Miksi useimpien naisten on "pakko" lisääntyä adoptoimisen sijasta?
Joku varmaan nyt vihastuu, mutta kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en ollakseni ilkeä.
Miksi naiset hommaavat koko ajan lisää omia biologisia lapsia? Eikö juuri se ole itsekäs valinta lapsettomana pysymisen sijasta? Maailmassa on todella paljon äidittömiä lapsia, joita nämä halukkaat äidit voisivat auttaa ennemmin kuin lisäämällä maailman lapsilukua entisestään. Eikö omatunto yhtään kolkuta, kun tehtailette lisää lapsia? Sitten valitellaan täällä siitä, kuinka neljän lapsen kanssa ei rahat tahdo riittää, tissit on rupsahtaneet ja mieskin jättää timmin opiskelijatyttösen takia.
Miksei useampi vauvakuumeinen voisi yksinkertaisesti adoptoida yhtä tai kahtakin lasta? Vai onko synnyttäminen kokemuksena niin upea, että se on vain pakko kokea? Tai onko äitien vain pakko tuottaa se OMA pikku kopio tähän maailmaan?
Oletko itse adoptoinut? Tai harkitsitko edes vakavasti adoptiota ennen kuin hankit oman lapsen tai lapsia?
Olen ihmetellyt tätä asiaa jo kauan.
Kommentit (129)
häiritsee vain se että puhutaan pelkästään naisista. Suuri osa naisista on parishuhteessa miehen kanssa ja oletan että myös miehistä suurelle osalle biologinen jälkeläinen on tärkeä.
tai ainakin parempi vaihtoehto kuin kasvattaa vieraan miehen lasta.
Yök, siinä on jonkun vieraan miehen 'pyssy' lauennut väärässä paikassa ja siinäpä sitten hoidat sitä jälkeläistä. Ikävä tilanne, varsinkin siinä tilanteessa että oma 'pyssy' olisi ihan käyttökelpoinen lasten saamiseen.
joissa 60 % oppilaista on muita kuin etnisesti suomalaisia.
Molempien luokilla ne pöntöt häiriköt on silti suomalaisia pellavapäitä...
tutkimusten mukaan tällaisissa paikoissa ajattelu- ja huomiokyky heikkenee.
Pari tuttavaperhettä on adoptoinut lapsia. Yhden lapsen saaminen kesti 4-5 vuotta. Osa lapsista heillä kuitenkin biologisia, kun adoptioprosessin aikana pariskunta vanheni ja adoptio hankaloitui entisestään. Todella raskas prosessi. Meille sopi paremmin tuo 9kk...
MUTTA
toistaiseksi meidän lapsettomuus ei ole sillä tasolla, että tähän vielä lähtisimme. Juuri tuon prosessin vaikeuden takia. Se että huutelee, että miksi ette adoptoi osoittaa todellista tietämättömyyttä adoptiosta prosessina, sekä sen vaiheista ja siitä kuinka henkisesti raskasta tämä prosessi voi olla.
Kun on mahdollisuus siihen, että sekstataan menemään ja sit sadaan se lapsi ja ainut paikka johon joudut tilittämään ja avaamaan itseäsi on neuvola, on se helppoa. Kun vaakakupissa on oikesti se, että ensin sun kelpoisuus vanhemmaksi arvioidaan ja sitten odotetaan ja odotetaan ja lasta ei ehkä saakkaan.
Lisäksi lapset voivat olla huumeäidin lapsia, lapsi voi sairastaa mm. C-hepatiittia tms. Lisäksi et pääse nauttimaan vauva-ajasta vaan saat noin 5 vuotiaan lapsen (kärjistettynä). Ei se ole todellakaan niin helppoa, että siihen lähdetään kevein perustein. Kyllä biologisen lapsen hankkimiseen riittää vähemmät resurssit kuin adoptoimiseen.
Tämän täytyy olla jo provo!
Hohhoijaa, onko sinulla tähän keskusteluun lisättävää? :(
Niin se vaan menee että eräillä loppuu sanat niin solvaamine alkaa. Sama jos hakkaisit.
Mutta takasin aiheeseen: Minusta on hyvä että on adoptiot ja sijaisperheet mutta entistä enempi pitäisi panostaa perhetyöhön ja siihen että perheiden lapset saisivat virikkeitä ja lapsien kohtaloon voisi vaikuttaa jo aikaisemmin, koska on vanhempia jotka ei hoida lapsiaan riittävästi ja piilottelee avun tarvettaan lapsen menetyksen pelossa.
Ihmiset saattaa alkaa kuvittelemaan lastensuojelusta mörköjä kun piirit on pienet ja pelot suuria.
vaan maan parhaissa kv. kielikouluissa. Niissä tuppaa olemaan paljon esimerkiksi ulkomaalaisten diplomaattien lapsia.
vaan maan parhaissa kv. kielikouluissa. Niissä tuppaa olemaan paljon esimerkiksi ulkomaalaisten diplomaattien lapsia.
Eli ne ovat sinun lapsiasi ne pöntöt pellavapäiset suomalaiset?
Harmin paikka. Ei siis tule niistäkään veronmaksajia meille. :( Vähän alkaa tämän maan tulevaisuus pelottamaan.
Kiinnostavaa kuulla syistänne. Tärkeimmät näyttävät olevan prosessin vaikeus (tästäkin olisi kiva kuulla adoptoineiden mielipiteitä - oliko prosessi niin vaikea kuin annetaan ymmärtää?), osa sanoo suoraan olevansa niin itsekäskin että haluaa lapsen helpommalla. Myös lasten "huono saatavuus" tuntuu olevan iso syy ja lapsi halutaan antaa vaikkapa biologisesti lapsettomalle. En muuten pidä itsekkyyttä tuomittavana, kaikkihan me sitä olemme eri tavoilla. Syynä ihmettelen eniten sitä, jos mies on sanonut ettei voisi rakastaa muuta kuin biologista lasta. Aika hämmentävää.
Tässä vielä linkki adoptiota käsittelevälle sivulle:
<a href="http://www.adoptioperheet.fi/tietoa_adoptiosta.html" alt="http://www.adoptioperheet.fi/tietoa_adoptiosta.html">http://www.adoptioperheet.fi/tietoa_adoptiosta.html</a>Prosessin keskimääräinen kesto pariskunnilla näyttäisi olevan 3 vuotta. Vauvakuumeiselle tuo lienee pitkä aika?
Mielestäni tuollainen vuoden kestävä vanhemmaksi sopivuuden selvitys olisi hyvä tehdä muillekin kuin adoptoijille, ennen kuin lasten hankkimiseen millään keinolla annettaisiin lupa.
juuri eilen luin, että tällä hetkellä adoptioprosessin kokonaiskesto eli neuvontaan jonotuksesta lapsen saantiin asti kestää 3-6 vuotta, tai jopa kauemmin. Eli tuo 3 vuotta voi olla se varsinainen lapsen odotusajan keskiarvo sen jälkeen kun hakupaperit on lähetetty maahan, mutta koko adoptioprosessi on kyllä valitettavasti nykyisin pidempi.
eikä meissä ole mitään sellaista vikaa, miksi lasta ei voisi antaa. Yksi adoptio kariutui siihen, että lapsi sai keuhkokuumeen ja kuoli. Toinen siihen, että lapsen synnyimaa ei halua antaa enää lapsia pois, koska on parempi elää siellä kuin täällä. Niin paljon en lasta halua, että olen valmis muuttamaan kehitysmaahan savimajaan.