Petetyt vaimot, miksi syytätte "toista naista"?

Jatkan vielä. Tuo mies rakastui minuun, tai mielestäni ajatukseen minusta ja suvaitsevaisuudestani. Yhteistä arkea kun ei jaa, niin ei tiedä, millainen toinen pohjimmiltaan on. Alkoi pedata avioeroa vaimostaan. Nyt kun lapset ovat lähteneet kotoa, on taas väläytellyt tätä asiaa.



Pistin jarrut tiukasti pohjaan. Moista miestä en itselleni halua. Olen neuvonnut sopimaan asiat vaimonsa kanssa. Tänne on turha ruikuttaa.

Mieheni petti minua naisen kanssa, jonka tunnen ja tämä nainen varsin hyvin tietää, että meillä on lapsia, olemme naimisissa ja satuinpa olemaan vielä raskaana silloin kun kaikki alkoi.



Totta helvetissä se vitutti, olisin voinut tappaa molemmat.



Nainen pyysi anteeksi ja katui.



Asioita mietittyäni tajusin, että en voi ruveta huorittelemaan ja olemaan vihainen tuolle naiselle, jos edelleen jatkan suhdetta mieheni kanssa. Miten typerää sekin olisi? kyllä molemmille pitää antaa anteeksi, tai sitten ei ollenkaan.



Kuitenkaan, on pakko myöntää, että anteeksi en anna. En kykene, kummallekaan. Elämä kuitenkin jatkuu.

Tottakai naisen naama ärsyttää enemmän kun oman mieheni, enkä mahda sille mitään, kai se on joku luontainen juttu.

Mutta en anna sen tulla ilmi. Olen ollut hänelle aina ystävällinen, en ole huutanut/haukkunut, puhunut rumasti, en edes muille.



Kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen, koen olevani parempi ihminen, kuin hän. en ehkä ole, mutta omaa mieltä se parantaa, kun ajattelee näin- kyllä se tästä naisestakin jotain kertoo, kun tuttavan miehen kanssa rupee suhteeseen.



Jokatapauksessa, halveksin tätä naista ja edelleen, kun hänet näen, tekis mieli lyödä. En sitä tee, sittenhän pitäis lyödä myös omaa miestä. Hymyilen vaan ja moikkaan- salaa koen paremmuutta häntä kohtaan.

Olen itse ihmetellyt naisia, jotka lähtevät petturimiehen matkaan. Tai siis jotka aloittavat kunnon parisuhteen heidän kanssaan, kun vaimo on jätetty. Mikä takaa sen, ettei heille käy samalla tavalla? Mies aloittaa alkuhuuman jälkeen uuden salasuhteen selän takana. Melkoinen itseluottamus ja kapealainen näkemys pitkän parisuhteen kulkuun nousuineen ja laskuineen.

Vaikka pettäminen on ilman muuta pettäjän vikaa ja vaikka parisuhteen ongelmat ovat tietenkin pariskunnan omia, niin ei se suhteeseen tunkeunut kolmas osapuoli ole viaton.

Jos sinua kiusataan työpaikalla, on se kiusaaja tietenkin syyllinen. Hän on vastuussa tekemisistään ja ilman muuta saa kantaa vihasi harteillaan. Mutta jos kiusausta on seurannut pari muuta työkaveria ja toinen näistä on antanut ohjeita, osallistunut ehkä ilkeiden viestien laadintaan ja naureskelee yhdessä kiusaajan kanssa, niin onko hän viaton? Eikö häntä saa vihata, koska hän on vain kannustanut kiusaajaa?

Jokainen on vastuussa teoistaan eikä kukaan ole koskaan viaton siihen, että toimillaan osallistuu parisuhteen hajottamiseen. Jos tietoisena pitää yllä salasuhdetta naimisissa olevaan mieheen ja tämän miehen vaimo saa sen selville ja tekee itsemurhan, oletko viaton? Onko syy vain miehen? Tai ehkä sen itsemurhan tehneen, kun ei kestänyt sitä, että mies panee toista? Entä lapset? Osaavatko haukkua isää eikä yhtään syyllistää tätä panopuuhiin osallistunutta?

Jokaisella on vastuu teoistaan eikä siinä ole kysymys siitä, on parisuhteessa vai ei. Jos teoillasi loukkaat toista, olet siitä vastuussa. Yksinkertaista. Parisuhde ei ole mikään kupla, johon muiden teot eivät vaikuta. Pääsyyllinen on tietysti aina se pettäjä. Mutta viattomia eivät ole ne, jotka osallistuvat tietoisina toisen huijaamiseen, valehteluun ja näin osaltaan nakertavat luottamusta. Viattomiksi kutsutaan niitä, jotka eivät teoillaan satuta muita tietoisesti ja ottavat vastuun teoistaan, jos tietämättään ovat jotain loukkaavaa tehneet. Aikuisiahan tässä ollaan.

Vielä yksinkertaisemmin. Jos Matti tulee luoksesi ja pyytää pesäpallomailaa, kun haluaa hutkia vaimonsa hengiltä, annatko pesäpallomailan ja koet olevasi viaton koko tekoon vai kieltäydytkö pesäpallomailan antamisesta, koska et hyväksy Matin tekoa. Jokainen meistä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Toisen ihmisen satuttaminen on väärin, vaikka sen satuttamisen tekisi joku muu kuin sinä.

Jos et tiedä satuttamisesta, et tietenkään ole syyllinen, mutta jos tiedät, olet syyllinen ja vastuussa teoistasi.

vain se pettävä mies on syyllinen perheen hajottamiseen.

Toinen nainen käyttäytyy moraalittomasti, ja on vastuussa oman käytöksensä seurauksista. Mutta minä en koe, että toinen nainen voisi milloinkaan olla vastuussa minun mieheni uskollisuudesta, ja nimenomaan sen uskollisuuden puutteeseenhan perhe hajoaa.

Mies on syypää perheensä hajoamiseen, toinen nainen on syypää perheen pahaan oloon. Päävastuu on miehen, tietenkin mutta toinen nainen ei ole viaton. Onko sitten ihme, että saa haukkuja osakseen?

En ikinä pitäisi miestäni viattomana tai viekoteltuna, en todellakaan. Mutta se toinen nainen ei olisi ystäväni, en arvostaisi tai kunnioittaisi häntä enkä todellakaan tuntisi mitään naisten välistä solidaarisuutta häntä kohtaan. Pitäisin häntä itsekeskeisenä ja epätoivoisena, kun ei ole saanut vapaata miestä. En ehkä kykenisi säälimään, vaikka pitäisi, mutta kyllä, melkoisena huorana häntä pitäisin. Mies tietysti saisi kokea raivoni, ja hän olisi pääsyyllinen meidän avioliittomme hajoamiseen. Omasta pahasta olostani ja erityisesti lasteni kärsimyksestä syyttäisin myös tätä toista, jos tämä on tietoisena lähtenyt perhettämme hajottamaan eikä ole laittanut stoppia miehen puuhille. Silti mies olisi se suurin syyllinen.

pettämisketjuun. Mutta voin kertoa uudelleenkin, miten käy kun bestis panee oman miehen kanssa.



Näin kävi minulle ja mietin, että nyt panen välit poikki. Mutta sitten ajattelin, että ulvotaan susien kanssa ja katsotaan jos myöhemmin tulee hyvä koston tilanne.



Vuosia kului ja kaveri meni naimisiin ja sai lapsen. Toista lasta odottaessan, heillä ei kai seksiä ollut kovin paljoa: Mies oli kapakassa aika tuiterissa ja oli aika helposti viekoiteltavissa. Mentiin heille kun kaverini oli äidillään lapsen kanssa. Ja hups, jätin sinne heille pikkuista tavaraa sen verran paljon patjan väliin ja muualle, että kaveri tajusi miehensä pettäneet.



Ero tuli ja ei kaduta tippaakaan, että olen kerran ollut toisena naisena.



Jostain kumman syystä kaverini ei puhu minulle enää...kun tilanne kolahti omaan nilkkaan, se ei enää ollutkaan hyvä juttu.

Olen itse miesvaltaisella alalla töissä ja täytyy sanoa, että kyllä seuraa olisi tarjolla varsinkin varattujen miesten taholta. Mikään hidaste ei tunnu olevan se, että olen itsekin naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Toki joskus houkutus meinaa voittaa, koska oma parisuhde on jo vuosia ollut huonossa jamassa. En halua kuitenkaan mennä mukaan näihin lähestymisiin. En voi olla ajattelematta vaimoa ja lapsia ja sitä, miten se voisi mahdollisesti vaikuttaa heidän elämäänsä. Vieras p*llu houkuttaa miehiä, se on fakta, enkä miehiä todellakaan puolustele. En vain halua että saisin kuulla jonkun perheen hajonneen sen takia että mies on onnistunut vonkaamaan minulta.



Seksi on monesti vain seksiä, varsinkin miehille. Hyvin harva mies jättäisi vaimonsa ja perheensä satunnaisen panon tai pitemmänkään suhteen takia. Mutta tottakai se on loukkavaa joutua petetyksi.

haetko sä täällä jotain hyväksyntää teolles? ja kyllä,huorittelen kaikkia naisia,jotka tulee lähentelemään tai flirttailemaan mun miehelle. ja kyllä,mökötän miehelleni jos vaikuttaa onnelliselta muiden naisten huomiosta. ja mainittakoon vielä,että olen mustasukkainen,lihonut lasten saamisen myötä,ja omaan huonon itsetunnon. eli av:n mukaan olen huono vaimo,josta miehen pitäisi päästä pian eroon.

Enpä ihmettele, vaikka miehesi peettää ja jättääkin. Olet ennen kaikkea sisäisesti ruma ja epäviehättävä. Ja sillä on kaikkein eniten merkitystä.

Täällä puhutaan tutun tai ystävän suhteesta. Mutta kuten omalla kohdallani, kuvitelkaa kun vaimolle paljastuu edes pieni osa siitä, että oma mies on totaalinen seksin suurkuluttaja ja haluaa kaikkea "erilaista". Miltä tuntuisi, kun saa tietää täysin tavallisen ja kunnollisen miehen tykkäävän ottaa peppuun mieheltä, imutella heitä, naida runkkavien miesten katsoessa ympärillä seksiklubeilla, pukeutuu ja meikkaa itsensä naiseksi, ryhmäseksiä, ihan kaikkea mahdollista. Ja päältä päin ei ikinä uskoisi.



Kun eroa ei tullut, veikkaan miehen kuitanneen sen satunnaiseksi kokeiluksi. Toistuvat työmatkat mahdollistivat kaiken tämän. Olin itse välillä mukana. Aina kiltisti hotellista soitettiin kotiin, että täällä on tylsää, kaipaa perhettä. Kun tilattu pornokanava jo pyörii ja chatista on tilattu kulloisiinkin mielihaluihin osallistujia.

Se vaan on niin, että sitten kun kolahtaa ei sille vaan voi mitään vaikka haluaisikin. Työkaveruudesta ja flirtistä lähti meillä, ensin ystävystyimme ja huomasimme miten helppoa toisen kanssa oli puhua. Ei arvostelua, vaan tukea ja toisen huomioimista, sekä erimielisyyksien tullen asioista keskustelemista. Ikäeroakin meillä on mies reilusti nuorempi kuin minä ja sanoo ihastuneensa minussa aluksi ulkonäkööni. Opittuaan tuntemaan minut paremmin luonteeni, iloisuuteni, taito kuunnella sekä kskustella ja tapani käsitellä vaikeitakin asioita olivat ne joka kuulemma sitten kolahti. Olemme edenneet kuitenkin pikkuhiljaa, emmekä ole olleet vielä ns. makuuhuoneen puolella. Sielunkumppanuus nyt tiedän mitä se on.

se toinen nainen tekee vaimolle palveluksen, kun paljastaa, kuinka epäluotettava siippa tällä on.



Käytäntöä pitäisi vain muuttaa niin, että toiset naiset eivät suostuisi pitämään suhdetta salassa.

Minusta osa naisista on niin miehenkipeitä ja läheisyyden puutteessa, että mies kuin mies kelpaa ja moraalista viis.

Ainakin itse olen kovasti miehenkipeä, ja olen ollut jonkin aikaa toisena naisena. Muhun ei tosin päde se, että mies kuin mies kelpaisi - jos pätisi niin ei olisi tarvinnut olla varatun kanssa, koska olisinhan mä sinkkurakastajankin saanut, jos olisin kelpuuttanut tyhmät, ällöttävät, tunnevammaiset tai muuten epäviehättävät miehet. Ensimmäinen mieskierros kun aikanaan meni multa ohi, joten nyt kaikki miehet omassa ikäluokassani, joita ei ole varattu, ovat tyhmiä, ällöttäviä, tunnevammaisia tms.

Eli näin, me toiset naiset olemme parisuhdemarkkinoiden häviäjiä, jotka niin sanoakseni keräilevät muilta tippuvia murusia ja elävät niistä.

Tunsin kyllä ja tunnen yhä kovastikin syyllisyyttä siitä, että petin ystäväni hänen miehensä kanssa. Silti koin olevani vastuussa enemmän miehelle kuin tälle 1. naiselle, sillä miehen kanssa olin paljon läheisempi; ja kun hän halusi olla minun kanssani, tein sen valinnan, että mieluummin täytin hänen toiveensa kuin valvoin hänen naisensa etua. Olisin kärsinyt ristiriidasta joka tapauksessa, mutta valitsemalla itselleni rakkaamman ihmisen kärsin siitä vähemmän.

Yleisemmin näen tämän pettämisasian niin, että jos tapaan ihanan miehen ja haluan olla tämän kanssa, vaikka tämä olisi varattu, niin hänen asiansahan se on, haluaako hän pettää 1. naistaan vai ei. Heidän parisuhteensa ei kuulu minulle enkä ole siitä vastuussa. Ei miestä noin vain raiskata, enkä ole niin lumoava kaunotar että voisin silmää iskemällä pakottaa miehen pettämään rakasta vaimoaan. Jos mies on valmis pettämään, hän tekee itse itsestään vapaan. Ja totta kai tangoon tarvitaan kaksi, joten salasuhteen molemmat osapuolet ovat siihen nähdäkseni yhtä syyllisiä, jos ovat toimineet tietoisesti. Mutta siinä missä parisuhteessa oleva pettäjä on pettänyt puolisonsa, "toinen nainen" (tai mies) on pettänyt itselleen parhaassa tapauksessa ehkä täysin tuntemattoman henkilön, jonka luottamusta ei ole alun perinkään nauttinut. Pahimmassa tapauksessa hän on pettänyt ystävänsä tai sukulaisensa.

Vauvafoorumin maailmassa ei taida olla uusioperheitä. Ainakaan onnellisia. Näissä kun mies on aina narsistisika ja nainen naiivi huora. :)

...joka paljasti ex-mieheni inhottavan, narsistisen luonteen. Mahtavaa, että se nainen otti miehen kiertoon. Siis nehän (narsistiset) ei lähde, ennen kuin toinen on katsottuna. Olin aluksi tosi rikki, mutta oivalsin nopeasti, että toinen nainen oli LAHJA, joka pelasti minut. Kiitos ja onnea vaan sen kanssa (ei käy kateeksi)!

Kuin minun kirjoittama, nyt onnellisesti parisuhteessa ihanan 12 vuotta nuoremman miehen kanssa:)

Mieheni petti minua naapurin emännän kanssa. Eikös se naapurin emäntä ole yhtään syyllinen minun pahaan mieleeni vaikka tunsi meidät molemmat ja silti lähti salasuhteeseen mieheni kanssa?



Toisella kerralla kyseessä oli parikymppinen siskon tyttäreni! Erittäin läheinen ollut minulle syntymästään saakka. Silti tekivät mitä tekivät ja voin kertoa että kyllä kirpasi ja kovaa. Paljon enemmän kuin sen naapurin rouvan paneminen.



No, mutta kiltti kun olen, en ole naisten kimppuun millään tavalla käynyt edes sanallisesti. Siskon tytär ei edes tiedä että minä tiedän, ja edelleen käy meillä ja halaillaan ja kiehnää miehessäni kuin iilimato mutta en silti sano mitään. Kai minusta on jo mustasukkaisuuden tunteet kuolleet.



Pointti on se ettei ne toiset naiset läheskään aina ole jotain vieraita vaan uskon että monilla muillakin on näin että naiset ovat läheltä pariskuntaa.

Mieheni petti minua naapurin emännän kanssa. Eikös se naapurin emäntä ole yhtään syyllinen minun pahaan mieleeni vaikka tunsi meidät molemmat ja silti lähti salasuhteeseen mieheni kanssa?

Toisella kerralla kyseessä oli parikymppinen siskon tyttäreni! Erittäin läheinen ollut minulle syntymästään saakka. Silti tekivät mitä tekivät ja voin kertoa että kyllä kirpasi ja kovaa. Paljon enemmän kuin sen naapurin rouvan paneminen.

No, mutta kiltti kun olen, en ole naisten kimppuun millään tavalla käynyt edes sanallisesti. Siskon tytär ei edes tiedä että minä tiedän, ja edelleen käy meillä ja halaillaan ja kiehnää miehessäni kuin iilimato mutta en silti sano mitään. Kai minusta on jo mustasukkaisuuden tunteet kuolleet.

Pointti on se ettei ne toiset naiset läheskään aina ole jotain vieraita vaan uskon että monilla muillakin on näin että naiset ovat läheltä pariskuntaa.

mut miks haluat olla kynnysmatto?

MUTTA se lunttu on itsekkin vaimo ja äiti ja tasan tarkkaan tiesi mun ja mun lasten olemassa olosta. Kehtasi vielä jälkikäteen ottaa muhun yhteyttä tiedustellakseen mitä kaikkeä mä tiedän ja meinaanko kertoa hänen miehelleen. Tietenkään ei kysynyt suoraan, kun luuli vissiin, etten tiedä kaikkea. Annoin akan jäädä siihen uskoon, heitin vain loppuun sellaisen kysymyksen mikä varmaan sai hänet ymmärtämään, että kaikki kortit ei ole vielä katsottu. Olen muuta kautta tutustunut hänen äitiinsä ja jos se akka vielä lähestyy mun perhettä niin enköhän ala laulaa tietojani julki...

Eivät osaa kohdistaa vihaa ja suuttumusta oikeaan osoitteeseen eli siihen omaan puolisoon.



Tilanteessa jossa tuo ns. toinen nainen on joku tuttu ihminen joka oikeasti tietää tilanteen jne niin on toki todella ymmärrettävää kokea että hänkin on sinut pettänyt. Muuten ulkopuolisen ihmisen syytäminen on turhaa puuhaa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää millainen elämäntilanne sillä ihmisellä on. Ne pettävät puolisot myös osaavat valehdella erittäin hyvin ja pystyvät elämään kaksoiselämää. Liian monesti ne toisetkin naiset ovat uhreja.



En itse osaisi vihata ja olla katkera jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Kyllä sitä pitäisi jokaisen tietää kuka siinä tilanteessa on tehnyt väärin.

mutta lorttohuora se on nainenkin joka tietoisesti on naimisissa olevan miehen kanssa.

Mieheni petti minua naapurin emännän kanssa. Eikös se naapurin emäntä ole yhtään syyllinen minun pahaan mieleeni vaikka tunsi meidät molemmat ja silti lähti salasuhteeseen mieheni kanssa?

Toisella kerralla kyseessä oli parikymppinen siskon tyttäreni! Erittäin läheinen ollut minulle syntymästään saakka. Silti tekivät mitä tekivät ja voin kertoa että kyllä kirpasi ja kovaa. Paljon enemmän kuin sen naapurin rouvan paneminen.

No, mutta kiltti kun olen, en ole naisten kimppuun millään tavalla käynyt edes sanallisesti. Siskon tytär ei edes tiedä että minä tiedän, ja edelleen käy meillä ja halaillaan ja kiehnää miehessäni kuin iilimato mutta en silti sano mitään. Kai minusta on jo mustasukkaisuuden tunteet kuolleet.

Pointti on se ettei ne toiset naiset läheskään aina ole jotain vieraita vaan uskon että monilla muillakin on näin että naiset ovat läheltä pariskuntaa.

Eihän tuossa ole kyse siitä, ettet saisi tuntea pahaa mieltä. Vaan siitä, että pettämiseen ei ainoastaan ollut syyllinen se naapurin emäntä vaan ihan yhtä paljon myös miehesi. Totta kai saa tuntea pahaa mieltä, mutta miksi usein asia laitetaan sen "naapurin emännän" syyksi. Minusta se pettävä kumppani on vielä pahempi.

Olen ihmetellyt ihan samaa kuin ap.

mielestäni olen kyllä syyllinen, kun olen seksisuhteessa mieheen. Tiesin hänen olevan varattu, mutta pirun puoleensavetävä.



Näin kävi, meille tuli seksisuhde. Meillä on yhteisiä kavereita, asutaan 15 km päässä toisistamme. Tapaillaan usein, olen rakastunut häneen, hän minuun.



Ja kliseet paukkuu, lasten takia olemme yhdessä. Jättää kyllä vaimonsa, plaplaplaa, sen kun näkis, en edes odota sitä. Pystyisikö tuohon kullanmuruun edes luottaa. Suhteemme on kestänyt pian 2 vuotta.