Vauva vuodelle 2014 :)

Apua, ihan kauheasti täällä juteltu eikä ollenkaan tiedä että mihin nyt pitäis kommentoida!! Eläimistä ainaki puhuttiin ja niitä ei meiltä löydy. Joskus tulevaisuudessa ehkä, mä oon koiraihminen ja mies kissaihminen joten hieman neuvoteltavaakin on... :) Olen itse maalta kotoisin ja kauhistuttaa ajatus koirasta jota pidetään kerrostaloasunnossa eli ennen omakotitaloa tulee tuskin myöskään koiraa.

Tulevaisuudessa meillä siis unelmissa talo maalla (kumpikin oltaan maatilalta kotoisin ja miehen kotimaille taitaa tie käydä), liuta lapsia ja kasa eläimiä :) En todellakaan voisi kuvitella asuvani loppuelämääni kaupungissa, kohta on neljä vuotta takana ja mulla on kauhea ikävä muunmuassa pimeää!

Vauvan sukupuolesta: mä taidan olla aika perinteinen tän asian suhteen eli en halua tietää lapsen sukupuolta ns. etukäteen. Jos tulee tyttö maailmaan niin ehtii ne mekot yms. ostaa lapsen syntymänkin jälkeen, ja muuten oon kyllä enimmäkseen sitä mieltä että värejä voi käyttää kumpikin sukupuoli (vaaleenpunasta tai sinistä en ehkä laittais kummallekaan...)

MENHIR ei niissä suurta heittoa onneksi ole... :) ja mun epi-lääkkeet vaikutttaa kilppariin.. joten niistä ei oikeen ota selvää kukaan lääkäri.. :/ neurologi pitää ihan normaalina että arvot vähän heittää... 

Elliriini miten sun neuro on suhtautunut raskauden suunnitteluun ja aikaisempaan raskauteen?? ja sori kun utelen mut miten sun aikaisempi raskaus sujui?? oliko kohtauksia/ oireita sen aikana? ei tietysti tarvii vastata jos et tahdo.. :)

mut mua vaan kiinnostaa että miten noin pääsääntöisesti on raskaudet epileptikoilla sujuneet.. tilastoihin kun ei ole aina uskoa..

Mulla on kanssa työpaikka ja teen töitä tällähetkellä niin paljon kun vaan jaksan.. välillä vähän liikaakin! mies rupeaa olemaan jo kuin DNA:n mainoksessa oleva ukko.. "mä en haluais valittaa, mutta..." ;D välillä kuuluu aikas suoraan että Rouva on nyt tän viikonlopun kotona! :D (sillon on parempi totella..) hän tuntee mut niin hyvin että näkee jo kulma varpaan asennosta millon rupeaa olemaan liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa..

oon kerran näet polttanu itseni loppuun töiden ja koulun kanssa.. aikaisempaan ammattiin opiskellessa.. ja silloin en kuunnellut miestäni vaikka kuinka hän yritti sanoa minulle RAUHOTU!!!

Nyt tottelen häntä kiltisti, koska mä en itse tunnista niitä merkkejä itsestä kun rupee menemään liian lujaa... (oisinkohan jotain oppinu?? ;) )

Sukupuolesta tai siitä kummanko haluais on ollut on ollut puhetta.. meillä ei sille oo niin väliä, kunhan ois terve :)

Mitä ootte suunnitelleet tekevänne siinä vaiheessa kun se pikku nyytti on syntynyt ja ootte sen kanssa kahdestaan päivät pitkät?? ja miten äkkiä ootte aatelleet lähteä takas töihin??

Toivottavasti ei menny taas liian tylsäks luettavaks ja omaa napaa tuijottavaks selitykseks.. :)

hyvät viikonloput kaikille!!  

Itse tykkään, kun omia näkemyksiä ja mielipiteitä vaihdetaan. Eli jos joku kertoo itsestään ja omista näkemyksistään / arvoistaan niin arvostan sitä. Ei se ole oman navan tuijottamista.

Itse olen ajatellut palata takaisin työelämään äitiysloman loputtua ja lomien pitämisen jälkeen, tosin saapi nähä mikä on sitten todellisuus..

Mulla vaikuttaisi olevan muutamiakin ystäviä jäämässä kotiin ennen minua, eli ainakin 6kk oltais yhtäaikaa, jos nyt sattuisi tärppäämään. Omat vanhemmat normaalista rytmistä poikkeavia töitä, että ovat kotosalla päivät.

Ja toki kun täällä PK seudulla asustaa, niin tekeminen tuskin loppuu kesken, jos vain pikkuinen mahdollistaa liikkumisen kotoa.

p.s pahoittelen yliaktiivisuutta :)

Voi vitsit kuinka paljon uutta porukkaa tänne on tullut! Ihanaa ja menee ihan silmät sotkuun kun koettaa lueskella monta sivua putkeen ettei jää jutuista ihan ulkopuolelle kun ei oo muutamaan viikkoon ehtinyt ollenkaan käydä täällä. On tainnut vauvajutut jäädä ajatuksissa toissijaisiksi..

Itsehän siis en oo marraskuun jälkeen syönyt pillereitä mutta edelleenkään ei kuulu menkkoja. Kaikki muut (nyt tähän pari kirosanaa) oireet kyllä on pillerien jälkeen saapunut. Siis naama kukkii niin pirusti, että tilasin ajan ihotautilääkärille. Toivotaan että saisi sieltä apua ja ettei joutuisi syömään mitään myrkkykuureja. Siis ennen e-pillerien aloitusta mullahan ei tepsinyt mikään tohon akneen ja nyt jos se tulee takas niin en tiiä mitä teen. 

Ymmärrän toki ettei pillereitä syömällä saa sitä vauvaa, mutta kun on ollut iho niin hyvässä kunnossa viimeset 7 vuotta niin kyllähän tää hirvittää. Eikä siis stressaaminen asiasta varmastikaan auta asiaa...Juu, piti ilmeisesti vähän purkaa mielessä olevia juttuja. 

No kevät tulossa, ihanaa kun valoa ja aurinkoa piisaa päivään. Toivotaan että muilla on paremmin asiat ja kohta tulisi plussa-uutisia!!

Mekin asutaan täl hetkellä Espoossa, mutta olis parempi muuttaa jossain vaiheessa sitten hiljaisemmalle asuinseudulle. Maalta olen itse kotoisin ja mies on taas asunut lapsuutensa kaupungissa kerrostalossa. Ehkä joku välimuoto löydetään sitten jossain vaiheessa, omakotitalo ois kyl paras :). Tietenkin miehen töiden takia ei voida kauaksi pk-seudulta muuttaa, mulla taas olis millä tahansa paikkakunnalla töitä työpaikkaa vaihtamatta. 

Ajattelin olla lapsen kanssa kotona niin kauan kun rahat vaan riittää. Täl hetkellä pitäis alkaa tehä vähän enemmän töitä, että tulis "kunnon potti" säästöön :). Tietenkin tekisin töitä vanhempainvapaan sivussa. Ja esim. äitiyslomallakin voi näemmä sunnuntaitöitä tehdä ilman, että menettää sitä tukirahaa. En sitten tiiä millaista kärhämää tulee miehen kans asiasta, että jäisin pitkäksi ajaksi kotiin :). Mies on ollut pienenä päiväkodissa hoidossa ja kannattaa kovasti päiväkotia. Mää oon taas ollu äidin kanssa koko lapsuuteni kotona ja musta se oli ihanaa aikaa. Olla kotona äidin kanssa ja kattella aamukasilta piirrettyjä telkkarista yms :D. On niitä lapsuudenkavereita ja -kontakteja siltikin ollut vaikka päiväkodit on jäänyt osaltani väliin.

Mutta joo, tämä vaihtoehto tietenkin onnistuu vaan harvoilta äideiltä, koska ei ole työpaikan puolesta sellaista mahdollisuutta :/.

Hurjan paljon käyty keskustelua taas :) 

Eläimistä sen verran, että meillä ei oo vielä ainakaan mitään eläintä. Mä haluaisin koiran, mutta siihen saan vielä puhua miestä ympäri aika pitkän ajan. Kissaa kun en voi ottaa allergian takia, muuten varmaan kissa meillä saattais jo ollakin..

Ja mua ei ainakaan haittaa yhtään häihin liittyvät keskustelut. Meillä olis häät tiedossa ehkä lähivuosina, niin mua ainakin kiinnostaa lukea myös hääjuttuja. Ja ihania pukuja ooote löytänyt! :) Onko muuten muita jotka olis saamassa vauvaa ennen häitä? Mä oon aikaisemmin ajatellut, että pitää mennä naimisiin ennen kuin saa lasta, mutta nykyään en pidä sitä niin tärkeänä. Me ollaan siis kihloissa ja kyllä ne häätkin on tulossa muutaman vuoden sisällä.

Mä haluaisin jäädä kotiin ainakin siihen asti, kun lapsi ois noin 2-3-vuotias. Mutta mahdollisuutena ois myös, että mies jäis hoitamaan lasta kotiin jossain välissä. Tärkeimpänä mä pidän sitä, että lapsi sais olla kotona mielellään sinne melkein 3-vuotiaaksi asti ja sitten kotona ois se vanhemmista lapsen kanssa, mikä siihen elämäntilanteeseen sopii parhaiten. Mutta ainakin jos toiveet käy toteen ja tulisin raskaaksi melko pian, niin kyllä mä sitten jään kotiin hoitamaan lasta ja mies saa hoitaa ainakin opiskelunsa loppuun ensin. Mites teillä muilla, onko edes vaihtoehtona, että mies jäisi kotiin hoitamaan lasta? Tai onko isovanhempia jotka vois hoitaa lasta kotona?Meillä on tosi harmittava tilanne, kun kaikki isovanhemmat ja muutkin sukulaiset asuu nyt melkeen 400km päässä meistä. Jos päästään muuttamaan, niin osa isovanhemmista asuis ehkä jopa alle 200km päässä. Meidän lähellä ei siis tuu asumaan oikeen ketään, joka vois lapsen hoidossa auttaa. Vähän jännittää, että miten me sitten kahdestaan miehen kanssa jaksetaan ja pärjätään..

Ekpi: Tottakait saat kysellä ja todella mielelläni vastaan. Vertaistuki on erittäin tärkeää. Itse en sitä juuri ole saanut, mutta toivon että sinulle ainakin voin olla avuksi jotenkin. Elikkä neurologini suhtautui raskaussuunnitelmiimme kolme ja puoli vuotta sitten ihan hyvin. Kyllähän se kertoi, että epilepsialääkkeitä syövillä on suurempi riski sikiön epämuodostumille, mutta mikäli tarvittava määrä foolihappolisää aloitettaisiin jo kuukautta ennen raskauden yrittämistä, niin epämuodostumariski pienenisi. Lisäksi neuro kertoi mahdollisen epileptisen kohtauksen aiheittamasta riskistä sikiölle. Siinä olikin sitten miettimistä.

Ennen raskauden yrittämistä olin ollut täysin kohtaukseton lähes kolme vuotta. Olin jo tuolloin tiedonjanoinen, niin otin selville, että epilepsialääkityksen purkamista voidaan harkita kahden kohtauksettoman vuoden jälkeen. Siitä sitten alkoi ymmärtäväisen neuroligin etsintä. Minulle todettiin jo vauvana paikallisalkuinen epilepsia ja siihen oli lääkitys viisi vuotiaaksi asti, jolloin se asteittain purettiin. !8-vuotiaana sain ison kohtauksen, jonka jälkeen epilääkitys aloitettiin uudelleen ja tuolloin neurologini sanoi, että joudun syömään vähintään 25-vuotiaaksi asti tai jopa loppuelämän. Tämä neurologi oli siis tuon koulukunnan edustaja, eikä puhunut mitään kahden vuoden kohtauksettomuudesta ja lääkityksen purkamisesta. Viimein kuitenkin löysimme ymmärtäväisen neurologin toisen lääkärin konsultoinnin kautta ja asiat lähtivät rullaamaan. Samalla neurokerralla sain luvan alkaa purkaa lääkitystäni, söin silloin Trileptalia 300mg 1+2, asteittain ja sain foolihappolisäreseptin (Folvite 1mg 1x1) sekä kuukauden päästä luvan alkaa yrittämään.

Niin kuin edellisessä viestissä kerroin, niin meillähän tärppäsi tuolloin heti ensimmäisestä kierrosta. Samaan aikaan kun viivat ilmestyivät, niin neuron käskyn mukaan lopetin lääkitykseni purkamisen syöden yhtä tablettia per päivä. Aikaistettuun epilepsiakontrollin sain kuukauden päähän, jossa keskusteltiin lisää epilepsiasta ja raskaudesta, sillä olin alussa todella huolissani sikiöstä, vaikka samaan aikaan maailman onnellisin mieheni kanssa. Neurologini sitten rauhoitteli minua, että epilepsiaa sairastavien raskaudet sujuvat yleisimmin ilman komplikaatioita. Foolihappoa pyydettiin syömään ainakin ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan hermostoputken sulkeutumiseen, mutta söin kaiken varulta koko raskauden ajan, koska ei siitä neuron mukaan ole haittaakaan.

Mieheni muistelee aina, että ensimmäinen raskauteni meni kuin elokuvissa, niin helppo kuulemma oli. Noh, ei mulla ollu pahoinvointia päivääkään, mutta unoettomuudesta aloin kärsiä juurikin kolmannella kuulla. Syynä oli koulun käynnistä aiheutunut stressi; ehdinkö suorittaa kaikki suunnitellut kurssit ennen laskettua aikaa ym. ja kauhean suuri huoli sisälläni olevasta ihmisen alusta; mitä jos kohtaus tulee ja sikiö vahingoittuu tai jopa kuolee. Unettomuus hiipi pikku hiljaa, aluksi saatoin valvoa öisin muutaman tunnin kunnes lopulta 1,5 kuukauden päästä en nukkunut enää ollenkaa öisin. En vain saanut unen päästä kiinni. Siitä seurasi sitten aivan uskomaton väsymys, eihän sitä ihminen nukkumatta selviä varsinkin kun on raskaana. Lääkärin määränä jouduin keskeyttämään koulun kk ennen ensimmäisen lukuvuoden loppumista, jotta stressini saataisiin helpottamaan ja saisin uneni takaisin. Ehdotti lääkäri myös nukahtamislääkettä, mutta en sitä ottanut peläten sikiön terveyden puolesta. Koulun keskeyttämisen jälkeen stressi todella helpotti ja sain jälleen öisin nukuttua ja mikä tärkeintä sikiönkin terveyden kannalta aloin nauttia raskaudestani. loppu raskaus meni mukavasti. Ennen aikaiset supistukset alkoivat seitsemännellä kuulla, joten niiden vuoksi en saanut koulua jatkaa enää syksyllä, vaikka la oli vasta lokakuussa. Ensimmäinen lapsemme syntyi spontaanisti ilman komplikaatioita viikkoa ennen laskettua aikaa. Ja on terve pikku poika! <3

Toivottavasti tästä oli hieman apua sulle Ekpi.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! :)

Täällä yksi joka aikoo saada lapsen ennen kuin menee naimisiin! Ei siis olla vielä edes kihloissa, mutta elättelen kovasti toivoa siitä että tänä vuonna vihdoin tulisi se kosinta. (Periaatteessa voisin kosia itsekin, mutta koska meillä molemmat tietää että mä olisin valmis meneen naimisiinkin vaikka heti ja miestä vähän ahdistaa ajatus, niin olen ajatellut että mies kosikoon: sitten tietää että sekin on varmasti valmis.)

Maalaislapsina me molemmat ollaan oltu kotona koulunalkuun saakka, molemmat vanhemmat kun ovat olleet molemmilla kotona töissä. Istuttu lapsuus jossain pellonreunalla kuoppia kaivamassa... Toisin sanoen mun ensimmäiset kokemukset päiväkodista on 9. luokan TET-harjoittelusta ja ajatus lapsen laittamisesta päiväkotiin ahdistaa. Jonnekin hoitoon se jossain vaiheessa on varmaan pakko lykätä, koska taloudellisesti ei tule olemaan mahdollista olla kotona kunnes lapset menee kouluun.. (Tosin haaveilen kotoa käsin tehtävästä työstä - opettajalle vaan niitä mahdollisuuksia on aika vähän...) Mun vanhemmat asuu parin tunnin matkan päässä, miehen vanhemmat omilla tahoillaan suht lähellä. Tulevaisuudessa tullaan muuttamaan hyvinkin lähelle miehen isää. Mutta tuskinpa on mahdollista että kukaan noista isovanhemmista vakituisesti hoitaisi lasta, ovat kaikki niin nuoria vielä että ovat monta vuotta työelämässä.

Mä olisin valmis siihen, että myös mies vuorollaan olisi lapsen kanssa kotona - en sit oo ihan varma, miten mies suhtautuu asiaan. Mulle esim. yksinoleminen ja rauhottuminen on hirveän tärkeää mut mies sitten taas tarvii aika paljon ohjelmaa ja menoa ympälleen - toki varsinkin jo vähän vanhemman lapsen kanssa voi tehdäkin asioita... Ei ole tästä vielä puhuttu, jos nyt ensin saataisiin varmistettua että ollaan samalla aaltopituudella tän lapsen tekemisen kanssa.

Näin viime yönä ihan valtavan elävää vauvaunta. Kamala oli herätä ja tajuta, ettei sitä vauvaa olekaan vierellä... Toki uni tavalliseen unityyliin sisälsi hienoja epäloogisuuksia (lapsen ensiravinnoksi suositeltiin keltaista jaffaa), mutta se lapsi itsessään tuntui niin todelliselta samoin kuin omat tunteet sitä kohtaan... Huoh. Ei tee vauvakuumeilulle yhtään hyvää tällainen :D

Muakaan ei haittaa hääjutuista puhuminen. Kihloissa siis olemme, mutta naimisiin meno ei ole vielä ajankohtaista. Olemme päättäneet, että sitten kun on varaa pitää meidän näköisemme hääjuhlat, niin sitte aletaan suunnittelemaan. Ei me mitään isoja juhlia haluta, mutta jotain tavallisuudesta poikkeavaa kuitenkin. Se mitä se erilainen sitten on ei olla vielä päätetty. Mutta siis mielelläni seurailen myös hääjuttuja. :)

Ekpi: Lisäys vielä edelliseen viestiini. Unohdin kertoa, että tällä hetkellä en syö epilepsialääkkeitä. Sain ne purettua poikani syntymän jälkeen. Neurolla en nyt käy siis enää kontrolleissa, mutta käski minua ottamaan heti yhteyttä mikäli uutta raskautta suunnittelen, sillä vaikka en syö enää lääkkeitä, niin epilepsia on elämässäni luultavasti aina ja se pitää ottaa huomioon myös uuden raskauden suunnittelussa. Hän kirjoittikin minulle jälleen foolihapporeseptin. Nyt siis kaapissa odottaa foolihapot, jotka jo siis kertaalleen ehdin aloittaa joulukuussa. Huhtikuun lopulla ajattelin alkaa taas niitä syömään. :)

Kuinka kauan olet epilepsiaa sairastanut? Ennen ensimmäistä raskauttani jouduin syömään e-pillereitäkin kaksinkertaisella annoksella, sillä epilepsialääkkeeni heikensivät niin paljon e-pillereiden tehoa. Huh, huh.. miettikää vaa miten meilläpäin myrskysi menkkojen aikaan :D

Itse olen osittain kotona, osittain tarhassa johonkin 4-5- ikävuoteen asti, lopun tarhassa. Itselläni vain hyviä muistoja tarhasta.

Olen pienen ajatellut laittavanu perhepäivähoitoon sitten jos ja kun se on ajankohtaista. Itselläni tulee olemaan todennäköisesti mahdollisuus jäädä myös kotiin tekemään töitä.

Hääjutut ei haittaa. Itellämme oli häät 2011. Vieraita oli 70 + 40. Helsingissä siunaus ja espoossa juhlat. Espoon juhlat vain siksi, että sieltä löytyi tarpeeksi iso paikka, jonne sai omat ruuat ja juomat.

Itelläni ei keliakian lisäksi ole muita perussairauksia, mutta keskivaikea kuulovamma löytyy, joka ei ole perinnöllinen.. (Onneksi!) Mutta jännittäähän se, miten tulee vaikuttamaan vauva-arjessa yms.

Onko kukaan (etenki pk-seutulaiset) ajatelleet missä haluatte synnyttää? jos kukaan on näin pitkälle vielä mietiskellyt?! Mies mukaan synnärille?

Lisäravinteista.. itse olen foolihappoa, sinkkiä, kromia, kalsiumia ja magnesiumia.. sekä karpalokapseleita syönyt marraskuusta lähtien, osaa hieman pidempään.

Keliakian vuoksi lääkäri suositteli aloittamaan suht aikaisin foolihapon / folaatin, kun kuuli suunnitelmista.

Iso kiitos ELLIRIINI =) oli mukava lukee että raskaus voi olla myös epileptikolla nuinkin helppo.. ja sehän on mielettömän hyvä että sulta pysty purkamaan myös lääkityksen!

multa ei voi.. :/ kerran on kokeiltu ja kerran kokeiltu että pärjäisinkö vähemmällä.. seurauksena oli lopettamisella oli kohtaus ja vähennys kerralla joko mielettömät viekkarit tai sitten yritti tehdä kohtausta.. ja nyt mennään niin vähällä lääkkeellä kuin mahdollista..

Mä syön Trileptal 600mg x 2, Frisiun 5mg+10mg.. nii ja sairastuin 12vuotiaana..

Mun pitäis kanssa syödä e-pillereitä 2päivässä, mut meillä on suvussa veritulppia, joten nyt on ollu kuparikierukka käytössä jonkin aikaa... ja HUOMENNA se lähtee!

ihan jo senkin takia kun mä oon ruennut saamaan ihan mielettömän kipeitä kramppeja alavatsaan menkkojen aikaan ja kun soittelin e-neuvolaan kehottivat poistattamaan kierukan että ei kohtuun tule vaurioita..

Kyllä siinä poistattamisessa on tietty sekin idea että ei tarvitse ravata lekurissa jatkuasti.. Neuron käynti on viikon päästä ja sillon saadaan lopullinen varmistus siihen saadaanko rueta yrittämään lasta touko-kesäkuussa.. :)

Mä oon kanssa hermoillu tuota vauva-arki hommaa! :D mies onneks kannustaa ja lupasi olla kotona niin paljon kuin vain voi :)

Ja hän todellakin(!!) tulee mun mukaan laitokselle! :D

Jaaha, tääl on juteltu häistä... :). Me mentiin just kihloihin et en tiiä sit missä vaiheessa häät on. Luultavasti vauva tulis ensin. Vähän mietityttää kyllä vauvan/lapsen kanssa matkustaminen häämatkalla :). Mutta eiköhän sellasestakin selviä. Ja luultavasti ihan pienet häät meilläkin tulossa. Perheenjäsenet ja parhaat kaverit. 

Esperando: Missä Espoossa piditte hääjuhlat ja oliko hyvä paikka pitää?

Luultavasti kun Espoossa nyt asutaan vielä ainakin vuosi eteenpäin niin tulisin synnyttämään Jorvissa. Ei ole edes pitkä matka jos tulee hätä :). Ja mies saa kyl luvan tulla mukaan :D. 

Syön lisäravinteina Rauta+B+C- yhdistelmää, sen lisäksi välillä vielä lisä-C-vitamiinia, sinkkiä, D-vitamiinia 40µg, kalanmaksa- (jossa A+E+D) sekä kalaöljyä ja magnesiumia. Otan siis nuo mieluiten erikseen kuin yhtenä pillerinä. Voi ite säädellä mitä vahvuuksia ottaa mitäkin.

Ei oo keliakian ja kilpparin lisäks muita sairauksia. Mutta vähäsenkö jo säikähdin kun nyt on uutisissa ollu siitä, että unettomuus muuttaa geenejä. Mulla on ollu ko. vaiva jo aika monta vuotta. Tiiä mitä sieltä periytyy sitten vauvaankin :/. Mieskin mietti tänään, että miten sitten vauvan kanssa, että pystynkö nukkumaan :). En tiä pitäskö tota ny ajatella hyvällä vai pahalla. Se, että hän nyt ylipäätään mietti sitä, että meille tulis vauva, mutta toisaalta sitte ettei nyt vaan mun univaikeuksien vuoksi alkais lykkäämään asiaa :(. Onhan se tietenkin taas lisästressi kun vauva syntyy ja siinä olisin varmasti unettomana öitä. 

Meillä isovanhemmat 400km päässä (miehen) ja omani tossa vajaa 100 km. Tuskin hirveesti apua saa. Omalle äidilleni oikeastaan voisin pienen lapsen antaa hoitoon. Eri asia sitten kun lapsi vaikka kouluikäinen voi jo mennä muuallekin, ehkä jopa anopille :D En vaan tiedä haluaako äitini auttaa. Emme ole keskustelleet asiasta. Moni vannoo turvaverkoston nimeen ja meillä ei kyllä sellaista ole. Saa nähdä kuinka käy.

Itse olen ollut kouluikään asti kotona, jos nyt kerhoja ei lasketa. Molemmat vanhemmat kotona maatilalla. Nykypäivänä se ei kuitenkaan ole kovinkaan mahdollista ellei mies tienaa isoja summia ja elinkustannukset minimissä. Ainakin meillä näin. Onhan se inhottavaa jos joutuu heti mennä töihin, mutta vielä inhottavampaa on se kun muut tuomitsee siitä. Olen kuullut paljon juttuja jossa katsotaan pahalla silmällä kun pieni lapsi laitetaan hoitoon. Ei ole kaikilla varaa jäädä kotiäidiksi! Saati yksinhuoltajilla. Toiset ihmiset voivat olla niin tuomitsevia ja usein toiset äidit niitä pahimpia. Mä olen vaan niin täynnä kaikkea toisten haukkumista. Kuinka moni minutkin tuomitsee siitä että lapseni väärin kasvatan tai en ole tarpeeksi hyvä äiti kun en vaikka jaksa tehdä itse soseita, käytä kestovaippoja tai jotain. Oon nähnyt tätä niin paljon jokapäiväisessä elämässä. Anteeksi avautuminen :) muttamielestäni jokainen saa oman lapsensa kasvattaa haluamallaan tavalla, kunhan ei tietenkään satuata yms. Lasta. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan...?

Mieheni varmaan voisi jäädä kotiin hoitamaan lasta. Emme ole puhuneet asiasta kummemmin. Hän tienaa hieman vähemmän kuin minä eli se olisi fiksuakin. Se riippuu ihan kuinka rikki mun pää menee vauva-arjesta. En ole yhtään vakuuttunut että musta on siihen :D tietysti parhaani teen mutta sen näkee sitten vasta todellisuudessa. Minua kiinnostaa todella paljon, oletteko miettineet kuinka paljon miehenne "saa" rellestää ja harrastaa kun lapsi syntyy? Meillä tuttavapiirissä muutama perhe jossa mies on kahlittuna eikä pääse harrastuksiin, eikä kerran puolessa vuodessa edes saunailtaan. Ei pääse näkemään kavereitaan. Mä olen jo ajatellut että kerran viikkoon saa mennä ainakin molemmat, eli minä ja mieheni molemmat saisivat käydä salilla. Sitten erikseen viikonloppuina voi mennä jos haluaa mutta ei vakituisesti esimerkiksi joka viikonloppu. Minun mietteeni on sellainen, että isä on ihan yhtä vastuussa lapsesta kuin minäkin. En halua semmoista, että minä hoidan lasta yksin ja heti jos lapsi käy itkemään lapsi lykätään minun syliin. Ja minullakin on oikeus päästä vaikka vaan kävelylle ilman lasta. Kun äiti voi hyvin, myös vauva voi hyvin. Mitä mieltä olette, kuulostaako typerältä? Kun tiedän et ei oo kiva olla kotona koko päivää ja sit mies vielä joka päivä töiden jälkeen kävisi jossain urheilemassa ja tulee kotiin vaan nukkumaan. Niin musta on hyvä miettiä jo etukäteen ja sopia vähän pelisääntöjä. Ehkä oon vaan taas kauhee kontrollifriikki :(

En osaa sanoa, miten nää synnytykset menee pk seudulla!? Onko valinnan mahdollisuutta. Jorviin joudun nimittäin ja siellä en haluaisi synnyttää. Huonoja kokemuksia siitä. Ja tottakai mies mukaan! 

Mä en loukkaannu jos joku yrittää jotain sukupuolta, mutta onnea vaan. Mä en ainakaan usko mihinkään poppaskonsteihin tossa sukupuolessa : D et musta sieltä tulee kumpin on tullakseen. Vai kuinka teillä sitä "yritetään"? Meillä ei yritetä poikaa mutta toivotaan jostain syystä sitä. Ei varsinaisesti ole mitään väliä kunhan tulee ja luonnollisesti terve. Kaikkihan on tosta samaa mieltä, terveydestä :) ja haluan tietää sukupuolen mutta emme aio sitä muille kertoa. Enemmän mua pelottaa, että luotan siihen liikaa ja sisustelen sillä värillä. Sitten tuleekin just päinvastoin. Voitteko te luottaa siihen että se tulee mitä sanovat?

Kysyttiin myös että mitä aioin puuhailla vauvan kanssa. Toivottavasti kaikkea. Olisi ihana jos olisi joku vaunuilukaveri. Ehkä vauvajumpissa. Pakko kyllä keksiä jotain kivaa ja siksi toivonkin että saan vauvan keväällä, ettei tuu niin paljon sisälle jämähdettyä lumen takia. Eniten pelkään, että jään vaan sisälle ja oon ihan tööt lapsen kanssa täällä. Joudun siis varmaan palaamaan töihin heti äitiysloman jälkeen. Sen näkee sitten miltä tuntuu ja miltä rahatilanne näyttää.

Elukoista. Meillekin koira joskus ehkä tulossa. Tulisi itseasiassa pieni koira jo nyt mutta tehään nyt eka lapsi. En usko että selviin kahdesta uudesta huollettavasta myöskään kuten joku täällä sanoikin. Jos alkaa näyttää että ei lapsia saada heti eli 2v ni sit koira ja jatketaan yrittämistä. Ymmärrän kyllä ettei se ole korvike mutta näin olen ajatellut. Ei sitä koirankaan ottamista tarvi siirtää loputtomiin.

Taas tuli pälätettyä kaikennäköistä :) ja taas vaihteeksi selailen kalenteriani täällä, että pitäiskö sittenkin lopettaa pillerit jo nyt :D tää on yhtä jojoilua. No hauskaa vauvakuumetta teille !

Menhir: meillä oli espoon Honkamaja. Oli todella mahtava!!

Ja vaikka ei olisi isot häät niin se on todella kiva paikka. Voi sitten istua väljemmin ja jättää kunnolla tilaa tanssimiselle. Siellä on lava erikseen.

Kaikille voin suositella pitopalvelu Huplia!! (menee jo mainostamisen puolelle :) )

Syöt aika paljon lisäravinteita, onko lääkäri suositellut?. (jos saa udella. satun olemaan alalla :) ). 

Oletko nukkumisen tiimoilta ollut yhteydessä minnekään? kokeillut niksejä? luonnon tuotteita tms.. ?

Meillä isäntä luvannut hoitaa koirat. Hänelle tämä lasten hankkiminen ei ole ikinä ollut ajatuksena. ja on ollut jo melkein vasektomian tekemässä... mutta tajusi sitten, että jos joskus menettää elämänsä naisen sen vuoksi.

Ennen naimisiin menoa varmistin, että olemmehan samoilla linjoilla ja lupasi silloin, että vauva tulee, kunhan muutama vuosi menee. Tätä hetkeä olen täällä odottanut kuin kuuta nousevaa. .. .. . taas oma napa.. heh. 

Hummingbird: husin alueella saat itse valita ja se tulee päättää jo ekalla neuvola käynnillä.. näin ainakin täällä keravalla.. ehdottavat hyvinkäätä, mutta saan itse päättää minne.. tosin minulla myös ultrat suoritettaisiin sitten siinä sairaalassa. 

Ainahan voi olla sulku, ettei pääse toivomaansa sairaalaan, mutta siinä tilanteessa se on kai ihan sama.

ESPERANDO: Saako kysyä mitä sä teet työksesi :) ?

Hummingbird: se on aikas monimutkainen juttu... mutta lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan, jos tuota lisäravinne kommenttia mietit... tällä hetkellä pääsääntöinen päivätyö on lisäravinteiden kanssa. Tietämys on aiikas laaja koskien lisäravinteita, ravintoa jne. Lääkäri en millään muotoa kuitenkaan ole!

Lisäksi teen kaikenlaista muuta, jonka vuoksi minulla olisi mahdollisuus jäädä äippäloman jälkeen yrittäjäksi.

ok :) eiku ajattelin ollaanko samalla alalla... Itse puuhailen lääkkeiden parissa.

On taas uusi viikko.:) Keskustelua on käyty paljon vklopun aikana..mukavaa. Vastailen nyt muutamiin kysymyksiin joista täällä on ollut puhetta. Eli ensimmäiseksi kotona olemisesta ja lapsen tulevasta hoitopaikasta. Varmaan kotona olen ainakin siihen saakka että lapsi 1v. Mies mahdollisesti jää myös kotiin jossain välissä sitten. Ja ehdottomasti haluan lapsemme päiväkotiin. Olen itse rakastanut päiväkodissa olemista, paljon kavereita ja tekemistä. Mielestäni on tärkeää, että lapsi opppii jo pienestä sosiaalistumaan, jakamaan leluja ym ja toimimaan isossakin ryhmässä. Koulussakin nykyään ryhmät isoja ja lapselle helpompaa jos tottunut siihen jo päiväkodissa.:) Mun mielipide. Ja miehen haluan ehdottomasti mukaan synnärille.:D eläimiä meillä ei ole eikä tuu, koska oon niin allerginen kaikille..onneksi mieskään ei halua. Mä oon ollut niin väsynyt koko viikon, että vaikka kuinka on ottanut 2tunninkin päikkäreitä ei mitään vaikutusta. Onkohan raskaana väsymys tällästä.:D Ekpi tuu kertoon sit gyne kuulumiset, eikö se ollu tänään kierukan poisto sulla?:) Nyt en kännykällä muuta rustaa, palaan vaikka illalla tarkemmin.:) Hyvä maanantaita jokaiselle!<3

Keskustelu on käynyt vilkkaana viikonlopun aikana! :)

Mahtavaa huomata,miten porukka pohtii juurikin samoja asioita kuin itse. Mikä nyt sitten on lapsen ja oman perheen kannalta missäkin asiassa parempi ja mikä huonompi vaihtoehto...selkeesti mieleipide asioita!! :)

Meillä "työnjako" on selvä juurikin taloudellisista syistä. Minä jään siis vauvan kanssa kotiin ja varmaakaan rahallinen tilanne ei kestä jäädä hoitovapaalle, eli siis mammaloman jälkeen lapsukainen hoitoon  ja mama duuniin. Ainoo vaihtoehto on sitten osa-aikaisena työskentely kun lapsi on vielä pieni. Itte olen kanssa menny n.vuoden vanhana ensin perhepäivähoitoon ja sitten myöhemmin päivähoitoon, enkä koe saaneeni siitä ajasta mitään traumoja. Mutta siis ehdottomasti olen sitä mieltä, että hoitovastuu lapsesta on yhteinen. Isäkin hoitaa lasta niin paljon kuin vain pystyy! Ja miehen kanssa ollaan puhuttu,että ainakin silloin kun vauva on ihan pieni, hänkin pyrkisi tekemään vähän lyhyempää päivää...sikäli kun vaan pystyy. Hummingbird puhuu kyllä asiaa. :) Olen kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että on kamalaa kun muut tuomitsevat jos joutuu viemään lapsen aikaisin hoitoon. Vaikka meillä suht. vakaa taloudellinen tilanne ja miehellä kohtuulliset tienestit, ei minulla silti olisi mahdollisuutta jäädä kotiin hoitovapaalle 400euron kuukausiansioille. Mielelläni muuten varmaan jäisinkin..

Meillä asuu sukulaisia nytkin ihan 30 km:n päässä, muttei silti oikeen ketään sellaista kenestä olisi apua.. Siksi tahtoisin muuttaa lähemmäs anoppia ja miehen sisaruksia! Mutta sillä periaatteella kuitenkin mennään, että pääasiassa lapsukainen hoidetaan itse, eikä mitään voi laskea esim. sen varaan että mummu hoitaisi pientä päivät, jotta minä pääsisin töihin.

Hummingbird kyselit myös tuosta miehen rellästämään lähtemisestä ja muutenkin kummankin vanhemman omasta ajasta.Noh, meillä ukko ollut aiemmin kova bailaamaan ja minä taas aivan päinvastoin. Mutta viime vuosina hänkin on rauhoittunut ja käynyt ulkona vain silloin tällöin, mikä minun mielestäni on ok myös silloin kun perheeseen tulee vauva. Minun mielestä kumpikin vanhempi tarvitsee omaa aikaa. Minulle se oma aika on sitä, että pääsen silloin tällöin rauhassa harrastamaan koirien kanssa ja tapaamaan ystäviäni, jotka asuvat kauempana. Itte en ole niinkään juhlija tyyppiä. Sanoisinko näin, että tässä vaiheessa koirat ja niiden kanssa puuhaaminen sekä tietty oman kullan kanssa oleminen on enemmän mun juttu. Niin ja en miteenkään kertomasi perusteella pitäisi sinua kontrollifriikkinä!!  

Synnytys asiassa olin aiemmin sitä mieltä etten haluaisi miestä mukaan,mutta kun taas tarkemmin asiaa miettii...kuka muukaan sinne sitten mukaan tulisi kun se oma ukko?! ;)

Niin ja sen synnärin valinta...hmmh.. en ole edes vielä ajatellu! :)

Kyllä on muuten piinaavaa kuunnella omaa kehoa ja miettiä toimiiko se ollenkaan. Olen henkisesti asennoitunut siihen, että ekoja menkkoja saa odotella,mutta silti elää se pieni toivon kipinä siitä, että kropan normalisoitumiseen ei menisikään niin kauan. 

Millaisia ovis-oireita teillä on? Itse olen viikonlopun kuulostellut ovuloisinko vai enkö sittenkään. On ollu pientä jomotusta ja nippailua alavatsalla ja muutenkin ollut sellainen "herkkä" olo alavatsalla. Olen pistänyt kaiken kuitenkin pillereiden lopettamisen piikkiin.. Pessimistit ei pety :D