Miksi ihmiset eroaa nykyään jatkuvasti? ov

En arvostele muiden valintoja. Yritän vain vaikuttaa mielipiteilläni, ettei eroja tapahtuisi. En tietenkään siihen yksin pysty, kunhan kirjoittelen. Harmittaa, kun kuulin juuri uudesta lapseni luokkakaverista, jonka vanhemmat ovat eroamassa ja nämä vanhemmat ovat jo molemmat kerran eronneet.



Todellakaan en arvostele muiden valintoja.



ap

vanhemmat ovat eronneet, eroavat myös lapset herkemmin. Ero ikään kuin periytyy. Se on käytösmalli ratkaista ongelmia.



Kannattaa siis neuvoa omille lapsilleen, että ei kannata mennä sellaisen kanssa naimisiin, joka itse on eroperheestä. (Näin kannattaa ehdottomasti neuvoa, muutahan ei voi. Tietty jokainen valitsee tiensä itse.)

Mutta vaikutat olevan kovin nuori ja naiivi vielä, ap, elämä kyllä opettaa. Muitakin värejä on kuin musta ja valkoinen ja toivon kovasti, että sinäkin näet ne joskus. Kapeakatseisessa ja tuomitsevassa ydinperheessä lapsi kasvaa paljon varmemmin kieroon kuin tasapainoisessa uus- tai eroperheessä.

Miten ihmiset ensin seurustelevat ja menevät naimisiin täysin omasta tahdostaan sellaisen tyypin kanssa, joka on niin paska tyyppi, että haaveena on siitä eroon pääseminen?

Melkoinen muutos ihanasta ihmisestä täysin paskaksi. Vai oliko puoliso paska jo ennen naimisiin menoa ja silti päätitte järjestää hääseremonian juhliaksenne yhteiseloa?

Entäs jos se paskiainen on paskianen jo suhteen alussa ja myöhemmin liitossa. Ihan kuten sanot.

Mutta sen 10-15 vuoden aikana se toinen puoliso kasvaa ihmisenä ja kasvattaakin selkärangan ja päättää pistää stopin huonolle kohtelulle.Siitä monesti sitten seuraa se ero.

Onko tämä sitten uomittavaa että kasvetaan ihmisinä ja aletaan ottamaan vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan, vaikka sitä nuorena ja suhteen alkumetreillä ei olisi osannut tehdä?

Näkökulma tämäkin.

nuori ja todellakin näen myös muuta kuin mustan ja valkoisen. Olen myös käynyt mieheni kanssa kahdella parisuhdekurssilla vuosien varrella ja niistä on todella ollut apua!



Ei sitä kukaan voi tietää, mihin elämä johdattaa, mutta parempaan on aina syytä pyrkiä.



ap

menee nuorena jonkun ilkeän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten vasta kasvaa ja tajuaa tilanteensa.



Kyllähän ne psykopaatitkin saavat hurmattua puolisoita aika hyvinkin.



Tässä auttaisi taas se, että ei hankittaisi niitä lapsia ennen kuin on kasvettu tarpeeksi ja oltu riittävästi yhdessä. Alle 2 vuotta tuntemista on aivan liian vähän lasten hankintaan.



Nykyään monet uskaltavat tehdä lapsia hyvinkin heppoiseen tilanteeseen, koska on tiedossa, että yhteiskunnan turvaverkko hoitaa, jos tulee ongelmia. (Yksi työkaverini, jolla oli 2 lasta eri isille, löysi uuden miehen. Hän kertoi sanoneensa tälle uudelle miehelle, että ei sun tartte mun lapsia mitenkään kustantaa, kun yhteiskunnan tuet kattavat niiden kaikki kulut. (En tiedä, oliko totta, mutta niin hän sanoi.))



ap

mutta kyse on siitä, että pystyykö elämään elämäänsä niin, että lasi on puolitäysi. Jos lasi on puolityhjä, niin siitähän se elämä helpottuu, kun vähäksi aikaa sen täyteen hankkii kunnes on taas puolijotain.

Ennen kuin tehtiin ensimmäinen lapsi. Mitään pahoja kriisejä itse suhteessa meillä ei ollut. Tehtiin sitten toinen lapsi, tuli useampi vuosi ikäeroa lapsille. Koettiin yhdessä työttömyys, sairauksia, lapsettomuuttakin (keskenmenoja). Kaikesta selvittiin mutta sitten vaan tapahtui jotain. Mies alkoi hitaasti mutta varmasti muuttua mieleltään ihan toiseksi ihmiseksi. Muutti juomistapojaan, alkoi pelata jne. Ei siinä auttanut mitkään keskustelut.



Sitä vain sanon että ei toista voi koskaan tuntea riittävän hyvin!!! Me ihmiset kasvamme ja muutumme vuosien varrella. Se ihminen jonka kanssa alat seurustelemaan, ei ole enää esim. 10-20 vuoden kuluttua sama ihminen. Kaikki me muututaan jollain tavoin. On täysin mahdollista että joku voi seurustella esim. vain vuoden, tehdä lapsen ja olla onnellinen parisuhteessa seuraavat 100 vuotta. On pareja jotka ovat tunteneet kauan ennen kuin perustavat perheen ja he eivät ole sitten onnellisia.

Kertokaa mulle, saatteko orkkuja siitä, että joku avioliitto on onneton? Vai miksi toisten valinnat niin kovasti ahdistavat? Ettekö itse pääse paskasta miehestä eroon vai mikä katkeroittaa?

Joidenkin on parasta erota, jos toinen on väkivaltainen tai uhka.



Tuet pois noilta huvikseen eronneilta niin loppuu turhat erot. Liian paljon noita jotka eroaa kun tietää pärjäävnsä yhteiskunnan tuella erottuaan ja saavansa taas vapauden hillua.

tuntui siltä ettei tuntenut enää koko ihmistä, siis ex-kumppaniaan. Ihminen on niin moniuloitteinen kokonaisuus että vaikea ketään tuntea täysin. Jos joku luulee tuntevansa toisen läpikotaisin, on luultavasti väärässä. Ihmisestä paljastuu erilaisia asioita eri elämän tilanteissa. Eikä kaikki hyvää. Isoja asioitakin voi pitää salassa, esim. 10 vuotta jatkunut kaksoiselämä. Ja puoliso sanoo ettei voinut aavistaakaan! Eli vaikka vuosikausia on yhdessä, ja luulee tuntevansa toisen niin se pommi voi silti tippua hetkenä minä hyvänsä. Ikinä ei voi olla 100% varma että liitto kestää, ei vaikka olisi kymmeniä vuosia tuntenut ja kuinka keskustelisi ja kävisi parisuhdeleireillä.



Eiköhän moni tähän joudu törmäämään elämänsä aikana, ennemmin tai myöhemmin.



En olisi ikinä halunnut erota, nyt kuitenkin olen yksinhuoltaja. Olenko huono ihminen? Täysin epäonnistunut? Luulen että eronneilla on ihan tarpeeksi rankkaa ilman tätä syyllistämistä ja arvuuttelua siitä oliko tarpeeksi syitä erota...

siihen olisi usein ollut. Nykyään erominen on helpompaa. Mutta se, että nykyään ihmiset ovat itsekeskeisempiä on mielestäni totta. Koko ajan on kova hinku pönkittää egoa. Ensin valitaan hyvännäköinen puoliso, laitetaan upea asunto, auto jne, lasten saannin myötä arki tulee kehiin. Ja toinen vanhemmista yleensä antaa kaikkensa lapsille, ja toinen voi halutakin kaiken huomion, joten kun sitä ei kotoa saa niin mennään vieraisiin. Olen itsekin nainen, joka saa ajan paremmin riittämään muuhun, kun karsin omasta ajasta. Ja tunnen liudan naisia, joilla mies on lähtenyt vieraisiin lakanoihin, kun kotona ei ole enää se sama urheilullinen, viimeisen päälle huoliteltu, energinen pakkaus, joka on aina valmiina seksiin. Toiset eivät vain kykene ottamaan vastuuta ja jakamaan itseään perhelle. Ihmisten tulisi ensin tutustua siihen millaista lapsiperheissä on...vois olla vaikka jokin Dr. Phil ohjelmissa ollut "vauva"- testi, että sitä tulisi hoitaa yötä päivää 2 viikkoa, ja jos sen hoito aiheuttaisi jo kovasti riitoja, niin ei, ei lapsia.

Se on jännä ilmiö miten jokaiselta ihmiseltä kysyttäessä eron syitä, paljastuu kaikkea ikävää hänen kumppanistaan. Kuinka sitä ei koskaan satukaan kysymään eron syytä siltä henkilöltä, josta vika löytyy.

ero edessä, ja asioiden käsittely on todella vaikeata niin, ettei se tuntuisi siltä, että koko ajan syyttää toista. Meillä prosessi on kestänyt kohta viisi vuotta, ja uskon, että pahin on jo takana päin. Mutta pointti: jos minulta kysytään, miksi avioliiton jatkuminen ei ole mahdollista, minulle ne syyt ovat miehen asenteissa minua kohtaan. Se ei silti ole syytös, eikä ero ole miehen vika, vaan me vain emme enää sovi yhteen. Minä en ole enää sama ihminen, joka olin 20 vuotta sitten naimisiin mennessä, ja mies taas haluaisi minun olevan sellainen. Mutta tietenkin minun sanomana eron syy kuulostaa siltä, että syytän miestä. Minä en vain ole eikä minusta enää tule sellaista, millainen mies haluaisi minun olevan.

Minusta eron ei tarvitse olla kenenkään vika. Silloinkin, kun se kärjistyy ikäväksi riitelyksi, se itse riitely ja kaikki siinä toisella lauotut syytökset eivät ole se eron syy, ne ovat vain oireita.

Minä erosin pari vuotta sitten. Mies vaihtoi minut toiseen parinkymmenen vuoden jälkeen.



Miksi? En vieläkään täysin tiedä syytä. On paljon selityksiä, joita voin heittää kehään: muutuimme vuosien varrella molemmat, emme keskustelleet tarpeeksi, olimme erilaisia, elämä oli arkista.... Mutta nämä ovat pikkuselityksiä. Eivät ne ole elämää suurempia ongelmia.



Mies väitti erossa, että toinen nainen ei ole syy, vaan hän on seuraus. Seuraus siitä, ettei meidän suhteessa ole rakkautta. Tutkimusten mukaan sivusuhde on seuraus toimimattomasta parisuhteesta.



Minusta nämäkin selitykset ovat pintapuolisia selityksiä. Koska meillä ei ollut mitään niin vakavia ongelmia, eikö niistä olisi voitu päästä yli, eikö niitä olisi voitu selvittää. Jos olisi ollut tahtoa.



Eli tämä on ainut selitys, minkä voin sanoa, miksi me erosimme: mies ei enää tahtonut minua. Mutta miksi hän ei tahtonut?



En tiedä. Ei minussa mitään sen inhimillisyyttä ihmeellisempää vikaa ole sisäisesti eikä ulkoisesti. Jotenkin uulen, että mies ei itsekään tiedä, koska hän on parissa vuodessa eron jälkeen vanhentunut kymmenen vuoden edestä. Jos hän olisi vaihtanut parempaan elämään ja suhteeseen, niin hänenhän pitäisi ulkoisesti kukoistaa.



En siis osaa vastata ap:n kysymykseen.

välttämättömiä eroja. Teillä on todella koskettavia kertomuiksia. Toivotan teille jaksamisia. Moni on takuulla tehnyt parhaansa, ettei eroa tulisi.



Minulla on tässä tarkoitus ihmetellä, miksi erot ovat niin valtavasti lisääntyneet ja sitten vielä perustetaan uusperheitä, joihin hankitaan lisää lapsia ja lapset kärsivät.



Totta, että joitain eroja ei voisi mitenkään estää, vaikka haluaisi. Yksinhän ei voi ainoastaan kannatella, kun on kaksi suhteessa.

Siinä se. Ennen vanhaan nainen eli lapsineen miehen palkan varassa ja se sitoi perhettä. Samoin sitoi myös yhteinen maatalo elantoineen.

Ihminen tarvitsee tuollaista pakollista sitomista pystyäkseen perustamaan pysyvän perheen. Siihen pitää mennä takaisin jollain tavalla.

Onhan se nyt ihan kamalaa, että naisilla on nykyään omat rahat ja oma lupa elää elämäänsä niin kuin haluavat. Miten ne pääsikin sieltä nyrkin ja hellan välistä livahtamaan vapauteen?

Lopetetaan heti kaikki yhteiskunnan tuet, niin naiset ovat taas riippuvaisia miehistään ja miestensä orjia. Mies on perheenpää, se on parempi, etteivät naiset ole niin itsenäisiä. Vai mitä?

Jokaisen eronneen naikkosen pitää heti paikalla tilittää: miten kehtasit ja uskalsit erota? Voi miesparkoja, nythän niiden pitää löytää uusi kodinhoitaja itselleen.

Täällä voidaankin sitten suu tiukalla viivalla arvostella, oliko se 10 pisteen ero vai vain 4 pisteen ero. Ai-ai sentään, olipa huonosti erottu.

Kannattaa säälitellä ja voivotella niitä eroperheiden lapsiakin. Kyllä siinä tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, oikein lämmmittää mieltä. Vai onko se kirkollisesti sielua?

surettaa lasten kohtalo niin kamalasti. Eli eroaja tekee monen elämän onnettomaksi. (Usein: lapset, puolison, isovanhemmat jne.)

ap

Kuinka monta kertaa pitää antaa miehen pettää? Kuinka monta vuotta pitää käydä terapiassa (yksin ja yhdessä)? Kuinka monta vuotta pitää yrittää kaikkensa, kun toinen on mykkä, synkkä ja puhumaton, eikä halua muuttaa asioita? Kuinka monta vuotta pitää olla onneton ja vailla rakkautta, tai kerjätä sitä? Milloin saa luovuttaa?

Mutta tehtyä ei voi enää peruuttaa. Joskus luin jostain, että pienten lasten vanhemmilta pitäisi kieltää avioerot. So true.

ilman muuta on kärsimystä myös ydinperheessä ja joskus on pakko erota.



Yritän näillä kirjoituksilla vaatimattomalla panoksella vaikuttaa ihmisten asenteisiin turhia eroja vastaan.



ap

rahallisesti erossa. Se oli hyvä juttu!



Jäi mieleen, kun luin Sariolan päiväkirjoja, niin sen vaimo oli lähettänyt salapoliisin sinne mökille todistamaan, että siellä sitä vaimoa petetään. Tarkoituksena juurikin tuon syyllisen osoittaminen ja saada mies maksamaan. Tuohan se on oikein. Miksi noin hyvä juttu on lopetettu.



Myös mun tuttavapiirissä etsittiin 1960-luvun alussa eroon syyllistä. Salapoliisi selvitti, kun vaimo petti. (Siis olen kuullut vaan tästä.)



Ihan ok, että syyllinen sitten maksaa. Tämä vähentäisi eroja.