Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset eroaa nykyään jatkuvasti? ov
20.11.2012 |
Siis todella monet lapenikin luokalta ovat eroperheestä. Luokka on rauhaton ja ongelmia on ratkonut koulukuraattorikin useasti.
Mikä ihme siinä on, että nykysuomalainen eroaa ja tekee heti pesueen lapsia toisen kanssa ja sitten on niitä minun/sinun/meidän lapsia.
Mistä tämä johtuu? Syynä on ihmisen itsekkyys ja halu toteuttaa aina välittömästi senhetkiset tarpeensa.
Ratkaisu voisi olla se, että parisuhteeseen olisi pakko panostaa ennen lasten suunnittelemista. Mitenkä se menisi? Ehkä siten, että poistettaisiin kaikki rahallinen tuki, jonka lapsen saanut perhe saa. Pois ilmainen päivähoito, pois vanhempainraha jne. Äitiysloma olisi 4 kk tai terveystilanteen mukaan. Toinen vanhempi joutuisi sitoutumaan kotiin ja olisi riippuvainen toisesta vanhemmasta, joka kävisi työssä. Työssäkäyvän eläke menisi sitten akanaan molemmille tasapuolisesti.
Kun taloudelliset tuet poistettaisiin, mietittäisiin tarkemmin, milloin on rahkeet hoitaa lapset.
Toinen juttu on sitten asenneilmasto. Ennen au-lapsi oli suuri häpeä, nykyään ei. Lehtolapsen saanutta pitäisi jälleen alkaa pitää epäonnistuneena, mutta tämä onkin jo vaikeampi juttu. Pitäisi saada ihmiset tekemään lapsia vasta, kun on uskallettu sitoutua kunnolla. (Avoliitossa on yleensä aina kyse siitä, että ei haluta sitoutua täysillä.)
Kommentit (122)
Av-mammat ovat keksineet, että puolet suhteista päättyy näistä syistä:
Mies pettää (eiväthän naiset nyt sellaista...)
Mies lyö
Mies vain katsoo telkkaria
Mies vain haukkuu
Mies ...
Mies ...
Mies ...Onneksi naiset kuitenkin nousevat ikeen alta, ja päättävät liiton! Tämän vuoksi siis puolet liitoista loppuvat!
Vitsi miten sokeaa itserakkautta ja marttyyrin viitan pukemista.
Toki kaikenlaisia tapauksia löytyy molemmista sukupuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on turhia eroja. Kyllä siinä vaiheessa luultavasti ollaan jo melko lailla lopussa jos ero on tullut kyseeseen.
Sen sijaan uskon että asioita voidaan yrittää ratkaista eri tavoilla ennen kuin erotaan. Esim. aikalisää/asumuseroa/living together apart-menetelmällä jne.
Ne vaan taitavat olla melkein yhtä hankalia toteuttaa kuin varsinainen ero.
En kuitenkaan sanoisi, että helposti.
Tapasin viime viikonloppuna paljon vanhoja tuttuja ja kavereita illanvieton merkeissä. Siinä tuli päivitettyä kaikkien avioliitot, erot ja lapset. Kyllä siinä tosi moni oli eronnut. Pari oli eron partaalla, mutta moni oli myös edelleen pitkässä parisuhteessaan. Kaikki oli neljänkympin molemmilta puolilta iältään. Oli pettämisiä, jättämisiä, sairauksia ja jos jonkinlaista ongelmaa. Toisilla suhde kestänyt, toisilla ei. Ehkä silmiinpistävän paljon oli eroja. Sitä oikein itsekin ihmetteli. Olen itse mös eronnut ja uusissa naimisissa.
Ei kukaan silti voi kenellekään sanoa, että erositpa helposti. Oma eronikin tuli monille yllätyksenä. Itselläni ei ollut tapana manailla muille avioliittoani ja vuosia kestäneistä ongelmista tiesi vain harva. Ulospäin osasimme hienosti esittää unelmaperhettä.
Kälyni käy läpi juuri omaa eroaan. Miehestä on tullut meille ilmi suurena yllätyksenä asioita, joita emme olisi ikinä voineet kuvitellakaan! Sitä luulee tuntevansa läheisen ihmisen, mutta ei tunnekaan ollenkaan.
Kannattaa olla hyvin varovainen arvostellessaan ihmisten eroja. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä täysin, mitä kahden ihmisen parisuhteessa tapahtuu. Kukaan ei voi sanoa, mitä jonkun pitäisi jaksaa ja kestää. Jokaisella on vain yksi elämä, eikä sitä voi elää kenellekään muulle kuin itselleen. Lapsetkin ovat meillä vain lainassa.
Miten ihmiset ensin seurustelevat ja menevät naimisiin täysin omasta tahdostaan sellaisen tyypin kanssa, joka on niin paska tyyppi, että haaveena on siitä eroon pääseminen?
Melkoinen muutos ihanasta ihmisestä täysin paskaksi. Vai oliko puoliso paska jo ennen naimisiin menoa ja silti päätitte järjestää hääseremonian juhliaksenne yhteiseloa?
eiköhän siitä johdu erot pikkulapsivaiheen aikana.
Toisaalta, kyllä ihmiset myös muuttuvat joskus huonompaan suuntaan. Suhteen alussa jotkut piirteet jotka ovat ok (esim. 20-vuotiaana jokaviikonloppuinen ryyppääminen) eivät ehkä 10 vuotta myöhemmin sitä enää ole.
Miten tämän nyt muotoilisi, ihmiset muuttuvat jatkuvasti mutta mihin suuntaan, sitä on vaikea etukäteen tietää. Jos puolisot muuttuvat vastakkaisiin suuntiin niin tulee aikamoisia konfliktejä. Harvoin varmaan kyse on siitä että toinen on yhtäkkiä ihan paska. Monessa perheessä tilanne menee varmaan vähitellen pahempaan, itse ajattelee monta vuotta ylireagoivansa (tyyliin "se oli vain pieni tönäisy, ei se mua ikinä löis") ja kun asiat vuosien mittaan pahenee ja kun itse on siinä keskellä niin vaikea tietää mikä on "normaalia" ja mikä on jo liikaa.
Se on jännä ilmiö miten jokaiselta ihmiseltä kysyttäessä eron syitä, paljastuu kaikkea ikävää hänen kumppanistaan. Kuinka sitä ei koskaan satukaan kysymään eron syytä siltä henkilöltä, josta vika löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset ensin seurustelevat ja menevät naimisiin täysin omasta tahdostaan sellaisen tyypin kanssa, joka on niin paska tyyppi, että haaveena on siitä eroon pääseminen?
Melkoinen muutos ihanasta ihmisestä täysin paskaksi. Vai oliko puoliso paska jo ennen naimisiin menoa ja silti päätitte järjestää hääseremonian juhliaksenne yhteiseloa?
tiedot esim. ihmisen psyykkeestä. Mistään syvemmästä ymmärryksestä nyt puhumattakaan. Tiedoksi; ihminen hakee puolisonsa (ja usein juuri sen ekan jonka kanssa perhe perustetaan) hyvin usein sen perusteella miten häntä on itseään kohdeltu lapsuudenperheessä. KOSKA EI MUUSTA TIEDÄ. Vasta elämä opettaa. Kun liitto sitten on huono (joo joistain on pidetty kotona sen verran hyvää huolta et löytävät sattumalta sen tasapainoisen puolison)se haastaa kohtaamaan näitä "perittyjä" malleja ja kasvamaan. Usein käy niin et toinen ottaa nöäistä asioista vastuun, toinen ei. Toinen siis haluaa- usein lasten parhaaksi oppia uudenlaista, parempaa elämää ja se toinen ei, vaan tyytyy siihen paskaan. Jos on kohdeltu huonosti lapsuudenperheessä, erittäin suurella todennäköisyydellä löytää puolison joka myös kohtelee huonosti ja kun on lapset, jompikumpi herää tajuamaan (viimeistään kun tarvii ulkopuolista apua) sen paskan. Ja eihän siinä paljon vaihtoehtoja ole, jos se puoliso ei suostu myös ottamaan vastuuta ja muuttumaan. Enkä ole montaa miestä kohdannut joka näin olis halunnut tehdä. Oletkos sinä oikeasti noin yksinkertainen vai ihan vaan ilkeä ihminen?
Miten ihmiset ensin seurustelevat ja menevät naimisiin täysin omasta tahdostaan sellaisen tyypin kanssa, joka on niin paska tyyppi, että haaveena on siitä eroon pääseminen?
Melkoinen muutos ihanasta ihmisestä täysin paskaksi. Vai oliko puoliso paska jo ennen naimisiin menoa ja silti päätitte järjestää hääseremonian juhliaksenne yhteiseloa?
En mennyt naimisiin erotakseni. Mutta silti. Eroon se päättyi. Jälkikäteen olen arvellut että olin liian huono itsetunnoltani. Ja otin sen, jolle kelpasin. En jäänyt odottamana sitä oikeaa, vaan paniikissa erehdyin luulemaan että vain ensirakkaus tuntuu rakkaudelta, sen jälkeen suhteissa on vähemmän kiihkeää. Mutta eihän se ollut rakkautta, ainakaan sellaista kestävää. Se oli tyytymistä. Olin tyhmä, mutta elämä ei vain toiminut, kymmenen vuoden jälkeen suostuin sen myöntämään, vielä neljä vuotta yrittämistä, suostuin uskomaan, ettei siitä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä ilmiö miten jokaiselta ihmiseltä kysyttäessä eron syitä, paljastuu kaikkea ikävää hänen kumppanistaan. Kuinka sitä ei koskaan satukaan kysymään eron syytä siltä henkilöltä, josta vika löytyy.
Mä en ainakan ikinä tivaa ihmisiltä heidän erojensa syitä tai syypäitä, vaikka kuuntelenkin kyllä jos ihminen minusta kuuntelijaa kaipaa. Mä en itse tiedä yhtäkään eroa, joka olisi ollut turha. Niissä liitoissa on pitkään oltu hyvin onnettomia, eikä ne eron syyt vaan kuulu mulle! Millainen kusipää mä oikein olisin, jos alkaisin muutenkin vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä moralisoimaan suu viivana kuin joku ylituomari? En ainakaan sellainen moralistikusipää, onneksi.
Se on jännä ilmiö miten jokaiselta ihmiseltä kysyttäessä eron syitä, paljastuu kaikkea ikävää hänen kumppanistaan. Kuinka sitä ei koskaan satukaan kysymään eron syytä siltä henkilöltä, josta vika löytyy.
Kertoja sitten kertoo asiat omalta kantiltaan. Ei pettäjä tietenkään petä ilman syytä, eikä hakkaaja hakkaa ilman syytä, eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä ilmiö miten jokaiselta ihmiseltä kysyttäessä eron syitä, paljastuu kaikkea ikävää hänen kumppanistaan. Kuinka sitä ei koskaan satukaan kysymään eron syytä siltä henkilöltä, josta vika löytyy.
Kertoja sitten kertoo asiat omalta kantiltaan. Ei pettäjä tietenkään petä ilman syytä, eikä hakkaaja hakkaa ilman syytä, eikö vain?
Kertoja sitten kertoo asiat omalta kantiltaan. Ei pettäjä tietenkään petä ilman syytä, eikä hakkaaja hakkaa ilman syytä, eikö vain?
Näillä omalta kantiltaan kertojilla ei taida olla kykyä nähdä itsessään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun pitäisi vasta että katsoin miestäni väärällä tavalla, eikä siis sanoa että mieheni heitteli minua pitkin seiniä ja löi päätäni lattiaan.
Minussahan se vika oli koska katsoin mieheeni väärällä tavalla.
Se on jännä ilmiö miten jokaiselta ihmiseltä kysyttäessä eron syitä, paljastuu kaikkea ikävää hänen kumppanistaan. Kuinka sitä ei koskaan satukaan kysymään eron syytä siltä henkilöltä, josta vika löytyy.
uusperhe onkin perheen yhteisille lapsille ydinperhe. Tällöin kuitenkin ne "entisen perheen" lapset ovat usein huonommassa asemassa tässä ydinperheessä. Mediassahan kiinnitti noin vuosi sitten paljon huomiota tutkimukset, joiden mukaan ne entisen perheen teinit ovat ikään kuin tiellä tuossa uuden perheen pikkulapsiarjessa. Oli huomattu, että niitä ylimääräisiä teinejä ei jakseta hoitaa ja ne suorastaan halutaan huostaanotetuiksi, kun halutaan keskittyä siihen pikkulapsiarkeen uuden perheen yhteisten lasten kanssa.
Kuten olen monesti maininnut, ketään en halua tuomita. Houkuttelen vaan ihmisiä miettimään muitakin vaihtoehtoja kuin ero. (Parisuhteen hoitaminen, terapiat, parisuhdekurssit, avioliittoleiri Pieksämäellä (jonka tiedän pelastaneen ystäväni avioliiton, jossa ateisti ja uskova sinnittelee edelleen ja niillä sujuu jo paremmin, vaikka katsannot ovat hyvin erilaisia))
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitetaan sakko tai vero kaikille, jotka hankkivat lapsen ilman parisuhdetta ja myös kaikille, jotka eroavat siitä parisuhteesta, jossa on lapsi.
Voisi olla tulojen mukaan määräytyvä. Vaikkapa 8000 euroa minimi ja siitä ylöspäin sitten parempituloisilla.
Tällä tavalla kovattaisiin niitä menetyksiä, mitä yhteiskunnalla tulee noista eroperheiden laspsista. Kaikistahan ei tule mitään kuluja yhteiskunnalle, mutta osasta tulee monin verroin.
Tämä olisi ikään kuin haittavero. Suomessahan on monia haittaveroja nykyäänkin.
Raha siis hillitsemään eroja.
Minulla on takana 20 vuotta kestänyt suhde ja niin minäkin olen ihmetellyt sitä kuinka niin monet eroaa jne. Olen ajatellut että ei meille/minulle sellaista tapahdu. Kaikkeni teen ettei niin käy. MUTTA! Ihmiset muuttuvat vuosien saatossa. Toiset voivat sairastua henkisesti jne. Minunkin elämäni muuttui täysin yhden vuorokauden aikana. Mies pudotti pommin, haluaa eron. Miehellä oli lähtenyt ns. mopo käsistä, sairastui psyykkisesti. Perheemme elämä muuttui aivan kamalaksi. Joitain merkkejä oli ollut ilmassa mutta ajattelin että kyllä me nyt tästäkin selvitään ja sitä rataa. Eroa en voi enkä halua hakea.
Kun avauduin ongelmistamme tutuilleni niin siitä seurasi se että sain kuulla sellaisia asioita joista en ehkä olisi halunnut edes tietää! Minulla on tuttuja jotka elävät erittäin ahdistavassa liitossa. On väkivaltaa, alkoholismia, pelivelkoja, uskottomuutta jne. Ja en ole näistä tiennyt yhtikäs mitään!!! Nämä pariskunnat ovat antaneet ulospäin niin hyvän kuvan että huh, huh.
Enää en ihmettele yhtään että miksi ihmiset eroavat niin paljon. Mitä järkeä on uhrata oma ja lasten elämä jonkun kusipään takia? Ja sitten näytellä onnellista... Ennen oli häpeä erota ja pysyttiin liitoissa vaikka perheessä tapahtui ties mitä hirveyksiä. Nykyään onneksi edes osa tajuaa ja uskaltaa ottaa jalat allensa. Eikä mieti että onko se häpeällistä tai jotain!
Ei tarvitse joustaa,oma vuoro on oma vuoro eikä minun leluilla leikitä. Pienetkin epämukavat tunteet ovat kriisejä eikä pettymyksiin tarvitse tottua: sä lupasit,lupausta ei saa rikkoa!!!
Ennen piti olla nöyrempi ja antaa periksi. Silloin vain sopeuduttiin vaika oli huonompi liitto.
Uskon että erot vaan lisääntyy.
ymmärrän, että joidenkin on aivan pakko erota. Olen sitä mieltä, että suurin osa eroaa kuitenkin aivan turhaan ja suuren osan lapsiperheiden eroista olisi voinut välttää joko seurustelemalla riittävän kauan ennen lasten hankkimista tai ongelmien synnyttyä menemällä pariterapiaan. (Juu, tiedän, että kaikkia ei saa parisuhdekursseille, mutta niissäkin tapauksissa olisi usein auttanut seurustelu ennakkoon riittävän pitkään.)
Lapseni parhaiden kavereiden vanhemmat ovat kohta kaikki eronneita ja on surullista seurata niiden lasten elämää. Lapset oireilevat ja jätetyt puolisot myös. Lapsilla tuntuu olevan myös suuri aikuisen tarve ja puhumisen tarve. (Yritän toki hienotunteisesti ohjata, ettei juorua henkilökohtaisia perheasioita, mutta sitten vaan puhuvat runsaasti kaikkea muuta.)
Kirjoituksenne ovat kaikki mielenkiintoisia!
ap
Siinä se. Ennen vanhaan nainen eli lapsineen miehen palkan varassa ja se sitoi perhettä. Samoin sitoi myös yhteinen maatalo elantoineen.
Ihminen tarvitsee tuollaista pakollista sitomista pystyäkseen perustamaan pysyvän perheen. Siihen pitää mennä takaisin jollain tavalla.
Ja siksi se lienee suurimmalle osalle ihmisistä ihan vihoviimeinen vaihtoehto. Kyllä ydinperhe-elämä on käytännössä niin paljon helpompaa kuin arjen pyörittäminen yksin.
Ap:n kaltaiset ihmiset, joilla on voimakas tarve arvostella toisten valintoja, ovat usein tyytymättömiä omaan elämäänsä ja valintoihinsa. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, hänellä ei ole tarvetta leimata ihmisiä, jotka toimivat eri tavalla kuin itse.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset ensin seurustelevat ja menevät naimisiin täysin omasta tahdostaan sellaisen tyypin kanssa, joka on niin paska tyyppi, että haaveena on siitä eroon pääseminen?
Melkoinen muutos ihanasta ihmisestä täysin paskaksi. Vai oliko puoliso paska jo ennen naimisiin menoa ja silti päätitte järjestää hääseremonian juhliaksenne yhteiseloa?