Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa?

Näin miehenä sanoisin, että laiskat, nynnyt ja vätykset nimen omaan menevät armeijaan, sillä on todella helppoa vain mennä virran mukana. Lisäksi se vaatii aika paljon munaa valita siviilipalvelus 2500 muun miehen kanssa, kun 26000 menee armeijaan (opiskelemaan, kuinka tapetaan ihmisiä, perheellisiä miehiä, ja samalla aivopestään ). Valitsin siviilipalveluksen, koska rakastan ihmisiä, enkä hellämielisyydeltäni halua vahingoittaa saati teurastaa toisia, veljiämme, perheen isiä, poikia, heitä, joilla on oma elämänsä, josta armeija opettaa olemaan välittämättä. Luoti kalloo kun ei ole oma, vaan joutuu pakolla tottelemaan oman maansa johtajiensa käskyä hyökätä toiseen maahan. Valintani oli vaikea: Kaverini jättivät minut, isovanhempani välit minuun viilenivät koska olen heidän mielestään isänmaanpetturi (VOI SITÄ MAATANSA ILMAN VERENVUODATUSTAKIN PUOLUSTAA! Esim. Kekkonen ja Mara. tekivät näin. Puhumalla välit kuntoon. Ei ystävien kimppuun käydä.) Lisäksi naiset eivät enää suostu puhumaan minulle, koska ole LUUSERI ja LAISKA PASKA, kun en armeijaan mennyt. Olin luokkani hyväkuntoisin ja atleettisin, lisäksi oppiaineissa toiseksi menestynein, mutta valitsin sivillipalveluksen, kun esim. luokallani ollut laiska ja ylipainnoinen nyhverö meni armeijaan, koska ei jaksanut miettiä muita vaihtoehtoja.

On ikävää, kuinka meitä pidetään ja kohdellaan roskana, valtion mtäpaiseina vain aatteemme vuoksi. EMME HALUA TAPPAA, ja uskallamme seistä aatteemme takana, toisin kuin he, jotka ajelehtivat virran mukana armeijaan, eivätkä edes jaksa miettiä aatteidensa ja arvojensa sekä moraalinsa perusteita.

Tosin täytyy kyllä myöntä, että joukossamme oli ja on edelleen heitä nynnyjä, jotka armeijasta itkien maitojunalla kotiin lähetettiin, mutta he edustavat vain murtoosaa meistä.

Tähän vielä sanottakoon: Minulle tarjottiin C-n papereita. Olisin saanut vapautuksen eikä koko palvelusta olsi tarvinnut suorittaa, mutta halusin kapinoita pakkoarmeijaa vastaan, ja kertoa halituksellemme ja kansallemme että tappaminen ei ole oikea vaihtoehto, mutta meitä ei kuunnella. Vain harvat meitä ymmärtävät... :(

Jos mies on suorittanut armeijan, niin se on omissa silmissäni pitkä miinus. Etenkin jos vähänkin kehuskelee sillä. Se on merkki siitä, että mies on muiden mukana menevä sopuli, jolla ei ole omia mielipiteitä tai ajatuksia ja samalla kohottaa egoaan sillä, että on käynyt tuollaisen narrileirin.

Noh tuota noin, seurustelen miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa. Aikoo kylläkin sen suorittaa, kunhan pääsee korkeakoulusta. Mutta en näe mitään syytä miksen voisi seurustella miehen kanssa, joka on käynyt siviilin. Nykyajan armeija on melkoisen helppo. Siviilipalveluksesta saa työkokemusta ja on paljon vapaammat aikataulut. Lisäksi armeijatarinoiden kuunteleminen on tuskallista. Enkä näe miten armeijan käyminen vaikuttaisi isyyteen. Voihan sitä pyssyillä leikkiä muutenkin. Mutta ehkäpä en ymmärrä, koska en näe miten perheen perustaminen liittyy kysymykseen "Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa?" Melko harvan seurustelukumppanin kanssa kuitenkaan laitetaan perhettä pystyyn. JA jos se suhde armeijakäymättömyydestä huolimatta etenee vuosia siihen pisteeseen, että perheen perustaminen olisi molemmilla haaveissa, niin tuskimpa enää siinä vaiheessa olisi niin väliksi? 

TOTTA KAI! Ja vieläpä paljon mieluummin, koska meillä ois samat arvot tod.näk.

Musta meillä naisilla ei ole mitään oikeutta huudella miehille, että hei, sä oot luuseri ku et käyny armeijaa. Jos se olisi naisillekin pakollista, ymmärtäisin astetta paremmin. Vähän sama asia kun mies alkaisi vaatia naiselta jotain yleisesti mukamas naisten juttuna pidettyä asiaa. Ainoa, ettei ketään naista pakoteta esimerkiksi laittamaan ruokaa, siivoamaan ja tekemään lapsia. Ja todellakin voisin. Sillä ei ole mitään merkitystä.

t. pasifisti, jonka mielestä se on nuorisoleikkiä ihmisille, jotka eivät ajattele

6 vuotta armeijasta selän takia. Hänellä on välilevy mennyt "paskaksi" urheilessa ja selkä oireili todella paljon. Tosta 6 vuodesta olemme olleet yhdessä 5 vuotta, eikä mua kertaakaan häirinnyt se asia ettei ollut armeijaa käynyt. Nyt tosin meni ja suoritti sen B-miehenä pois alta, mikä oli mulle taas raskasta aikaa, kun olin pienen lapsen kanssa kaksistaan viikko tolkut kotona. Luojan kiitos tuo aika on nyt takana päin, mutta en olisi yhtään pahitteeksi pistäny, vaikka olisi saanut lykkäystä siihen ikään asti, kun sitä ei enään tarvitse käydä.



Ei armeija kerro miehyydestä yhtikäs mitään, kyllä ne miehen merkit on ihan jossain muissa asioissa, kun siinä onko käynyt armeijan vai ei.

Voisin, ja asunkin sellaisen kanssa. Ei ole edes käynyt siviilipalvelusta, vaan on saanut vapautuksen psykologisen testin vuoksi. Mies sattui silloin olemaan melkein valmis psykologi ja tiesi mitä vastata. :-D Tänä päivänä hän on ahkera ja hyvin tienaava, vastuullinen isä ja avomies. Että silleen.

Miten niin ei voi pitää paikkaansa? Kyllä tämä mun elämä ihan totta on.

meillä isä jo opetti kotona, että armeija kasvattaa pojista miehiä. Hänen isänsä oli sodassa, isä itse oli armeijassa, veljeni oli armeijassa. Itse olisin mennyt, mutta en pääse (mm. ikuinen ranne ja nilkka vamma). Mieheni on käynyt armeijan ja olen kyllä ylpeä, että on. Hän on jopa upseerina, kolmannessa sukupolvessa. Hän kehuu, kuinka armeijassa oli mukavia, mutta myös huonoja hetkiä, mutta voisi palata palvelukseen takaisin.



Yksi ystäväni on totaalikieltäytyjä, ei siedä aseita ja meni näin ollen siviilipalvelukseen. Ja tässä vaiheessa aloin ajattelemaan, ettei se armeija välttämättä niin pakollinen ole. Ystäväni on erittäin viisas ja vastuuntuntoinen.



Toinen ystäväni ole hetken armeijassa, tuli maitojunalla pois ja meni sivariin, ja sen kyllä huomaa. Varsinainen vässykkä. Tuskin tulee koskaan muuttamaan äidin helmoista pois.



Yksi ystäväni sai vapautuksen sairauden takia.



Kyllä se vain niin on, että en voisi seurustella, jollei armeijaa ole käynyt!

Monet menevät armeijaan vain siksi, että nokun muutkin menevät. Se siitä isäm maan puallustavuudesta.

Voisin, ja asunkin sellaisen kanssa. Ei ole edes käynyt siviilipalvelusta, vaan on saanut vapautuksen psykologisen testin vuoksi. Mies sattui silloin olemaan melkein valmis psykologi ja tiesi mitä vastata. :-D Tänä päivänä hän on ahkera ja hyvin tienaava, vastuullinen isä ja avomies. Että silleen.

Miten niin ei voi pitää paikkaansa? Kyllä tämä mun elämä ihan totta on.

Itse en ikimaailmassa voisi. Ei armeija itsessään minussa mitään intohimoja herätä, mutta "mies" joka siitä luistaa on minusta täysin selkärangaton pelkuri, sellainen jonka varaan perhettä ei kannata perustaa. Siviilipalvelus on ihan nössöjen pelkurien vaihtoehto, puhumattakaan totaaleista. Jos ei armeijaa kantti kestä, ei ole oikeutta tulla isäksikään.

Mä olen ollut jo vuosikausia naimisissa miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa. Kolme lastakin meillä on. :)

t. pasifisti, jonka mielestä se on nuorisoleikkiä ihmisille, jotka eivät ajattele

kokea olevansa yksilöllinen vastarannan kiiski, joka ei kykene löytämään paikkaansa yhteiskunnasta.

Laillistetulla psykologilla, joka kirjoitti tämän perusteella lausunnon. Kyllä ihminen pari persoonallisuushäiriötä saa testistä ulos, jos tietää mitä tekee. Ja tämä tapahtui 80-luvulla.

Laillistetulla psykologilla, joka kirjoitti tämän perusteella lausunnon. Kyllä ihminen pari persoonallisuushäiriötä saa testistä ulos, jos tietää mitä tekee. Ja tämä tapahtui 80-luvulla.

olla, jos ajattelee, että 17-18-vuotiaana tehty valinta jotenkin määrittäisi ihmistä vielä esim. 30-40-vuotiaana; siis itse ainakin ajattelen näin: "Mitä väliä, minkälaisen valinnan mies on tehnyt 17-vuotiaana pikkulapsena, aivot ja koko persoona on kuitenkin muokkautunut sen jälkeen uusiksi ja takki kääntynyt moneen kertaan erilaisissa arvokysymyksissä."



Ajatteletteko isäm maalliset myös, että jos mies on näpistellyt 14-vuotiaana, niin hän ei kelpaa paheellisuutensa vuoksi isäksi?

Laillistetulla psykologilla, joka kirjoitti tämän perusteella lausunnon. Kyllä ihminen pari persoonallisuushäiriötä saa testistä ulos, jos tietää mitä tekee. Ja tämä tapahtui 80-luvulla.

Jopas on ihmiset rajoittuneita ja epäluuloisia. Onko se niin kamalaa, jos joku tapaus sotii omia ennakkoluuloja ja jäykkiä asenteita kohtaan? Tämä siis kommenttina sille, joka jaksaa epäillä armeijaa käymätöntä miestäni ja hänen "tarinaansa".

Jos mies ei armeijaa edes kykene käymään, mitenkä se muka kykenisi perheestään huolehtimaan tosipaikan tullen? Selkärangattomia häviäjiä on mielestäni kaikki sivarit, totaalit, mamut ja ties mitkä mielenterveyspotilaat.

Oma miehenikin on kertonut kuinka armeijassa oppi asioita mitä muualla ei voi oppia, ja siellä kyllä näki ketkä tulee pärjäämään elämässä.

Jos mies ei armeijaa edes kykene käymään, mitenkä se muka kykenisi perheestään huolehtimaan tosipaikan tullen? Selkärangattomia häviäjiä on mielestäni kaikki sivarit, totaalit, mamut ja ties mitkä mielenterveyspotilaat.

Oma miehenikin on kertonut kuinka armeijassa oppi asioita mitä muualla ei voi oppia, ja siellä kyllä näki ketkä tulee pärjäämään elämässä.

että sovitte varmaan hyvin yhteen.

Että parhaimmat huippujohtajat ovat kykynsä saaneet armeijasta, eivätkä pesemällä vanhusten perseitä. Hyvin vaikeaa kasvaa johtavaksi persoonaksi ilman armeijassa opittuja sääntöjä, varmaan jopa mahdotonta. Kukaan, korostan, kukaan suuren tiimin vetäjä ei ole sivari tai muu lusmu, vaan rehti 12kk tai pidemmän jakson Mies.