Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa?

Hei haloo, jos mies käy armeijan ei Se tarkoita sitä että hänellä olisi halu tappaa!!! Hänellä on halu suojella meidän maata, meitä naisia ja lapsia!

Ottakaamme mallia länsinaapureistamme. Norjassahan vasta tuli myös naisille pakolliseksi asevelvollisuus, ja Ruotsi näyttäisi myöskin tekevän samoin. Ainahan me olemme ruotsia seuranneet, nyt olisi myös sen paikka. Itse en voisi seurustella naisen kanssa, joka ei ole myös käynyt armeijaa.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 21:13"]

Herätkää nyt vittu te naurettavat naiset ja sivarit noi kärkkäät miehiänne ja itseänne puolustavat kärjistetyt, hyvää oloa itsellenne luovat kommentit. Jos miehistänne tai teistä ei armeijaan ole, niin ovathan miehenne, tai olettehan te täysin velttoja paskoja. Kattokaa miestänne tai peiliin ja miettikää missä on mennyt vikaan. Lakikin käskee asepalvelukseen ja jos kaikki olis teidänlaisia niin oltais yhä osa itä-naapuria, Venäjää.

[/quote]

Mene itse sinne armeijaan. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 19:48"]

Kyllä armeijan käyminen kertoo jollain tavalla yhteiskuntavastuullisuudesta. Ei sille vain mitään voi. Kuvitteleeko sivarit, tai kuka tahansa mies joka ei ole  "rullatuolissa" sodan aikana välttävänsä palvelukseen astumisen?! Takuu varmasti olet ryysyt niskassa pikakoulutuksen saaneena sodassa mukana.

Mitä taas tulee suomen armeijaan, niin lukekaapa vaikka tuo ammattisotilaan kirjoittama blogi...

https://ammattisotilas.wordpress.com/2012/08/22/ilmasodan-lyhyt-oppimaara/

[/quote]

Minä en ainakaan puolusta maata missä vain toiselta sukupuolelta vaaditaan asepalvelus. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:25"]

Miks naisten ei sit tarvitse käydä inttiä! Tosi epätasa-arvoista musta!! Kattokaa mallia Norjasta!

[/quote]

Aivan samaa mieltä

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:37"]

Mieheni kävi suomessa palveluksen ja on ollut 5 vuotta muukalaislegioonassa. Pidän hänestä juuri siksi että hän on TOSI MIES eikä mikään kaunispoika jolla on homoseksuaaleja taipumuksia. En voisi seurustella nössön kanssa! Mieheni puolustaa aina itseään ja perhettään mikä tekee hänestä parhaan miehen minulle.

[/quote]

Miten sinä puolustat perhettäsi?

Vaikuttaa kyllä aika provolta aloitus, mutta ei se kyllä onnistu edes provosoimaan, vaan lähinnä huvittamaan :D Mun mies on sivari, eikä se ole mikään ihme hippi tai luuseri, vaan sellainen puoliso, josta useimmat naiset voivat vaan haaveilla. Siis mies joka ottaa yhtä lailla vastuun myös kodin ja perheen hoidosta, sen lisäksi että on korkeakoulutettu ja töissä. Ja osaa puhua ja pussata, on tunteellinen ja herkkä, mutta kuitenkin ihan jämäkkä mies. Armeijassa ilmeisesti pyritään tekemään miehistä (pojista) tunteettomia koneita, jotka tekevät kyseenalaistamatta mitä käsketään ja kestävät epäinhimillisen kohtelun. En edellytä tai edes halua että mieheni olisi sellainen. Kyllä sitä maatakin pitäisi puolustaa ihan jokaisen omasta tahdosta. Ei kellään ole oikeutta tulla ylhäältä päin sanomaan että sun pitää uhrata henkesi tämän maan puolesta. Maitahan tällä planeetalla riittää mutta jokaisella vaan yksi elämä!

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:54"]

Siis onhan se fakta, että jos on armeijan muista kuin terveydellisistä luistanut, niin kertoo se pojan selkäranhgattomuudesta. Jos omat aatteet ovat niin vahvat, että on vastaan niin sen vielä jotenkin pystyn ymmärtämään. Intissä oppii paljon hyödyllisiä taitoja nyky-ajan "uusavuton" kansakin ja saa paljon uusia, rikastuttavia kokemuksia. Sosiaaliset taidot, sekä mahdollisesti myös johtajakäyttäyminen kehittyy. Riippuen hakeutuuko johtajakoulutukseen. Sitä paitsi intissä syntyy myös paljon uusia kaverisuhteita. En toki lähde väittämään ettei isäksi soveltuisi jos on armeijasta luistanut. Muistakaa että on nuoren oma päätös miten asepalveluksen suorittaa. Itse kehottaisin ottamaan sen avoimesti opettavaisena ja hyödyllisenä kokemuksena. Ja armeijamme suorituskyky puolustaa maatamme, on oikeasti paljon parempi mitä täällä parissa kommentissa on pyritty tuomaan esille. Itse olen jonkin aikaa ollut töissä puolustusvoimilla, ja sittemmin lentäjäksi lukenut. Mainitsen tämän vain siksi ettette luule olevani täysin tietämätön, tai leimaa minua.

[/quote]

Suomen puolustuskyky on täysin naurettava. Käytännössä olematon. Koko puolustusajatelu elää menneessä maailmassa. 

Jo se että luotamme reserviläisarmeijaan tarkoittaa että sillä ei ole mitään merkitystä. Suomi ei ehdi edes kutsua sotilaita armeijaan kun sota on ohi. Alta yhdessä päivässä Venäjä kontroloi ilmatilaa täydellisesti. Kaikki meriyhteydet on katkaistu. Seuraavan päivän aikana kaikki sähkövoimalat ja vesilaitokset on tuhottu ja myös armeijan keskukset. Samalla rajan yli tulee täysin ylivoimaisesti aseistettu ja määrällisesti ylivoimainen armeija. Se tulee suoraan pääkaupunkiin. Joten Suomen koko maan puolustus on järjetöntä. 

Tälläisiä pommeja kun rupeaa tippumaan asutuskeskuksiin satoja niin sota loppuu hyvin pian: 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 17:21"]

Lapsellani on sydänvika, eikä sen vuoksi varmaankaan koskaan pääse armeijaan. Muuten elää normaalia elämää. Toivottavasti sentään kelpaa jollekin mieheksi ja pääsee myös isäksi!!!

[/quote]

Varmasti pääsee. Kysymyshän ei ollut niistä, joilla on jonkinlainen sairaus, joka estää armeijan käynnin. Nämä lusmut on eri juttu.

Jännä miten tällainen keskustelu herättää ihmisissä tunteita vaikka miehillä on ihan vapaus valita miten velvollisuutensa suorittavat, eli yhteiskunnallisesti on täysin hyväksyttävää ja normaalia olla sivari. Olen seurustellut niin armeijan käyneen miehen kanssa kuin kahden sivarin. Voin sanoa, että nämä kaksi sivaria ovat todella älykkäitä, hyvin koulutettuja ja miehisiä miehiä. Siis niitä miehiä, jotka ovat nuorena ottaneet itsestään vastuuta ja olleet yritteliäitä jo teini-iästä asti. Ihmettelen, että kenen mielestä armeija miehistää? Eikö nyt hyvän tähden miehisyys tule aivan muusta kuin jostain metsäleireistä ja tappamaan opettelusta, saati että paikallaan olisi pojista kasvaa miehiä ajallaan ilman, että siihen tarvitsee mitään armeijaa. Vähän ihmetyttää että miten "ressukka" on jos armeija jotenkin miehistää, varmaan äidin passaamisella ikänsä ollut?

Nuo kaksi sivaria (joista toisen kanssa olen ollut yhdessä yli 10v.) ovat myös eläinystävällisiä, mikä on mielestäni miehessä aina plussa, mukavampaa olla miehen kyydissä joka jarruttaa kun siili tai orava tulee tielle, kuin miehen joka nauttii tappamisesta näin kärjistettynä. Joillain on vain se aate, että ei haluta opetella tieten tahtoen tappamaan, koska ei meistä kellään ole oikeutta riistää kenenkään henkeä. Jos jokainen ihminen kannattaisi rauhaa ja kieltäyisi sotimasta, ei sotia olisi eikä näin ollen ihmisiä kuolisi turhaan. Mielestäni miehekästä on se, että uskaltaa kulkea omia polkujaan välittämättä valtavirran mielipiteistä, että uskaltaa olla mies ilman että se on jotain esittämistä siitä että kuka on kovin. Tapaamieni ihmisten perusteella tuntuu että sivareissa on ne älykkäimmät yksilöt, ne jotka uskaltavat olla miehiä ilman mitään esitystä. Niitä miehiä, joilla voi olla homoja kavereita ilman että pelkäävät oman miehisyytensä puolesta, niitä jotka eivät ole rasistisia, niitä jotka ovat oikeudenmukaisia ja eivät kannata väkivaltaa, niitä jotka ovat kuitenkin työelämässä/siviilissä miehisiä, niitä joilla on sydäntä ja miehisyyttä ei heikennä mitkään aiemmin mainitut seikat.

En pidä kovin miehisinä niitä, jotka siilitukassa tatuointeineen lihaksia pullistelen juoksevat metsässä tuhoamassa kohteitaan, hommaavat vartijan työn jotta pääsee painimaan, jotka ovat rasistisia ja homofobisia ja tiukasti kiinni sukupuolirooleissaan eivätkä uskalla tehdä mitään mikä heidän mielestään voi pienissä kantimissa olevaa miehisyyttään uhata. Eli miehistä joille olisi kauhistus jos oma poika ei kävisi armeijaa ja olisi homo ja tytär ihastuisi ulkomaalaiseen. Miehistä jotka eivät ymmärrä että mieskin saa olla oma itsensä ilman rooleja. Aivan kuten nainenkin on "oikea" nainen vaikka ei tykkääkään kokata tai leipoa, halua lapsia tai omista pitkiä hiuksia ja käytä hameita. Miehekästä on uskaltaa olla rehellisesti mies, ilman rooleja.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:14"]

Haluan nimenomaan miehen joka ei opettele sotimaan. Siinä sitä on asennetta!! 

[/quote]

Ootko nyt ihan tosissasi. Toimiiko se asenne silloinkin kun sinun ja lasten kimppuun käydään ja pitkätukkasi juoksee karkuun?! Sen se nimittäin tulee tekemään. Valitettavsti on kokemusta näistä sivareista työpaikan kautta. Minä,minä minä ihmisiä kaikki tyynni. Kaikki hyvin kun saa heviä kuunnella.

Kyllä mä varmaankin voisin, ainakin sellaisessa tilanteessa jos mies ei olisi terveydellisistä syistä kyennyt inttiä käymään. Olen itse naisena käynyt armeijan ja olisihan se toisaalta kiva jos mies ymmärtäisi mistä puhun jos alan jotain inttiaikoja muistelemaan. Tästä syystä jos olisi tilanne, jossa pitäisi valita muuten ominaisuuksiltaan yhtä hyvistä miehistä joista toinen on käynyt armeijan ja toinen ei, päätyisin hyvin luultavasti siihen joka sen on käynyt.

Sanonpahan vaan, että kyllä rakas isoisä kääntyisi haudassaan jos meidän suvun miehistä joku jättäisi armeijan käymättä.
Sairauden/ vamman takia väliin jättämisen ymmärrän silloin kun on kyse todellisesta haitasta eikä mistään "keksitystä" viasta.
Naiset kantavat lapset ja miehet käyvät armeijan.
Oma mieheni on käynyt armeijan ja kävinpä sen myös itse, ikinä en sitä kokemusta vaihtaisi pois.
Parempaa isää ja aviomiestä en itselleni voisi toivoa!
Korkeasti koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä, jakaa kotityöt ja lastenhoidon kanssani (itsekkin käyn töissä) ja osaa jopa tehdä aivan älyttömän hyvää ruokaa :)
Siinä on monet ystävättäret saaneet ihmetellä kun mieheni pesee pyykkiä ja laittaa tiskejä siinä missä minäkin ja aina kun ukko petaa pedit niin tuo muistaa muistutella kuinka tämänkin taidon sieltä intistä oppi, heh :D
Vastaavasti minä ihan yhtälailla voin vaikka autoon vaihtaa renkaita tai lähteä metsätöihin mootorisaha vinkuen.
Sitävastoin saan aina kyläillessämme mieheni veljen luona kuulla tämän vaimolta siitä kuinka ei ukko tee kotona yhtään mitään, työnteko ei maistu (hyppää työpaikasta toiseen ja lopettaa kun ei enään huvita), lapsia ei hoida ja ajokorttikin on taas hyllyllä kun ei vain voinut nätisti poliisisedältä ottaa sakkoa vastaan vaan oli pakko ruveta räyhäämään..
Hänpäs ei armeijaa käynyt.. tai noh, lähtihän se sinne mutta tuli maitojunalla takaisin parin viikon kuluttua ja keksi tekosyitä joidenka siivillä sitten liiteli kunnes sai usean lykkäyksen jälkeen vapautuksen.
En nyt väitä, ettäkö kaikki armeijan väliin jättäneet miehet olisivat jotenkin huonompia mutta itse arvostan sitä, että oma mieheni on sen aikoinaan käynyt :)
Jotkut juovat kahvinsa maidolla ja jotkut sokerilla, minä tahdon kahvini mustana ja mieheni armeijan käyneenä ;)

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 17:23"]

Sanonpahan vaan, että kyllä rakas isoisä kääntyisi haudassaan jos meidän suvun miehistä joku jättäisi armeijan käymättä.
Sairauden/ vamman takia väliin jättämisen ymmärrän silloin kun on kyse todellisesta haitasta eikä mistään "keksitystä" viasta.
Naiset kantavat lapset ja miehet käyvät armeijan.
Oma mieheni on käynyt armeijan ja kävinpä sen myös itse, ikinä en sitä kokemusta vaihtaisi pois.
Parempaa isää ja aviomiestä en itselleni voisi toivoa!
Korkeasti koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä, jakaa kotityöt ja lastenhoidon kanssani (itsekkin käyn töissä) ja osaa jopa tehdä aivan älyttömän hyvää ruokaa :)
Siinä on monet ystävättäret saaneet ihmetellä kun mieheni pesee pyykkiä ja laittaa tiskejä siinä missä minäkin ja aina kun ukko petaa pedit niin tuo muistaa muistutella kuinka tämänkin taidon sieltä intistä oppi, heh :D
Vastaavasti minä ihan yhtälailla voin vaikka autoon vaihtaa renkaita tai lähteä metsätöihin mootorisaha vinkuen.
Sitävastoin saan aina kyläillessämme mieheni veljen luona kuulla tämän vaimolta siitä kuinka ei ukko tee kotona yhtään mitään, työnteko ei maistu (hyppää työpaikasta toiseen ja lopettaa kun ei enään huvita), lapsia ei hoida ja ajokorttikin on taas hyllyllä kun ei vain voinut nätisti poliisisedältä ottaa sakkoa vastaan vaan oli pakko ruveta räyhäämään..
Hänpäs ei armeijaa käynyt.. tai noh, lähtihän se sinne mutta tuli maitojunalla takaisin parin viikon kuluttua ja keksi tekosyitä joidenka siivillä sitten liiteli kunnes sai usean lykkäyksen jälkeen vapautuksen.
En nyt väitä, ettäkö kaikki armeijan väliin jättäneet miehet olisivat jotenkin huonompia mutta itse arvostan sitä, että oma mieheni on sen aikoinaan käynyt :)
Jotkut juovat kahvinsa maidolla ja jotkut sokerilla, minä tahdon kahvini mustana ja mieheni armeijan käyneenä ;)

[/quote]

Hyvin sanottu. Kyllä se jotain pinnasta kertoo jos ei armeijaa saa käytyä läpi, joka tänä päivänä on lasten leikkiä verrattuna vaikka 80-luvun inttiin. Itse olin kahdesti 6vk kiinni leirien takia, jotka polttivat lomat.

Mieheni kävi armeijan 26 vuotiaana ja vertaispaine siellä pakotti hänet homoseksuaalisiin kokeiluihin. Olisin muuten jättänyt hänet mutta on 2 lasta.eli miesten miehiä ne siellä niistä tekevät.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:54"]

Siis onhan se fakta, että jos on armeijan muista kuin terveydellisistä luistanut, niin kertoo se pojan selkäranhgattomuudesta. Jos omat aatteet ovat niin vahvat, että on vastaan niin sen vielä jotenkin pystyn ymmärtämään. Intissä oppii paljon hyödyllisiä taitoja nyky-ajan "uusavuton" kansakin ja saa paljon uusia, rikastuttavia kokemuksia. Sosiaaliset taidot, sekä mahdollisesti myös johtajakäyttäyminen kehittyy. Riippuen hakeutuuko johtajakoulutukseen. Sitä paitsi intissä syntyy myös paljon uusia kaverisuhteita. En toki lähde väittämään ettei isäksi soveltuisi jos on armeijasta luistanut. Muistakaa että on nuoren oma päätös miten asepalveluksen suorittaa. Itse kehottaisin ottamaan sen avoimesti opettavaisena ja hyödyllisenä kokemuksena. Ja armeijamme suorituskyky puolustaa maatamme, on oikeasti paljon parempi mitä täällä parissa kommentissa on pyritty tuomaan esille. Itse olen jonkin aikaa ollut töissä puolustusvoimilla, ja sittemmin lentäjäksi lukenut. Mainitsen tämän vain siksi ettette luule olevani täysin tietämätön, tai leimaa minua.

[/quote]

Suomen puolustuskyky on täysin naurettava. Käytännössä olematon. Koko puolustusajatelu elää menneessä maailmassa. 

Jo se että luotamme reserviläisarmeijaan tarkoittaa että sillä ei ole mitään merkitystä. Suomi ei ehdi edes kutsua sotilaita armeijaan kun sota on ohi. Alta yhdessä päivässä Venäjä kontroloi ilmatilaa täydellisesti. Kaikki meriyhteydet on katkaistu. Seuraavan päivän aikana kaikki sähkövoimalat ja vesilaitokset on tuhottu ja myös armeijan keskukset. Samalla rajan yli tulee täysin ylivoimaisesti aseistettu ja määrällisesti ylivoimainen armeija. Se tulee suoraan pääkaupunkiin. Joten Suomen koko maan puolustus on järjetöntä. 

Tälläisiä pommeja kun rupeaa tippumaan asutuskeskuksiin satoja niin sota loppuu hyvin pian: 

Jeps, jeps. Samoin rikoksiakin tulee olemaan jatkuvasti. Turha pitää poliisia. Pelkkää rahan haaskausta.

Kyllästynyt kuuntelemaan.

Ystävä- ja tuttavapiireissäni on hyvin monenlaista sakkia. On AUK:in ja RUK:in käyneitä, intin movettaneita ja siviilipalveluksen suorittaneita. Jokainen heistä on suorittanut tämän kansalaisvelvollisuuden omalla tyylillänsä.

Armeija ei ollut ikinä minulle mikään huono vaihtoehto. Olen aina tykännyt "pyssyleikeistä", harrastin ampumaurheilua ja muutenkin luonteeltani olen ”eräjorma”, joten luonnossa liikkuminen ei ole ollut minulle ongelma. Kutsunnoissa asetin koulutukseni kuitenkin armeijan edelle. Toisin sanoen menin siviilipalvelukseen sen takia, että pystyin keskittymään paremmin työn ohessa lukemaan pääsykokeisiin, kuin mitä olisin voinut armeijassa. Tämän valinnan tein silloisella harkintakyvylläni ja siinä se. En antanut armeijalle sen isompaa roolia elämässäni.

Siviilipalveluksen aikana tapasin paljon kunnollisia, mukavia ja fiksuja nuoria tyyppejä. Palveluspaikaksi hommasin itselleni keskussairaalan, jossa toimin pääasiassa kuntouttajana neurologian osastolla aivoverenvuoto- ja aivoinfarktipotilaille. Tapasin siellä ollessani paljon HYVIN erilaisen taustan omaavia ihmisiä: nuoria, keski-ikäisiä, vanhuksia, ulkomaalaisia ja suomalaisia. Osan kanssa tulin hyvinkin läheisiksi. Keskustelimme kaikista mahdollisista elämänasioista: perhesuhteista, elämäntilanteista, työasioista, eettisistä kysymyksistä ja tietenkin myös omasta siviilipalveluksestani.

Monet avustamistani miespuolisista henkilöistä olivat armeijan käyneitä, osa hyvinkin korkean arvon omaavia henkilöitä. Heidän kanssaan minä siellä päivittäin työskentelin vuoden ajan. Palkitsevinta työssäni oli nähdä kuinka se sama henkilö, joka tuli osastolle joitakin viikkoja/kuukausia sitten puoliksi halvaantuneena, kykenemättömänä puhumaan, lähtee osastolta itse kävellen kepin kanssa ja kiitellen kaikesta avusta. Kaikki ihmiset, joita avustin tuon vuoden aikana, arvostivat työtäni/siviilipalvelustani. Moni sanoi, että olin heille se henkilö, jota oli helppo lähestyä ja keneltä sai voimaa yrittää aina uudestaan, vaikka kuntoutuminen tuntui välillä mahdottomalta.

Olin ainut henkilö meidän kutsuntaerästä, joka haki suoraan siviilipalvelukseen. Monet kaverini ja erityisesti jotkut naispuoliset henkilöt pilkkasivat valintaani, monesti mietin vaihtamista armeijaan, sillä suoraan sanoen vitutti kuunnella jatkuvaa halveksuntaa tuollaisen asian takia. Palvelusvuoden jälkeen saldo oli kuitenkin huvittava: monet siitä kutsuntaerästä jossa olin, oli vaihtanut siviilipalvelukseen sen takia, että intti ei ollutkaan kiva paikka (samaiset kaverit, jotka olivat naureskelleet valinnalleni). Vielä suurempi joukko kertoi inttitarinoita kuinka paljon he olivat pelanneet jotain peliä tai kuinka monesti olivat olleet ryyppäämässä jossain.

Valintani ei ollut turha: pääsin haluamaani yliopistoon opiskelemaan haluamaani alaa ja valmistun ensi keväänä ammattiini. Ja kyllä, minulla on tiedossa jo työtä niin paljon kuin sitä haluan. Ja ei, en ole homo, vaikka niitäkin siviilipalveluksessa kyllä näkyi. Hyvällä omallatunnolla voin todeta, että minussa on monta kertaa enemmän miestä, kuin monissa intin käyneissä tyypeissä. Tämän sanon ilman yhtään väheksymättä armeijan suorittaneita. Intissä ei ole mitään huonoa mielestäni, se tekee monille hyvää. Etenkin sellaisilla, jotka eivät ole tottuneet vastaamaan omista asioista vielä.

Jos jaksoit lukea tänne asti, hienoa! Asiani ydin on se, että intin käymisessä on suuria eroja, esimerkiksi toiset tekevät siellä kaikkensa ja seurauksena saavat elinikäisen rasitusastman. Toiset taas movettavat/pelleilevät koko palvelusaikansa. Ja kyllä, armeijassa pitääkin olla huumoria, ei se niin vakavaa ole ja monilta olen jälkeenpäin kuullut kuinka pirun hauskaa siellä oli. Kirjoituksellani halusin vain muistuttaa teitä hyvät ihmiset: tämä kansalaisvelvollisuus EI ole asia, jolla määritetään minkälainen joku ihminen on. Jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseen, mutta toisten halveksuminen yleisesti tällaisen asian perusteella on mielestäni alkeellista. Se, joka tällaista tekee on todennäköisesti kapeakatseinen ihminen muillakin elämän osa-alueilla. :)

Entä jos ei ole käynyt kumpaakaan?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 18:33"]

 Se, joka tällaista tekee on todennäköisesti kapeakatseinen ihminen muillakin elämän osa-alueilla. :)

[/quote]

'Kapeakatseisuus' luo tarkan kuvan. Ei minulla ole henkilökohtaisesti mitään sitä vastaan jos jollain muulla on niin alhainen itsetunto että huolii jonkun vässykän tai pasifistin, mutta itse en voisi kuvitella alentuvani noin. Kyllä minun mieheni täytyy olla vähintään minun itseni arvoinen.

En viitannut nyt siihen, että mikä sinun mielipiteesi asiasta on. Tarkoitin enemmänkin yleistä halveksuntaa. Se on hyvä, jos määrittää ihmisen arvoa tuollaisen perusteella. Jokainen tyylillään :)