Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset eroaa nykyään jatkuvasti? ov
20.11.2012 |
Siis todella monet lapenikin luokalta ovat eroperheestä. Luokka on rauhaton ja ongelmia on ratkonut koulukuraattorikin useasti.
Mikä ihme siinä on, että nykysuomalainen eroaa ja tekee heti pesueen lapsia toisen kanssa ja sitten on niitä minun/sinun/meidän lapsia.
Mistä tämä johtuu? Syynä on ihmisen itsekkyys ja halu toteuttaa aina välittömästi senhetkiset tarpeensa.
Ratkaisu voisi olla se, että parisuhteeseen olisi pakko panostaa ennen lasten suunnittelemista. Mitenkä se menisi? Ehkä siten, että poistettaisiin kaikki rahallinen tuki, jonka lapsen saanut perhe saa. Pois ilmainen päivähoito, pois vanhempainraha jne. Äitiysloma olisi 4 kk tai terveystilanteen mukaan. Toinen vanhempi joutuisi sitoutumaan kotiin ja olisi riippuvainen toisesta vanhemmasta, joka kävisi työssä. Työssäkäyvän eläke menisi sitten akanaan molemmille tasapuolisesti.
Kun taloudelliset tuet poistettaisiin, mietittäisiin tarkemmin, milloin on rahkeet hoitaa lapset.
Toinen juttu on sitten asenneilmasto. Ennen au-lapsi oli suuri häpeä, nykyään ei. Lehtolapsen saanutta pitäisi jälleen alkaa pitää epäonnistuneena, mutta tämä onkin jo vaikeampi juttu. Pitäisi saada ihmiset tekemään lapsia vasta, kun on uskallettu sitoutua kunnolla. (Avoliitossa on yleensä aina kyse siitä, että ei haluta sitoutua täysillä.)
Kommentit (122)
Ja ihan monessa tapauksessa (naisella) on ollut hyvä ja riittävän perusteltu syy eroon. Mutta sitä miksi niin moni joutuu hyvänkin syyn (väkivalta, pettäminen, henkinen alistaminen, alkoholi, toisen osallistumattomuus) nojalla hakemaan eroa, on mielestäni keskeinen ongelma.
Jollain tapaa nekin erot on siinä mielessä turhia, että miksi karkeasti yleistäen moni mies ei kasvakaan aikuisuuteen ja vastuuseen, miksi niin moni pettää, miksi työt ja harrastukset menevät perheen edelle, miksi seksistä on tullut niin valtavan isoa asia, että on "oikeus" erota jos seksiä ei ole kuin kerran viikossa jne. Nuo mielestäni on juuri niitä itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia eroja eli ns. turhia eroja, jotka voitaisiin välttää puoliso(t) kasvaisi aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttaa nykyhtekessä ja mitä se ihanuus piti sisällään? Useat sukupolvet asuivat saman katon alla, isännät panivat paksuksi piikoja, oli insestiä, alistamista, lehtolapsia jne. Piiat tekivät äpäriä ja heidät karkotettiin taloista. Isännät myhäilivät, emännät häpesivät. Lehtolapset oli tuomittu huonoiksi jo lähtötilanteessa.
Naiset olivat täysin riippuvaisia miehistään.
Onneksi näin ei ole enää. Nainen voi valita ja tehdä lapsen yksinkin ja olla parempi äiti kuin kulissiliitossa elävä.
Uusperheet sitten. On onnellisia ja onnettomia perheitä, kuten ydinperheitäkin.
Tärkeintä on rakastaa lapsiaan, vaikka eroaakin. Onnellisena voi elää yksin lastenkin kanssa, kaikki riippuu siitä, mitkä asiat haluaa laittaa ykkössijalle.
meillä on myös ollut vaikeampia aikoja, jolloin elämä on ollut pelkkää arkea ja raatamista, ja minä olin pettynyt mieheen, joka ei jaksanut stressaavan työpäivän ja lastenhoidossa auttamisen jälkeen paljon puhua eikä pussata. Kun elämä sitten alkoi ulkoisesti helpottua eli lapset kasvoivat ja työmäärä pieneni, mieskin toipui pikkuhiljaa eikä ole enää kiukkuinen marttyyri.
Olin aika epätoivoinen monta vuotta kun lapset olivat pieniä ja fantasioin avioerosta. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen etten antanut periksi. Ei sellaista avioliittoa olekaan, jossa ei koskaan tarvitse pettyä. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa uskoa tulevaisuuteen ja toiseen. Vaikkei se helppoa olekaan, enkä siinä ole aina itsekään onnistunut. Ja oma mieheni on kuitenkin ollut minulle aika sopiva, vaikka moni muu nainen varmaan olisi joutunut tuon kiukuttelijan kanssa epätoivoon.
Ihmiset monesti keskittyvät avioliitossaan siihen 25 prosenttiin, joka ei ole hyvin, sen sijaan että keskittyisivät niihin 75 prosenttiin, joka on.
todella hyviä. Osa on kanssani samaa mieltä ja osa on vastakkaista mieltä. Hyviä perusteluja teillä on.
ap
jos avioparilla on tarpeeksi rahaa, ero tulee automaattisesti ennen pitkää.
Mutta onhan noita poikkeuksia. Usein silti pitkissä avioliitoissa on jonkinlainen riippuvuus taustalla, eikä se välttämättä ole taloudellinen. Voi olla esim. syviä itsetunto-ongelmia, joihin kokee puolison ainoaksi auttajaksi. Voi olla muitakin 'ongelmia', joissa pitkäaikainen puoliso on niin tärkeä apu, että on valmis luopumaan omasta mukavuudestaan jossain muissa asioissa. Kompromissejahan avioliitot ovat usein täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse joustaa,oma vuoro on oma vuoro eikä minun leluilla leikitä. Pienetkin epämukavat tunteet ovat kriisejä eikä pettymyksiin tarvitse tottua: sä lupasit,lupausta ei saa rikkoa!!!
Ennen piti olla nöyrempi ja antaa periksi. Silloin vain sopeuduttiin vaika oli huonompi liitto.
Uskon että erot vaan lisääntyy.
kasvanut kovinkaan onnellisia lapsia. Ennen naisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin joutua kerjuulle ja pilkan kohteeksi jos ei halunnut madella miehensä edessä kynnysmattona. Olen jutellut vahojen naisten kanssa ja kuullut monta tarinaa siitä kuinka naisen elämä ja kukoistus alkoi vihdoin kun mies kuoli pois. Varmaan liiton arvoinen elämä ja lapsille tosi hyvät eväät. En tiedä ketään joka olisi eronnut siksi että on epänöyrä yksilö. Kaikki ovat eronneet koska ovat voineet huonosti, syövät masennuslääkkeitä että jaksavat sen toimimattoman suhteen (jos asuu avioliitossa ihmisen kanssa joka vähättelee tai on välipitämätön, ihmisen omakin arvo murenee- ja lapsille jää yksi sikamainen vanhempi ja yksi murjottu vanhempi. Viimeinen niitti on ollut se, kun tajuaa kuinka paljon lapset kärsivät, ja siksi ovat uskaltautuneet omilleen. Nykyisessä työelämässäkään ei pärjää jos kotona on kovin huono ja masentava liitto.
Ennen olis ollut mahdotonta elättää perhe yksin. Nykyisin naisetkin pystyy elättää perheen. Ennen ei olis talon töistä tullut mitään ilman molempia osapuolia. Lisäks mihin sitä olis muuttanut? Navettaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan monessa tapauksessa (naisella) on ollut hyvä ja riittävän perusteltu syy eroon. Mutta sitä miksi niin moni joutuu hyvänkin syyn (väkivalta, pettäminen, henkinen alistaminen, alkoholi, toisen osallistumattomuus) nojalla hakemaan eroa, on mielestäni keskeinen ongelma.
Jollain tapaa nekin erot on siinä mielessä turhia, että miksi karkeasti yleistäen moni mies ei kasvakaan aikuisuuteen ja vastuuseen, miksi niin moni pettää, miksi työt ja harrastukset menevät perheen edelle, miksi seksistä on tullut niin valtavan isoa asia, että on "oikeus" erota jos seksiä ei ole kuin kerran viikossa jne. Nuo mielestäni on juuri niitä itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia eroja eli ns. turhia eroja, jotka voitaisiin välttää puoliso(t) kasvaisi aikuisuuteen.
elämä on sellainen että ihmiset eivät ole ihanteellisia. Eivätkä tule koskaan olemaankaan.
Ap, älä auta enää. Moralisoimisestasi, tuomitsemisestasi ja paheksumisestasi ei ole mitään hyötyä kenellekään. Mene sen sijaan kasvamaan aikuiseksi, sillä vaikka olisit 50, aikuinen et noin yksinkertaisella ajatusmaailmalla varustettuna ole.
Jos ihmisiä haluaa auttaa, heitä pitää AUTTAA. Tuntemattomien "neuvominen" ja syyllistäminen tilanteessa jossa et tiedä ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan yhtään mitään, puhumattakaan että sinulla olisi hippustakaan empatiaa, ei ole auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan ne vaikka tappaakin...
Luin tutkimuksen, jossa oli tutkittu lapsentappojen lukumäärää verrattuna siihen, että miten alueella suhtauduttiin aulapsiin. Yllätys, yllätys, mitä uskovaisimmatkin naiset tappoivat lapsensa näiden synnyttyä, jos alueella oli hyvin syyllistävä ilmapiiri. Niillä suomen alueilla, joilla au-äiteihin suhtauduttiin neutraalimmin, ei lapsia syntynyt sen enempää, mutta äidit tappoivat lapsiaan hyvin harvoin.
Tästä voi päätellä, että kannattaa syyllistää niitä eronneita äitejä mitä suuremmilla tavoin. Onnellisin lopputulos on sitten se, että äidit tappavat erolapsensa.
Ihminenhän kestää mitä hyvänsä jos haluaa tai on pakko. Nykyään ihmiset eivät halua tai jaksa kärsiä. So simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä kyllä yritän auttaa niitä lapsia, jotka ovat kokeneet eron. Yksikin jopa soittaa mulle ja juttelee. Ei koskaan (onneksi) perheasioistaan, mutta haluaa kuuntelijaa ihan päivän pikkujutuille. Tai nyt on heidän erojutusta niin pitkä aika, ettei se soita enää kovin usein.
Toista lasta tapaan lapseni harrastuksessa ja sekin on juuri eronneesta perheestä ja puhuu kuin papupata. Hän kertoo lähinnä sitä, että on aamulla aikaisin jo yksin, kun yrittäjä-äitinsä menee töihin. Kertoo, miten sitten viettää aikaa yksin.
Näistä lapsista (niitä on muitakin) sitten tulen surulliseksi ja siksi kirjoitin tämän ketjun. Olen omien kavereideni mielestä hyvä kuuntelija ja empaattinen, joten kai nämä lapset sen aistivat ja juttelevat.
ilman muuta on kärsimystä myös ydinperheessä ja joskus on pakko erota.
Yritän näillä kirjoituksilla vaatimattomalla panoksella vaikuttaa ihmisten asenteisiin turhia eroja vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
merkitystä Suomen yhteiskunnan kannalta. En luule liikoja itsestäni.
ap
ei eroperheen lapsen kanssa. Omituista, jos huomaat lapsen tarpeen kuuntelijalle vain erotilanteissa.
Outoa on myös, että miksi lapset eivät saa puhua perheasioistaan vieraalle aikuiselle? Mitä hävettävää siinä on?
Se on ikävää, että lasten täytyy olla yksin aamuisin. Meillekin kertyy aamuisin naapurustosta 2-4 ydinperheen lapsia, jotta heidän ei tarvitse olla yksin. Itse kun voin lähteä töihin yh-äitinäkin hieman myöhemmin.
Täytyy alkaakin säälittelemään noita ydinperheitten lapsia, koska iso osa heistä puhuu kuin papupadat, viettävät kotona aikaansa yksin ja kauhistus kertovat oman elämänsä asioita!
minä kyllä yritän auttaa niitä lapsia, jotka ovat kokeneet eron. Yksikin jopa soittaa mulle ja juttelee. Ei koskaan (onneksi) perheasioistaan, mutta haluaa kuuntelijaa ihan päivän pikkujutuille. Tai nyt on heidän erojutusta niin pitkä aika, ettei se soita enää kovin usein.
Toista lasta tapaan lapseni harrastuksessa ja sekin on juuri eronneesta perheestä ja puhuu kuin papupata. Hän kertoo lähinnä sitä, että on aamulla aikaisin jo yksin, kun yrittäjä-äitinsä menee töihin. Kertoo, miten sitten viettää aikaa yksin.
Näistä lapsista (niitä on muitakin) sitten tulen surulliseksi ja siksi kirjoitin tämän ketjun. Olen omien kavereideni mielestä hyvä kuuntelija ja empaattinen, joten kai nämä lapset sen aistivat ja juttelevat.
Siitä yh-lisästä? Joka on n. 50€/lapsi kuussa? Vai onko se 45€? Sehän pelastaakin jokaisen ihmisen ja talouden!
Ihminenhän kestää mitä hyvänsä jos haluaa tai on pakko. Nykyään ihmiset eivät halua tai jaksa kärsiä. So simple.
kenellekään ei ole eduksi toimimaton parisuhde ja kärsimys siinä. lapselle se on usein helvetti joka tuhoaa hänen itsetuntonsa yms. Jokainen ihminen tarvitsee rakkautta, hyväksyntää, tulla otetuksi huomioon. Jos ei koskaan saa näitä osakseen mutta pysyy silti liitossaan, valitsee pystyyn kuolemisen. ja lastensa tuhoamisen. Ennen ihmisellä ei ollut arvoa. Nykyisin on-suomessa.
sijoituksista ja peritystä omaisuudesta. Kun ovat sitä mieltä, että niitä tukia on satoja, jos ei tuhansia euroja kuukaudessa yhtä yksinhuoltajaa kohti.
Siitä yh-lisästä? Joka on n. 50€/lapsi kuussa? Vai onko se 45€? Sehän pelastaakin jokaisen ihmisen ja talouden!
Alue: Aihe vapaa
Kirjoituksesi ja mielipiteesi eivät todellakaan auta yhtään mitään, päinvastoin. Ja tiedoksi: itse erosin liki 20 vuoden suhteesta, jossa ensimmäinen lapsi sai alkunsa noin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Eroa harkittiin kolmisen vuotta. Nyt eronneena en todellakaan elä millään tuilla; sen sijaan mahdollistan muutaman muun tuet, maksanhan veroja noin 40 tuhatta euroa vuodessa. Ja voin vakuuttaa, että lapsistani kasvaa tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Niin ei välttämättä olisi ollut, jos he olisivat kasvaneet kahden onnettoman ja ahdistuneen vanhemman kanssa. Jotenkin viestistäsi saa sen kuvan, että kahdehdit ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä vaikeita päätöksiä.