Jännä ilmiö nelikymppisenä eronneilla..

Naiset ei tartte mitään suhdetta ollakseen onnellisia, mies taas on riippuvainen suhteesta.

Oman kokemuksen mukaan naiset ovat tarkempia kenen kelkkaan uudestaan hyppäävät, jos hyppäävät. Osa toteaa yksinelämisen olevan parempi vaihtoehto, kuin epätyydyttävä suhde.

Miehet taas jotenkin kaipaavat, että siinä nyt vaan olisi edes joku, joka on suunnilleen ihan ok.

Nainen ei halua olla enää kodinhoitajana kenellekään, vaan nauttii siitä, että saa elää yksin juuri niin kuin huvittaa.

Kun nainen on päässyt eroon miehestä, hän ei yleensä halua heti toista tilalle.

Tutkimusten mukaan parisuhde parantaa miehen elämää enemmän kuin naisen. Moni nelikymppinen nainen ei enää jaksa eikä koe tarvitsevansa miestä huollettavakseen. Varsinkin jos aikaraja perheenperustuksesta on jo ohitettu ja päätökset on sen suhteen tehty. Naisilla on myös useammin enemmän ystäviä ja paremmat turvaverkot. Moni mies ei kestä eron yhteydessä yksinäisyyttä viikkoakaan vaan pariutuvat ensimmäisen sopivan vastaantulijan kanssa. Yli nelikymppisissä sinkkumiehissä on paljon alkoholisoituneita ym ongelmamiehiä joten moni sinkkunainen on mieluummin

Ilman.

Olen itse eronnut tuon ikäisenä. Me kaikki ajattelimme, että nyt on minun vuoroni ajatella vain itseäni, ketään en lähde enää passaamaan. Takana usein lapsiperhearki, jolloin on itsensä unohtanut.

Minäkin vannoin 2,5 vuotta eron jälkeen, että enää koskaan en lähde ketään passaamaan. No - nyt passaan taas….

Mies ottaa yleensä nuoremman, jonka voi taas jallittaa kotiin tekemään kotitöitä.

Nainen taas ei todellakaan halua enää mitään mieslasta riesakseen, joten kestää aikansa löytää kunnollinen mies.

Nainen puolittaa kotityön määrän yksineläjänä. Mies etsii kotitöille uuden tekijän.

Miehillä on paremmat tulot. Ostavat kenet haluavat uudeksi kotipiiakseen. Jos olet hyvin toimeentuleva itsenäinen nainen, jolla on oma asunto, sun ei tarvitse lähteä kenenkään kotipiiaksi.

Miesten kotityöt (kodin kunnostus, auton huolto) on sellaisia hommia, jotka on helppo ostaa rahalla. Moni mieskin ostaa, eikä tee itse. Mutta päivittäisen ruuanlaiton ja pyykkäyksen ja siivoamisen hinta on aika kova.

Ei me jäädä yksin, me ei vain haluta enää ketään. Muutaman kerran kun käy treffeillä niin toteaa, että sama paska eri paketti. Turhaa vaivaa. Miehethän suhteesta hyötyy ei nainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut tuon ikäisenä. Me kaikki ajattelimme, että nyt on minun vuoroni ajatella vain itseäni, ketään en lähde enää passaamaan. Takana usein lapsiperhearki, jolloin on itsensä unohtanut.

Minäkin vannoin 2,5 vuotta eron jälkeen, että enää koskaan en lähde ketään passaamaan. No - nyt passaan taas….

Minä olen jo muutaman tapailukerran jälkeen huomannut, että tässä kuviossa on jotain tuttua ja ottanut hatkat. Hyvin on menty sinkkuna jo vuosia. 

Miesten ajatusmaailman tuntien tässä ei ole mitään ihmeteltävää.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan naiset ovat tarkempia kenen kelkkaan uudestaan hyppäävät, jos hyppäävät. Osa toteaa yksinelämisen olevan parempi vaihtoehto, kuin epätyydyttävä suhde.

Miehet taas jotenkin kaipaavat, että siinä nyt vaan olisi edes joku, joka on suunnilleen ihan ok.

Kaveri jäi leskeksi.

Parin vuoden jälkeen alkoi seurustella umpihullun sekakäyttäjän(itse on raitis) kanssa.

Nyt on jo vuosia tuhlannut elämäänsä tuon sekopään kanssa tapellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut tuon ikäisenä. Me kaikki ajattelimme, että nyt on minun vuoroni ajatella vain itseäni, ketään en lähde enää passaamaan. Takana usein lapsiperhearki, jolloin on itsensä unohtanut.

Minäkin vannoin 2,5 vuotta eron jälkeen, että enää koskaan en lähde ketään passaamaan. No - nyt passaan taas….

Minä olen jo muutaman tapailukerran jälkeen huomannut, että tässä kuviossa on jotain tuttua ja ottanut hatkat. Hyvin on menty sinkkuna jo vuosia. 

No, tämä suhde on vastavuoroinen. Mies kyllä kompsensoi keittiössä häärimistäni.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on paremmat tulot. Ostavat kenet haluavat uudeksi kotipiiakseen. Jos olet hyvin toimeentuleva itsenäinen nainen, jolla on oma asunto, sun ei tarvitse lähteä kenenkään kotipiiaksi.

Miesten kotityöt (kodin kunnostus, auton huolto) on sellaisia hommia, jotka on helppo ostaa rahalla. Moni mieskin ostaa, eikä tee itse. Mutta päivittäisen ruuanlaiton ja pyykkäyksen ja siivoamisen hinta on aika kova.

Kylläpä puhut halventavasti pienituloisista naisista. Käsityksesi on jossain 50- luvulla.

Joo ei enää, ei yhteisasumista. Semmoinen vkl tai etäsuhde käy kyllä. Mutta ei kyllä innosta yhtään asua enää miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on paremmat tulot. Ostavat kenet haluavat uudeksi kotipiiakseen. Jos olet hyvin toimeentuleva itsenäinen nainen, jolla on oma asunto, sun ei tarvitse lähteä kenenkään kotipiiaksi.

Miesten kotityöt (kodin kunnostus, auton huolto) on sellaisia hommia, jotka on helppo ostaa rahalla. Moni mieskin ostaa, eikä tee itse. Mutta päivittäisen ruuanlaiton ja pyykkäyksen ja siivoamisen hinta on aika kova.

Ei ole autoa, kodin kunnostuksen hoitaa huoltoyhtiö, vaikka sen itsekin osaisin. Mitä käyttöä jo lapsensa hankkineelle ja suurimman osan jo maailmalle laittaneelle naiselle sitten miehestä olisi? 

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Se on ihan biologinen perustarve. Terveen 40-kymppisen pitää päästä pukille pari kertaa viikossa ihan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta tarkasteltuna.

Miehille usein se ja sama millainen nainen on vierellä kunhan vaan on. Tyydytään mihin tahansa ja tosiaan heti pitää olla joku. Ei osata olla yksin.