Siis kuinka kauan yksi imetyskerta kestää?

Ei kai se lapsi siinä rikki mene, vaikka köllisi kopassaan samalla, kun äiti touhuaa muuta vieressä?

Ei tietenkään mene jos se on tyytyväinen siinä. Monet alle 4kk vanhat eivät ole tyytyväisiä kuin jatkuvassa kontaktissa äitiin valvoessaan. Ja pienen vauvan itkuun on tärkeää vastata, se on se oleellisin asia lapsen kehityksessä, että ei jätetä yksin itkemään!

Tämä riippuu siis aivan vauvasta ja sen luonteesta, toiset on ihan tyytyväisenä kopassa, toiset haluaa olla iholla koko vuorokauden, myös nukkuessaan. Siihen on vain aikusen sopeuduttava, ihan pientä ei voi "kasvattaa" :)

Jos lapsen hankittuaan se alkaakin tuntua ahdistavalta? Ei pysty tekemään mitään muuta? Alkaa oma pinna palaa? Ei pysty nukkumaan? Jne.

Mitä sitten tekee?

noin minuutista pariin tuntiin. Vastasyntyneet viihyvät rinnalla tämän tästä. Riippuu paljon lapsen iästä ja muutenkin lapsesta siis.

Minä olen niitä ihmisiä, joka ei ole koskaan kokenut imetysmaratoneja tai edes viittä minuuttia kestävää imetyskertaa. Maitoa oli molempien lasten vauva-aikaan niin paljon ja se tuli niin paineella, että minuutin tai parin "pakkonielemisen" jälkeen molemmat olivat aina saaneet tarpeekseen ja viettivät vielä seuraavan puoli tuntia puklaillen puolet syömästään pihalle. Käytännön syistä meillä siis imettiin aina vain yhdestä rinnasta kerrallaan, aina makuuasennossa ja harsoihin kääriytyneinä... Vuoden ikäiseksi imetin molempia ja toki tuo tilanne helpottui mitä vanhemmaksi muksut tulivat ja mitä pienemmäksi rintamaidon osuus ruokavaliosta muuttui. Silti tuo imetykseen liittyvä hankaluus on suurin syy, miksi kaksi lasta on meille riittävä määrä. Enää en jaksaisi harso&puklailu rumbaa ja sitä kuinka sidottu olin kotiin makuuasennossa imettämisen takia.

Ei kai se lapsi siinä rikki mene, vaikka köllisi kopassaan samalla, kun äiti touhuaa muuta vieressä?

Ei tietenkään mene jos se on tyytyväinen siinä. Monet alle 4kk vanhat eivät ole tyytyväisiä kuin jatkuvassa kontaktissa äitiin valvoessaan. Ja pienen vauvan itkuun on tärkeää vastata, se on se oleellisin asia lapsen kehityksessä, että ei jätetä yksin itkemään!

Tämä riippuu siis aivan vauvasta ja sen luonteesta, toiset on ihan tyytyväisenä kopassa, toiset haluaa olla iholla koko vuorokauden, myös nukkuessaan. Siihen on vain aikusen sopeuduttava, ihan pientä ei voi "kasvattaa" :)

Jos lapsen hankittuaan se alkaakin tuntua ahdistavalta? Ei pysty tekemään mitään muuta? Alkaa oma pinna palaa? Ei pysty nukkumaan? Jne.

Mitä sitten tekee?

No omasta kokemuksesta sanoisin, että se raja ylittyy monta kertaa, mutta jos ihmisellä ei ole vaihtoehtoja niin ihmeesti sitä jaksaa. Minulla korvaamattomia hetkiä olivat ne, kun puoliso vei vauvan vaikka puoleksi tunniksi ulos töidensä jälkeen ja sain lukea lehden. Tai itse kävin hetken ulkona, suihkussa, saunassa yksin tms. Näissä aina vauva palatessaan huusi, mutta hetken sain olla rauhassa. Kun eniten ärsytti niin vauva kantoliinaan ja kuulosuojaimet korville, piti vaan vakuuttaa itselleen että ei se vauva rikki mene vaikka huutaa, kunhan on sylissä kuitenkin.

Sitten jos oikeasti ei enää pysty, niin yhteys neuvolaan, isovanhemmat avuksi että saa hetken huilata tms. Äiti nyt on ne muutaman ekan kuukauden korvaamaton vauvalle, se kai pitää vaan hyväksyä. Vaikka itseäkin ahdisti välillä SUUNNATTOMASTI.

Meillä isä oli vauvan kanssa niin paljon kun vauva antoi, mutta se oli lopulta aika vähän - pieniä aikoja, etenkin iltaisin.

Mutta se tiivis vaihe menee nopeasti ohi, muutama kuukausi ja vauva kiinnostuu muustakin kuin äidistä!

Epäreilua, että isät pääsee niin helpolla. Kai se sitten pitää vaan hyväksyä, että alistuu orjaksi, jos sen lapsen haluaa.

Jos lapsen hankittuaan se alkaakin tuntua ahdistavalta? Ei pysty tekemään mitään muuta? Alkaa oma pinna palaa? Ei pysty nukkumaan? Jne.

Mitä sitten tekee?

Tähän auttaa eniten se että hyväksyy asian. Ei yritä tehdä muuta kuin hoitaa vauvan. Puoliso esim tekee ruuan valmiiksi iltaisin seuraavaksi päiväksi ja siivoaa ja pyykkää, meillä teki minulle leivätkin valmiiksi. Ja jukurttia ja muuta helppoa jääkaappiin ja siisteysstandardit alas. Yöllä puoliso avuksi, että saa nukkua 4 tuntia putkeen, se ainakin minulla auttoi.

Imetysfanaatikoille siis vihjeenä että se imetyksen järjetön korostaminen ja korvikkeen pakonomainen välttäminen voi kääntyä itseään vastaankin ja maito vähenee, kun äiti väsyy.

Joskus kävin paskallakin lapsi tississä, oli siis maratonsyöjä. Kolmen viikon iltapullottamisen jälkeen päästiin täysimetykseen. 4 kk kohdalla kun aloitettiin soseet, yösyötöt hävisivät. Kasvu otti myös harppauksen kun soseet alkoivat.

Imetysfanaatikot ovat todella vauvavastaisia ihmisiä, kun kannustavat äitien uuvuttamiseen ja vauvojen nälässäpitoon. Onneksi korvikkeet on keksitty ja ne ovat turvallisia ja hyvälaatuisia.

Ei niitä ole pakko sieltä kaapista ottaa ja jos

on vähänkään laiska, ei niitä jaksakaan ottaa jos rintamaito riittää, imettäminen on niin helppoa.

...tämä vauvan hankkiminen taisikin olla virhe?



Oletteko olleet koko ajan, että voi, onhan tämä välillä raskasta, mutta on niin IHANAA olla äiti!



Kun kuuntelen tuttavien juttuja, niin kaikille se vauvan hankkiminen on ollut kamalan tärkeä asia. Ja kaikki on niin ihanaa. Ja oi että, kun me ollaan nyt onnellisia.



Uskaltaako siinä joukkohehkutuksessa kukaan olla toista mieltä? Entä, jos sanookin tuollaisessa keskustelussa rehellisesti, että minusta tämä vauva-aika on yhtä helvettiä?

Ihan valehtelematta syöttämiseen meni alussa 10-12 tuntia päivässää. Aamusta alkaen söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin, jne. No ei ihan tuntia, mutta 45-50 min söi. Tätä iltaan klo 22-23 asti, jolloin söi 3-4 tuntia putkeen ja sitten taas nukkui tunnin ja söi tunnin. Ensimmäiset 4 kk sai raivarin heti, jos laski makuuasentoon hereillä ollessa. Oli siis ne 4 kk mun rintaa vasten sohvalla. Aamulla kävin vessassa ja seuraavan kerran keskimäärin klo 13.30, jolloin jostain syystä vauva nukkui niin sikeästi, että sain laskettua hänet sängylle 45 minuutiksi. Silloin söin aamupalan, jos ei sitten mies ollut kotona passaamassa. 4 kk aikana kävin kerran kampaajalla ja kerran kaupassa. Ja pari kertaa postilaatikolla. Muun ajan lähinnä istuin sohvalla ja katoin telkkaria, surffasin netissä ja luin.

Olenkin miettinyt onko imetys ollut jollekin toiselle samanlaista painajaista kuin minulle. Nähtävästi on! Lisäksi sairastin rintatulehduksen ja ensimmäiset kuukaudet nännit olivat vähän väliä rikki.

Olen myös miettinyt miten toisen lapsen kanssa käy. Toista lasta en voi imettää puolet vuorokaudesta, kun pitäisi tuo esikoinen hoitaa myös.

Imetyksyt sujui hyvin, esikoinen puoli tuntia n 3 h välein, yönsä alkoi nukkua (7 h) kuuden viikon ikäisenä. Kuopus imi viidessä minuutissa. Maitoa tuli runsaasti. Molemmat ovat tykänneet olla sitterissä, sängyssä yms., ei tarvinnut jatkuvasti sylittää. Suht. helpolla olen siis varmaan päässyt, mutta yhtään en kaipaa vauva-aikoja, oli se rasittavaa, erityisesti se jatkuva "perushoitaminen". Koko ajan olen lapsistani tykännyt enemmän, varsinkin sen jälkeen kun oppivat puhumaan. Nyt ovat aivan mahtavia teinejä, ja kohta jo muuttavat pois :)

Kyllä voi sanoa, että vauvaelämä on rankkaa, jopa helvettiä. Mutta yleensä sitä omaa lastaan silti rakastaa ja haluaa tarjota parhaat eväät (äidinmaidon) elämään.



Meillä ainakin oli tosi rankkaa koko vauva-aika. Nyt on helpompaa, kun lapsi on jo 1,5 v ja imetys on lopetettu muutama kuukausi sitten. Meilläkin vauva oli todella hyvin rinnalla viihtyvä tapaus. Alkuun tuntikausia, sitten pariakymmentä minuuttia ja lopulta 5 minuuttia. Mutta imetysväli oli aina 2 h. Onneksi sitten kasvoikin täysimetyksellä hienosti, niin sai tuntea siitä onnen tunnetta ja ylpeyttä, vaikka rankkaa se oli.



Itse en ottanut odotusaikana paineita imetyksen onnistumisesta, mutta lapsen synnyttyä päätin, että täysimetykseen pyritään, sillä se on parasta lapselle.



Jotenkin sitä hormonit ohjaa siihen äiti-vauva-symbioosiin. Etukäteen ja jälkikäteen ajatellen se tuntuu lähes mahdottoman rankalta, mutta kun vauva on pieni ja avuton, niin oikeastaan ei edes halua olla hänestä erossa. On jotenkin koko olemuksellaan olemassa vain sitä pientä nyyttiä varten. Oma elämä on vauva-aikana ikään kuin tauolla ja jatkuu taas sen jälkeen. Näin ainakin minulla on käynyt. :)

...tämä vauvan hankkiminen taisikin olla virhe?

Oletteko olleet koko ajan, että voi, onhan tämä välillä raskasta, mutta on niin IHANAA olla äiti!

Kun kuuntelen tuttavien juttuja, niin kaikille se vauvan hankkiminen on ollut kamalan tärkeä asia. Ja kaikki on niin ihanaa. Ja oi että, kun me ollaan nyt onnellisia.

Jos ihan rehellisesti kerron mielipiteeni yhden lapsen kokemuksella, sanon että pikkuvauva-aika oli perseestä. Synnytyksen jälkeen väsymys oli hirveä, mutta en saanut ollenkaan levätä, kun piti vain imettää. Ensimmäiset kuukaudet vauva roikkui koko ajan kiinni. Siis IHAN koko ajan! WC:ssä kävin vauva sylissä. En syönyt enkä nukkunut, kun piti imettää ja viihdyttää vauvaa. Äidinrakkaus oli kaukana. Nyt kun lapsi on isompi(yli 2-vuotias), on ihanaa olla äiti! Lapsen kanssa voi puuhailla vaikka mitä, jutella, käydä eri paikoissa. Vauvan kanssa ei päässyt mihinkään. Neuvolassa oli pakko käydä ja sekin oli tuskaa. Vauva huusi suurimman osan matkasta, koska en voinut rattaita työntäessäni/autoa ajaessani samalla imettää. Neuvolasta en saanut mitään apua.

Tätähän ei saa ääneen sanoa, koska kaikilla muilla tuntuu olevan niin ihana vauva-aika.

69

Ressukka nukahteli tissille, myöhemmin paljastui sairaaksi lapseksi.

Toka söikin 5 minuutissa ja olin ihan ihmeissäni voiko tälläistä ollakaan.

Kolmas söi 10 min.

Neljäs on nyt 2v2kk enkä edes muista kauanko meni vaikka imetyskin loppui vasta vuosi sitten...

Ajattele vastasyntyneen hoitoa samanlaisena aikana kun olet äärettömän rakastunut puolisoosi. Samalla tavalla (tai no eri tavalla mutta kumminkin) tulet ehkä rakastumaan vauvaan. Silloin ei ajattele kuinka monta minuuttia joutuu pitämään vauvaa sylissään vaan ajattelee että ei haluaisi olla yhtään erossa ja esim. erossa oltu yö tuntuu ihan kamalalta ajatukselta.

Samoin rakastumisen onnenhuumassa voisi olla tuntitolkulla sylikkäin poikakaverinsa kanssa ja tuijotella toisiaan silmiin. Olisi kamalaa jos sanottaisiin että saat olla 15 min yhdessä ja sitten seuraavat tunnit pitää olla erillään.

Tällainen tunne monelle tulee vauvan kanssa mikä helpottaa vauvanhoitoa. Eivät tietenkään kaikki tuollaisessa hormonihuurussa ole, mutta ei sen tuloa voi tietää ennen vauvan syntymää.

Epäreilua, että isät pääsee niin helpolla. Kai se sitten pitää vaan hyväksyä, että alistuu orjaksi, jos sen lapsen haluaa.

Ajattele vastasyntyneen hoitoa samanlaisena aikana kun olet äärettömän rakastunut puolisoosi. Samalla tavalla (tai no eri tavalla mutta kumminkin) tulet ehkä rakastumaan vauvaan. Silloin ei ajattele kuinka monta minuuttia joutuu pitämään vauvaa sylissään vaan ajattelee että ei haluaisi olla yhtään erossa ja esim. erossa oltu yö tuntuu ihan kamalalta ajatukselta.

Samoin rakastumisen onnenhuumassa voisi olla tuntitolkulla sylikkäin poikakaverinsa kanssa ja tuijotella toisiaan silmiin. Olisi kamalaa jos sanottaisiin että saat olla 15 min yhdessä ja sitten seuraavat tunnit pitää olla erillään.

Tällainen tunne monelle tulee vauvan kanssa mikä helpottaa vauvanhoitoa. Eivät tietenkään kaikki tuollaisessa hormonihuurussa ole, mutta ei sen tuloa voi tietää ennen vauvan syntymää.

Epäreilua, että isät pääsee niin helpolla. Kai se sitten pitää vaan hyväksyä, että alistuu orjaksi, jos sen lapsen haluaa.

...mä en kyllä ole kokenut ihan tuollaista rakastumisen huumaa. Että olisin jaksanut vaan istua ja tuijottaa jotakuta silmiin. Rakastella kyllä olisin jaksanut vaikka kuinka paljon. ;)

minut yllätti se, että mun vauvat ei heräilleetkään öisin. =)

Mulle oli pari vuotta sitten yllätys sekin, että vauvat herää yöllä syömään. :D Siis ihan säännöllisesti. Luulin, että ihan satunnaisesti vaan.

.

että ap:n kannattaisi hankkia nukke. Sille riittäisi 10 min syötöt, se ei itkisi ja syöttöjen tai erityisten seurusteluhetkien välillä se köllisi tyytyväisenä kopassaan.

Nykyään sairaaloissa ei ole mitään vauvaloita. Sairaille vauvoille on osasto erikseen.

Nykyään lapset ovat vierihoidossa ja vanhemmat opettelevat hoitamaan ihan itse vauvaansa alusta asti ympäri vuorokauden.

Meidän poika syntyi kuukauden etuajassa, joten meitä kyllä muistuteltiin joka päivä vauvan ruoka-ajoista ja yhtenä yönä haettiin syömään, kun onnettomat vanhemmat nukkuivat syötön ohi (oltiin siis perhehuoneessa).

Meidän lapsen imetyskerta saattoi kestää monta tuntia. Niin kauan, että ei siinä paljon ehtinyt väliä olla, kun jo taas piti uudelleen alkaa syöttämään. Oli pieni ja alussa piti syöttää, oliko se nyt kolmen vai neljän tunnin välein. Elämä oli siis pelkkää imetystä. Onneksi sitä sitten kesti vain kuukauden.

Joo, samoin. Aluksi kolmen tunnin välein, ja se väli laskettiin aina imetyksen ALOITUKSESTA.

Minun järjelläni päätellen olisi ollut syytä laskea ainakin imetyksen lopettamisesta seuraavan aloitukseen, mutta sitä logiikkaa nuoremmat synnärin lastenhoitajat eivät ymmärtäneet.

Jos imetys alkoi klo 00.00 ja päättyi klo 2.30, hoitajat herättelivät uudestaan syömään klo 3.00.

Eihän se uninen vauva jaksanut heti syödä, ja seuraavassa imetyksessä meni sitten taas melkein kolmetuntia. Tolkutonta touhua, mutta onneksi sitten tuli yövuoroon vähän vanhempi ja kokeneempi, joka salli vähän pitemmän unet.

Mä luulin, että synnärillä hoitajat hoitaa lapsen öisin ja syöttää. Näin ainakin äitini on kertonut.

Epäreilua, että isät pääsee niin helpolla. Kai se sitten pitää vaan hyväksyä, että alistuu orjaksi, jos sen lapsen haluaa.

niin ei se ekat kuukaudet isänkään osa ruusuinen ole. Puoliso uppoaa imetykseen ja vauvamaailmaan, ja isän osaksi jää hoitaa koko koti, ruuat, pyykit, herätä öisin lohduttamaan puolisoa ja sen lisäksi käydä töissä ja sieltäki viestiä kotiin että pärjätäänkö siellä. Näin siis meillä :)

Ja nyt kun lapsi on 2 vuotias niin tämä on ihan parasta!

Jos imetys sitovana pelottaa, niin toinenkin vaihtoehto on. Korvikkeella kasvaa samanlaisia veronmaksajia kuin tissilläkin. Itse ole ruokkinut 3 lastani korvikkeella, ja syöttäminen n. 3 tunnin välein riitti ihan pienestä pitäen. Lapset kasvoivat, kehittyivät ja nukkuivat yönsäkin hyvin.