Jos voitan alkoholismin, tuleekohan musta abso?

niin kohtuukäyttöön ei ole enää paluuta vaan korkki pitää pysyä kiinni koko loppuelämän.

Niin olen ymmärtänyt, että kuiville päässeellä alkoholistilla on tasan kaksi vaihtoehtoa: ei yhtään viinaa enää koskaan, tai paluu toivottomaan juomakierteeseen.

Oletko se, joka päättää vetää tänään perseet ja miksi niin päätät - vai oletko se, joka ei ensimmäisen juotuaan muista, että piti ottaa vain se yksi, tai ei muista, miksi piti ottaa vain se yksi.



Jos sulla on kyky päättää asioistasi, voit hyvin oppia kohtuujuojaksi, varsinkin jos pystyt ratkomaan ne ongelmat, joiden takia päätät vetää perseet. Mut jos olet menettänyt kykysi tehdä päätöksiä, on kohtuujuomisen hallitseminen todella vaikeaa.

Ettei enää pisaraakaan, koskaan!



Sama jos tupakoitsija yrittäisi poltella vain pari röökiä "silloin tällöin".. Ei toimi ei.

Niin olen ymmärtänyt, että kuiville päässeellä alkoholistilla on tasan kaksi vaihtoehtoa: ei yhtään viinaa enää koskaan, tai paluu toivottomaan juomakierteeseen.

moni alkoholisti yrittää sitä kohtuukäyttöä oltuaan vaikkapa puoli vuotta kuivilla. Se jopa voi onnistua kerran-pari, mutta ennemmin tai myöhemmin ryyppy hirttää kiinni ja usein vielä pahemmin kuin ennen kuivattelua. Olen sitä minäkin aikani yritellyt, joten kokemuksen syvällä rintaäänellä tässä kirjoitan.

Lopulta se viimeinen päätös olla korkkaamatta enää koskaan oli suuri helpotus. Nyt olen ollut parisen vuotta raittiina ja elämä on kivaa :)

t. toipunut alkoholisti

Oletan ettet ole sellainen varsinainen alkoholisti joka on vetänyt pullon kossua päivittäin ja ollut kyvytön työelämään tai aitoihin ihmissuhteisiin vuosikaudet juomisesi takia. Jos tämä oletus on totta, voit itse päättää että haluatko tavoitella kohtuukäyttöä vai täysraittiutta.



Minä olen päässyt onnistuneesti kohtuukäyttöön yli 10 vuotta jatkuneesta suurkulutuksesta (30-50 annosta alkoholia viikossa). Nykyisin en juo enää lainkaan humalahakuisesti, vaan käytän alkoholia lähinnä ruokajuomana ja joskus otan saunakaljan (yhden). Minulle tämä ei tuota mitään vaikeuksia, vaikka olenkin aikoinaan käynyt AA:ssakin tunnustanut olevani alkoholisti ja voimaton alkoholin edessä. Ja paskat ole mikään voimaton, täytyi vain opetella uusi asenne ja päättää että pystyn hallitsemaan käyttöäni, eli juuri päinvastoin kuin mitä AA opettaa.

eli olen juonut joka päivä, määrät vaihdelleet etenkin alkuun paljon. Töissä yms arjen jutut olen hoitanut päivittäin, vaikka paljon saamattomuutta ja skeida fiiliksiä onkin ollut.



Vielä en kauaa ole ollut juomatta, mutta yhtään ei tee mieli, ja toivon, että ikinä en haluaisikaan. Toisaalta, olisihan se kiva asia, jos joskus lasin viiniä voisikin vielä nauttia?



ap

eli olen juonut joka päivä, määrät vaihdelleet etenkin alkuun paljon. Töissä yms arjen jutut olen hoitanut päivittäin, vaikka paljon saamattomuutta ja skeida fiiliksiä onkin ollut. Vielä en kauaa ole ollut juomatta, mutta yhtään ei tee mieli, ja toivon, että ikinä en haluaisikaan. Toisaalta, olisihan se kiva asia, jos joskus lasin viiniä voisikin vielä nauttia? ap

Moni pitkään kuivilla ollut entinen suurkuluttaja on erehtynyt luulemaan, että voisi palata alkoholinkäytön alkuaikaan, jolloin käyttö oli vielä vähäistä. Karu totuus kuitenkin on, että juominen jatkuu siitä, mihin se loppui. Alamäki voi olla todella nopea, sen "yhden viinilasin" jälkeen.

eli olen juonut joka päivä, määrät vaihdelleet etenkin alkuun paljon. Töissä yms arjen jutut olen hoitanut päivittäin, vaikka paljon saamattomuutta ja skeida fiiliksiä onkin ollut.

Vielä en kauaa ole ollut juomatta, mutta yhtään ei tee mieli, ja toivon, että ikinä en haluaisikaan. Toisaalta, olisihan se kiva asia, jos joskus lasin viiniä voisikin vielä nauttia?

ap

eli tissutellut päivittäin, lääkinnyt jossain vaiheessa viinalla ahdistusta ja stressiä ja tapa jäänyt päälle, niin että kehittynyt ainakin psyykkiseksi riippuvuudeksikin, ja suurkulutukseksi.

Takana monia dramaattisia päätöksiä "ikinä en enää juo tippaakaan", AA:han parannusta tekemään menemisiä, epäonnistuneita uusia alkuja.

Ja SILTI olen onnistunut kohtuukäytössä. En edes osaa itse sanoa mikä on se tekijä mikä sen teki että 5 vuotta sitten onnistuin kun ne kaikki sadat aiemmat raittiuslupaukset ei onnistuneet. Ehkä minua helpotti tosiaan tieto ettei minun tarvikaan olla täysraitis. Ja se että valoin aktiivisesti itseeni uskoa, että minä itse hallitsen juomistani eikä viina hallitse minua (vaikka todisteet näyttivätkin päinvastaista). Ja olin vaan kyllästynyt jurrisiin iltoihin, mun juominenhan ei ollut mitään biletystä vaan vain tylsyyden poistamista nousuhumalan tunteella yksin kotona.

Moni pitkään kuivilla ollut entinen suurkuluttaja on erehtynyt luulemaan, että voisi palata alkoholinkäytön alkuaikaan, jolloin käyttö oli vielä vähäistä. Karu totuus kuitenkin on, että juominen jatkuu siitä, mihin se loppui. Alamäki voi olla todella nopea, sen "yhden viinilasin" jälkeen.

On paljon suurkuluttajia jotka ovat onnistuneesti palanneet kohtuukäyttöön.

tissuttelija/juhlakäyttäjä. Pääsin irti, olin vähän aikaa abso(2kk) ja olen palannut siihen että joskus voin ottaa vähäsen. Mulla ainakin vielä pelannut, mutta en tule koskaa palaamaan siihen että joka viikko esim saunaoluet,vaan välit olen abso ja sitten jos joku syy niin pari lasillista.

tissuttelija/juhlakäyttäjä. Pääsin irti, olin vähän aikaa abso(2kk) ja olen palannut siihen että joskus voin ottaa vähäsen. Mulla ainakin vielä pelannut, mutta en tule koskaa palaamaan siihen että joka viikko esim saunaoluet,vaan välit olen abso ja sitten jos joku syy niin pari lasillista.

määrät oli isoja.

on onnistunut selviämään alkoholin "käskystä", sitä toivon kerrankin nyt itselleni. Aiemmin olen kieltänyt ongelmani, luulin oikeasti, että voin olla juomatta, jos vain haluaisin. Tänä syksynä oivalsin, ettenpä voinutkaan.



Nyt siis irti alkosta kokonaan, katsotaan sitten tulevaisuudessa, onko se viel peikko, vai voiko olla kohtuukäyttäjä. Kiire ei ole päästä tätä vielä toteamaan.



Opettelen nyt raittiutta ja ehkä piankin jo osaan nauttia selvyydestä!



ap

jo pieni ryyppy saa retkahtamaan joten loppuelämä ilman alkoa. Sana "kohtuukäyttäjä" on vain klisee sellaiselle jolle alkoholi on iso ongelma.

mikä on "vain" suurkulutusta ja mikä sitten varsinaista alkoholismia, josta ei enää paluuta kohtuujuomiseen ole. Itse se on kokeiltava.



Alkoholistin aivokemia ei kestä enää viinaa. Sitä ei pysty hallitsemaan, ei millään asennemuutoksilla tai omilla päätöksillä - paitsi laittamalla korkin kiinni. Osa ei pysty edes raitistuttuaan syömään ruokaa, jossa on käytetty alkoholia. Jo sen maku voi laukaista kierteen.

Ettei enää pisaraakaan, koskaan!

Sama jos tupakoitsija yrittäisi poltella vain pari röökiä "silloin tällöin".. Ei toimi ei.

Hyvin toimii. En saanut koskaan edes vähennettyä kun kaikki tolkuttivat tuota "kaikki tai ei mitään" mantraa ja sama juttu viinan kanssa. Jo pelkkä ajatus etten saisi enää koskaan juoda tai polttaa teki skarppaamisen mahdottomaksi. Jokaisen kannattaa kuunnella itseään, joskaa ei valehdella itselleen. Nyyään poltan röökin ruoan ja kahvin jälkeen max 4 päivässä (ennen 30 päivässä) ja otan huikkaa kerran kahdessa viikossa.

Jos voitan alkoholismin, tuleekohan musta abso? Vai opinko/haluanko oppia kohtuu käyttöä myöhemmin?

kippis ja kulaus, merimiehen munaus!