Miksi ihmiset eroaa nykyään jatkuvasti? ov

yhden vanhuksen, joka on kunnolla aikoinaan kärsinyt au-lapsen roolistaan. Kovasti surettaa hänen lapsuutensa minuakin. Mietitytti, että oliko sekään aika parempi.



Olen kumminkin ajatellut tämän asian niin, että ennen vanhaan tuli näitä kärsijöitä kumminkin vähemmän kuin nykyään. Siis enempi määrä lapsia kärsii nyt huonosti onnistuneissa uusperheessä kuin ennen au-perheissä. Au-lapsia oli paljon vähemmän kuin uusperheitä.



ap

Todella harvan on oikeasti PAKKO erota. Eron jälkeen jää paljon surullisia ihmisiä. Usein yksi tulee onnelliseksi ja muut menevät vaan rikkinäisiksi lopuksi ikäänsä. ap

isästäni, oliis voinut tehdä sen aikaisemmin. Ja isäpuoleni on mitä paras "ukki" mun lapsille. Ei kannata yleistää.

yhden vanhuksen, joka on kunnolla aikoinaan kärsinyt au-lapsen roolistaan. Kovasti surettaa hänen lapsuutensa minuakin. Mietitytti, että oliko sekään aika parempi. Olen kumminkin ajatellut tämän asian niin, että ennen vanhaan tuli näitä kärsijöitä kumminkin vähemmän kuin nykyään. Siis enempi määrä lapsia kärsii nyt huonosti onnistuneissa uusperheessä kuin ennen au-perheissä. Au-lapsia oli paljon vähemmän kuin uusperheitä. ap

Ja paljon.

seinien sisällä tapahtua mitä vaan. Mutta lapset pitää tehdä vasta sitten, kun puoliso tunnetaan kunnolla.



Uskon, että joskus HARVOIN käy niin, että puoliso muuttuu kauheaksi, sekoaa jne.

surettaa lasten kohtalo niin kamalasti. Eli eroaja tekee monen elämän onnettomaksi. (Usein: lapset, puolison, isovanhemmat jne.)



ap

jonneki keskitysleirimuseoon ja tutustu oikein lähituntumalla siihen mitä sinun laillasi ajattelevat ihmiset ovat saaneet maailmassa aikaan. Oletko varma, että itse olisit kaikkien standardien ja lomakekohtien mukaisesti oikeanlainen ihminen elämään, lisääntymään yms?

Mä en voi tajuta mistä teitä ääliöitä alkaa sikiämään kiihtyvällä vauhdilla. Vajoaa siis tämä ihmiskunnan taso sunkin myötä ainakin saappaanverran syvemmäs suohon.

Ihmisiä voi auttaa tasan AUTTAMALLA ihmistä; näkemällä, korjaamalla henkisiä vaurioita, jotta ihminen saa otteen elämästään. Ja se on vaikeaa, työlästä; ihminen on hyvin helppo rikkoa, mutta hyvin vaikeaa korjata. Jos rakennetaan yhteiskunta missä heikommassa asemassa olevien ihmisten päähänpotkiminen on ihan ok, ei jäljelle jäävien resurssit riitä mitenkään ylläppitämään yhteikuntaa, tuskin edes omaa elämää. Suuresti hämmestelen, mistä sä ap päättelet olevasi siellä valitussa ja tuomitsevassa joukossa? Mun mittapuulla sun laillasi ajattelevat ihmiset on viimeisiä perheen perustajia; lapsesi tulevat saamaan todella karun ja kapean elämän. Toivotaan et löytävät sitten aikuisena jonkun hyvän teraputin. Ihmiset voivat huonosti, koska tämä yhteiskunta on kova ja epäinhimillinen. Elämää ei voi ennakoida eikä hallita. Jos niin luulet ap, elät valheellisissa fantasioissa.

jopa lapsi jonka äiti oli synnyttänyt toiselle miehelle ja sitten tämä perheen isä oli ottanut lapsen omiin nimiinsä niin, etteivät edes tämän sisarukset saaneet tätä "salaisuutta" tietää.

ennen vanhaan oli paljon salaisuuksia perheissä.



Niin on nykyäänkin. Perheissä on paljon lapsia, jotka ovat väärälle isälle perheen isän tietämättä. (Luin aikoinaan oikiksen pääsykoekirjasta.)



Nykyään näitä uusperheitä on enemmän, koska niitä ei hävetä. Siinä on huono kehityssuunta.

lapseni kaverin vanhemmat erosivat juuri. Lapsi oli itkenyt kavereilleen eroa :( Vuoroviikoin asuu vanhempien luona.



Nuorempi lapsi kuuli kun olen ekaluokkalaiseni kanssa jutellut erosta. Muutaman päivän kuluttua kertoi, että päikkärissä "Maijan" vanhemmat eronneet. Siis se ero tapahtunut jo aikaisemmin, "Maijan" äiti asuu uuden isin kanssa. Mun lapsi sitten jutteli että ettehän te vaan eroa ? On ottanut monta kertaa syksyn mittaan ton eroasian ja kysellyt, ettei me erottaisi.



Kyllä se vaan näin sivullisenakin koskettaa, aikuisia ja lapsia. Esikoisen luokalla on monta lasta, jotka asuvat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Nämä olen saanut tietooni koululaiselta, joka on itse ottanut puheeksi erilaiset perhetilanteet. Kai ne lapset aika paljon juttelee asioista keskenään kuitenkin?



Meillä on miehen kanssa ollut huonojakin aikoja, ylä- ja alamäkeä. Nyt on seesteisempi aika kunlapset jo isompia. Jotenkin niin turvallista vaikka ero ollaan mietitty vakavasti josku. Tai mies ei, minä olen ollut se tuuliviiri :)



Kyyllähän se vaatii sitä TAHTOA, mollemminpuolista. Alkoholiongelmat, väkivalta on taas eri juttu. Mutta jos ollaan normisuhteessa, ylä- ja alamäkiä tulee ja vaaditaan tahtoa ja epäitsekkyyttä.

surettaa lasten kohtalo niin kamalasti. Eli eroaja tekee monen elämän onnettomaksi. (Usein: lapset, puolison, isovanhemmat jne.)

ap

kuluttaa energiansa rodunjalostusssuunnitelmien sijaan AUTTAMISEEN? vai onkos niin ettei kuulu sulle? On niin helppoa arvostella ja tuomita, vaikka mitään todellista annettavaa ei kellekään olis. Mä olen eronnut lasten isästä jakaikkien hyvinvointi ja onnellisuus parani huimasti. Myös lähipiiri joutui kohtaamaan asioita, vanhemmat ottamaan vastuun ihan eri lailla kuin ennen. Eron jälkeen lasten silmät alkoivat uudestaan tuikkia ja voivat paljon paremmin kun heillä on kaksi vastuullista, suht hyvinvoivaa vanhempaa entisen perhehelvetin sijaan. Ap, kukaan ei voi etukäteen tietää miten liitossa käy, suurin osa ihmisistä perustaa perheen joko samoin tai päinvastoin kuin lapsuudenperhe ja sen ongelmat olivat. Kuinka järeitä nämä sukupolvien luurangot sitten ovat, riippuu perheestä. Sulla on selvästi aika yksinkertaistettu maailmankuva- lieneekö suvun perintöä? Ja lieneekö kovinkin antoisa liiton ylläpitäjä vuosikymmenestä toiseen?

että erot ovat ikävä asia varsinkin lasten kannalta. Täysin eri mieltä olen sitten kaikesta muusta, mutta kommentoin nyt vain tuota, että tuet pois - näinhän on käytännössä tehty USA:ssa ja siellähän esim. narkkarien, kodittomien ym. lapset ovat täysin heitteillä. Eli tuo olisi moraalisesti väärin.

Siis todella monet lapenikin luokalta ovat eroperheestä. Luokka on rauhaton ja ongelmia on ratkonut koulukuraattorikin useasti.

Mikä ihme siinä on, että nykysuomalainen eroaa ja tekee heti pesueen lapsia toisen kanssa ja sitten on niitä minun/sinun/meidän lapsia.

Mistä tämä johtuu? Syynä on ihmisen itsekkyys ja halu toteuttaa aina välittömästi senhetkiset tarpeensa.

Ratkaisu voisi olla se, että parisuhteeseen olisi pakko panostaa ennen lasten suunnittelemista. Mitenkä se menisi? Ehkä siten, että poistettaisiin kaikki rahallinen tuki, jonka lapsen saanut perhe saa. Pois ilmainen päivähoito, pois vanhempainraha jne. Äitiysloma olisi 4 kk tai terveystilanteen mukaan. Toinen vanhempi joutuisi sitoutumaan kotiin ja olisi riippuvainen toisesta vanhemmasta, joka kävisi työssä. Työssäkäyvän eläke menisi sitten akanaan molemmille tasapuolisesti.

Kun taloudelliset tuet poistettaisiin, mietittäisiin tarkemmin, milloin on rahkeet hoitaa lapset.

Toinen juttu on sitten asenneilmasto. Ennen au-lapsi oli suuri häpeä, nykyään ei. Lehtolapsen saanutta pitäisi jälleen alkaa pitää epäonnistuneena, mutta tämä onkin jo vaikeampi juttu. Pitäisi saada ihmiset tekemään lapsia vasta, kun on uskallettu sitoutua kunnolla. (Avoliitossa on yleensä aina kyse siitä, että ei haluta sitoutua täysillä.)

lapseni kaverin vanhemmat erosivat juuri. Lapsi oli itkenyt kavereilleen eroa :( Vuoroviikoin asuu vanhempien luona. Nuorempi lapsi kuuli kun olen ekaluokkalaiseni kanssa jutellut erosta. Muutaman päivän kuluttua kertoi, että päikkärissä "Maijan" vanhemmat eronneet. Siis se ero tapahtunut jo aikaisemmin, "Maijan" äiti asuu uuden isin kanssa. Mun lapsi sitten jutteli että ettehän te vaan eroa ? On ottanut monta kertaa syksyn mittaan ton eroasian ja kysellyt, ettei me erottaisi. Kyllä se vaan näin sivullisenakin koskettaa, aikuisia ja lapsia. Esikoisen luokalla on monta lasta, jotka asuvat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Nämä olen saanut tietooni koululaiselta, joka on itse ottanut puheeksi erilaiset perhetilanteet. Kai ne lapset aika paljon juttelee asioista keskenään kuitenkin? Meillä on miehen kanssa ollut huonojakin aikoja, ylä- ja alamäkeä. Nyt on seesteisempi aika kunlapset jo isompia. Jotenkin niin turvallista vaikka ero ollaan mietitty vakavasti josku. Tai mies ei, minä olen ollut se tuuliviiri :) Kyyllähän se vaatii sitä TAHTOA, mollemminpuolista. Alkoholiongelmat, väkivalta on taas eri juttu. Mutta jos ollaan normisuhteessa, ylä- ja alamäkiä tulee ja vaaditaan tahtoa ja epäitsekkyyttä.

lapsi jäi isälleen. yhteen mentiin kun lapsi oli 4v, en usko että tästä on enää sittemmin juteltu tarhassa ja meidän perhe on tosiaan lisääntynyt sittemmin kahdella lapsella ja kaikki ovat samalla viivalla. En usko että nuorempien sisarusten kaverit ovat tietoisia siitä etten ole 18v isoveikan äiti ja miksi edes pitäisi olla?

kyseessä oli kulttuurierot, sinänsä kumpikin on ihan kunnollisia työssäkäyviä ihmisiä.



Naimisissa pysyneitä taas tunnen vaikka kuinka paljon. Nykyään minusta pysytään naimisissa enemmän kuin ennen. Ongelmiin haetaan apua eikä ole pakko erota esim. alkoholismin takia.



Minusta on myös ollut mukava huomata, että pitkiä avioliittoja arvostetaan ja kunnioitetaan eri tavalla kuin ennen. Ehkä se johtuu juuri siitä, että mediassa usein erotaan, vaikka tavalliset ihmiset pysyvät naimisissa ihan yhtä uskollisesti kuin ennenkin.



Itselläni on takana 20 vuoden avioliitto, ja niin on melkein kaikilla kavereillanikin.

lapseni kaverin vanhemmat erosivat juuri. Lapsi oli itkenyt kavereilleen eroa :( Vuoroviikoin asuu vanhempien luona.

Nuorempi lapsi kuuli kun olen ekaluokkalaiseni kanssa jutellut erosta. Muutaman päivän kuluttua kertoi, että päikkärissä "Maijan" vanhemmat eronneet. Siis se ero tapahtunut jo aikaisemmin, "Maijan" äiti asuu uuden isin kanssa. Mun lapsi sitten jutteli että ettehän te vaan eroa ? On ottanut monta kertaa syksyn mittaan ton eroasian ja kysellyt, ettei me erottaisi.

Kyllä se vaan näin sivullisenakin koskettaa, aikuisia ja lapsia. Esikoisen luokalla on monta lasta, jotka asuvat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Nämä olen saanut tietooni koululaiselta, joka on itse ottanut puheeksi erilaiset perhetilanteet. Kai ne lapset aika paljon juttelee asioista keskenään kuitenkin?

Meillä on miehen kanssa ollut huonojakin aikoja, ylä- ja alamäkeä. Nyt on seesteisempi aika kunlapset jo isompia. Jotenkin niin turvallista vaikka ero ollaan mietitty vakavasti josku. Tai mies ei, minä olen ollut se tuuliviiri :)

Kyyllähän se vaatii sitä TAHTOA, mollemminpuolista. Alkoholiongelmat, väkivalta on taas eri juttu. Mutta jos ollaan normisuhteessa, ylä- ja alamäkiä tulee ja vaaditaan tahtoa ja epäitsekkyyttä.

ja ihmisarvoisia pärjäämisen mahdollisuuksia. Joku tuolla surkutteli kun ei enää osata hävetä; sanoisin et häpeä ja sen myötä myös alkoholismi on suurmpia syitä siihen et ihmiset voivat huonosti ja eroavat. Kukaan ei eroa itsekkäistä syistä- ainakaan sen itsekkäämmistä kuin on joka ainoan ihmisen lapsenhankinta- vaan siitä että on paha olla eikä siihen löydy ratkaisua! Tietysti vaaditaan tahtoa, mutta esim. arvottomaksi itsensä tuntevalla, itseään häpeävällä ihmisellä ja epätoivoisesti helpotusta elämään etsivällä ihmisellä ei välttämättä ole tahtoa. masennuslääkkeet päälle, niin ei ole yhtään mitään. Suomalaistista perheistä todella suurella prosentilla muuten on lakoholiongelma ja vaikeuksia aggression kanssa.

raskaaksi vahingossa. Lapsille ei ollut tarpeeksi hoitopaikkoja, joten sitten nainen joutui elämään miehen armoilla ja miehestä taloudellisesti riippuvaisena.



Omien vanhempieni kohdalla oli noin. Äiti pääsi töihin vasta sitten, kun nuorinkin oli kouluikäinen. Minusta tuo lässytys, että ennen sitouduttiin avioliittoon on ihan perseestä. Kyllähän siinä ydinperhe oli koossa, mutta melkoista perhehelvettiä se pakosti yhdessä pysyminen vihaamansa ihmisen kanssa oli etenkin lapsille. Eikä tämä ollut mitenkään harvinaista, kyllä lapsikin sen aisti, millainen ilmapiiri kavereidenkin perheissä oli.



Minusta on suunnattoman upeaa, että nykyisin ei ole pakko pilata omaa ja lasten elämää pakosti yhdessä pysymällä. Se ennen rakaskin puoliso saattaa alkoholisoitua, tulla peliriippuvaiseksi, hankkia suhteen tai mitä vielä.

Ennenvanhaan ei erottu vaikka mies pettäisi tai löisi. Pitäisikö nykyäänkin jäädä väkivaltaiseen suhteeseen?



T. eräs joka pakeni yöllä kotoa muutaman kuukauden ikäinen lapsi mukanaan kun mies (joka ei ollut koskaan vuosien aikana näyttänyt väkivaltaisia merkkejä) hakkasi.

Teinkö väärin, kärsiikö lapseni tästä ratkaisusta?

En pidä yhtään nykyään näistä "minulla on perhe ja hyvä mies ja kaikki on periaatteessa ok, mietin vain voisinko saada vieläkin enemmän, pitäisikö erota?".



Toisilla on sentään oikeitakin ongelmia.

- tällä hetkellä eroavat ovat olleet lapsia edellisen laman aikoihin. He eivät ole saaneet kotona rakkautta ja huolenpitoa, ovat joutuneet alusta asti itse pärjäämään. Siitä sitten helposti tulee itsekkyyttä, kun hoitaa vaan omia asioita eikä osaa ottaa muita huomioon

- parisuhteessa itsekäs ihminen on aika ikävä kumppani. Jotenkin itse kuvittelin että mies aikuistuisi kun ikää tulee ja kun lapsia tulee. Harva varmaan muuttuu kun lapsia tulee, vaan nimenomaan ei muutu vaikka pitäisi. Kyllä viimeistään lapsen saatuaan pitäisi osata asettaa toinen omien tarpeidensa edelle (siis se lapsi).

- Lapsiperheessä ei se "normaali" jaksa venyä loputtomiin ja mennä tämän itsekkään ehdoilla -> ero

tai se itsekäs ei jaksa enää lapsiarkea ja haluaa lähteä -> ero

tai molemmat parisuhteen osapuolet ovat näitä itsekkäitä -> ero



Uskoisin että kaksi aikuista hyvistä lapsuudenperheistä todennäköisemmin pysyy yhdessä.



Kun sekä omia että ystävien parisuhteita on seurannut niin ikävä kyllä tuntuu että normaaleja, ei-itsekkäitä 20-40v aikuisia ei niin kauheasti ole....:(

Ennen oli pakkoavioliittoja, kun nainen tuli

raskaaksi vahingossa...

...ai niinkuin istumalla epäonnekseen vessanpöntön reunalle, jossa oli siemennestettä?

Helppohan se on ulkopuolisena moralisoida kun ei tiedä mitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu.



Mutta sitä pidän kyllä väärintekona myös lapsia kohtaan, kun vaihdetaan puoliso nuorempaan tai muuten "parempaan" ja siinä huumassa surutyötä tekee ne lapsetkin, joilta on ydinperhe rikottu.