Vauva vuodelle 2014 :)
Onhan tää vielä vähä aikasta haaveilua ja miettimistä, mut pakko suunnitella kun on perussairaus ja koulu vielä vähä kesken.. Ollaan oltu miehen kanssa 5vuotta yhessä ja mentiin kesällä naimisiin ja ihan aikuisen iässäkii tässä ollaan..
Mut onkos muita sille vuodelle suunnittelevia? :)ois kiva vaihtaa ajatuksia :)
Kommentit (1501)
Kuumistelija: Onnea uuteen kotiin ja yritykseen!! Toivotaan plussia :)
Rellu: Ihana puku!! Millaset häät teillä on tulossa? perinteistä vai jotain uutta ja erilaista? Kyllä se häiden järjestäminen on ihanaa hommaa..muistelen lämmöllä reilun vuoden takaista...
Matkustelusta on ollut meilläkin puhetta ja mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että ennen kun vauva syntyy, on meidän päästävä vielä kaksistaan kunnon lomalle jonnekkin etelään...tai sitten kesä aikaan sopisi jonnekkin lähemmäksikin. Ollaan jostain syystä tykästytty näihin itä blokin maihin, Liettua on yksi lemppareista! Mutta uskon, että kyllä sitä sitten lapsenkin kanssa voi matkustella. Toki täytyy ottaa erilaisia asioita huomioon ja edetä lomalla sitten lapsen mukaan.
Niin ja nuo raha-asiat itteä vähän kyllä huolettaa ja pistää miettimään, että miten riittää rahat lainanlyhennyksiin ym ja miten paljon se lapsi sitten tuo lisäkuluja tullessaan. Tällä hetkellä siis olen opiskelija, vaikkakin kyllä olen vakituisessa osa-aika duunissa ja sitä tehnyt koko opintojen ajan. Onneksi opinnot on nyt loppusuoralla, niin saa töitä tehtyä vähän enemmän, mikä siis tietää parempaa palkkaa ja sitä kautta sitten vaikuttaa myös äippärahan suuruuteen. :) Täytyy nyt vaan toivoa, että raskaana ollessa ei tulisi kovia pahoinvointeja tai muita ongelmia, niin pystyisi käymään täysipainoisesti töissä...siis jos tässä nyt kävisi niin hyvä onni, että raskautuisi nopeastikin.
Ompas porukalla isoja koteja! Kyllä minäkin uskon,että mahdutaan tähän meidän nykyiseen vielä jonkin aikaa vauvan syntymän jälkeenkin. Muutenkin on ollut puhetta,että muutettaisi lähemmäksi anoppia ja muita sukulaisia sitten kun vauva on syntynyt. Tällä hetkellä siis asustellaan pk-seudulla ja tämän asunnon hinnalla saisi ihan kivan omakotitalon sitten sieltä länsi-Suomesta. Ja minulla maalaistyttönä on muutenkin kova hinku saada lapsi kasvatettua vähän "väljemmillä vesillä" ja olisihan se kiva, että sukulaiset olisivat sitten tukiverkkona.
Onko kenelläkään koiria tai muita lemmikkieläimiä? Mitä luulette kuinka onnistuu koira- ja vauva-arjen yhteensovittaminen? Meillä on kolme koiraa, joista myös aiheutuu työnsarkaa, mutta olen ihan luottavaisin mielin asian suhteen. Samallahan ne koirat hoitaa ja ulkoiluttaa kun lapsenkin ja pieni vauva menee mukavasti vaunuissa lenkillä ja sitten hiukan isompana myös kantoliinassa/repussa metsälenkeillä.
Mukavaa päivän jatkoa! Taidan alkaa vahaamaan lattioita..kaikkea se kevät teettääkin.. ;)
Ihan hullua kuumistelija, että oot jo aloittanut :) siis että voitpi olla jo nyt raskaana. Peukut pystyy!
Teillä on kaikilla niin ihanan kuulosia koteja. Ootte jotain huippu hyvii raha-asioissa tai naineet rikkaan miehen :D kun oon ymmärtäny että kaikki ootte aika nuoria. Mä valmistuin hetki sitten eikä oo mitään mahista, että mulla olisi säästössä omaa omakotitaloa varten pohjarahaa. Varsinkaan nyt kun muuttuivat kaikki lainaehdot. Asustamme siis asoasunnossa tällä hetkellä, että ehkä mekin joskus pääsemme ihanaiseen omakotitaloon. Haaveena olisi sipoon ja porvoon rajalla joku kiva tontti minne vois rakennella omaa tai jos löytyy jo valmiiksi joku kiva. En tosiaan haluaisi lapsiani kasvattaa Espoossa. Itse maatilalla kasvaneena kaipaa kyllä jo pois täältä. Jos nyt 4-5 vuotta asustellaan tässä niin sitten ollaan laskettu, että olisi varaa omaan kämppään. Riippuen tietty miten tää nyt muuttuu tää lainan saanti.
Rellu ih
jaahas lähetin sen sitten ennen aikaisesti :)
eli...
Rellu ihana puku tosiaan. Tykkään erityisen paljon noista ihanista kirjailuista. Oman pukuni kohdallahan kävi niin, että tiesin minkälaista etsin ja lähdin metsästämään. Tarkoitus oli etsiä joku yksinkertainen ja aikalailla samanlainen kuin sinulla. Kokeilinkin sellaisia ja jostain syystä myyjä kysyi haluisinko kokeilla yhtä vähän tyköistuvampaa tai oikeastaan merenneitomallista. No olen lyhyt ja pyöreä, joten voitte kuvitella miltä sellainen näyttäisi päälläni; kamalalta. No heitin sen päälleni ja se oli aivan taivallinen. Helma ei ollut mitenkään mieleisin, mutta se yläosa ja ne kirjailut. Ja mikä parasta, näytin todella hoikalta verrattuna muihin pukuihin. Kuvassa tämä puku ei saa mitään oikeutta. Luonnonvalossa se kimalle mikä siitä lähtee on ihana :) Tässä se nyt on
Hauskinta on, että mallinumero on mieheni syntymävuosi :) Väriltään se ei ole täysin valkoinen vaan joku luonnonvalkoista lähellä. Häistä noin muuten, hirveää ollut suunnittelu. Ei ole ihan helppoa ollut kun ollut vaikeuksia lähestulkoon kaikkien muiden kanssa paitsi sulhon. Oon joutunut tappelemaan tieni läpi muiden ihmisten mielipiteiden, että omani saan lävitse. Puolitimme tossa kuukausi sitten vieraslistan 40 henkilöön kun emme kertakaikkisesti raaski pitää isompia häitä. Jätimme kaikki sukulaiset pois ja tästäkös isäni suuttui kunnolla. Emme puhuneet hetkeen kun olimme riidoissa. On todella ikävä kun hääparin mielipiteitä ei kunnioiteta, vaikka se on se ainut mikä merkitsee. Isäni mielestä juuri toistepäin, että ruokalista tulisi tehdä ajatellen vieraita. Minä kun en kalaa syö enkä häihini halua. Nyt onneksi viimeaikoina on alkanut sujumaan kun ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että minähän teen niinkuin haluan. Enää 3.5kk häihin. Porvoossa siis ovat häät. Matkalle lähdemme heti häiden jälkeen sunnuntai aamuna kello 6 :D Santorinille siis niinkuin aiemmin tulikin kerrottua. Vielä puuttuu ohjelmaa häihin ja kutsut lähtee tossa parin viikon kuluttua matkaan. Eli jos jollain jotain hauskaa vinkkiä ohjelmasta niin otetaan vastaan :D En haluaisi mitään ohjelmaa kun en pidä väkinäisistä leikeistä ja yleisistä hääleikeistä. Kaipa se on pakko jotain sinne keksiä...
Pahoittelen näitä hääjuttuja kun eihän tämä paikka sitä varten ole. Toivottavasti ei mennyt ihan överiksi!
Terveyhdys kaikille! Olen uusi kuumeilija tällä palstalla. Koko keho kirkuu ja huutaa vauvaa, kuume on ihan mahdoton. Vielä kun jaksaisi odottaa kesään niin sitten saisi pikkuinen luvan tulla. Toiveissa olisi siis saada se oma nyytti vuonna 2014!
Lyhykäisyydessään: Elämä on ehtinyt meitä molempia heitellä ja ollaan jo toisella kierroksella (jos näin voi sanoa ;) ) Eli itselläni on 12v. ja 13v. lapset ja miehellä 4v. Suhteemme on edennyt vauhdilla. Olemme tavanneet viime syksynä ja vuodenvaihteen jälkeen menneet kihloihin. Asiat ovat ensimmäistä kertaa elämässä loksahtaneet paikoilleen ja olo on sellainen että tässä se nyt on se kauan kadoksissa ollut puuttuva puolisko. Nyt olo on ensimmäistä kertaa elämässä kokonainen. Kun asiat tuntuvat oikeilta ja molemmilla on vauvakuume, niin edetään sitten ryminällä oikein kunnolla :)
Jotta asiat eivät menisi liian helpoksi, niin itselläni on takana kaksi keskenmenoa ja kohdunulkoinen raskaus jonka seurauksena toiselta puolelta on munasarja tuhoutunut kokonaan. Tässä sitten jännitetään ja pelätään mahdollista uutta kohdunulkoista ja samalla toivotaan parasta, että saataisiin se yhteinen rakkauspakkaus!
Olen käyttänyt viimekesästä lähtien pillereitä, mutta en tullut niiden kanssa oikein toimeen. Nyt olen pillerit lopettanut ja kumin kanssa mennään siihen asti että yritys alkaa. Tiedän että tilanteemme aiheuttaa monissa paheksuntaa, mutta on sitä elämänkokemusta jo senverran tullut että tietää mitä elämältä ja kumppanilta haluaa.
niin taas viikko vierähti! :)
Reissaamisestasen verran että jos kaikki menee niin kun on suunniteltu, me käydään kesällä jollain pitemmällä reissulla, ei tiedetä vielä missä, mutta varmasti jossain..
ja vauvan syntymän jälkeen tuskin reissaillaan ekaan ½vuoteen, muutakun mummoloiden ja kodin väliä :)
nuista vakuutuksista vielä sen verran että vaikka niihin meneekin rahaa aika paljon, mutta mielummin mä maksan vakuutuksia ehkä turhaan kun sitten kadun..
mun miehellä on nimittäin atooppineniho ja allergioita, samoin kun mulla on ruoka-aine allergioita ja epilepsia..
Me asutaan myös kerrostalo kaksiossa.. onneks on tilavat huoneet ja tilaahan saa tavaroita karsimalla..
ollaan puhuttu että kunhan mä voin käydä taas töissä, edes keikkoja, mennään pankkiin ja laitetaan lainahakemukset vetämään...
hoitoalalla kun töitä riittää enempi kun kerkiää tehdä..
ostetaan tai rakennetaan semmonen joku tyyliin 4huoneen omakotitalo 5kilsan säteellä keskustasta.. tämä on kuitenkin niin pieni paikkakunta että hyvä kun ei ole lehmät suoraan torilla :D
Harrastuksista joku kyseli aiemmin.. mulla jää rakas palokuntaharrastus heti kun on 2viivaa tikussa.. siellä on loukkaantumis riski niin suuri että ei uskalla enää sen jälkeen touhuta niissä hommissa.. :'(
mutta muuten varmaan käyn voinnin mukaan punttiksella ja lenkillä ja aloitan varmaan jonkun mammajumpan :)
Heippa kaikille.
Rohkaistuin ja päätin kirjoittaa ja hieman koittaa tyhjentää pääkoppaa... näistä ajatuksista ja tunteista.
Olen 24v. nainen, jolla yhteistä elämää puolison kanssa takana 7-vuotta, joista naimisissa 2v.Taloudellinen tilanteemme on todella hyvä ja vakituiset työt. Opiskelut jne takana myös minunkin osaltani. Puolisoni on minua vanhempi...
Meillä on koittanut nyt aika, kun otin eilen viimeisen pillerin.
Nyt saisi perheenlisäystä tulla koska vain, jos hyvin käy ja raskautuisinkin jo ensimmäisestä luomukierrosta ja kaikki menisi hyvin niin pieni tulisikin jo aivan loppuvuodesta 2013.
Tosin voi olla, että n.5 vuoden pillerinkäyttö jättää jälkensä ja saan odotella tasautuvaa kiertoa.. Olen joiltakin sivustoilta lukenut, että ensimmäinen kiero pillerien jälkeen on ns hedelmällisempää ja hormonaalisempaa... joten saapi nähä.
Takana on myös yksi luonnollisesti keskeytynyt raskaus, joka alkoi pillerien syönnin aikana.
Pääasia on terve lapsi, mutta kokeilemme "tehdä" tyttövauvaa. Toivon, ettei kommetti pahoita kenenkään mieltä ja pyydän anteeksi jos pahoittaa.
Tämmöistä täällä! Pitkä odottelu takana, että on tähän päivään päästy.. naureskelinkin mielessäni tänään, että on loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Tsemppiä teille, joilla on vielä päivä, liuskoja tai muita odottamista vaativia tekijöitä.
Harrastuksista... Itse olen myös moottoripyöräilevä nainen. Muutama vuosi ollut ilman pyörää. Teki kovasti mieli ostaa messuilta pyörä, mutta pakko oli malttaa mieli.
Mies vaan innoissaan, kun en ole panolastina kesällä pyörän perässä. :)
[quote author="Jai" time="28.02.2013 klo 13:14"]
Kuumistelija: Onnea uuteen kotiin ja yritykseen!! Toivotaan plussia :)
Rellu: Ihana puku!! Millaset häät teillä on tulossa? perinteistä vai jotain uutta ja erilaista? Kyllä se häiden järjestäminen on ihanaa hommaa..muistelen lämmöllä reilun vuoden takaista...
Matkustelusta on ollut meilläkin puhetta ja mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että ennen kun vauva syntyy, on meidän päästävä vielä kaksistaan kunnon lomalle jonnekkin etelään...tai sitten kesä aikaan sopisi jonnekkin lähemmäksikin. Ollaan jostain syystä tykästytty näihin itä blokin maihin, Liettua on yksi lemppareista! Mutta uskon, että kyllä sitä sitten lapsenkin kanssa voi matkustella. Toki täytyy ottaa erilaisia asioita huomioon ja edetä lomalla sitten lapsen mukaan.
Niin ja nuo raha-asiat itteä vähän kyllä huolettaa ja pistää miettimään, että miten riittää rahat lainanlyhennyksiin ym ja miten paljon se lapsi sitten tuo lisäkuluja tullessaan. Tällä hetkellä siis olen opiskelija, vaikkakin kyllä olen vakituisessa osa-aika duunissa ja sitä tehnyt koko opintojen ajan. Onneksi opinnot on nyt loppusuoralla, niin saa töitä tehtyä vähän enemmän, mikä siis tietää parempaa palkkaa ja sitä kautta sitten vaikuttaa myös äippärahan suuruuteen. :) Täytyy nyt vaan toivoa, että raskaana ollessa ei tulisi kovia pahoinvointeja tai muita ongelmia, niin pystyisi käymään täysipainoisesti töissä...siis jos tässä nyt kävisi niin hyvä onni, että raskautuisi nopeastikin.
Ompas porukalla isoja koteja! Kyllä minäkin uskon,että mahdutaan tähän meidän nykyiseen vielä jonkin aikaa vauvan syntymän jälkeenkin. Muutenkin on ollut puhetta,että muutettaisi lähemmäksi anoppia ja muita sukulaisia sitten kun vauva on syntynyt. Tällä hetkellä siis asustellaan pk-seudulla ja tämän asunnon hinnalla saisi ihan kivan omakotitalon sitten sieltä länsi-Suomesta. Ja minulla maalaistyttönä on muutenkin kova hinku saada lapsi kasvatettua vähän "väljemmillä vesillä" ja olisihan se kiva, että sukulaiset olisivat sitten tukiverkkona.
Onko kenelläkään koiria tai muita lemmikkieläimiä? Mitä luulette kuinka onnistuu koira- ja vauva-arjen yhteensovittaminen? Meillä on kolme koiraa, joista myös aiheutuu työnsarkaa, mutta olen ihan luottavaisin mielin asian suhteen. Samallahan ne koirat hoitaa ja ulkoiluttaa kun lapsenkin ja pieni vauva menee mukavasti vaunuissa lenkillä ja sitten hiukan isompana myös kantoliinassa/repussa metsälenkeillä.
Mukavaa päivän jatkoa! Taidan alkaa vahaamaan lattioita..kaikkea se kevät teettääkin.. ;)
[/quote]
Kiitos kovasti kaikille kehuista, aika ihana tuo puku minustakin on. Nyt vielä voin ihastella vain kuvaa ja kangasta, koska laihdutusprosessini kesken mut sitä mukaa kun kevät etenee, myös puku alkaa valmistumaan.
Mites, onko teistä joku joka on päättänyt ettei halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen? Mun personal trainer on sellainen ja täytyy myöntää että nostan hattua kun malttavat pitää yllätyksenä. Itse on niin kontrollifriikki että haluan tietää heti.
Ihan perinteiset häät meillä on tiedossa, tai no niin perinteiset kuin jo vuoden naimisissa olevilla voi olla. (Eli byrokratian vuoksi "jouduttiin" menemään vuosi sitten naimisiin maistraatissa).
Meillä siis nyt kirkollinen siunaus ja sen jälkeen vastikään restauroidussa Volsin kartanossa Kirkkonummella n. 60hlön hääjuhla suvun ja ystävien kanssa. Häämatkalle lähdetään Kroatiaan ma 15.7 kun häät on 13.7
nii ja eläimistä sen verran vielä et mul on labbis sekä 2 kissaa ja ehk tulos pentu viel myöhemmin tänävuonna.
Meillä ei kyllä sit makoilla lattialla vauvan kaa koska tuo 30kg pässi ei tajua että pitää väistää. Se juoksee kissojenkin yli.
Ulkona liikkuminen sujuu varmaan hienosti kahdenkin koiran ja vauvan kaa..
ja vielä minä-.. lemmikeistä.
Meiltä löytyy kolme koiraa, on opetettu kävelemään löysässä remmissä. Muutaman kerran olen talutellut niitä työntäen kaverin vaunuja, väistävät kyllä hienosti.
Jos ja kun raskaudun, niin saatan kahdelle noista hankkia varmuudeksi vedonestopannat,etenkin jos loppuraskaus ajoittuisi talveen / liukkaille.
Paljon on asunnoista puhuttu.. Meillä 80m2 rivari. Yksi tyhjä huone ja meillä tilava makkari minne kehto ja hoitotaso mahtuisivat.
Täällä on monia laihduttajia.. Itellä taas tilanne, että voi olla painon alhaisuuden vuoksi raskautuminen vaikeaa. Pää ei kuitenkaan anna periksi, että saisin lihotettua itseäni, sitä vaikeuttaa myös keliakia.
Hei vieläkö mukaan sopii yksi kuumeilija? Vauva olisi toivottu vuodelle 2014! Olen jo pidemmän aikaa seuraillut tätä keskustelua suurella mielenkiinnolla ja oma vauvakuumeeni on kasvanut entisestään. Lisäksi tuntuu, että teillä monilla on samoja juttuja elämässä kuin itselläkin vauvakuumeen lisäksi tietty :) Tässä vähän omaa tarinaani:
Olen 24-vuotias yhden kaksi vuotiaan pikkupojan äiti. Perheeseemme kuuluu lisäksi kihlattu (pojan isä) sekä Novascotiannoutaja. Asumme 93 neliön pienessä omakotitalossa Oulun lähellä. Mieheni on minua kaksi vuotta vanhempi ja olemme olleet yhdessä reilu 6 vuotta, joista kihloissa reilu kaks. Jouluna 2006 aloimme seurustella ja jouluna 2010 mieheni kihlasi minut. Valmistuin juuri ensimmäiseen ammattiini lähihoitajaksi ja minulle tarjottiin heti vuoden mittaista lastenhoitajan vuorotteluvapaan sijaisuutta. Vaikka hoitoalalla olenkin, niin noin pitkä työsopimus on harvinainen heti alkuun, joten otin työn ilomielin vastaan. Se onkin ollut eräs hidaste vauvahaaveissa, sillä jo kertaalleen ehdin lopettaa pillerit juuri ennen koulun loppua ja pari viikkoa viimeisen pillerin jälkeen sain työpaikan vuodeksi. Päätimme tuolloin mieheni kanssa, että ensimmäisistä luomumenkoista jatkankin pillereiden syömistä, eikä vauvaa aloiteta yrittämään, ja niin kävikin. Kummallakin on tähtäimessä suurempi äitiyspäiväraha ja minulle työkokemusta. Meilläkin on siis monen muun tavoin mietitty taloudellista tilannetta mahdollisella äitiyslomalla.
No, vauvakuume ei ole kuitenkaan mihinkään hävinnyt. Vaikka meillä on yksi ihana poika, niin en ehtinyt kokea vauvakuumetta ennen hänen tuloaan. Ennemminkin se oli mieheni, joka kuumeili tuolloin, kun itse ehdottikin vauvaa. Poikamme sai alkunsa heti ensimmäisestä "sallitusta" kierrosta. Sallitusta siksi, sillä sairastan Ekpin tavoin epilepsiaa ja raskaudet pitää olla tarkkaan suunniteltuja. Vauvakuumeeni alkoi jo reilu vuosi sitten pikku hiljaa, mutta nyt se on saanut ihan uskomattomat mittasuhteet. Ajattelen vauvaa päivin ja öin. Olen itsekin kulkenut ympäri taloa mittavauhan kanssa ja suunnitellut kaiken hyvin tulevaa vauvaa ajatellen. Jopa niin hyvin, etten ihan kaikkea ole uskaltanut miehelleni vielä kertoakaan. Hän oli alunperin se jonka mielestä meille riittää yksi lapsi, mutta onnekseni hänkin on pikkuhiljaa lämmennyt entistä enemmän ajatukselle. Mistään kuumeilusta ei voi puhua, mutta jarruta hän ei enää :) En usko, että mieheni takkiaan enää kääntää..en ainakaan suosittele ;D
Poikamme kasvaa koko ajan ja toivoisin mahdollisimman pientä iköeroa, mikäli toinen meille suodaan. Meillä ei ole kuin kaksi makuuhuonetta, joten lastenhuone olisi lapsilla yhteinen. Varsinainen yrittäminen meillä näillä näkymin alkaa toukokuun lopulla. On mieheni toive, että ehtisin olla koko vuoden töissä ennen vauvaa. Siitä aasinsilta Esperandon esille tuomaan aiheeseen; mekin koitamme tyttövauvaa. Minä toivon tyttöä, sillä vauva tulisi todennäiköisesti meidän viimeinen. Tottakai poikakin on tervetullut, jos niin suodaan, mutta konsteja saada tyttövauva aiotaan ainakin kokeilla. En itsekään Esperandon tapaan halua pahoittaa kenenkään mieltä ko. asialla, toivottavasti niin ei käykää. Tunnutte olevan ymmärtäväistä porukkaa. Sekin yksi syy, miksi tänne tuppaudun, mikäli sekaan sopii :)
Vauvakuumeessa odottavan aika tuntuu raastavan pitkältä, mutta toivotaan että odotus palkitaan sitten kun yrityksemme pyörähtävät käyntiin. Plussatuulia jo yrityksensä aloittaneet!
Mulla ei sen kummempia harrastuksia oo mistä pitäis kokonaan luopua, muuta kun että painonnostoa pitää varmaan sitte jossain vaiheessa himmata. Välillä kun innostun repimään lihakset iha kipeeks kuntosalilla.
Multakin löytyy keliakia ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Ekpi: jos sulta löytyy jotain vajaatoimintaa siit kilpparista niin tosiaan kannattaa hoitaa ne arvot kuntoon ennen raskautumista. Toivottavasti sulla olis arvot kunnossa.
Meillä on ollut jonkin aikaa vääntöä siitä, että hankitaanko koira vai vauva ensin vai jopa yhtäaikaa ne. Mies haluaa kovasti koiran, mutta toisaalta sellaista ei tähän nykyiseen asuntoon edes saa ottaa. Ja mun mielestä olis ihan hyvä saada vauva ensin niin mieskin keskittyy siihen vauvaan enemmän, ettei työt jakaudu niin, että mää hoidan vauvaa ja mies koiraa. Tietenkin, jos on koira ollu jo vaikka 5 vuotta perheessä nii se on jo eri asia.
Vauvan sukupuolesta... Eihän sillä olisi väliä kumpi tulee ja tietääkö sen ennalta. Mutta jostain syystä haluan tietää. Kaverini, jolla on 1,5v poika, sanoi syyksi sen, että on sit helpompi ostella tarvikkeita kun tietää kumpi on tulossa. Enimmäkseen just vaatteiden värin vuoksi. Tästähän oli jo mediassakin paheksuntaa, ettei sais olla eri sukupuolille tietynvärisiä vaatteita, mut valitettavasti itsekin miellän esim. tummansinisen vauvan pojaksi ja pastellinvärisen taas tytöksi :).
Onhan niitä nyt neutraaleja värejäkin olemassa vauvanvaatteissa, ja ainakin äitiys(perhe)pakkauksessa on sellasia vaatteita, et niillä tietenkin pärjää jonkin aikaa. Mun äiti ainaki odottelee jo innoissaan, että koska saa aloittaa vauvannuttujen ompelun/kutomisen :).
Menhir: Onko suvussasi keliakiaa? Onko se sinulle todettu verikokeesta vai gastroskopialla? Oletko miettinyt periytyvyyttä? (vaikka keliakian kanssa pärjääkin loistavasti Suomessa.)
Pieni koiranpentu ja vauva arki, voi olla haasteellista. Mutta mellä nuo onneksi 6 vuotiaita kaikki kolme. Lisäksi kaverien vauvojen ja taaperoiden kanssa yhteensopivuuskin todettu mahtavaksi. Koirna rotukin vaikuttaa todella paljon!
Esperando: Joo on kyllä, äidilläni ja siskollani (ja oli myös äidinäidillä). Mulla todettiin 11-12-vuotiaana eli n.14 vuotta sitten. Äiti vei kaikki lapset verikokeisiin vaan suoraan kun hänellä itsellä todettiin se. Sen jälkeen mut laitettiin viel gastroskopiaan. Mulle tehtiin se nukutuksessa onneks kun olin vielä niin nuori. Kyl se varmaan aika helposti periytyy kun on mein perheessäkin jo periytyny :). Mut se on suht helppo sairaus loppujen lopuksi, joten en kanna huolta vaikka mun lapselle periytyisi.
Tai no, helppo ja helppo sairaus... vaikuttaahan se jo tietyllä tapaa hedelmällisyyteenkin :/. Ja jos on yks autoimmuunisairaus niin luulen et niitä tulee aika helposti sitten lisääkin vuosien varrella (kuten just kilpparivaivat).
Menhir: Kiitos!! Olen nimittäin aika yksin tämän keliakiani kanssa. Nyt jos joku tuttu palstaa lukee niin varmaan tunnistaa minut seuraavasta.. Itelläni kun oma suku ja historia on piilossa adoption vuoksi niin näitä asioita joutuu vain arvailemaan.
Mulla ei ikinä ehditty todeta keliakiaa virallisesti, kun menin niin huonoon kuntoon 2008-2009. Ruumiintoiminnot alkoi heikkenemään ja kun lopulta pääsin lääkäriin niin suoraan vietiin tippaan. Verikokeissa ei näkynyt ja gastroskopiaan en päässyt jonojen vuoksi.
Aloin syömään gluteenitonta ja se on ainoa tapa pysyä kunnossa. Olen todella herkkä, jos jotain gluteenia eksyy. Muutaman kerran testasin alkuaikaan.
Milloin sinulla alkanut kiplirauhanen vaivaamaan?
Hummingbird:Ikävä juttu,että on ollut "vaikeuksia" häävalmisteluissa/suunnittelussa. Itte koin sen kyllä mukavaksi puuhasteluksi, vaikkakin stressiä alko pikkasen pukkaamaan viimesinä viikkoina ennen häitä. Meillä oli n. 70 hlö häissä ja itte karsittiin pienet lapset pois vieraslistalta, koska häissä oli rajallinen tila ja ne olivat ravintolassa ja jatkopaikkana toimi baari. Ajateltiin siinä myös vanhempia, että saavat tulla ihan rauhassa juhlimaan häitämme. No tämä lapsi-asia ymmärrettiin kyllä, mutta muutamat avecit (joita emme koskaan kumpikaan olleet nähneet) jäivät kutsumatta, niin siitä sitten nousi kauhea metakka. Ärsyttävää kun muut puuttuvat järjestelyihin tai kutsuttaviin vieraisiin, sillä päivähän on nimenomaan hääparin juhlapäivä!!
Itte aluksi ajattelin,etten halua tietää lapsen sukupuolta...mutta en usko, että pystyn pitämään itseäni jännityksessä!! :) Ja ompahan tosiaan helpompi ostella tarvikkeita ja vaatteita kun on sukupuolesta perillä.
Ihanaa, että muillakin on elukoita! Vaikkei lapsenhankinta-aikeista olla kenellekkään puhuttu, on sukulaiset kauhistelleet, että miten te pärjäätte kolmen koiran kanssa ja sitten jos vielä lisäännytte. Ohhoh.. Voin vedota nyt siihen, että kyllä ne muutkin pärjää ja ovat pärjänneet! Uskon myöskin,että oppivat olemaan lapsen kanssa varovaisia...tai siis niiden on pakko oppia kun ei anna vaihtoehtoja! :D
Tänään on ensimmäisen luomukierron 12 päivä! Jännä nähdä toimiiko kroppa. Eniten tietty toivoo raskautumista, mutta positiivista olisi sekin,ettei kierto venyisi ihan mahdottomaksi. Yhden kerran 10 vuoden pillerinsyöntiurallani olen ollut vajaan vuoden ilman pillereitä ja silloin eka luomukierto veny useemmaan kuukauden mittaseksi!! Niin ja se ihana naaman kukkiminen...Olen teiniässäkin säästynyt finneiltä, muuta pillereiden lopettaminen aiheutti ainakin viimeksi ihan järkyttävän naaman kukkimisen! Toivotaan,että nyt säästyisi siltä. Vielä toistaiseksi näyttää ihan hyvältä!! ;)
Oma olo on kyllä hieman helpottunut, kun saa lukea teidän, kohtalotovereiden juttuja. Apuna on onneksi myös raskaana oleva ystävä, joka ymmärtää kuumeiluni.
Mielessäni kuitenkin se, että enkä jos kroppa ei alakaan toimia. En ole IKINÄ odottanut menkkoja tällä tavalla.
Jos ei vuotoa ala kuulua, olisiko mahdollista ovuloida tässä ja raskautua? Olen aiemmin (tyhmää) syönyt kahta liuskaa putkeen, nyt loppui liuskat yhteen..
Tietoa?! Kokemusta?!Ovistikkujen ostoon?
Onko muita, joilla pääkoppa ja unelmat aiheuttaneet "raskausoireita"?
Esperando: ohoh, sulla on ollu sit aika rajut oireet! :(. Joo kyl kannattaa syödä sellasta ruokaa, jota sietääkin, vaikkei nyt olisikaan varsinaista diagnoosia keliakiasta.
Mulla todettiin kilpparivajis n. 3 vuotta sitten.
E-pillereiden lopetuksen jälkeen muuten voi kestää kauankin ennen kuin oma kierto tasaantuu. Mää söin pilleireitä 4,5 vuotta aikoinaan ja lopetuksesta kesti puoli vuotta ennen kuin menkat tulivat. En halua ny masentaa ketään, mut tosiaan voi siis noinkin kauan kestää. Elimistö tarttee vaan aikaa sopeutuakseen.
Mulle tuli pieniä raskausoireita viime kuussa kun haaveilin niin kovasti raskaudesta :D. Oli sit pakko tehä raskaustestikin, varsinkin kun olin menossa baariin v-loppuna. Negaa se tietysti näytti. Mut tosiaan huomasin sillon vuosi sitte kun raskauduin, että ne oireet on kyl aika samanlaiset kuin menkkaoireetkin. Esim. rintojen turvotukset, valkovuoto, mielialanvaihtelut jne. :).
Rellu: IHANAN puvun oot saamassa! Siis kertakaikkiaan tuo oli niiiin hieno. Ihan munkin tyyliä :D Voi kun meilläkin olis häät tiedossa ;)
No eipä täällä kellään oo sitten tilasta niin puutetta, vauva kyllä mahtuu kotiin jos kotiin, eipä tule ainakaan liikaa tavaraa haalittua! :D Ite oon miettinyt että aluksi ostetaan kaikki "pakolliset" jutut, ja sitten katsotaan tarviiko vielä jotain,. eli mitään kantoliinoja/reppuja, sittereitä ei olla heti raskausaikana ostamassa nurkkiin :) Vaatteita varmaan kertyy, sen verran hyvin tunnen itseni :D
Kuumistelija: Onnea uuteen kotiin! <3 toivottavasti kotiudutte nopeasti. Ja ONNEA ja PLUSSATUULIA jo alkaneesta yrityksestä! Aivan mahtavaa, sitähän saa täällä kotosalla aivan ruveta jännittämään todenteolla kaikkien puolesta kohta! Ja tajusin nyt että ei se munkaan kolmekuukautta niin hirvittävän pitkäaika ole. <3
Menhir: Tervetuloa joukkoomme! matkailusta sen verran, että varmaan tehdään ainakin yksi matka jonnekkin vielä tässä kun ehtii. Ollaan mietitty nyt toukokuulle ehkä Maltan reissua, mua kiinnostais vähän tollanen pienempi paikka jossa ehtii kierrellä ympärisaarta ja ihastella. Onko kellään kokemusta Maltasta? Meillä ei mitään kokemusta. Niin ja elokuusta tehdään tuonne lappiin varmaan taas joku pidempi vaellusreissu. Viime vuonna oltiin Ylläs-Olos oliko se nyt 54 vai 64km, ja oli kyllä ihanaa. Vaellusreissun voi tehdä hyvin vielä alkuraskaudessa. Ihan alkuraskaudesta en uskaltaisi ainakaan lentää, sen verran pelkäisin keskenmenoa, enkä kyllä tiedä uskaltautuisinko lentokoneeseen enää myöhemminkään raskautta. Sellasia matkasuunnitelmia :)
Tänään oliskin iltavuoron paikka :)