Lue keskustelun säännöt.
Siis kuinka kauan yksi imetyskerta kestää?
19.11.2012 |
Minulla ei ole mitään käsitystä. Luulin, että vauva hörppäisi maidot jossain 10-15 minuutissa.
Mutta nyt olen saanut vihiä, että se yksi imetyskerta voi kestää pitkäänkin. En kehdannut kysyä, kun tunsin itseni niin tyhmäksi kavereiden mammakeskustelun keskellä. :)
Kommentit (81)
ja toinen imi ensin puolituntia toista tissiä, sitten vapainvaihto ja vielä lisää toiset puoli tuntia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos joku imetyskerran kestokin on kynnyskysymys. Ihan oikeesti, se lapsi tarvitsee muutenkin aikuisen läsnäoloa ihan koko ajan. Se on riippuvainen aikuisesta, eikä sitä voi jättää yksin oikeastaan ennen kouluikää.
Älä hanki lasta, jos mietit, kauanko yksi imetyskerta vie sinun elämästäsi.
ja sitten reilu, ainakin 2,5-3 h väli seuraavaan kertaan. Kaverisi todennäköisesti ovat näitä "lapsi aina rinnalla" imettäjiä.
mikä tarkoittaa sitä, että pikkuvauvan kans saa varautua 2h "putkeen", tosin saattaahan siinä ehtiä vaik välillä kävästä vessassa tai hoidella jonku isomman sisaruksen jutun, mutta voi sanoa, että 3 ekaa vkoa menee vauva rinnalla. Sitä myöten ku vauvan voimat kasvaa, lyhenee imetyspätkätkin..
Ite oon lukenu, neulonu, virkannu.. oon imettäny pikkuvauvaa myös kantoliinassa neuvolaan kävellessä... Mutta sitten on niitäkin, jotka ei saa imetystä onnistumaan kuin pitkällään ja se rajoittaa sitä, mitä voi samalla tehdä.. Ite oon hyödyntäny tyynyjä yms..
Minä sain rintatulehduksia keskellä kuuminta kesää kun erehdyin yrittämään imetystä ulkosalla. Onnekas sinä, jos siltä vältyit!
...jos joku imetyskerran kestokin on kynnyskysymys. Ihan oikeesti, se lapsi tarvitsee muutenkin aikuisen läsnäoloa ihan koko ajan. Se on riippuvainen aikuisesta, eikä sitä voi jättää yksin oikeastaan ennen kouluikää.
Älä hanki lasta, jos mietit, kauanko yksi imetyskerta vie sinun elämästäsi.
Varsinkin esikoislapsen kohdalla, mitä tärkeämpää tai parempaa tekemistä muka on kuin imettää pientä vauvaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan valehtelematta syöttämiseen meni alussa 10-12 tuntia päivässää. Aamusta alkaen söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin, jne. No ei ihan tuntia, mutta 45-50 min söi. Tätä iltaan klo 22-23 asti, jolloin söi 3-4 tuntia putkeen ja sitten taas nukkui tunnin ja söi tunnin. Ensimmäiset 4 kk sai raivarin heti, jos laski makuuasentoon hereillä ollessa. Oli siis ne 4 kk mun rintaa vasten sohvalla. Aamulla kävin vessassa ja seuraavan kerran keskimäärin klo 13.30, jolloin jostain syystä vauva nukkui niin sikeästi, että sain laskettua hänet sängylle 45 minuutiksi. Silloin söin aamupalan, jos ei sitten mies ollut kotona passaamassa. 4 kk aikana kävin kerran kampaajalla ja kerran kaupassa. Ja pari kertaa postilaatikolla. Muun ajan lähinnä istuin sohvalla ja katoin telkkaria, surffasin netissä ja luin.
Öiset imetysmaratonit kesti 6 vkoa. Syömiset väheni niin, että puolen vuoden ikäisenä siihen meni ehkä vaan 8 tuntia päivässä.
Imetin yli vuoden. Vauva ei ikinä syönyt 40 minsaa nopeammin. Luultavasti johtuu rintakumista, että maitoa tuli niin hitaasti.
Meidän keskimmäinen oli aina nopea tissillä, 5-10 minuuttia ja se oli siinä, ihan vastasyntyneestä asti.
eka ja kolmas taas pitivät kunnon maratonejakin, jolloin sitä vaan hengattiin tuntitolkulla tissi suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kumpikin pojista ovat ihan vastasyntyneestä saakka viihtyneet rinnalla vain pari minuuttia kerrallaan, noin tunnin välein. Mulla tosin maito tuli suihkuten, joten toki se vaikuttaa.
Yllätys oli että maitoa tuleekin monesta pienestä reiästä nännissä, eikä yhdestä....! :D
Minusta imetys on alussa puuduttavaa ja tylsää ja kivuliastakin kun vauva asuu rinnalla. Esikoinen nukkui paljon joten imetysten välissä ehdin puuhailla omiani, mutta kuopus nukkui vain lyhyitä aikoja ja oli rinnalla jopa tunnin putkeen. Hänellä oli enemmän vatsavaivoja ja ehkä lievää refluksiakin, joten imi tissiä varmaan ihan läheisyyden ja lohdun takiakin.
Esikoinen oli osittaisimetyksellä ja kuopus täysimtyksellä. Liputan kyllä täysimetyksen puolesta, ainakin näiden kahden kokemuksen perusteella. Kuopus nukkui pitkään perhepedissä, ja opin nukahtamaan heti kun hän sai tissin suuhun. Eli kun vauva heräsi yöllä, saimme heti nopeasti taas unta, kun pulloruokinnassa taas piti ottaa pullo ja korvike esiin ja istua juottaassa sitä pulloa vauvalle unenpöpperössä.
Ekat pari kuukautta olivat minusta hieman rasittavia kun heruminen sattui, mutta sen jälkeen imetys on ollut todella helppoa. Imetys on minusta tärkeä myös lohdutuksen ja tunnesiteen luomisen kannalta. Esikoisen syntymä oli rankka kokemus, eikä tunneside syntynyt helpolla. Imetysvaikeudet olivat stressaavia myös, ja osittaisimetin vain 4kk. Kuopusta kohtaan äidinrakkauden tunteet synntyivät paljon nopeammin ja syvemmin...uskon että täysimetyksellä on siihen vaikutusta.
Suosittelen tekemään töitä imetyksen eteen, koska loppujen lopuksi siitä on etua moneenkin asiaan.
Lohdullista kuulla, että vauvaelämä ei ole kaikkien mielestä kokoaikaista auvoa... Oikeasti hämmästyttää, miten vähän naisille kerrotaan vauva-ajan realiteeteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en todellakaan halua tuomita pulloruokkijoita, mutta yritäpäs ajatella asiaa niin, että kun imetät, et tee palvelusta vain vauvalle, vaan teille molemmille. Tunneside välillänne vahvistuu ja siitä tulee positiivinen kierre, hormonit toimivat niinkun on tarkoitettu...!
En ole itsekään kovin hoivaava luonne, enkä tosiaankaan tuntenut äidinrakkautta heti kun esikoinen syntyi. Hoidin häntä hellästi, mutta lähinnä velvollisuudentunteesta. Kuopuksen kanssa kaikki oli helpompaa kun en stressannut turhaan. Ja kyllä vauvoissakin on eroja, toiset ovat valppaita ja terhakoita imemään, toiset taas uneliaita tapauksia.
Vauva tarvitsee paljon läheisyyttä ja syliä, ja imettäessä hoituu moni tarve!
Itse imetin alussa paljon kyljeltään sängyllä, vauvan takana pidin puyyhkeestä tai viltistä rullattua pötkylää, että hän pysyi siinä hyvin ja että sain lepuuttaa kättäni ja toista jalkaa sen pötkylän päällä. Katsoin myös istuessani imettämässä paljon digiboksilta ohjlemia ja elokuvia, ja pyörin netissä.
Tsemppiä, älä stressaa liikaa, anna asioiden mennä mahdollisimman luonnollisesti ja koita ajatella että ekat pari kuukautta on nopeasti ohi. Ne pari kuukautta ovat sinun elämässä lyhyt aika, mutta pitkä aika vastasyntyneelle.
Kun kaikki tutut äidit kohkaavat siitä, miten vauvaa pidetään koko ajan sylissä. Ja vauvaa pitää opetella kantamaan yhdellä kädellä, jotta voi samalla laittaa ruokaa tms.
Minä ajattelin, että silloin, kun vauva ei syö tai hänen kanssaan ei muuten seurustella, hän on vaikka lattialla, omassa sängyssään, vaunuissa, tms. Ahdistaa ajatus siitä, että vauvan kanssa pitäisi olla jossain symbioosissa ja koko ajan siinä vauvassa kiinni.
Ihan valehtelematta syöttämiseen meni alussa 10-12 tuntia päivässää. Aamusta alkaen söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin, jne. No ei ihan tuntia, mutta 45-50 min söi. Tätä iltaan klo 22-23 asti, jolloin söi 3-4 tuntia putkeen ja sitten taas nukkui tunnin ja söi tunnin. Ensimmäiset 4 kk sai raivarin heti, jos laski makuuasentoon hereillä ollessa. Oli siis ne 4 kk mun rintaa vasten sohvalla. Aamulla kävin vessassa ja seuraavan kerran keskimäärin klo 13.30, jolloin jostain syystä vauva nukkui niin sikeästi, että sain laskettua hänet sängylle 45 minuutiksi. Silloin söin aamupalan, jos ei sitten mies ollut kotona passaamassa. 4 kk aikana kävin kerran kampaajalla ja kerran kaupassa. Ja pari kertaa postilaatikolla. Muun ajan lähinnä istuin sohvalla ja katoin telkkaria, surffasin netissä ja luin.
Öiset imetysmaratonit kesti 6 vkoa. Syömiset väheni niin, että puolen vuoden ikäisenä siihen meni ehkä vaan 8 tuntia päivässä.
Imetin yli vuoden. Vauva ei ikinä syönyt 40 minsaa nopeammin. Luultavasti johtuu rintakumista, että maitoa tuli niin hitaasti.
Miten kestit tuon? Eikö vauva sitten opi, jos sen nyt vaan laittaa vaikka 15 minuutiksi köllöttelemään jonnekin itsekseen? En oikeasti jaksaisi tuollaista 4kk putkeen! Miten hermosi kestivät?
Luulin, että vauva syötetään ja sitten se nukkuu. Tai on itsekseen. Välillä toki leikitään, jutellaan, tms. Pakkohan vauvan on tällaiseen oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos joku imetyskerran kestokin on kynnyskysymys. Ihan oikeesti, se lapsi tarvitsee muutenkin aikuisen läsnäoloa ihan koko ajan. Se on riippuvainen aikuisesta, eikä sitä voi jättää yksin oikeastaan ennen kouluikää.
Älä hanki lasta, jos mietit, kauanko yksi imetyskerta vie sinun elämästäsi.
Varsinkin esikoislapsen kohdalla, mitä tärkeämpää tai parempaa tekemistä muka on kuin imettää pientä vauvaansa?
Muuttuuko sitä synnytyksen myötä sitten niin, että kokee sen imetyksen niin tärkeäksi? Voiko ajatusmaailma muuttua niin paljon?
Kun omasta mielestä ajatus siitä, että pitäisi istua 30 minuuttia lutkutettavana on kauhistava.
Eikö lasta voi kokea tärkeäksi, vaikkei haluaisikaan olla vauvassa kiinni ihan koko aikaa? Eihän lapsen isäkään ole.
Ensi kertaa elämässäni toivoisin olevani mies. Haluaisin lapsen, mutta haluaisin mielummin olla isä kuin äiti. :(
ja sitten reilu, ainakin 2,5-3 h väli seuraavaan kertaan. Kaverisi todennäköisesti ovat näitä "lapsi aina rinnalla" imettäjiä.
Kaverini ovat vauvoissaan koko ajan kiinni. Yksi imettää yli vuoden ikäistäkin. Jotenkin alkanut ahdistaa ajatus siitä, että kun on vaikka kavereiden kanssa kahvilla, niin vauva roikkuu tississä samalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos joku imetyskerran kestokin on kynnyskysymys. Ihan oikeesti, se lapsi tarvitsee muutenkin aikuisen läsnäoloa ihan koko ajan. Se on riippuvainen aikuisesta, eikä sitä voi jättää yksin oikeastaan ennen kouluikää.
Älä hanki lasta, jos mietit, kauanko yksi imetyskerta vie sinun elämästäsi.
Ei kai sen lapsen tarvitse koko ajan olla SIINÄ. Kyljessä kiehnäämässä.
En taida olla yhtään vauvaihminen. Leikki-ikäiset, yli 2-vuotiaat on minusta ihania! Mutat vauvoihin en saa mitään kontaktia. Ne vaan on. Tuntuu, että se vauva-aika on välttämätön paha, että saisi itselleen leikki-ikäisen lapsen.
Ja tyhmintä on, että sitten, kun se lapsi olisi siinä iässä, että sen kanssa voisi jo leikkiä ja touhuta kaikenlaista, niin vanhempainvapaa loppuu. Olisi parempi, jos sen vauvan ekan vuoden sitä hoitaisi joku hoitaja ja sitten voisi touhuta sen yli 2-vuotiaan kanssa kaikkea hauskaa!
Ekan kanssa imetyskerta kesti 2-3 tuntia kerrallaan, sitten vauva nukkui vajaan tunnin ja heräsi nälkäisenä, näin meni ympäri vuorokauden. Vajaassa kuukaudessa olin ihan puhki, maitoa ei tullut - ei ihme, kun en edes saanut nukkua. Vauva oli jo syntyjään viisikiloinen, joten ravintoa olisi tarvittu. Neuvolasta käskettiin antaa lisämaitoa, kun vauvan paino ei noussut.
Sittemmin imetin sen pari tuntia kerrallaan ja annoin loput korviketta. Olipas ihanaa, kun sitten sain nukkua kolmekin tuntia putkeen :)
Toisen kanssa meni vieläkin huonommin. Lopetin imettämisen, kun vauva pulautteli parin kuukauden ikäisenä veriklönttejä parin viikon ajan. Sitten tajusin, että syötän lapselleni verta, yök sentään.
Ja ennen kuin joku älähtää, niin käytössä oli myös osin rintakumit.
Minä ajattelin, että silloin, kun vauva ei syö tai hänen kanssaan ei muuten seurustella, hän on vaikka lattialla, omassa sängyssään, vaunuissa, tms. Ahdistaa ajatus siitä, että vauvan kanssa pitäisi olla jossain symbioosissa ja koko ajan siinä vauvassa kiinni.
Jos olet tosissasi, on ehkä parempi ettet hanki lapsia. Tuo symbioosi on lapsen normaalin kehityksen kannalta välttämätöntä! Kuulostaa siltä kuin haluaisit kasvattaa jotain vihannesta kuten Romanian lastenkotilapset...
Luulin, että vauva syötetään ja sitten se nukkuu. Tai on itsekseen. Välillä toki leikitään, jutellaan, tms. Pakkohan vauvan on tällaiseen oppia.
mutta vaurioituu henkisesti.
Ihan valehtelematta syöttämiseen meni alussa 10-12 tuntia päivässää. Aamusta alkaen söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin, jne. No ei ihan tuntia, mutta 45-50 min söi. Tätä iltaan klo 22-23 asti, jolloin söi 3-4 tuntia putkeen ja sitten taas nukkui tunnin ja söi tunnin. Ensimmäiset 4 kk sai raivarin heti, jos laski makuuasentoon hereillä ollessa. Oli siis ne 4 kk mun rintaa vasten sohvalla. Aamulla kävin vessassa ja seuraavan kerran keskimäärin klo 13.30, jolloin jostain syystä vauva nukkui niin sikeästi, että sain laskettua hänet sängylle 45 minuutiksi. Silloin söin aamupalan, jos ei sitten mies ollut kotona passaamassa. 4 kk aikana kävin kerran kampaajalla ja kerran kaupassa. Ja pari kertaa postilaatikolla. Muun ajan lähinnä istuin sohvalla ja katoin telkkaria, surffasin netissä ja luin.
Öiset imetysmaratonit kesti 6 vkoa. Syömiset väheni niin, että puolen vuoden ikäisenä siihen meni ehkä vaan 8 tuntia päivässä.
Imetin yli vuoden. Vauva ei ikinä syönyt 40 minsaa nopeammin. Luultavasti johtuu rintakumista, että maitoa tuli niin hitaasti.
Miten kestit tuon? Eikö vauva sitten opi, jos sen nyt vaan laittaa vaikka 15 minuutiksi köllöttelemään jonnekin itsekseen? En oikeasti jaksaisi tuollaista 4kk putkeen! Miten hermosi kestivät?
Luulin, että vauva syötetään ja sitten se nukkuu. Tai on itsekseen. Välillä toki leikitään, jutellaan, tms. Pakkohan vauvan on tällaiseen oppia.
Vauvalla oli todennäköisesti refluksi, mutta en halunnut mitään tutkimuksia ja lääkkeitä, kun tuo jatkuvat syöttäminen ja sylissä pito auttoivat. 4 kk iästä eteen päin vauva alkoi nukkua myös vaunuissa ulkona. Siihen asti oli saanut raivarin ja huutanut niin kauan, että oksensi. Samaan aikaan alkoi viihtyä myös sitterissä. Imetys oli melkoista välineurheilua tuon rintakumin kanssa. Ei kauheesti liikuttu missään, kylässä käytiin tutuilla muutaman kerran kuukaudessa.
...jos joku imetyskerran kestokin on kynnyskysymys. Ihan oikeesti, se lapsi tarvitsee muutenkin aikuisen läsnäoloa ihan koko ajan. Se on riippuvainen aikuisesta, eikä sitä voi jättää yksin oikeastaan ennen kouluikää. Älä hanki lasta, jos mietit, kauanko yksi imetyskerta vie sinun elämästäsi.
Varsinkin esikoislapsen kohdalla, mitä tärkeämpää tai parempaa tekemistä muka on kuin imettää pientä vauvaansa?
Muuttuuko sitä synnytyksen myötä sitten niin, että kokee sen imetyksen niin tärkeäksi? Voiko ajatusmaailma muuttua niin paljon? Kun omasta mielestä ajatus siitä, että pitäisi istua 30 minuuttia lutkutettavana on kauhistava. Eikö lasta voi kokea tärkeäksi, vaikkei haluaisikaan olla vauvassa kiinni ihan koko aikaa? Eihän lapsen isäkään ole. Ensi kertaa elämässäni toivoisin olevani mies. Haluaisin lapsen, mutta haluaisin mielummin olla isä kuin äiti. :(
kun lapsi syntyy, mutta kyllä hormonitoiminta kovasti auttaa tässäkin.
Sellaisen näkökohdan toisin omalta osaltani vielä peliin, että itse ainakin koin imetystuokiot parhaina hetkinä lasten vauva-aikoina. Molemmat olivat allergisia ja itkua riitti tuntikaupalla joka päivä. Syödessään vauva on tyytyväinen - ja ennen kaikkea hiljaa!
Mulla 2 lasta ja kumpikaan ei ole IKINÄ imenyt yli 10 minuuttia, paitsi silloin ihan vastasyntyneenä sairaalassa saattoi olla puolikin tuntia tissillä, että maito nousi. Mutta heti kotona imetykset on hoitunu 5-10 minuutissa. Täysimetin 6 kk ja yli 1-vuotiaana lopetin kokonaan.