toki säälittää kun toisilta menee työpaikka ja rutiinit rikkoutuu, mutta ovat saaneet sentään olla varman työpaikan varassa kymmeniä vuosia ja järkevästi toimien ovat jo kämppänsä maksaneet ym. Oma sukupolvi on joutunut isolla vaivalla työpaikkansa hommaamaan ja silti on jatkuva epävarmuus.
kaikki yli 30 v samassa työpaikassa olleet voisi potkia pihalle ja antaa työpaikat nuorille ja työttömille, nyt on heidän vuoronsa!
siinä 40-50-vuotiaat on työantajan kannalta parhaita työntekijöitä: naisilla jo isot lapset, ei siis enää äitiyslomia. Ammattitaito huipussaan, osaamista ja kokemusta, sitä ns. hiljaista tietoa piisaa. Kestää vuosikausia ennen kuin nuori vasta taloon tullut saavuttaa saman tason. Olen sen moneen otteeseen työantajan ominaisuudessa todennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua sääliksi käy kuka tahansa joka joutuu omaa syyttään työttömäksi.
työpaikalta on todella moni joutunut lähtemään ja vain murto-osa on työllistynyt. Kun ikää mittarissa on 50, ei saa edes kutsuja työpaikkahaastatteluihin.
Yritä siinä sitten maksaa velkoja, ruokaa tai edes laskuja.
Hyvin harvalla 50 vuotiaalla on velaton asunto. Liiton rahat kestävät vain 1,5 v, sen jälkeen työttömyyskorvaus on pientäkin pienempi.
Nämä tulot vaikuttavat eläkkeeseen, eli nämä 50 vuotiaana työttömäksi jääneet ovat eläkkeelläkin siellä leipäjonossa.
Nuori ihminen voi muuttaa työn perässä paikkakunnalle jossa on töitä. Ja jos on lukenut ammatin, joka ei tarjoa töitä, sitten takas koulunpenkille. Ikäihmiselle ei koulu auta kun työnantaja ei halua ikääntyviä palkkaa oli koulutus mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isäpuoleni, joka juuri täytti 60v. on nyt ollut työttömänä 3 kk eikä varmaankaan enää töihin tule pääsemään. Koko ikänsä tehnyt töitä, takana reilut 35 vuotta työuraa ja halu vielä työtä tehdä...
On masentunut jo tässä suht lyhyessä ajassa, ei osaa päivisin tehdä yhtään mitään. Mökkiä käynyt lämmittelemässä nyt talviaikaan ja siellä joitain öitä yöpynyt. Hän oli itse suunnitellut jäävänsä 63 vuotiaana eläkkeelle mutta se tapahtuikin jo nyt:/
hän on veroillaan maksanut yhteiskunnan häneen sijoittaman summan (päivähoito, peruskoulutus, ammattikoulutus, terveydenhuolto, tuleva eläke). Lisäksi hän on palkallaan pyörittänyt kansantaloutta kuluttajana 40 vuoden ajan. Mitä parempi palkka, sitä enemmän maksaa veroja ja sitä nopeammin on maksanut velkansa yhteiskunnalle. Sen puolesta en siis sääli ketään 40 vuoden jälkeen työelämästä pois jäävää. On ihan omaa vikaa, jos ei 40 vuodessa ole saanut itselleen velatonta asuntoa ja materiaa sen verran, ettei tarvitse kädestä suuhun elää, vaikka olisikin tehnyt töitä matalapalkka-alalla.
20 vuotta työelämässä on aika vähän, sellaisia säälin. Siinä ei vielä ehdi kunnolla omilleen, ehkä juuri ja juuri ehtii sen asuntonsa maksaa.
Sellaisia ihmisiä en sääli lainkaan, jotka ruikuttavat, ettei töitä ole, mutta jotka eivät ole valmiita muuttamaan sinne, missä töitä on. Omaa avuttomuutta on se, että valittaa työttömyyttä Helsingissä, vaikka jossain Raahessa olisi työpaikka. Jos työ ja sen mukana tuleva elintaso olisivat ihmiselle ihan oikeasti tärkeitä asioita, hän olisi valmis tekemään niiden eteen jotain. Mutta onhan se helpompaa ruikuttaa yhteiskunnan elättinä. Ja jos ihmisellä on ammattitaitoa, hän pystyy viime kädessä ryhtymään vaikka yksityisyrittäjäksi. Se vaatii vain rohkeutta ja sitä, että alkaa pienestä eikä heti hamua mitään miljoonalainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin 1984. Ihan mielelläni lopEtan. Työttömyyspäivärahakin on hyvä.
Ensinnäkään kaikki viisikymppiset eivät ole varakkaita, on yksinhuoltajia ja pienituloisia vuokralla asujia, joiden puolisokin on pienituloinen tai vaikka pienellä sairauseläkkeellä.
Jos ei saa uutta työpaikkaa, eläkekin jää huonoksi, sillä viimeiset työvuodet kerryttävät eläkettä eniten. Pienipalkkaisen eläke ei muutenkaan ole häävi, ja työttömyys tekee siitä vielä surkeamman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heillä elämänlaatu paranee. Varsinkin, jos koko elämä on mennyt työssä, on nyt ekan kerran aikaa omille vanhemmille, lapsille ja lapsenlapsille ja harrastuksille.
Minä myös säälin niitä, jotka eivät koskaan töihin kunnolla edes pääse kiinni.
työttömyyskin on vaan hyvä, jos on ikää. Odottakaas kun itse olette viisikymppisiä, huomaatte että ette olekaan vielä toinen jalka haudassa ja työhaluja olisi sekä palkallekin tarvetta. Vaikka eihän sellainen mummeli/papparainen mitään syö/missään asu/mitään osta/mitään tarvitse.
Tekee hyvää saada potkut sellaiselle, joka ei osaa arvostaa vakinaisuuttaan. On liikaa vanhempia ihmisiä liian hyvillä eduilla työssä, jos ei edes eläkkeelle kiinnosta lähteä, vaikka ikää jo olisikin.
Esim. julkishallinto on täynnä leipääntyneitä ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen byrokratian vilunkimahdollisuuksia ja löntystävät kahvitunnilta ruokatunnille ja laiskasti soittavat välissä yhden puhelun. Todelliset työt teetetään ilmaisharjoittelijoilla, näillä nuorilla ihmisillä, jotka ovat tarpeeksi teräviä tietotekniikassa ja muutenkin pingottavat saadakseen ehkä tulevaisuudessa työpaikan sieltä.
Minäkin suren, että valmistuin akateemisillä papereilla kaupan myyjäksi. Olisi minulla osaamista muuhunkin.
Koen empatiaa hyvin vahvasti, joskus liiankin vahvasti.
olen ollut eräässä ammattiliitossa töissä ja sinne moni soitteli heti ensimmäisenä, kun työsuhde päättyi. Mitä iäkkäämpi ja pidempi työura, sitä helpottuneemman ja rennomman oloisia olivat. Moni turisi lähtevänsä mökille vähän pidemmäksi aikaa tai reissuun ja kuka minnekin. Nuoremmilla oli aina selvä hätä ja ihmekös tuo, kun on asuntolaina, perhe jne.
Mikäs siinä jos oli muistanu liiton kassan maksut hoitaa.
Eivät kaikki viisi-kuusikymppiset tosiaan ole varakkaita ja uutta työtä tuossa iässä voi olla vaikea saada. Noilla sukupolvilla työllä on myös toisenlainen merkitys omanarvontunnolle ja ylipäänsä elämässä. Voi olla melkoinen shokki saada yhtäkkiä kenkää 5 vuotta ennen eläkeikää kun on antanut 30 työvuotta samalle yritykselle.
Toki myös ne, jotka eivät pääse työelämään ollenkaan kiinni, ovat huonossa asemassa. Itse en tosin tunne tällaista ilmiötä, jos on valmis aloittamaan pienestä niin yleensä pääsee kyllä etenemään pätkien ja vuokratöiden kautta ja nuorena tosiaankin uuden työn saaminen on helppoa jos kokemusta on edes vähän. Mutta jos tällaisia ihmisiä on jotka eivät oikeasti pääse työnsyrjään pitkällisestä yrittämisestä huolimatta (ja siis en tarkoita sanoa etteikö voisi olla) niin tottakai tunnen empatiaa heitä kohtaan.
Työvoimahallinnon mukaan Hämeenlinnassa on korkeampi työttömyysaste kuin Helsingissä. Sama pätee Tampereeseen ja Mikkeliinkin.