Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Vamma ei ole sama kuin sairaus, ei sama kuin rakennevika, rakenteellinen poikkeavuus. AP ei ole käynyt kromosomitesteissä.

AP ei ole käynyt kromosomitesteissä.

Mitä siellä taas joku vammaisesta puhuu?

Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :( = AP:n miehen sanomaa!

Suomessa onneksi yhteiskunta tukee vammaisten perheitä, esim. päivähoidon kautta, niin, että äiti voi käydä töissä. Jos miehesi on noin huono kestämään vastoinkäymisiä, niin jossain vaiheessa kuitenkin lähtee. Voithan vaikka itse sairastua. Mulla rakenneultra tässä kuussa, ja kaikki otetaan vastaan, mitä tulee. Kyllä tämä niin totta on kaikki, että mitään delete-nappulaa ei vain ole.

kun ei tarvitse kilpailla työmarkkinoilla yms.

En ota kantaa ap.n asiaan. Mutta kehitysvammaisten vanhemmat saa apua, kunhan vain hakevat. Lapselle voi anoa ns. jaksopaikkaa eli lapsi on jaksoilla viikon vaikka kahdessa kuukaudessa. Koulua lapsi käy normaalisti ja saa iltapäivähoitopaikan. Päiväkotiinhan kehitysvammaisenkin lapsen saa ihan normaalisti.

Yksikään tuntemani kehitysvammaisen äiti ei ole omaishoitaja vaan ihan normaalisti töissä. Jos kyse on vaikeampihoitoisesta, joka ei voi olla kotona, on nykyään palvelukoteja, joissa on ympärivuorokautinen hoito. Toimii todella hyvin esimerkiksi niin, että nuori asuu palvelukodilla viikot ja on viikonloput kotona.

Kehitysvammaiset itsenäistyvät ihan samalla tavalla kuin muutkin: heille on eritasoisia paikkoja, mihin muuttavat kotoa. Jos tarvitsee tuettua asumista, sitä on. Jos tarvitsee ympärivuorokautisen hoidon, kunnilla on näitäkin paikkoja.

Ei ihmisen elämä lopu kehitysvammaiseen lapseen. Ei edes siihen down-lapseen, mikä kuvitelma ihmisille on syötetty.

Mutta ap.n on itse päätettävä, mitä tekee. Jos kuitenkin päätät pitää lapsen, on etu, että tiedät jo etukäteen asian. Otat ayhteyttä sosiaalityöntekijään ja vaadit ensitukitapaamisen ja kartoitatte tilanteen. Paljon ehtii saada aikaiseksi ennen lapsen syntymää.

Toivottavasti et ole provo, sillä ihmiset ovat kirjoittaneet sinulle vastauksia suurella sydämellä.

Puhuin tästä miehelleni. Hän ei millään tavalla ymmärtänyt ap:n miestä. Minun mieheni mielestä tällaisessa tapauksessa eroaminen on todella törkeää vastuun pakoilua. Tässä tilanteessa vaimo tarvitsisi tukea, ja miehen pitäisi pitää perhe kasassa, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Mitä virkaa on avioliitolla, jos vastamäessä ei voi tukea vaan pitää olla vain ja ainoastaan itsekäs omanedun tavoittelija? Muistaako mies mitä on tullut luvanneeksi?

Meillä esikoinen on kehitysvammainen, ja hänellä on parantumaton sairaus. Hän on kuitenkin iloinen, rakastaa elämäänsä, itseään, läheisiään ja kaikkea mikä hänelle on tärkeää. Hän on valtavan positiivinen lapsi, ja suhtautuu elämään avoimesti ja suurella riemulla. Hän ei murehdi turhia. Hän on valtavan kiitollinen elämästään, eikä varmasti antaisi sitä pois. Kenellä on oikeus sanoa että hänen elämänsä on vain "elämää", ja sitä ei saisi olla?

Tiedän monta tervettä normaalia ihmistä jotka ovat päätyneet itsemurhaan, koska heidän elämänsä ei ole ollut elämisen arvoista heidän itsensä mielestä, mutta meidän esikoisen mielestä elämä on ihanaa ja kaiken arvoista.

Kuka voi/pystyy sanomaan, kenen elämä on elämisen arvoista ja kenen ei? Kuka voi toisen puolesta tehdä sen päätöksen?

Kuka meistä on täysin terve? Jokainen meistä saisi jonkin diagnoosin, jos tarpeeksi tutkittaisiin. Mihin vedetään raja?

lapsesi normaaliin elämään? Hän tule aikuisena elättämään itsensä ja hoitamaan omat asiansa itse?

Pystyykö hän kilpailla työmarkkinoilla? Pystyykö hän löytämään puolison? Pystyykö hän harrastaa, matkustella.... jne?

Onko hänellä kipuja? Jos on niin hän kärsii

Mutta voithan sinä tehdä ystävänpalveluksen ja tappaa kaverisi. Ei tarvitsisi hänen kärsiä.

Minullakin on lähipiirissä lapsi, jolla oli syntyesssään sydänvika. Vika korjattiin ja lapsi elää kuten kuka tahansa samanikäinen. Sysdänviat ovat hoidettavissa, kirurgian ja lääkityksen avulla. Myös sydänsairaat vanhemmat ihmiset saavat avun nykypäivän Suomessa-

Suurinta osaa ei voida hoitaa. Joissakin "hoidetaan" mutta ei voi tehdä sitä eikä tätä.

Yksi kaverini on sydänvikainen. Hän elää ulkoapäin normaalia elämää, mutta häneltä on kielletty kova urheilu. Liikkua saa mutta ei liian kovaa. Hän syö joka päivä lääkkeitä. Vika kuulemma tulee vanhemmiten vain pahenemaan. Lääkityksen takia hän ei pysty syömään määrättyjä lääkkeitä. Eli jos hän ikinä sairastaisi määrättyjä tauteja olisi hän pulassa, koska lääkettä ei voi syödä.

Ihan oikeasti lääketiede ei ole sillä tasolla kuin luulet sen olevan. Edes polvivikoja ei pystytä monesti korjaamaan.

Rakenteellinen vamma voi tietenkin näkyä rakenneultrassa. Jalan tai käden puuttuminen esim. Kehitysvamma ei näy rakenneultrassa.

Rakenteellinen vamma voi tietenkin näkyä rakenneultrassa. Jalan tai käden puuttuminen esim. Kehitysvamma ei näy rakenneultrassa.

Ap ei halunnut paljastaa minkä tason vammasta tai sairaudesta oli kyse. Siksi puhui molemmista.

ei ole terve.

mutta tuo mukanaan usein liudan sairauksia.

Kuinka tietämättömiä ovat nykynaiset, uskomatonta. Kehitysvamman toteaminen vaatii kromosomitutkimuksen, sitä ei dignosoida ultran perusteella, se ei ole mahdollista. SIVISTÄKÄÄ ITSEÄNNE.

välttämättä. Koska läheskään kaikki kehitysvammat eivät johdu kromosomivioista. Mutta rakenneultrassa ei tosiaan selviä kehitysvammaisuus.

Kuinka tietämättömiä ovat nykynaiset, uskomatonta. Kehitysvamman toteaminen vaatii kromosomitutkimuksen, sitä ei dignosoida ultran perusteella, se ei ole mahdollista. SIVISTÄKÄÄ ITSEÄNNE.

Luehan ketjua, sekoitetaan iloisesti,missä tutkimuksessa näkyy ja miten todetaan.

Luehan ketjua, sekoitetaan iloisesti,missä tutkimuksessa näkyy ja miten todetaan.

Tuolla Kaksplussan Mitäs nyt -palstalla on nimimerkin Mummeliisa kertomus vaikeasti vammaisen vauvan syntymästä ja elämästä.



Suosittelisin lukemaan tarinan vastapainoksi näille kommenteille, joiden mukaan vammaisella lapsella ei ole arvoa eikä elämisen oikeutta.





http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2081995-suurperhee…

Kuinka tietämättömiä ovat nykynaiset, uskomatonta. Kehitysvamman toteaminen vaatii kromosomitutkimuksen, sitä ei dignosoida ultran perusteella, se ei ole mahdollista. SIVISTÄKÄÄ ITSEÄNNE.

Voi ap mikä tilanne sinulla.

Itsellä todettiin rv 20 rakennneultrassa vauvalla hydrokefalus eli vesipää. Vauvaan päähän oli siis pakkautunut nestettä niin ettei aivoilla ollut enää tilaa ja aivomassa olikin painunut kasaan ja kallo laajentunut nesteen määrästä. Eli tottakai voidaan tietää rakenneultrassa jo ilamn lisätutkimuksia että lapsella on kehitysvamma ( ilman aivoja ei voi oikein kehittyä).

Lääkäri ei ikinä näissä tilanteissa suosittele mitään vaan kertoo faktat ja sitten sen vaikea päätöksen edessä ovat vanhemmat yksin.

Sikiöntutkimusyksikössä/perinnöllisyystutkimus on jo heti mukana ja sikiölle tehdään myös jälkikäteen ruumiinavaus jossa tutkitaan mikä on voinut aiheuttaa vamman. Meillä se ei ikinä selvinnyt vaan meni "paskan tuurin" piikkiin.

Meidän vauva olisi voinut syntyä elävänä mutta esim nieleminen tuskin olisi yksin onnistunut joten letkuruokintaan vaan heti kunnes sitten ennen toista ikävuotta olisi kuollut. Synnytys olisi ollut iso riski myös minulle. Päädyimme keskeytykseen ihan järkisyistä mutta olihan se todella vaikeaa ja mulla kesti kauan päästä yli. Unohda en ikinä mutta ei se enää 5vuoden jälkeen tunnu pahalta. Kaksi tervettä lasta on saatu ja päätös oli meille oikea, en olisi jaksanut edes perheenä hoitaa vaikeasti vammaista lasta.

Mä en usko noihin ulkopuolisten "kyllä elämä kantaa" lässytyksiin. Miten niin kantaa,eihän sitä hengittämättä voi olla mutta onko se elämä sitten kaiken sen kärsimyksen väärtiä?

Ja teille muille tiedoksi että rv24 ei saa keskeytyslupaa siksi että vauvalta puuttuu jalka tai pienellä leikkauksella vauva selviäisi. Noilla viikoilla vaaditaan jo aika graavi vamma perusteeksi eikä se ole koskaan lääkärin suositus vai päätös vaan aina vain ja ainostaan vanhempien/ äidin.

Voimia sulle ap! Jos päätät keskeyttää niin googlaa Enkelin kosketus foorumi.

Hei



Sen niminen nainen kuin Lorna Byrne on kirjoittanut kirjan Enkeleitä hiuksissani, jossa hän kertoo, että näkee ja pystyy puhumaan enkeleiden ja henkien kanssa. Eräs nainen oli päätynyt aborttiin. Lapsen sielu hakeutui Lornan luokse ja kertoi, että hän rakastaa vanhempiaan.



Lapsi on valinnut sinut äidikseen jo taivaassa ja ymmärtää kyllä, jos olosuhteet on sellaiset, ettet voi häntä synnyttää. Jos teet abortin, hän on sieluna vierelläsi koko elämän, ja saat hänet sitten taivaassa. Se on se varsinainen elämä meille.



Lorna Byrne sanoo, että abortti ei ole niin paha kuin ihmiset kuvittelevat, koska sielu ei siinä kuole vaan jää odottamaan taivaaseen ja käy kulkemassa tämän elämän ajan vanhempiensa vierellä täällä.



Lorna Byrnen luokse oli tullut masentunut nainen, joka oli saanut viisi keskenmenoa. Lorna oli nähnyt kaikki viisi sielua tämän naisen mukana ja kertoi, että sielut ovat olemassa ja että nainen saa heidät taivaassa.



Mieti tältä kannalta. Et sinä häntä menetä, vaan saat hänet terveenä sitten ikuisessa elämässä. Sisälläsi oleva sielu ymmärtää varmasti myös isänsä valinnan asiassa.

Seulontojen ongelmat



Kromosomipoikkeavuuksien seulontoja on Suomessa tehty kaikenikäisille äideille 1990-luvun alusta alkaen. Tänä aikana menetelmät ovat kehittyneet ja tarkentuneet. Silti seulonnat ovat edelleen varsin epätarkkoja.



Osa tutkimuksissa korkean riskin saaneista onkin normaaleja raskauksia ja osa raskauksista, joissa sikiöllä on etsitty kehityshäiriö, jää seulonnoissa löytymättä.



Seulontatulos ei siis varmista terveen lapsen syntymää, eikä välttämättä täysin sulje pois seulottua asiaa.



Mikään seulonta ei ole sataprosenttisen tarkka, ja jos odottava äiti haluaa varmistaa esimerkikiksi sikiön kromosomien tilanteen, tutkimukset täytyy itse järjestää.



Ultraäänitutkimuksessa kaikkia poikkeavuuksia ei kuitenkaan havaita. Jos odottava perhe ei ole mieltänyt ultraäänitutkimusta sikiötutkimukseksi, siinä voi myös tulla tietoa, jota perhe ei olisi halunnutkaan kuulla.



Yksi yleinen ongelma on myös se, että seulontatutkimuksissa kohonneen riskin tuloksen saaneet huolestuvat – ja useimmiten turhaan.



Seulonnan tulos ei siis ensimmäisessä vaiheessa välttämättä kerro sikiön tilanteesta. Tuloksen avulla lähinnä poimitaan se ryhmä odottajista, joille on järkevää tarjota kromosomitutkimuksia.



Näin ollen kaksivaiheista seulontaa ei voida järjestää huolestuttamatta (usein turhaan) seulonnan ensimmäisessä vaiheessa poimittuja odottajia.



Kromosomitutkimuskaan ei sulje pois sitä, että sikiöllä olisi jokin muu vika kuin kromosomipoikkeavuus. Kromosomipoikkeavuuden suhteen nämä tutkimukset ovat kuitenkin hyvin luotettavia (99,9 %).



Oikea tieto sikiön kehityshäiriöiden seulonnoista ja oma harkinta ennen tutkimuksiin osallistumista onkin tärkeää. On myös hyvä muistaa, että ehdottomasti suurin osa lapsista syntyy joka tapauksessa terveinä.



Päivitetty 9.3.2011

Verneri

sai mammat kunnolla kiihtymään :D