Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi useimpien naisten on "pakko" lisääntyä adoptoimisen sijasta?
02.11.2012 |
Joku varmaan nyt vihastuu, mutta kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en ollakseni ilkeä.
Miksi naiset hommaavat koko ajan lisää omia biologisia lapsia? Eikö juuri se ole itsekäs valinta lapsettomana pysymisen sijasta? Maailmassa on todella paljon äidittömiä lapsia, joita nämä halukkaat äidit voisivat auttaa ennemmin kuin lisäämällä maailman lapsilukua entisestään. Eikö omatunto yhtään kolkuta, kun tehtailette lisää lapsia? Sitten valitellaan täällä siitä, kuinka neljän lapsen kanssa ei rahat tahdo riittää, tissit on rupsahtaneet ja mieskin jättää timmin opiskelijatyttösen takia.
Miksei useampi vauvakuumeinen voisi yksinkertaisesti adoptoida yhtä tai kahtakin lasta? Vai onko synnyttäminen kokemuksena niin upea, että se on vain pakko kokea? Tai onko äitien vain pakko tuottaa se OMA pikku kopio tähän maailmaan?
Oletko itse adoptoinut? Tai harkitsitko edes vakavasti adoptiota ennen kuin hankit oman lapsen tai lapsia?
Olen ihmetellyt tätä asiaa jo kauan.
Kommentit (129)
ulkomailta tulee adoptoituja satakunta. On ehkä paras tehdä lapsi itse jos pystyy. Adoptio ei ole emotionaalisesti kovinkaan yksinkertainen juttu, ei syntymä-äidille, ei lapselle eikä adoptoijalle. Aika paljon helpommalla pääsee monessakin asiassa jos lapsen kykenee synnyttämään itse.
Tällä hetkellä ajatellaan, että lapsen on parempi elää synnyinmaassaan jos se vain on mahdollista kuin että hänet siirretään kauas juuristaan. Adoptiokoti löytyykin usein lapsen kotimaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietin nuorena paljonkin tuota adoptiomahdolisuutta, mutta siihen ei päädytty mm seuraavista (pääosin jo luetelluista) syistä:
- adoptioprosessi on pitkä, kallis ja epävarma
- vauvan saaminen on vaikeaa, vanhemmilla lapsilla taas voi olla paljonkin ongelmia mm mielenterveyden tai ihan fyysisen terveyden kanssa (tietysti vauvoillakin)
- epäilyttää onko adoptioon antaminen epätoivoisen äidin teko saadakseen lapselleen paremman elämän -> ei oikeasti vapaaehtoista
- lapsen repiminen omasta kulttuuristaan ja juuriltaan (kv-adoptiossa) on julmaa, mikäli kyseessä on sen verran vanha lapsi että ymmärtää jo itse jotain
- myös oma biologinen tarve olla raskaana ja synnyttää vaikutti
- pelotti että mitä jos "vieraaseen" lapseen ei pysty luomaan samanlaista sidettä kuin omaan. Myös isovanhemmille on tärkeää että suku jatkuu (toki olisivat varmasti olleet onnellisia myös adoptio-lapsenlapsesta)Toki osa näistä peloista voi olla turhia. Joka tapauksessa biologisen lapsen saaminen on niin paljon helpompaa, että adoptio olisi loppujen lopuksi vaihtoehto vain siinä tapauksessa että biologisia lapsia emme kykenisi saamaan.
paitsi toiseksi viimeistä kohtaa lukuunottamatta ("pelotti että mitä jos "vieraaseen" lapseen ei pysty luomaan samanlaista sidettä kuin omaan"). Itselleni on ollut aina tosi selvää, että siteitä on monenlaisia, biologia ei ole edellytys rakkauden ja vanhemmuuden syntymiselle. Tämä luontevuus toin johtunee omasta (onnellisesta) uusperhetaustastani, ja ymmärrän kyllä että ydinperheessä kasvaneille ja miksei muillekin on ihan luontevaa pohtia tätäkin kysymystä (esim. oma mieheni on miettinyt ihan samaa).
Mutta joo, siis vastauksena ap:n kysymykseen, olen miettinyt noita ihan aiheellisia kysymyksiä. Mutta edellämainituista syistä johturn en kovin vakavissani.
helpompaa, sen kun jättää ehkäisyn pois ja jää odottamaan, mitä tapahtuu. Itse raskauduin onneksi helposti.
Mikäli meillä olisi ollut ongelmia, varmaan olisimme kääntyneet lääkärin puoleen. En kyllä usko, että mies olisi ruvennut siihen rumbaan, minkä adoptio olisi vaatinut.
Jonot on kamalan pitkät ja kriteerit tiukat,lasta saa odottaa vuositolkulla.
Ei se adoptiolapsen saaminen kovin helppoa tietääkseni ole,saati sitten jos kaikki lapsia haluavat nyt lähtisivät jonoihin!
Ainoastaan täysin tietämätön väittää, että maailma on pullollaan adoptoitavia lapsia. Näin ei ole, sillä vain harva koditon lapsi on adoptoitavissa.
Kaikissa Suomen kanssa yhteistyötä tekevissä kontaktimaissa on pitkät jonot. Adoptioprosessi vie helposti viisi vuotta, eikä mikään takaa sittenkään, että lasta tulisi.
Adoptiolasta tuskin myöskään edes saa, jos ilmoittaa motiivikseen epäitsekkyyden ja maailman pelastaminen. Itsekäs halu saada lapsi sen sijaan kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, adoptioon menisi mun "loppu" hedelmällinen aika eikä silti olisi takeita. En taitaisi kriteereitäkään täyttää. Muuten olisin halunnut adoptoida kyllä. Olisi ihana antaa rakkautta ja koti lapselle joka sitä tarvitsisi.
Myös sijaisperheeksi alkaminen on ollut vaihtoehto.
Meillä on 6 henkinen perhe ja iltatähtikin mielessä mutta siihen aikaa. Mutta ehkä tulevaisuudessa? Nyt meidän perhe kasvattaa lapsia isommiksi ennenkö uusia voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä koskee myös hedelmöityshoitoja. Adoptointi on kaikilla kriteereillä hitaampaa, kalliimpaa, raskaampaa, vaivalloisempaa ja jopa nykyään epävarmempaa kuin oman biologisen lapsen saaminen, vaikka se lapsi olisi tehty hoidoilla. Adoptiolapsen saamisen kriteerit ovat niin älyttömät, että moni jäisi ilman. Esim. Kiinassa adoptoitaessa vanhemmat eivät saa olla ylipainoisia. Siis joistakin kiloista jää kiinni se, ettet saa adoptoida. Lisäksi adoptointi on vaikeutunut useista maista, kun maat ovat alkaneet suosia maan sisäisiä adoptioita. Lisäksi tietyille ihmisryhmille, kuten nais- tai miespareille tai yksinäisille naisille, adoptio ei ole mahdollista lähtömaan lainsäädännön vuoksi, vaikka Suomesta adoptioluvan saisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat olleet pahimmassa tapauksessa jo vuosia adoptiojonoissa ja mikäli kaikki lapsia haluavat ryntäisivät jonoon niin miten siinä kävisi, oletko ajatellut sitä ollenkaan.
Meitä ei edes hyväksyttäisi adoptiojonoon sillä pystymmä saamaan lapsia muutenkin, miksi vieäd paikka sellaiselta jolle se on ainoa mahdollisuus saada lapsi?
vaikka kuinka "pystyisi saamaan lapsia muutenkin".
Ei meilläkään mitään lapsettomuustaustaa ollut. Kummallakaan kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos kovin moni ei-lapsettomuustaustainen ryhtyisi adoptioon, jonot kasvaisivat entisestään ja lapsen saaminen vaikeutuisi.
Me emme todennäköisesti edes saisi lasta mistään kohteesta, sillä joka maassa on jokin este. Esim. emme kuulu kirkkoon, mikä rajaa jo monta maata pois.
Emme mekään kuulu kirkkoon.
Adoptiossa etsitään lapselle parasta mahdollista kotia. Se ei ole lapsettomuushoidon muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomella on vain vähän toimivia kohdemaita, ja esim. Etelä-Afrikka vaatii kirkkoon kuulumisen. Kiinan jonot ovat pitkät kuin nälkävuosi, emmekä täyttäisi omaisuuskriteereitä. Joka maan kohdalla on käytännössä jokin este.
Lisäksi adoptiossa tilanteet vaihtelevat huomattavasti. Eräs tuttava on odottanut turhaan lasta Thaimaasta jo vuosikausia eikä loppua ole näkyvissä.
Jos kaikki lasta haluavat ryhtyisivät etsimään lasta kv-adoption kautta, edes neuvontaan ei pääsisi ikinä, koska resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.
jos se olisi mahdollista tehdä 10 kuukaudessa samaan hintaan kuin biologisen lapsen saaminen eli ilmaiseksi. Valitettavasti niin ei ole eli adoptio ei pääsääntöisesti ole vaihtoehto kuin niille, jotka eivät pysty saamaan lapsia.
Itse mietin nuorena paljonkin tuota adoptiomahdolisuutta, mutta siihen ei päädytty mm seuraavista (pääosin jo luetelluista) syistä:
- adoptioprosessi on pitkä, kallis ja epävarma
- vauvan saaminen on vaikeaa, vanhemmilla lapsilla taas voi olla paljonkin ongelmia mm mielenterveyden tai ihan fyysisen terveyden kanssa (tietysti vauvoillakin)
- epäilyttää onko adoptioon antaminen epätoivoisen äidin teko saadakseen lapselleen paremman elämän -> ei oikeasti vapaaehtoista
- lapsen repiminen omasta kulttuuristaan ja juuriltaan (kv-adoptiossa) on julmaa, mikäli kyseessä on sen verran vanha lapsi että ymmärtää jo itse jotain
- myös oma biologinen tarve olla raskaana ja synnyttää vaikutti
- pelotti että mitä jos "vieraaseen" lapseen ei pysty luomaan samanlaista sidettä kuin omaan. Myös isovanhemmille on tärkeää että suku jatkuu (toki olisivat varmasti olleet onnellisia myös adoptio-lapsenlapsesta)
Toki osa näistä peloista voi olla turhia. Joka tapauksessa biologisen lapsen saaminen on niin paljon helpompaa, että adoptio olisi loppujen lopuksi vaihtoehto vain siinä tapauksessa että biologisia lapsia emme kykenisi saamaan.
En usko, että voisin/osaisin/haluaisin rakastaa toisen biologista lasta samalla tavalla kun omaa. Joten minusta ei olisi ainakaan siihen.
Alue: Aihe vapaa
En kokisi mitään kiinalaista, mustaa tai muuta erirotuista omakseni.
Ja niistä muista ei tiedä, mitä traumoja/vammoja kantavat, onko äiti ollut ihan ilman päihteitä raskauden, onko lapsi saanut ruokaa vauvana jne.