Miehen lapsi haluaisi muuttaa meille mutta äitinsä ei anna lupaa

Ja mistä tiedät miten pysyvä sinun ja lapsen isän parisuhdekuvio edes on.

Miettisin, että miksi lapsi haluaa muuttaa teille. Onko teillä mukavammat säännöt, saa herkkuja, ei ole niin paljon velvollisuuksia jne.



Äidille saattaa jäädä kaikki kurja. Myös tuo kertomasi tilanne, että ruokit lapsen, ennen kuin menee kotiinsa ei kuulosta mukavalta. Lapsihan ei ymmärtääkseni tapaa edes isäänsä vaan sinut. Kun on teillä ruokittu, niin ei voi enää syödä äitinsä kanssa eli ei vietä äitinsä kanssa oikeaa perhe-elämää.

Ja mistä tiedät miten pysyvä sinun ja lapsen isän parisuhdekuvio edes on.

Ja miten uusi lapsi auttaa miehen nykyisen lapsen tilannetta?

En tajua sun logiikkaa???

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.



En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

En tajunnut että tuollainen itsestään selvä asiaakin olisi pitänyt mainita.



Meillä on ihan normaalit säännöt, samat kuin kotonakin ( mies ja kesä sopineet)



Minä teen ruuan miehelle kun tulee töistä puoli kolme ja lapsi yleensä tulee meille koulun jälkeen ja haluaa ruokaa, en minä ala keltään ruokaa kieltämään jos toisella nälkä on.

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.

En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

Lapsi siis menee koulun jälkeen isänsä luokse, toiseen kotiin. Ap ei siis saisi antaa lapselle ruokaa? Vaikka se on hänen toinen kotinsa?

Ja se sopii lapsen isälle?

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.

En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

syödään yhdessä koko porukka koska lapsella on yleensä tuohon aikaan nälkä.

Oletko oikeesti sitä mieltä että vain lapsen äidillä on oikeus päättää koska ja kenen kanssa lapsi syö???? huh huh..

Musta teidän kaikkien aikuisten pitäisi istua pöydän ääreen ja keskustella. Päätös asiasta on isän ja äidin, mutta kyllä se siinuunkin niin paljon vaikuttaa että olisi hyvä olla paikalla. (Oletan että sinä ja pettäminen ei ole syynä pariskunnan eroon, silloin antaisin vanhempien sopia keskenään)



Päätös on aikuisten ja aikuista ei ole tehdä yhdestä syyllistä päätökseen. Äidilläkin on syynsä miksi vastustaa aivan niinkuin sinulla on syysi miksi kannatat.



Kokeile asettaa itsesi äidin tilanteeseen, mitä mieltä sinä itse olisit jos kymmenvuotias lapsesi haluaisi muuttaa pois luotasi?



Miksi lapsi haluaa muuttaa? Mikä on vikana nykytilanteessa? Huonoja perusteluja lapselta on että toisella saa katsoa kiellettyjä leffoja ja valvoa pidempään tai ei ole kotiintuloaikaa.



Tärkeätä on muistaa että muuttopäätöstä ei tehdä hetken mielijohteesta tai suutuspäissään. Päätökseen sitoudutaan edes takaisin ei muutella. Vaikka muuton suunnittelu ja siitä keskusteleminen aloitettaisiin nyt se ei tarkoita että muutto tapahtuisi huomenna. Katsokaa pitkällä tähtäimellä, olisiko muutto seuraavalla joululomalla tai kesälomalla? Jos vaatii koulun vaihdon niin yksi hyvä vaihtoaika olisi yläasteelle siirtyminen.



Keskustelkaa, keskustelkaa.

Miettisin, että miksi lapsi haluaa muuttaa teille. Onko teillä mukavammat säännöt, saa herkkuja, ei ole niin paljon velvollisuuksia jne.

Äidille saattaa jäädä kaikki kurja. Myös tuo kertomasi tilanne, että ruokit lapsen, ennen kuin menee kotiinsa ei kuulosta mukavalta. Lapsihan ei ymmärtääkseni tapaa edes isäänsä vaan sinut. Kun on teillä ruokittu, niin ei voi enää syödä äitinsä kanssa eli ei vietä äitinsä kanssa oikeaa perhe-elämää.

Isän kanssa ei siis ilmeisesti ole oikeaa perhe-elämää??? Näin ehkä teidän ussperheessä ( en yhtään ihmettele tekstisi perusteella) mutta monessa muussa perheessä se isäkin kuuluu ihan oikeasti perheeseen.

Miettisin, että miksi lapsi haluaa muuttaa teille. Onko teillä mukavammat säännöt, saa herkkuja, ei ole niin paljon velvollisuuksia jne.

Äidille saattaa jäädä kaikki kurja. Myös tuo kertomasi tilanne, että ruokit lapsen, ennen kuin menee kotiinsa ei kuulosta mukavalta. Lapsihan ei ymmärtääkseni tapaa edes isäänsä vaan sinut. Kun on teillä ruokittu, niin ei voi enää syödä äitinsä kanssa eli ei vietä äitinsä kanssa oikeaa perhe-elämää.

Äidin kanssa oikeaa perhe-elämää???? Isän kanssa ei siis ilmeisesti ole oikeaa perhe-elämää??? Näin ehkä teidän ussperheessä ( en yhtään ihmettele tekstisi perusteella) mutta monessa muussa perheessä se isäkin kuuluu ihan oikeasti perheeseen.

Eli äiti ei pääse viettämään lapsen kanssa normaalia (tai oikeaa) perhe-elämää, kun lapsi syökin päivittäin isänsä perheessä.

Musta teidän kaikkien aikuisten pitäisi istua pöydän ääreen ja keskustella. Päätös asiasta on isän ja äidin, mutta kyllä se siinuunkin niin paljon vaikuttaa että olisi hyvä olla paikalla. (Oletan että sinä ja pettäminen ei ole syynä pariskunnan eroon, silloin antaisin vanhempien sopia keskenään)

Päätös on aikuisten ja aikuista ei ole tehdä yhdestä syyllistä päätökseen. Äidilläkin on syynsä miksi vastustaa aivan niinkuin sinulla on syysi miksi kannatat.

Kokeile asettaa itsesi äidin tilanteeseen, mitä mieltä sinä itse olisit jos kymmenvuotias lapsesi haluaisi muuttaa pois luotasi?

Miksi lapsi haluaa muuttaa? Mikä on vikana nykytilanteessa? Huonoja perusteluja lapselta on että toisella saa katsoa kiellettyjä leffoja ja valvoa pidempään tai ei ole kotiintuloaikaa.

Tärkeätä on muistaa että muuttopäätöstä ei tehdä hetken mielijohteesta tai suutuspäissään. Päätökseen sitoudutaan edes takaisin ei muutella. Vaikka muuton suunnittelu ja siitä keskusteleminen aloitettaisiin nyt se ei tarkoita että muutto tapahtuisi huomenna. Katsokaa pitkällä tähtäimellä, olisiko muutto seuraavalla joululomalla tai kesälomalla? Jos vaatii koulun vaihdon niin yksi hyvä vaihtoaika olisi yläasteelle siirtyminen.

Keskustelkaa, keskustelkaa.

mutta ei sano syytä. Hänen mielestään asiasta ei keskustella. Mies on yrittänyt viikko-viikko systeemiä, ei sovi.

Kerran lapsi oli kotiarestissa ja tuli meille koulusta ja sanoi arestista ja mies sanoi että voi viettää kotiarestin meillä, tekee ja kertaa läksyjä ja minä kuulustelen. Tästä seurasi niin kauhea hulabaloo että vieläkin hirvittää.

Meillä on siis ihan samat säännöt lapselle kuin kotonakin, ei lapsella ole huonot olot äidin luona mutta hän haluaisi vaan asua isän kanssa.

Tähän asti on mennyt ihan hyvin mutta nyt äiti on alkanut enemmän ja enemmän "nalkuttamaan" nimenomaan minulle siitä että lapsi on meillä.

ap

Eli äiti ei pääse viettämään lapsen kanssa normaalia (tai oikeaa) perhe-elämää, kun lapsi syökin päivittäin isänsä perheessä.

Kuinka moneen nykyään 10 vuotiailla on enintään koulua? Kolmeen?

Äiti pääsee töistä puol 5 ap:n mukaan, tai on kotona vasta silloin.

Lapsi siis menee koulun jälkeen isänsä luokse, jolloin äiti on vielä töissä.

Lapsi syö ja on hetken, lähtee sitten kotiin.

Tuskin siis on kyse siitä, etteikö pääsisi elämään normaalia perhe elämää lapsensa kanssa.

Parempihan se on olla sen ajan isänsä luona kuin yksin kotona(?)

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.

En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

että voi olla teillä isän luona iltapäivällä ja saa ruoankin. Harmi, että lapsen äiti kokee sen itselleen uhkaksi. Ilmeisesti se, että lapsi on alkanut puhua haluavansa muuttaa isälle?



Miksi lapsi on alunperin jäänyt asumaan äidin kanssa? Ilmeisesti isän elänmäntilanne on muuttunut tuon jälkeen. Onko oikein siirrellä lasta?



Minusta olisi kyllä ihan hirveää, jos mies olisi lähtenyt avioliitosta ja lapsi jäänyt asumaan minun kanssani ja sitten mies olisi löytänyt kivan puolison, ostanut omakotitalon ja sitten tulisi vaatimaan lasta heidän luokseen asumaan. Minä yksin en voisi mitenkään tarjota lapselle samaa kuin pariskunta omakotitaloineen. Eikö minulla olisi oikeutta asua lapseni kanssa siksi, että miehellä menee taloudellisesti paremmin ja on löytynyt uusi puoliso?



Lapsen parasta tietenkin pitää ajatella, mutta ymmärrän kyllä äidin hädän. Meille naisille lapsen saaminen on suuri panostus ja aiheuttaa häiriöitä uraan, mikä sitten taas laskee elintasoa. Ja sitten tuosta vaan pitäisi luopua lapsesta, koska oma työpäivä päättyy myöhemmin kuin lapsen isän ja isän puolison työpäivä..

riitä, että lapsi on teillä päivittäin koulun jälkeen? Ja illat sitten äidillä, minusta tämä on ihan 50/50 tilanne.



Te olette siis vaatimassa lapsen käytännössä kokonaan itsellenne? Ja vielä ihmettelet, miksi äidillä on jotain sitä vastaan...???



Tosin äitinä ehkä tuntuisi hitusen kurjalta, etten koskaan arkena voisi syödä yhdessä ruokaa lapseni kanssa, kun se kerran on aina jo ruokittu. (Mä olisin kyllä tyytyväinen, koska vihaan ruoan laittoa, mutta ehkä ap:n tapauksessa näin ei ole)

10 vuotiasta kuullaan hänen henkisestä kehityksestään riippuen. Mikä hänen perustelunsa on?



Turha jäädä pattitilanteeseen riitelemään vaan vanhemmat mars lastenvalvojalle ja sosiaalityöntekijöt haastattelevat lapsen. Lastenvalvoja ja sossut keskustelevat keskenään ja antavat kyllä suosituksen tilanteeseen.



Jos tulee puolto muutolle eikä äiti siihen suostu, sitten asia oikeuden käsiteltäväksi.

että voi olla teillä isän luona iltapäivällä ja saa ruoankin. Harmi, että lapsen äiti kokee sen itselleen uhkaksi. Ilmeisesti se, että lapsi on alkanut puhua haluavansa muuttaa isälle?

Miksi lapsi on alunperin jäänyt asumaan äidin kanssa? Ilmeisesti isän elänmäntilanne on muuttunut tuon jälkeen. Onko oikein siirrellä lasta?

Minusta olisi kyllä ihan hirveää, jos mies olisi lähtenyt avioliitosta ja lapsi jäänyt asumaan minun kanssani ja sitten mies olisi löytänyt kivan puolison, ostanut omakotitalon ja sitten tulisi vaatimaan lasta heidän luokseen asumaan. Minä yksin en voisi mitenkään tarjota lapselle samaa kuin pariskunta omakotitaloineen. Eikö minulla olisi oikeutta asua lapseni kanssa siksi, että miehellä menee taloudellisesti paremmin ja on löytynyt uusi puoliso?

Lapsen parasta tietenkin pitää ajatella, mutta ymmärrän kyllä äidin hädän. Meille naisille lapsen saaminen on suuri panostus ja aiheuttaa häiriöitä uraan, mikä sitten taas laskee elintasoa. Ja sitten tuosta vaan pitäisi luopua lapsesta, koska oma työpäivä päättyy myöhemmin kuin lapsen isän ja isän puolison työpäivä..

Ei tullut kuulonkaan että lapsi olisi tuolloin jäänyt isälle asumaan. Hyvä kun äiti antoi lasta miehelle joka toinen viikonlopppu.

Minusta äiti ei omista lasta yhtään sen enmpää kuin isäkään. Ja jos molemmat ovat hyviä huoltajia pitäisi lasta kuunnella ja ottaa huomioon hänen toiveensa.

Nyt äiti käyttäytyy kuin omistaisi lapsen ja määräisi joka asiasta mikä liittyy lapseen vaikka heillä on yhteishuoltajuus.

Tästäkin syntyi sota kun siskoni lapsi oli meillä 9-v ja sai olla tietokoneella 45 min ja äiti on määrännyt lapsen tietokone ajaksi päivässä 30 min. No minä ja mies sitten huikkasimmme että saa olla saman 45 min minkä siskonikin lapsi niin tästä jumalaton mäkätys että olemme rikkoneet hänen sääntöään.

Kovin vaikeas on tuollaisen ihmisen kanssa yrittää tehdä kompromisseja.

ap

riitä, että lapsi on teillä päivittäin koulun jälkeen? Ja illat sitten äidillä, minusta tämä on ihan 50/50 tilanne.

Te olette siis vaatimassa lapsen käytännössä kokonaan itsellenne? Ja vielä ihmettelet, miksi äidillä on jotain sitä vastaan...???

Tosin äitinä ehkä tuntuisi hitusen kurjalta, etten koskaan arkena voisi syödä yhdessä ruokaa lapseni kanssa, kun se kerran on aina jo ruokittu. (Mä olisin kyllä tyytyväinen, koska vihaan ruoan laittoa, mutta ehkä ap:n tapauksessa näin ei ole)

vaan lapsi itse haluaisi meille asumaan. Nyt lapsi saa olla yökylässä tasan joka toinen viikonloppu.

Arki- iltoina ei yökyläily sovi koska rutiinit menevät sekaisin ja omat viikonloput haluaa ymmärrettävästi olla lapsen kanssa.

Lapsella oli aikaisemmin eväät kotona odottamassa koska koulussa ruokailu on klo11 ja ei jaksa odottaa nälässä viiteen asti että saa kunnon ruokaa.

Lapsi saa äidiltä kotiarestia, isän vastaus ei sillä äidin antamalla kotiarestilla ole mitään merkitystä tule tänne vaan.



Äiti on antanut rajat että tietokoneella saa olla vain 30 minuuttia, isän kanta äidin säännöt on tyhmiä ole vaan 45 minuuttia. Siskon kaima päättää peliajat ei äiti.



Kun olette äidin kanssa erimieltä kasvatuksesta teidän pitää keskustella aikuisten kesken ei vetää toiselta mattoa alta pois.



Vaikka lapsi nyt nauttiikin vanhempien vedättämisestä vuorotellen, loppupeleissä lapsi on se joka kärsii tilanteesta.

Ei kuulosta ihan nomraalilta tuo äiti, onkohan lääkitys kunnossa.