Vauva vuodelle 2014 :)

Nimistä sen verran, että olen kyllä miettinyt ja ehkä jopa keksinytkin nimen tytölle. Joskus aikoja sitten jo tuli tämä mieleen ja mieskin sopeutuu siihen. Tyttöjen nimiä on niin paljon helpompi miettiä. Toista nimeä ei olla sen kummemin ajateltu. Olisi kiva käyttää jotain sukulaisen toista nimeä, mutta jos se ei mielestäni sovi ollenkaan etunimen kanssa saatan heittää sitten jonkun muun nimen. En ole hirmusti kysellyt mitä nimiä suvussa liikkuu enkä mielelläni antaisi samoja nimiä joita jo esim. veljeni on antanut juuri syntyneilleen pienokaisille. Meillä ehkä samoilla linjoilla, että mieheni saa antaa pojalle nimen minun hyväksynnällä tietysti. Toisaalta tiedän, että mieheni ei tule keksimään mitään järkeviä nimiä, joten eiköhän se sitten yhdessä päätetä. Mm. Puuma-Liisaasta on ollut puhetta mieheni puolesta :D Mieheni on sorttia joka vääntää kaikesta vitsiä, eikä ota juttuja tosissaan. Se on usein niiin rasittavaa! 

Elliriini kannattaa ehkä vielä varmistaa mieheltäsi mitä mieltä hän oikeasti on. Tiedän, että se on varmasti pelottavaa kun riskinä voi olla että hän sanoo että oikeasti hän ei olisikaan vielä valmis. En tiedä miten te riitelette, mutta eipä ole kiva jos riidan lomassa tulee että sinä sen lapsen halusit en minä yms. Tai hoida sinä se kun halusitkin. Tietysti miehesi ei välttämättä ole tälläinen. Ei minun ainakaan :D minä ehkä voisin sanoa suutuspäissäni noin :/ ja meillä se tilanne ehkä osittain on niin. Mieheni siis haluaa tätä lasta enemmän kuin minä tai ainakin hän on halunnut pidempään kuin minä. Vieläkin mietin välillä, että onko tämä ihan hullua jo nyt lisääntyä kun voisi vielä viettää laatuaikaa kahdestaan. Toivottavasti mies lasta kuitenkin haluaa ja eiköhän hän helly kun saa taas uuden pikku nyytin sylkkyyn. Voithan tietysti miettiä näitä syitä ja kysellä miksi ei toista lasta olisi hyvä nyt saada. Ehkä hän stressaa raha-asioita, koska kaatuuhan vastuu teidän elättämisestä hänelle.

Mieheni tekee työkseen 8-16 sijoittuvaa työtä :) olen siis todella hyvässä asemassa. Luulen myös, että avain meidän hyvään parisuhteeseen on siinä, että teemme samaa työaikaa. Edellisten poikaystävien kanssa olemme tehneet ympärivuorokautisia töitä ja se alkoi jo hiertää kun ei koskaan oltu yhtäaikaa kotona. Olen niin onnellinen nykysestä miehestäni :) pieniä juttuja, mutta musta on ihanaa kun hän tulee nukkumaan kanssani samaan aikaan eikä rieku vaikka tietokoneelle puoleen yöhön. Menen siis usein jo ennen kymmentä nukkumaan. Samoin hän herää ajoissa. Pieniä, mutta ihania juttuja.

Gynekologeista sen verran, että itsehän kävin joku aika sitten ja kuvittelin, että se meni hyvin. No papaa en ottanut kun lääkäri sanoi, että pääsen ilmaiseen papaan tänä vuonna kunnalle. No otin asiasta selvää ja Espoolla alkaa ilmaiset seulonnat vasta 30v. joten nyt pitäs sitten papaan päästä. Soitin terkkarille ja yrittää saada lähetteen papaan, mutta pahoin pelkään etten saa. Alkuviikosta selviää. En viitsisi taas yksityiselle mennä ja maksaa siitä käynnistä. Minulla on vakuutus, mutta en tiedä monta gyneä vuodessa siihen menee. Samoin ei ultrattu munasarjoja kun en siis tajunnut pyytää. Eikä kyllä lääkäri edes tarjonnut. Nyt kyllä vähän ärsyttää. Onneksi sentään sain rahat vakuutuksesta! 

Menhir voi sulla vielä vauvakuumeilua kestää hurjan pitkään. Toivottavasti sitten nappaisi nopsaan kun aloitat niin ei enää tartteisi odotella sen jälkeen :) Mun täytyy kyllä myöntää, että itse en uskaltaisi lentokoneeseen mennä missään vaiheessa raskautta ellei olisi pakko. En tiiä, oon vaan super vainoharhainen :)

Noniin siitä päästäänkin sitten anoppiin. Anoppi oli yökylässä viime yönä. Täällä vaan kiehun raivosta. En tiiä. Oon vaan niin ärsyyntynyt koko naisesta. Hänen mielestään naisella kuuluu olla vanhanaikaiset roolit. Kuten kokkailla ja pitää mies tyytyväisenä. Hoitaa koti, lapset ja kaikki yksin ilman, että miehelle koituu mitään haittaa. No aamulla sitten olin valmistautunut siihen, että en tee aamupalaa heille ihan vaan siitä syystä että hänen mielestä pitäisi. Mieheni nosti pöydälle leivän ja juustot sekä muut tarvikkeet paketeissaan. Anoppi tokaisi siihen sitten, että tässäkö meidän aamupala on vai? Hän siis odotti hotelli aamupalaa, jossa pekonia ja munia on tarjolla. Tätä hän aina odottaa. Minä istuin tän ajan sohvalla neulomassa ihan hiljaa. Hänhän siis itse tekee sellaisen aamupalan kun me olemme siellä kylässä. En sitä ole pyytänyt enkä myöskään tykkää syödä sitä kun tulee vaivaantunut olo. Kyllä mielelläni tekisin aamupalaa hänelle mutta juuri sen takia kun hän sitä pitää itsestäänselvyytenä, en sitä halua tehdä. Onko tässä mitään järkeä :) 

Katjaa täällä kanssa hieman kipeillään vaikka ei niin pahasti kun siellä. Koita parannella sisällä ittees vaikka ulkona (ainakin meillä) onkin noin ihana ilma :)

ja p.s. meitsinkin kyllä tunnistaa näistä kirjotteluista :/ se vähän huolestuttaa kun tommosta anoppi juttuakin kirjotan... toivottavasti ei tutut oo skarppeina.

Hummingbird: Miehesi kuulostaa ihan samanlaiselta kuin minun mieheni :D Minun miehenikin vitsailee joka asiasta, ja just kun noita nimiasioita ollaan joskus pohdittu niin heittää kanssa jotain ihan yhtä älytöntä kuin tuo sinun miehesi tarjoama Puuma-Liisa :D haha. Suunnilleen jotain Yrjö-Eetvarttia on täälläkin tarjottu :D 

No voi harmi että sulla oli tommonen gynekäynti, eikä sitä papaakaan otettu :/ Höh. Mullekkin gyne sanoi että joukkoseulontaan pääsen automaattisesti ensi vuonna kun täytän 30, mutta halusin silti itse että papa otetaan nyt samalla, kun kerran siinä paikan päällä olin. Sain siis valita että otetaanko nyt samalla, huolimatta siitä että ensi vuonna pääsen joka tapauksessa, vai odotanko tuota joukkokutsua. Ja mulla tosiaan yksityisellä se ultraaminen kyllä kuului siihen tarkastuskäyntiin, ei edes kysynyt että haluanko vaan se kuului siihen automaattisesti.. Kuulostaa siksi oudolta tuo sun käynti, ettei edes kysytty tosta ultraamisesta :O  Ehkä se ei sitten joka paikassa kuulu pakettiin.. Munasarjat ja kohtu mulla näytti olevan ihan kunnossa, ei mitään ihmeellistä. Papan tuloksia odotan ensi viikolla postissa saapuvaksi. 

Toivotaan että pääset tosiaan sinne papaan, etköhän sä pääse! :) Olishan se jotenkin tosi hölmöä jos jotuisit nyt odottamaan joukkoseulontaan asti..pöh!

Tänne ei mitään ihmeellistä muuta, ensimmäisiä luomumenkkoja odotellessa.. Joten toivottelen täten kaikille oikein hyvää viikonlopun jatkoa! :)

Oho, kyselin nimistä mutta en kertonut itse mitään että miten meillä :) Periaatteessahan meillä on päätetty ensimmäiset nimet sekä tytölle että pojalle. Pitkään miehellä oli tapana heitellä ilmoille noita huumorinimiä, kunnes sitten joskus sattui jossain mielenhäiriössä kysyyn, että mistä mä tykkäisin. Kerroin että pojalle Kaarlesta/Kaarlosta ja tytölle Matildasta. Mies meni ihan hiljaseks ja hetken kuluttua sanoi että Kaarle on heillä suvussa nimenä, hänen toisen isoisänsä nimi (ei ole ikinä tavannut). Matildaan suhtautui vähän silleen no ei nyt ihan ehkä lemppari. Tästä keskustelusta meni varmaan puoli vuotta ennen kuin asia nousi uudestaan esille. Kysyin että mitkäs ne meidän lasten nimet sitten olisi, ja sanoi heti että no Kaarle ja Matilda. Oli miettinyt näille lempinimetkin eli siis oikeasti pohtinut asiaa!!!

Eli periaatteessa meillä ensimmäiset nimet olisi ihan valittu sillä perusteella että ovat kivat, mutta tosiaan tohon pojan nimeen sukutaustaa. Mies haluaisi myös toiseksi nimeksi heillä suvussa kulkevan, harvinaisen nimen. Tytön nimeen haluaisin ehkä edesmenneen isoäitini nimen, ja varmaan kolme nimeä tulee koska sukunimi NIIN  yleinen että yritetään välttää täysnimikaimoja sillä kolmella etunimellä...

Oon viettänyt lauantai-iltaa netflixin ja kutomisten parissa, lasten neuletakkiin tuli just osat valmiiksi... :D Väreinä harma ja pinkki, mutta en siis erityisesti haaveile tyttölapsesta vaikka tytönvaatteesta alotinkin. Olin nimittäin tän lastenvaatteiden kutomisen kanssa ovela ja aloittaessani väitin miehelle että mä teen näitä vaan siksi että saan jämälangat käytettyä (ja sopivia lankoja oli vaan noina väreinä)! Seuraavaksi puikoille taitaa mennä kyllä jotain ihan tarkoitusta varten ostetuilla langoilla ja sukupuolineutraaleilla väreillä. Suosittelen kyllä tätä vauvanvaatteiden kutomista jos kutominen yhtään innostaa: jotenkin tuntuu että se tuleva lapsi on lähempänä kun kutoo sinne lankojen lomaan lämpimiä ajatuksia... Plus että noita pieniä vaatteita on ihana tehdä kun valmista tulee niin nopeasti. Kunhan joku kokoaisi vaatteet ja päättelisi langatkin...

Heipsan!

En ookaan pitkään pitkään aikaan mitään kirjotellut, mutta lukemassa käynyt kyllä. Katsotaampa muistanko mistä kaikesta täällä on keskusteltu. ;)

Onnea kaikille yrityksen alottaneille ja toivottavasti pian tärppää! Meillä lopetettiin pillerit vähän aika sitten. Sanoin miehelle, että on hänestä kiinni, koska lopetetaan eikä siihen sitten kauaa mennytkään. :) Meillä kyllä vielä kuulostellaan mitenkä mun kroppa lähtee toimimaan eikä varsinaista yritystä siis olla vielä alotettu. Pillereiden syöntiä on kuitenkin takana 9vuotta ja viimeksi luomumenkat ollut 15 vuotiaana ja silloinkin äärimmäisen epäsäännölliset. Mutta jospa se kroppa olis muuttunut niistä ajoista. 

Aavistelin ovista muutama päivä sitten (oireet olis viitanneet siihen), mutta voi olla, että se on vaan lopettamisen jälkeistä oireilua. Ja sen mukaan kierto olis todella lyhyt.. Mahassa on kuitenkin nippaillu lähes päivittäin. Nyt on menossa kp16. 

Nimiä oon miettinyt mielessä jonkin verran, mutta yhdessä ei asiasta olla puhuttu. Mies kun vaatii selkeesti vielä totuttelua ajatukseen, että mitä tässä on tapahtumassa niin en halua liikaa asioista vielä puhua vaan antaa hänen mietiskellä itsekseen omia ajatuksiaan. :) Tytön nimi on huomattavasti helpompi keksiä kuin pojan.

Alkoholin käytöstä oli myös keskustelua. Meillä se on aika vähäistä kummallakin. Mä käyn ehkä enemmän viihteellä kun mies, mutta en itsekään kovin usein. Tupakkaa oon polttanut aikas monta vuotta. Vuosi sitten maaliskuussa lopetin, koska ajattelin, että haluan jo valmistautua tulevaan vauvaan sillä, että lopetan oman kropan myrkyttämisen.

Työnteosta. Mä teen vuorotyötä kaupan alalla ja mies on yrittäjä. Meillä siis aika ristiin menevät aikataulut ja paljon ollaan pois kotoa. Mutta toiminu meillä tosi hyvin ja toivon mukaan toimii sittenkin kun vauva joskus saapuu.

Asuntoasiaakin oli tuolla esillä. Meillä on itseasiassa suuremman asunnon etsintä käynnissä. Oltais muutettu isompaan jokatapauksessa ja nyt vielä suuremmalla syyllä kun vauvakin on toiveissa. Tällä hetkellä asutaan kerrostalo kaksiossa ja suunnitelmissa olisi muutta rivitalo kolmioon. Asunnon metsästys on mukavasti vienyt välillä ajatukset pois kuumeilusta. Tuntuu, että tämä kuume ottaa välillä niin vallan, että tekee hyvää kun mielessä on muutakin. :)

Hummingbird; meidän kunnassa voi ainakin itse tilata labraan ajan papan ottoon. Toki sekin maksaa, mutta olisko joku pari-kolmekymppiä. Vastauksia oon sitten soitellu omalääkäriltä kun tullut postitse kotiin.

Tällä hetkellä kuume on kova ja lapsen kaipuu suuri. Mutta samalla on ruvennut hieman pelottamaan. Varsinkin nyt kun pillerit jäi pois. Jotenkin mieleen tulee väkisin ajatuksia, että onko tämä nyt oikea aika, onko talous tarpeeksi hyvä, pitäisikö vielä lähteä opiskelemaan ja lykätä lapsen teko tulevaisuuteen jne.
Pääasiassa ajatukset on positiivisia ja uskon, että aina löytyy joku syy miksi lykätä yrityksen aloittamista ja siinä käy äkkiä niin, että vuodet vaan vierii ohitse. Ja varmaan ihan normaaliakin, että rupee jännittämään ensikertalaisena kun asia alkaa konkretisoitumaan. :) Onko muilla ehkäisyn lopettaneilla herännyt pelkoja? 
Toki myös vähän jännittää mitenkä kroppa lähtee toimimaan. Kumpa ei menis kauheen kauaa, sillä odottaminen on tuskaa. En oo koskaan odottanut menkkoja saapuvaksi näin paljon! 

Tulipahan tekstiä kerrakseen. Yritän käydä aktiivisemmin kirjottelemassa niin ei tule joka kerta tällasta romaania. ;) Niin ja ihanaa kun tällainen paikka on, kaikki on niin samassa tilanteessa ja tosiaan ainut paikka missä asiasta voi puhua, kun en vielä ole kellekään uskaltanut kertoa! ;) Hyvää sunnuntaipäivää!

Hei,

Onkohan täällä tilaa vielä yhdelle haaveilijalle? Olen vuosimallia 89 ja opiskelut loppusuoralla ammattikorkeassa. Alunperin juteltiin miehen kanssa josko vasta ensi keväänä oltaisiin lopetettu ehkäisy, mutta jotenkin tässä muutaman kuukauden kuluessa vauvakuumeni on saanut sellaiset mittasuhteet että huh. Eilen mies sitten sanoi, et antaa mennä vaan. Ei oo kuulemma koskaan täydellinen ajankohta, vaikka kuinka suunnittelisi.

Joten päätimme sitten, että kesäkuussa loppuu ehkäisyn käyttö, mikä tällä hetkellä hykeryttää minua suunnattomasti. Tietysti jännittää ja pelottaa näin suuri elämänmuutos, mutta olen aina halunnut ainakin ensimmäisen lapsen melko nuorena. Lisäksi tämän hetkinen tilanne työmarkkinoilla omalla alallani on sen verran kehno, että ajankohta lapsen saamiseen olisi hyvä, varsinkin kun miehellä on vakityö ja melko hyvä palkka. Eiköhän tässä pärjätä.

En ole ennen ollut keskustelupalstoilla, mutta jotenkin samaistuin juuri tähän keskusteluun erittäin paljon. Olen seurannut keskustelua jo yli kuukauden päivät. Lisäksi emme ole miehen kanssa puhuneet kenellekään suunnitelmistamme, minkä vuoksi olen kaivannut ihmisiä, joiden kanssa keskustella vauvahaaveista ja siihen liittyvistä asioista.  On todella ihana seurata, että on muitakin samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Itse taidan olla ensimmäinen ystäväpiiristäni, joka suunnittelee perheen perustamista.

Moikka pitkästä aikaa! olin reissussa joten en ole sen takia taas viikkoon kirjoitellut.. ja täälllä onkin ollut puhetta vaikka mistä! =)

vastailen niihin joihinkin kysymyksiin ja juttuihin joista täällä on puhuttu..

Tirlittantaa ONNEA <3!!!!

Kierukan poisto meni öööh... kivuliaasti!! meinas saaha lekuri potkun otsaansa! Mutta onneks hän oli nuori naislääkäri ja ymmärsi että sattuu ja lohdutti että "voin kertoo et sä oot tuossa jonkin ajan päästä vielä kipeempi!!" ;D ja paikatkin oli kulma sen näköiset että olis hyvät edellytykset tulla nopeestikkin raskaaksi.. :)

Synnytyksessä mä haluan mahdollisimman hyvän kivun lievityksen, tietty mahdollisimman pitkään yritän ihan jäillä, lämmöllä ja liikunnalla, mut heti kun mahdollista epiduraalit selkään....

Alkoholin käytöstä sen verran että helpoti menee nyt jo monta kuukautta ilman alkoo nii kyllä se raskaus ja imetys aikakin menee varmasti helposti.. ja jos oikeen siiderin/oluen tuskat iskee niin onhan sitä alkoholitonta myös olemassa.. entisen ammatin puolesta niihinkin on tullut tutustuttua sen verran että kyllä nekin ihan juotavia on :) ja mieskään ei juo todellakaan paljoa, pari kaljaa kuukaudessa niin juokoot vaan..

Miehen harrastuksista ja muista riennoista on myös täällä juteltu.. tietysti saa ja pitääkin harrastaa kunhan ei ole koko ajan jossain menossa.. :)

ja hän on luvannut että heti kun vauva on sen ikäinen että pärjää ilman ruokapuuta edes tunnin ( suomeks= minä raskin jättää vauvan silmistäni edes tunniks) mies "ajaa" mut pois kotoa vähäksi aikaa että saan myös olla ihan rauhassa vähän aikaa...

Vissiin pinnasängyn paikasta on myös puhuttu.. Se tulee mun puolelle sängyn viereen ja toinen laita lasketaan niin alas että saan nostettua vauvan helposti viereeni yöllä kun pitää imettää ja takas sen jälkeen.. En missään nimessä uskaltais nukkua ainakaan yöllä vauvan kanssa samassa sängyssä.. mä pyörin niin paljon unissani että pelottaa jo ajatuskin siitä että vauva saattais tukehtua siihen ihan viereen..

Meille siis tulee näillä näkymin sama pinnasänky missä minä olen itse nukkunut sillon joskus monta vuotta sitten :')

Töistä vielä sen verran että mies on tällä hetkellä vakityössä, pääsääntöisesti pelkkää yövuoroa tekee täällä hetkellä ja hän opiskelee uutta ammattia ja yrittäjäksi vielä jonain päivänä aikoo rueta...

minä teen lähihoitajan töitä keikkalaisena, eli niin paljon kun opinnot ja kroppa antaa periks.. kesällä teen sitten varmaan tupla vuoroja, etenkin jos ei ole plussia tikkuun ruennut ilmestymään...

Hei te jotka asutte pk-seudulla tai olette siellä päin kannattaa käydä HEUREKAssa tutustumassa ihmisen biologiaan! siellä on ihan mielettömän hieno näyttely kaikesta ihmiseen liittyvästä... käytiin siellä viikonloppuna jo oli muuten mielenkiintoista!

Hyvää alku viikkoa kaikille!

Tervetuloa Mammuttii

Meillä on ainakin tarkoitus mennä käymään Heurekassa. Oon vaan yrittäny säästellä sitä, että sitten kun ei ole tekemistä niin voi mennä sinne. Odotan sitä kyllä innolla.

Meillä keskusteltiin viikonloppuna hieman enemmän noista nimistä. Mieheni alkoi googlaamaan niitä melkein omatoimisesti. Tyttöjen nimiä olisi Alisa ja Lilja. Poikien nimiä tuli iso pino, mutta ei oikein mikään tunnu omalta. Kuten Paavo, Aleksi, Taavi, Leevi, Santeri, aatu, aapo. Eniten molemmat tykätään tosta Paavosta, mutta muistan kun ekan kerran kuulin pienen vauvan jonka nimi oli Paavo, se tuntui kamalalta. En tiedä viitsinkö siis semmoista nimeä antaa mikä ensin on herättänyt kamalia tunteita. Jokaisellahan on niin paljon tuttuja ja esim. en koskaan voisi antaa kenenkään exäni nimeä lapselleni. Nämä tutut siis pienentää listaa huomattavasti. Mutta mitä teille tulee mieleen nimestä Taavi? eikö tulekin tiivi taavi :D se ei oo hyvä juttu. Rakastan myös nimeä Eemeli, mutta se on jo käytössä. Mutta ihan kiva kun sai ton ukonkin tosissaan miettimään nimiä.

Mullakin samankaltaisia pelkoja lapsen saamiseen kun teillä muillakin. Mutta kaipa se on vaan ihan hyvä että pelkää vähän niin ei tuu tehtyä lasta ihan hetken mielijohteesta :) lapsi on kuitenkin teijän vastuulla, että minkälainen siitä kasvaa. Tuntuu vaan että siinäkin voi mokata niin monella tavalla :/ Usein oon miettinyt kun olen surkea pitämään lemmikeistä huolta. Meillä on kaksi gerbiiliä ja mieheni hoitaa ne lähestulkoon yksin. Mitä jos kyllästyn äitinä olemiseen ja ei jaksa enää. Sitten on vaan vähän pakko. Mutta onhan lapsen oltava aivan eriasia kuin lemmikki. Eli kyllä mä varmasti lapsesta pidän parempaa huolta. Onneksi mulla on mun mies joka huolehtii sitten lemmikit :) sen takia sii koiraa ei vielä ole kun en usko että saisin hoidettua sitä. Tää kuulosti kyllä nyt kauheelta :D 

Eilen oli aikas hirveä päivä vauvakuumeilun kannalta. Masensi oikein kunnolla taas ja tuska oli kauhea. En vain halunnut olla raskaana vaan että mulla olisi jo lapsia. En voi sille mitään, mutta joskus tunnen itseni niin huonoksi kun en ole jo äiti. Onko muilla mitään vastaavaa? Esim. Muiden äitien seurassa erityisesti jos olen ainut nainen joka ei ole äiti. Oon alkanut välttelemään tuttuja jolla on pieniä lapsia kun tunnen itseni niin huonoksi naiseksi. Mitä sitten tapahtuu jos musta ei tule äitiä koskaan, sitä en tiedä. Haluisin vaan jo alottaa että tietää pystyykö sitä edes tulemaan raskaaksi. No semmoset 11vko jäljellä ja päivä kerrallaan. Päädyin muuten syömään 2 levyä putkeen kun sitä aiemmin kyselin. Lyheneepä odotus viikolla :)

Oikein stressitöntä viikon alkua kaikille kuumeilijoille!

Hei kaikille.

Onnea plussanneelle Tirlittantaalle!!

ON: täällä menossa kp 11, ainakin kaikki mennyt kuten pillerien kanssa. Nyt jännättää mitenköhän oviksen, seuraavien menkkojen kanssa.

Jännittä myös, että entä jos se tästä tärppää, entä jos ei... jne.

Teille joiden miehet ei välttämättä olisi olleet täysillä mukana.. Minun mieheni, joka ei ole lapsia ymmärtänyt ollenkaan tai miksi niitä hankitaan, kertoilee nykyään lähimmilleen, että meille saattaa tulla jälkikasvua koska vain. On ollut upea huomata tämä muutos.

Nimistä: Sukupuolesta riippumatta on miehen suvusta nimet toisiksi nimiksi. Minulla hankaluutta tuottaa se, että etunimen tulisi olla espanjankielinen, mutta niin, että on helppo suomessa.

Onko kenelläkään tulossa kaksikielistä lasta?!

Elliriini: "tytön tekemisestä".. Olen lukenut paljon poppakonsteista ja osaa kokeilen. Miehen vuoksi kokeilen, niin olemmepahan tehneet poppakonstit, hän haluaisi tytön. Syön siis siksi karpalokapseleita, magnesiumia, kalsiumia ja vaihdoin kasvissyöjäksi. Miehelle jääkin sitten mahdollisimman "ulos" laukeaminen. (pahoittelen kirjoitusta).

Itsellä mies on ravintola-alalla esimiehenä. Nyt ilmeisesti työpaikan vaihto edessä. Mutta jos sama tahti jatkuu, niin se tekee joka kk n.150-200h ylitöitä, eli paljon on töissä. Hän myös haluaa harrastaa salillakäyntiä ja kesäsihin moottoripyöräilee.

Toivon, että hän saa harrastaa mahdollisuuksien  mukaan. Olen onnekas kun on lähipiriä, joista on sitten tukea. 

Itellä ei ollut tarkoitus ovistikkuja ostaa, mutta enhän minä malttanut sitten olla ostamatta. Perustelin itselleni sen sillä, että tiedän sitten miten kroppa toimii.

Käytiin ikeassa hankkimassa korkeampi sänky, jotta sitten pääsee ylös viimesillään. Jos tässä nyt edes raskautuu.. Olihan niitä hoitopöytiä jännä katsella. 

VOI APUA!!

Onpas tänne tullu viikonlopun aikana paljo viestejä! On kyllä tosi kivaa, että meillä on tämä viestiketju, jossa voi samanhenkiset purkaa ajatuksia :)

Kannattaakohan se jäykkäkouristusrokotus ottaa vauvayrityksen aikana? Voikohan siitä olla jotain haittaa hedelmällisyydelle, tai jos tulisikin heti raskaaksi, niin myös vauvalle? Soitin juuri terveyskeskukseen, ja rokotus olisi heti huomenna aamulla! Apua, jännittää!

Asumisesta: Asutaan rivitalokolmiossa. Tämä on kyllä ihan meidän juttu! Kolmas huonekin alkaa olla jo tosi hyvin käytössä. Mietityttää, minne me laitetaan ne kaikki tavarat sitten, kun siitä tulee lastenhuone. Mutta tarvitseeko lapsi oikeasti kokonaan omaa huonetta? Ei varmaan ainakaan ihan aluksi? Vai oonko ihan huono tuleva äiti, jos ajattelen näin? :D

Lasten nimistä: Mullekin nimiasia on tosi läheinen, ja olen itsekin miettinyt nimiä pikkutytöstä asti! Olisi hienoa antaa alkuperäinen suomalainen nimi, vaikkapa Kalevalaan pohjautuva. Harmi vain, että ne itse nimet eivät kuulosta minun korvaani oikein hyviltä omalle lapselleni, esim. Jouko (Joukahainen), Väinö (Väinämöinen). Luontonimet olisivat hieno toinen vaihtoehto :) Suvussa kulkevat minun toinen nimeni ja poikaystäväni toinen nimi, joten varmaankin niitä perinteitä haluaisimme myös jatkaa.

Anna mai: Toivotaan, että aika menee nopeesti ja pian on jo kesä ja pääset jättämään ehkäisyn pois! :) Mutta muistan kyllä, miten piinallista oli odotella kuukausia ja kuukausia sitä, ettei tarvitsisi enää ottaa yhtään pilleriä. Vuosi sitten tähän aikaan ajattelin, että pakko kohta päästä aloittamaan yritys, tai muuten räjähtää pää. Ja tässä sitä ollaan, yritys alkamassa nyt viimein :) Ihania nimiä nuo Kaarle ja Matilda! Ja hauskaa, että miehesi oli jo pohtinut heille lempinimetkin :D Kivaa, että oot kutonut lastenvaatteita, oliko se neuletakki miten vaikea?

Kimallus-84: Miten kävi, jatkuiko alavatsan nipistelyt? :) Toivotaan, että sun kierto palaa pian normaaliksi! Hyvää luomumenkkojen odottelua!

Menhir: Voihan harmi, että jos aloittaisitte yrityksen syyskuussa, olisit ehkä liian ison mahan kanssa ulkomailla! Mutta on se vauvakuumeen himmaaminen tosi vaikeaa.

Katjaa: Miten voit keuhkokuumeen kanssa? Tosi hyvä teillä tuo sairaanhoitovakuutus! Tärkeä työsuhteen etu.

Elliriini: Niinpä, aika on mennyt tosi nopeasti! Sehän on vaan hyvä, niin vähenee piinaviikot vauhdilla. Mutta vaikea asia tuo, että jos mies epäröi lapsen suhteen.  Oletko kysynyt mieheltä, tekisikö hän sen vain miellyttääkseen sinua? Tai miksi hän epäröi? Luulisi, että miehesi ei ole ihan täysin lapsentekoa vastaan sisimmässään, jos kuitenkin antaa projektille luvan.

Mymy: Huippua, että olette päässeet lopettamaan pillerit! Nyt ootellaan, että ne luomumenkat sieltä tulee :) On se varmasti ihan normaalia, että rupeaa jännittämään, kun asiat alkaa konkretisoitumaan. Mutta samaa mietin itsekin, että ainahan sitä voi löytää syitä vain lykätä ja lykätä vauvantekoa. Mullaki on ehtinyt jo tulla vaikka mitä pelkoja ja ns. järkiajatuksia, että pitäiskö vielä odottaa parempaa hetkeä. Jotenkin sitä vaan tietää nyt, että nyt on se hetki.

Tervetuloa kuumeilemaan, mammuttii!

Ekpi: Mahtava kuuulla, että lääkärin mukaan on hyvät edellytykset tulla nopeestikin raskaaksi :)! Miltä nyt tuntuu kierukan poiston jälkeen?

Hummingbird: Kyllä mä ainakin uskon, että susta tulee tosi hyvä äiti. Lapsi on kuitenkin eri asia kuin lemmikki, vaikka ne lemmikit toki tärkeitä ja ihania onkin. Oon miettinyt just samoja asioita, nimittäin meilläkin oli joskus jyrsijöitä, joista olin huono pitämään huolta. Silloin mietin, että olenkohan myös huono äiti. Tulin siihen tulokseen, että oma lapsi on mulle henkeen ja vereen ainutlaatuinen prioriteetti, josta on valmis pitämään huolta, tuli mikä tahansa eteen. Vaikka lemmikit on kivoja, niitä ei vain voi verrata siihen. Ainakaa minä en voi.

Mäkin oon miettiny just tuota, että mitä jos musta ei tulekaan äitiä koskaan ja haluaisi vain aloittaa, jotta tietää, pystyykö tulemaan raskaaksi. Nyt mua hieman jopa hirvittää, että nyt on aika ottaa selvää! Aiemmin on sentään voinut haaveilla, että ehkä olenkin oikeesti tosi hedelmällinen ja tuun raskaaksi heti. Nyt on sitte vähän niinku totuuden hetket käsillä. Ehkä meidän ei auta kuin yrittää ajatella, että kyllä tämä onnistuu ja meistä tulee hyviä äitejä :)

Esperando: Huippua, että miehesi on ylpeä vauvayrityksestä! Aiotteko te siis kasvattaa lapsen kaksikieliseksi?

Mulla alko kivun saattelemana viimeinen pillerien tyhjennysvuoto. Ootellaan sitä loppuvaksi, ja sitten päästään täydellä teholla aloittamaan yritys :) Mieskin puhuu raskaaksi tulosta aina välillä, ja kiva kuulla, että hän vaikuttaa olevan innoissaan. Hän mm. kysyi toissapäivänä, minkähänlainen vauvasta tulee, jos sille soittaa heti pienenä kunnon rokkia :D Päädyttiin siihen lopputulokseen, että kaipa sille voi soittaa sellaista musiikkia, mistä se tuntuu tykkäävän...

Hei vain kaikille!

Hirmuisen pitkiä viestejä, ei tiiä osaanko vielä ihan noin laajalti vastaille, mut koetetaan.

Robinette: En tiedä, onko jäykkäkouristusrokotteesta mitään haittaa hedelmällisyydelle, mutta voithan kysyä terveyskeskuksessa. Minusta on hyvä pitää huolta rokotteesta, kun on kesäkin tulossa ja maaperän kanssa tulee enemmän touhuttua (mökkeily, puutarhanhoito yms.).

Asumisesta oli myös puhetta. Elikkä asumme tällä hetkellä isossa vuokrakaksiossa, joka on sijainniltaan ja kunnoltaan hyvä. Parveke löytyy ja todella tilava vaatehuone: säilytystilaa ei voi olla koskaan liikaa! ;). Tarkoitus olisi asua tässä vielä pari vuotta. Minusta vauva ei tarvitse omaa huonetta ensimmäiseen pariin vuoteen vaan voi hyvin nukkua vanhempien kanssa makuuhuoneessa. Vielä asumiseen lisätäkseni olemme suunnitelleet muuttavamme tulevaisuudessa Turkuun omille kotiseuduilleni. Silloin isomman omistusasunnon hankkiminen on ajankohtaisempaa.

Nimistä on aina kiva keskustella! Olen aina ollut erittäin kiinnostunut nimistä ja jo teini-ikäisestä asti olen saanut ns. nimibuumeja, jolloin olen kartoittanut sen hetken makuni mukaiset suosikkinimeni. Suomalaiset nimet ovat kyllä lähellä sydäntäni. Varsinkin nykyään olen mieltynyt vanhoihin perinteisiin nimiin. Omat suosikkinimeni tosin tällä hetkellä ovat pojilla Armas, Noel ja Lukas ja tytöillä Saimi, Aini ja Erin. Nämä voivat itseni tuntien muuttua vielä useaan kertaan.

Hummingbird: Olen samoilla linjoilla Robinetten kanssa. Lapsi on eri asia kuin lemmikki ja uskon, että lapseen kohdistuu erilainen hoivavietti kuin lemmikkeihin. Se on niin yksilöllistä, milloin hoivavietti herää ja kehen tai mihin se kohdistuu. En sitä sano, ettei voisi kokea suurta kiintymystä omaa lemmikkiään kohtaan. Itselläni on ns. "hauva vauva" eli noin 40-kiloinen labbisuros, joka on minulle todella tärkeä ja jota pidän omana silmäteränäni. Nuorena en ollut kuitenkaan kiinnostunut kotona koiranhoidosta. Vasta oman koiran hankkittuani aikuisiällä hoivaviettini koiria kohtaan on herännyt. Kaipa ihminen kasvaa koko ajan henkisesti ja hoivaviettikin voi herätä eri ihmisillä eri aikoihin ja eri asioiden suhteen. Lisäksi uskon kokevani hoivavietin olevan aivan erilaista vauvan suhteen kuin koirani.

Äidiksi tuleminen huolestuttaa minuakin. Kun kuumeiluni alkoi, en edes ollut tietoinen hedelmällisyyteen liittyvistä asioista. Olin aiemmin aina kuvitellut, että hankin lapset sitten joskus (vaikkakin haave nuorena laspen saamisesta on tykyttänyt takaraivossa jo kauan aikaa). Uskoin, että raskaaksi tuleminen käy helposti ja nopeasti. Mutta nyt kun olen tutustunut asiaan, olen huomannut, että hedelmällisyys ja siihen liittyvät mahdolliset ongelmat ovat yksilöllisiä ja eivätkä aina ikäriippuvaisia. Tietysti näistä tiedoista herää itsessä kysymys, voiko minullakin olla ongelmia lapsen saamisessa. Sitä kun tiedä ennen kuin yrittää. Siksi varmaan nyt onkin sellainen olo, että jos niitä ongelmia on niin olisi hyvä aloittaa nyt niin on aikaa vielä puuttua mahdollisiin ongelmiin, jos se on mahdollista. Toivottavasti, kun e-pillerien syönti loppuu ei tulisi ongelmia, mutta eihän siitä aina tiedä. Itseäni huolestuttaa myös oma yli 6 vuoden e-pillerien syönti, vaikka tutkimusten mukaan niiden syömisestä ei pitäisi tulla ongelmia raskautumisen suhteen. Mutta mistä niistä tietää.

Ok, siinä oli tämän viikon huolestumiset, nyt lakaisen ne kaikki pois mielestä. Halusin vain purkaa omaa mieltäni, sillä uskon, että suurin osa tulevista äideistä miettii näitä asioita silloin tällöin. Toivon, että meillä kaikilla on hyvä tuuri yrityksen suhteen ja että kaikki jatkossa menee hyvin. Itselläni on tänään hyvin seesteinen olo vauvakuumeilun tiimoilta. Kaipa tieto siitä, että yrityksen aloittamisen ajankohta on sovittu rauhoittaa mieltä ja antaa aikaa siten myös muille asioille, kuten opparille.. ;)

Hyvää viikonalkua kaikille yrittäjille ja yrityksen aloittamisesta kuumeileville!

Robinette: Alavatsan nipistelyt loppui sen 3 päivän jälkeen. Nyt on ollu muuten vaan alavatsa tosi turvonnu ja sellanen tunne välillä että menkat alkais, mutta ei.. ei näy vielä. Odotellaan.. Hui, teillähän alkaa ihan just yrittäminen, huisia! Tsemppiä ja onnea matkaan :) Toivotaan tärppiä!

Hummingbird: Mullakin on kans joskus sellasia ajatuksia että onkohan musta äidiksi. Mulla oli 11 vuotta koira, tosin se oli mun vanhempien hoidettavana yhdessä välissä reilut 3 vuotta, koska mä asuin sellasessa kämpässä jossa koiran pitäminen ei ollut mahdollista. Joskus itsekkin miettinyt että mahdankohan jaksaa hoitaa sitä lasta sitten tulevaisuudessa (jos sellainen meille suodaan) kun koiran hoitokin oli välillä jotenkin ylivoimasta puuhaa, lenkille viennit ym.. Mutta kuten Robinette tuossa ylemmässä viestissä kirjoitti, niin eiköhän se lapsi oo kuitenkin niin eri asia kuin lemmikki, että eiköhän ne äidinvaistot sitten herää ja kyllä siitä lapsesta varmasti jokainen äiti pitää mahdollisimman hyvää huolta.. Ihan turhia pelkoja mutta näitä vaan tuppaa tulemaan mieleen :) 

KAIKILLE: Tässä nyt on tullut lyhyeen aikaan monia uusia ihmisiä palstalle, meitä alkaa olemaan jo aika iso kööri koolla, joten sori et mä kirjottelen aina vaan muutamalle teistä. Mä en vaan jaksa ruveta siihen hommaan että mä joka kerta kommentoisin jotain jokaiselle. Viestistä tulis ihan älyttömän pitkä jos ihan jokaiselle nimimerkille alkaisin jotain erikseen rustaamaan, enkä mä jaksa ruveta kelaamaan joka kerta tätä viestiketjua ylemmäs ja etsimään mitä kukakin on kirjottanu ja sitte ruveta vastailemaan. Luen ihan jokaisen viestin ja kommentoin jos tulee johonkin asiaan jotain kommentoitavaa tai jos joku erikseen multa jotain kysyy tai tulee itselläni muuta kerrottavaa :) Näillä mennään. Pahoittelut jos tämä jotakuta häiritsee. 

ON: Täällä nyt 8:s päivä pillerien lopetuksen jälkeen. Ja kuten viestin alussa kirjoitin, niin alavatsan nipistelyt loppui 3 ensimmäisen päivän jälkeen. Alavatsaa turvottaa ihan älyttömästi ja tuntuu välillä siltä että menkat olis alkamassa mutta ei sitten kumminkaan ala.. no ei auta kuin odotella. 

Tervetuloa mukaan kuumeilemaan Mammuttii ja kaikki muutkin uudet joita en ole vielä toivottanut tervetulleeksi! :))

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Moi kaikille!

Hyppään mukaan keskusteluunne, olette jo tovin täällä ehtineet jutella päivämääristä ja ketjun pituudesta päätellen :) Meillä vauvaa "on yritetty" vuoden vaihteesta lähtien...

Tervetuloa kaikille uusille :). 

Täällä alkaa suurin osa porukasta ollakin jo aloittaneiden puolella. Syksyllä alottelevat ovat paljon hiljaisempia (paitsi minä) :D. Noh, odottavan aika on pitkä... Tässä sitä saa rauhassa kuumeilla. 

Kävin tänään hammaslääkärissä ja sanoi, että on hyvässä kunnossa hampaat. Seuraavan kerran 3 vuoden päästä. Noh, kyllä sitä neuvolasta tulee jo aikaisemmin kutsu :). 

Mullakin tulee välillä sellainen epäröivä olo lapsen saamisesta, mutta pidän sitä normaalina. Se olo, ettei osaisi ollenkaan kasvattaa lasta isoksi. Vaikkakin sellaista ei voi edes opetella ennalta vaan se tulee lapsikohtaisesti sitten eteen. 

Onko täällä muuten muita sushinsyöjiä? Se niin ihana ruoka, josta pitää luopua lähes kokonaan raskauden ajaksi :/. En pystyny aikaisemmassa km-raskaudessa olemaan ilman sushia, tiiä sitten olisko sekin ollut vaikuttamassa km:on. Seuraavalla kerralla pitää olla paaljon tarkempi. Kun sekään ei oikein riitä, että on varmistunut kalan säilytysolosuhteista, sushissa on myös levää, jossa liikaa jodia (etenkin kilpirauhassairaalle), soijakastikkeessa saattaa olla gluteenia (keliakia) ja inkivääri ei myöskään näemmä sopisi raskaana olevalle. 

Itsekin pidän kovasti sushista. Onneksi tässä kaupungissa ole kovinkaan hyvää sushiravintolavalikoimaa, joten ei tule täällä syötyä paljoa. Mies ei välitä sushista yhtään niin ei tule sitä kotonakaan värkkäiltyä. Muuten tietääkö joku et koskeeko toi inkiväärikielto vain tuoretta vai kuivattua kans? Tulee jonkun verran käytettyä ruuanlaitossa, ei muuten..

Mut eiköhän noissa ruokasuosituksissakin päde kohtuus kaikessa, et kyl sitä varmaan pieniä määriä sushia silloin tällöin saa maistella. :)

Hellou! Samaa mieltä kimallus84 kanssa.:) Kaikki viestit luen mutta ei niihin kaikkiin voi millään vastata eikä siinä mitään pahaa ole. Aina kyselen jos tulee jotain mieleen ja yleinen keskustelu eri aiheista on mukavaa, joihon jokainen voi vastata niinkuin nuo nimiasiat ym nyt.:)
Eli mä mietin paljon nimiä itekin ja kirjottelen parhaimmat muistiin. Tykkään sellaisista nimistä jotka ei oo niitä yleisimpiä mutts ei mihään super erikoisiakaan. Mies ei oo ottanu vielä hirveesti kantaa nimiin, se on ehkä sellanen et miettii näitä vasta kun oikeesti ajankohtaista. Suvussa ei kulje mitään nimiä meillä.
Sain tänäön tietää vähän ens syksyn ja ens kevään harjoittelu aikatauluja. Eli viiimeinen harjoittelu loppuis toukokuun alussa 2014. Sen mukaan pitäis suunnitella että ehtis sen käydä loppuun ennenku vauva tupsahtaa maailmaan.:) sit ehtis valmistua ennen vauvaa niinku tarkoitus olis. Mutta ei se haittaa vaikka olisin melko viimeisilläni harjoittelussa, onhan muutkin töissä.:)
nyt olis taas koulutehtäviä niin paljon että huh. Oliko täällä muita jotka valmistuu ens syksynä tai ens kevääänä? Millä mallilla teillä koulu ja meinaaatteko saada opinnot päätökseen ennen vauvaa?:)
Ei mulla muuta tällä kertaa.:)

Mammuttii: Joo kyl sitä nyt kohtuudella voisikin varmaan syödä esim. 6-8 palaa. Syödäänhän Japanissakin ja tiettävästi terveitä lapsia syntyy. Meillä on vaan miehen kans sellaset pohjattomat mahat, että vedellään sushibuffeteissa sellaset 24-30 palaa kerralla per nokka :D. 

Vauvaunelmia: Meillä siis sekä mies että minä ollaan opiskelijoita. Molempien valmistumisaika on ens keväänä, tosin mä en ihan meinaa silloin vielä valmistua kun teen hiukan laajempaa opintokokonaisuutta (eli opiskellaan siis luokanopeiks, musta tulee lisäksi myös äikänopettaja ja noi lukion äikänopen pätevyydet jää varmaan vähän kesken). Mutta siis tarkoitus olisi että kaikki oman pääaineen opinnot on kasassa hyvissä ajoin keväällä (gradut, harjottelut yms.), loppukeväästä voisi siis vauva tulla maailmaan... Syksyllä aikomuksena olisi sitten tehdä äitiysloman ohella se viimeinen n. 30 opintopistettä joka on enimmäkseen omien tutkielmien kirjoittamista ja muuta vastaavaa.

Mietin että minkä verran teillä ihmiset on kokemusta lapsista (tai vauvoista) ylipäätään? Ovatko ihan toiselta planeetalta tulevia ihmisiä vai onko niitä aina pyörinyt nurkissa? Ja ootatteko nimenomaan sitä vauvaa (eli siis vauvakuume varsinaisesti) vai sitä lasta?

Mulla on hirveä liuta läheisiä serkkuja jotka on aina ollut enemmän tai vähemmän mun vastuulla pienestä pitäen (serkuslauman vanhin tyttö) joten niitä on tullut kaitsettua aika paljon - ei juurikaan vauvoja, vaan niitä sellasia joiden kanssa voi jo tehdä jotain. Ja mun "vauvakuume" on aina kohdistunut just niihin taapero/leikki/kouluikäsiin lapsiin, vauvat on ollut maailman tylsimpiä. Oon kyllä joskus onnistuneesti saanut vauvakuumeen koviin liekkeihin myös jostain ihanasta teini-ikäisestä jonka oon nähnyt jossain kaupassa tms. ja miettiny että mä haluun tollasen lapsen! :D Mut oma lähipiiri ei toistaiseksi tällä hetkellä sisällä pieniä lapsia, mun pikkanen kummipoikakin on jo tokaluokkalainen! Yhdellä serkulla on alle vuoden ikäinen lapsi mutta nykyään asutaan niin kaukana toisistamme että nähdään harvoin. Toisaalta tilanne on se että tiedän että kun tässä ystäväpiirissä yks alottaa ne vauvapuuhat niin muut seuraa perässä, sen verran lähekkäin alkaa elämäntilanteet olla.

TÄH? eikö inkivääriä saa syödä raskaana olessa?? o.O en oo koskaan kuullukkaan tollasesta...

Mun heikkous on graavi-, kylmä-, ja lämminsavulohi! mä jos voisin nii eläisin pelkästään niillä... nii ja nyt on iskenyt himo maksalaatikkoon! :D mielenkiinnolla odotan mitä on raskausden aikana.. (voi mies parkaa....)

Robinette: mukava kuulla että sullakin alkaa yritys piakkoin! Onnea siihen! :)

Mun maha on välillä vähä oudon tuntuinen.. ekat 3-4 päivää tuntu ihan selvästi kun kohtu "haki paikkaansa" eikä oikeen kärsinyt nukkua mahallaan...

Nyt tuntuu myös välillä vähän nipistelyjä alavatsalla, tosin mulla on ovulaatio just parhaillaan ja niinkuin se lääkäri sanoi eka kierto tuntuu oudolle.... eli luotan häneen! :)

Joku kirjoittelli asunnosta että asutte kaksiossa.. me asutaan myös kerrostalo kaksiossa ja meinattiin mahtua tähän ainakin eka vuosi..

En mä ainakaan usko että lapsi saa mitään traumoja tai vastaavaa jos nukkuu vaikka ekan 3vuottakin vanhempien kanssa samassa huoneessa! ;D

Vauvaunelmia: mä valmistun ensi jouluna.. kyllä mä meinasin vetää vaikka väkisin opinnot loppuun!

Nii ja tervetuloa uudet!

mukavaa kun muitakin opiskelijoita täällä. :)

Mä oon myös touhunnut lapsien ja vauvojen kanssa paljon, joten ei oo täysin vierasta hommaa sitten kun oma lapsi tupsahtaa :) Mulla on tällä hetkellä raskauskuume ja vauvakuume nimenomaan. Mutta uskon että sitten kun oon raskaana odotan palavasti sitä että syntyis jo :D Mutta siis nyt haaveilen pyöristyvästä mahasta ja siitä että saa touhata kotona siihen malliin että koti on valmis lapsen tuloon.

Puhuttiin miehen kanssa siitä että halutaanko tietää sukupuoli jo ennen lapsen syntymää. Mies sanoi että hän ei tahdo, koska aina ne eivät ole ihan luotettavia. :) No mä taas toisaalta jollakin tapaa haluaisin tietää, mutta kyllä sekin käy että pysyy yllätyksenä. Kuitenkin molemmat sukupuolet on toivottuja, vaikka oonkin aina ajatellut että tyttö tulis ensimmäisenä :D Ja nimenkin tietää oikeestaan vasta sitten kun vauvan näkee että mikä nimi sopii vaihtoehdoista parhaiten :)

Ekpi: en nyt just muista että ootteko jo aloittanut yrityksen vai käytättekö kumia tmv vielä? :) Sori jos kyselen vielä sellaista mitä oot jo kertonut..täällä vaan on nyt ollut niin hurjasti keskustelua että ei kaikkea voi muistaa :)

Anna mai: kuullostaa että sulla on kuitenkin selvillä miten meinaat opintojen kanssa vaikka et ehtisi kaikkea loppuun suorittaa :) Mäkin oon miettinyt, että mahdollisesti opiskelisin kotona etänä äippäloman aikana lisää. Musta tulee siis sairaanhoitaja ja oon miettinyt että haluaisin suorittaa sen sairaanhoitajan lääkkeemääräämis pätevyyden :) Tai sittten voi olla että keksin vauvan kanssa paljon tekemistä ja haluan nauttia kaiksta ajasta sen kanssa :)

Tänään mä meen apteekkiin, ja ostan viimesen satsin 3kk ehkäisyä. Voi että on helpottavaa!!

Mulla on maha-, vauva- ja lapsikuume. Erityisesti en odota sitä vauva aikaa, mutta kyllä mä kuumeilen siitä, että saa kotosalla puuhailla pikkusen kanssa ja vaunuilla yms. Hirveesti odotan sitten kun se lapsi alkaa kävelemään ja touhuamaan :) veljen lapsi esim. imuroi puolitoistavuotiaana :) Sitten myös sitä massua odottelen ja sitä, että saa sisustaa. Ihana pikku vauvan huone :) En ole touhunnut lasten kanssa melkein ollenkaan ja olen ihan pulassa. Onko täällä muita jotka pitäneet vauvaa vain muutaman kerran sylissä ? Mä en tosiaan tiedä lapsista yhtään mitään :( Oman kanssa saa sitten opetella. Inhottaa vaan jos kaikki alkaa neuvoo ja voikin olla etten halua kyllä nähdä anoppia kovinkaan pitkiä aikoja alussa kun se vaan neuvoo kuitenkin. Mulle tulee tosi paha mieli sellasesta ja tuun tosi vihaiseksi jos joku alkaa neuvomaan kuinka omaa lastani hoidan. Anoppinihan on tietysti maailman paras äiti ja vaimo. 

Ruokailuista.  Mä jotenkin kuvittelen, että osaan parantaa ruokatottumuksiani sitten kun olen raskaana. Tuntuu vähän että se on kyllä harhaluulo. Syön tosi huonosti :/ eli on paljon sellasta varmasti mitä ei saa syödä. 

Huomaatteko joskus, että tunti on vierähtäny ja ootte vaan unelmoinut raskaudesta ja vauvoista ja kaikesta siihen liittyvästä? Mulla menee useinkin. Pienikin vapaa-aika töissä niin heti alkaa pilvilinnat muodostumaan. Se on ihanaa kun saa oikeen antaa ajatuksen juosta ja leikitellä sillä ajatuksella, että sitten kun olen raskaana ja kun se vauva tulee. Musta parasta on kun uppoudun surfailemaan netissä vauvajuttuja ja aika vaan kuluu ja havahdun, että nukkumaan pitäisi mennä. Sitten mietin miten kerron perheelle, että lisäystä on tulossa. Mä halusin kertoa vasta rv 20 mutta luulen että en pysty sinne odottamaan. Mua ihan kauheesti pelottaa se, että menee kesken joskus rv 18. Siksi haluisin odottaa mahdollisimman pitkään. Ja ettei anoppi saa tietää ni ei tuu niitä rumia vaattteita ostettua. Vaikka kyllä tonkin jälkeen vielä ehtii. Ei kuitenkaan ihan hirveesti nähdä tuttuja. Välillä on pitkäkin aika kun sukulaisia ei nähdä joten voisin ihan hyvin pitää salaisuutena. Millon te ootte ajatellu kertoo?

Tänään lähti hääkutsut postiin :) teki pahaa tiputtaa ne mussukat postilaatikkoon. Oon viilannu niitä kutsuja viimeisen päälle nyt vuoden ja oli haikea päästää ne menemään. Toivottavasti niissä ei nyt ollut mitään virhettä!! Mulla alkoi myös tänään levy 1/3 eli kyllä tää aika ihan nopsaan menee. Samoissa ajoissa siis edelleen mennään Vauvaunelmia. Pelkään vaan, että jänistän sitten 3kk päästä kun pitäs oikeesti lopettaa, että uskaltaako sitä sittenkään :D Meillä menee nyt tosi mukavasti miehen kanssa. Oikeestaan parhaiten koskaan. Olen ihan umpirakastunut. Ehkä se johtuu tulevista häistä tai vauvaluvasta mutta kyllä nyt on syytä hymyyn :) Toivottavasti muutkin olette hymyssä suin :) Ainiin ja kun papasta puhuin silloin, sain lähetteen! Jes. Sinne siis suuntaan maanantaina samalla kun käyn ottamassa hepatiitti tehosteen. Maanantaina myös hääpuvun lyhennys ja muokkaus.

Loppuun vielä tämmöinen piristävä video joka sai ainakin omat kyyneleeni vierähtämään. Ajatella, että me voimme olla kohta tossa tilanteessa :)

http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/vid-1288547800754.html?pos=ok-trv-istv