Miksi useimpien naisten on "pakko" lisääntyä adoptoimisen sijasta?

Suomessa on tehty tuore tutkimus, jonka tulokset eivät vastaa noita.



Ja Jenkeissä tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan Kiinasta sinne adoptoidut lapset menestyivät koulussa paremmin kuin biologiset lapset.

Kyse on mieheni siskon lapsista, ei minun siskoni lapsista.



Ja kyllä on ihan todettu ja diagnosoitu.



Mitä ihmettä sössäät?

Siis todella raskas.



En tiedä mistä tuo kolme vuotta on saatu, mutta nykyään taitaa 5 - 7 vuotta olla lähempänä totuutta.



Se vuosi menee jo ihan siihen adoptioneuvontaan. Eli kukaan ei voi tätä nykyä vuodessa adoptiolasta saada.

Keskustelupalstan rikkaus on se MITEN PUHUTAAN! Ei siis kuuluKKaan kirjoittaa kuten asiat kirjakielessä laitetaan ylös.



Miksi tätä ei vaan joku tajua?

On nimenomaan erittäin itsekästä ottaa adoptiolapsi, jota voisi kaivata sellainen perhe, jolla ei ole sairauden/ leikkauksen takia mahdollisuutta saada omia lapsia.



Heille adoptio on ainoa vaihtoehto kokea lapsitäytteistä (yksi lapsi tai kaksi) perhe-elämää.



Jos lapsen tekeminen ei oikean miehen kanssa kiinnosta, sitten minun puolestani saa olla lapseton.

todettiin esiintyvän enemmän mm. mielenterveyden ongelmia.

Ensimmäinen linkki sis. suomenkielisen referaatin:

http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Adoptio/Adoptiolapsilla-hieman-tavalli…

alkuperäisen tutkimuksen abstraksti:

http://archpedi.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=379446

Mitkä ovat nuo sinun mainitsemasi tutkimukset, laitatko lähteet kiitos!

Suomessa on tehty tuore tutkimus, jonka tulokset eivät vastaa noita. Ja Jenkeissä tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan Kiinasta sinne adoptoidut lapset menestyivät koulussa paremmin kuin biologiset lapset.

Kyse on mieheni siskon lapsista, ei minun siskoni lapsista.

Ja kyllä on ihan todettu ja diagnosoitu.

Mitä ihmettä sössäät?

ja sisareinaan. Mitä itse sössötät?

46

joten asiaa ei voinut edes harkita. Onneksi saimme kaksi ihanaa bio-lasta.

Tämän täytyy olla jo provo!

Niin, käsittääkseni tuo 3 vuotta on lakiuudistuksen 1.7.2012 jälkeen oleva aika, adoptioperheet.fi:

"Uuden lain myötä kotimaisen ja kansainvälisen adoption prosessit lähenevät toisiaan. Molempiin haetaan lupaa Valviran adoptiolautakunnalta. --Suurin osa adoptioprosesseista osunee kahden ja neljän vuoden väliin laskettuna adoptioneuvonnan aloittamisesta lapsen tuloon perheeseen. Yksinhakijoiden prosessit saattavat olla huomattavastikin pidempiä. "

Yhdysvaltalaistutkimukseen osallistui 514 muista maista adoptoitua, 178 Yhdysvaltojen sisällä adoptoitua ja 540 biologisessa perheessään kasvanutta 11-21-vuotiasta. Mielenterveysongelmia kyseltiin lapsilta, heidän vanhemmiltaan ja opettajilta.



Adoptiolapsilla oli todennäköisemmin tarkkaavaisuus-, uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä, ja he olivat myös käyttäneet mielenterveyspalveluja todennäköisemmin kuin biologisten vanhempiensa perheessä kasvaneet.



Ulkomailta adoptoiduilla oli myös enemmän ahdistus- ja masennusoireita. Tarkkaavaisuus-, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt olivat jonkin verran yleisempiä Yhdysvaltojen sisäisesti kuin ulkomailta adoptoiduilla.





Turvattomuuden ja laiminlyönnin kokemukset taustalla





Aineiston perusteella ei voi päätellä mistä erot johtuvat, mutta ne saattavat olla seurausta esimerkiksi varhaisista, adoptiota edeltäneistä turvattomuuden ja laiminlyönnin kokemuksista, jotka ovat yleisiä adoptiolapsilla.



Vuonna 2006 Suomeen adoptoitiin 218 lasta. Eniten lapsia adoptoitiin Venäjältä, Kiinasta, Thaimaasta ja Etelä-Afrikasta. Kaikkiaan joka vuosi noin 40 000 lasta adoptoidaan maasta toiseen.





Uutispalvelu Duodecim

(Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 2008;162:419-425)

http://archpedi.ama-assn.org/cgi/content/abstract/162/5/419

Copyright Duodecim 2008I

Onnellinen perhekö??

Itse vaan en omaan perheeseeni haluaisi neekeriä, kiinalaista tai venäläistä FAS-lasta. Ajatus siitä, että sellainen pitäisi majoittaa, syöttää, kouluttaa ja mieluusti vielä rakastaakin on ällö.

Mutta kun me ollaan niin erilaisia, niin mieluusti suon sen näille joilta näyttää onnistuvan kivasti. Selllainen ei ällötä ollenkaan.

Mutta entä jos biologinen lapsesi vaikkapa vammautuu kuolaavaksi, öriseväksi pyörätuolipotilaaksi loppuelämäkseen, onkin homo tai menee naimisiin neekerin, kiinalaisen tai venäläisen FAS-lapsen kanssa ja saa hänen kanssaan biologisia lapsia? Rakastaisitko lastasi vielä kuten nyt?

Voi hyvä tavaton sentään, eihän omaa lastaan koskaan lakkaa rakastamasta. Joissain huumetapauksissa olen kuullut että vanhempien on pakko ollut lopettaa auttaminen, koska auttaminen vahingoittaa lasta lisää huumeiden käytön muodossa. Sanoin vain, etten halua omaksi lapsekseni adoptiolasta.

Homous ei ole minkään sortin ongelma, olen lapsillekin kertonut että voi olla myös nais- tai miespareja vaikka ovatkin paljon harvinaisempia kuin nämä norminmukaiset.

Vammautuminen on onneksi hyvin harvinaista, samoin kuin vammaisen lapsen synnyttäminen (tutkin hyvin tarkkaan tilastot ennen kuin uskalsin lopettaa ehkäisyn). Riski on niin pieni, eikä tietty meidän kohdalla toteutunut. Kyllähän oman lapsen saaminen on kamikaze-juttu tietyllä tavalla myös.

Kiinalainen puoliso olisi tosi jees juttu, ei mitään hätää. Musta puoliso toimisi myös, kunhan ei olisi samanlainen varas ja valehtelija kuin eräs tietämäni kongolainen tapaus.

Kun ihmisen oppii tuntemaan ja hyväksi huomaa, niin aika äkkiä ulkonäön merkitys katoaa.

Minulle riittää erittäin hyvin kahden oman biologisen lapsen hoivaaminen täysin jaetulla vastuulla lasten biologisen isän kanssa. Mitään siitä ylittävää hoivavastuuta en suostu edes harkitsemaan.

siinä on täysi kontrolli heti hedelmöitymisestä lähtien. Ei tarvitse miettiä onko käytetty huumeita tai alkoholia tai onko periytyviä mielentauteja tai muuta ikävää.



Ja sitten kun vauva syntyy sen saa heti vierelleen ja turvaan. Ei tarvitse miettiä mitä siinä ennen on tapahtunut. Samoin tiettyjä asioita on yleensä helpompi ymmärtää omalla lapsella, koska luonteenpiirteet ovat periytyviä.



On ikävää että maailmassa on maita joissa naiset joutuvat paskantamaan lapsia liukuhihnalta siten, etteivät pysty heistä huolehtimaan. Uskon että valtaosa näistä tulevista adoptiolapsista jäisi siittämättä jos heidät synnytävät naiset saisivat asiasta päättää. Harmillisen usein eivät saa.

teidän kummankin suvussa voi olla vaikka mitä mielenterveydellistä sontaa, joka on vain vaiettu tai jätetty hoitamatta, kun ennen ei mielenterveysongelmia juuri hoidettu tai tunnistettu.



Ja kun katsotte nykyistä erityislasten määrää Suomessa, ei mikään todellakaan turvaa sinua siltä, etteikö siitä sinunkin kupeittesi hedelmästä voi vallan hyvin tulla sitä pönttöä häirikköä kouluun.



Ihan valtaosa noista pöntöistä häiriköistä on ihan suomalaisista perheistä.

teidän kummankin suvussa voi olla vaikka mitä mielenterveydellistä sontaa, joka on vain vaiettu tai jätetty hoitamatta, kun ennen ei mielenterveysongelmia juuri hoidettu tai tunnistettu.

Ja kun katsotte nykyistä erityislasten määrää Suomessa, ei mikään todellakaan turvaa sinua siltä, etteikö siitä sinunkin kupeittesi hedelmästä voi vallan hyvin tulla sitä pönttöä häirikköä kouluun.

Ihan valtaosa noista pöntöistä häiriköistä on ihan suomalaisista perheistä.

Harmi juttu. Meillä on aika hyvin tiedossa meidän suvun poikkeamat. Yksi syy siihen, että ylipäänsä uskalsin saada lapsia.

Ei ole mikään ihme, että pöntöistä häiriköistä on suomalaisia, kun Suomessa yhä edelleen - yllätys yllätys - erittäin suuri valtaosa on etnisiä suomalaisia.

Yleisesti tarkastellen omat lapsemme eivät ole häiriköitä, tämä perustuen omiin havaintoihin sekä monipuoliseen kommunikaatioon päivähoitohenkilökunnan sekä vähän suppeampaan kommunikaation koulun aikuisten kanssa.

Kuten sanottu, en ole tässä miettinyt ollenkaan muiden kontrolloimista (vaikkapa näiden pönttöjen suomalaishäiriköiden), kunhan vain todennut että oma kaiken kattava osuus on ollut kontrollissa koska lapsi on oma sekä biologisesti ja sosiaalisesti.

Mitä tulee adoptiovanhempien laatuun, niin vaikuttaa siltä, että tässä kodit ovat laadukkaampia kuin keskimäärin biologisten lasten kodit jo ihan siitä syystä että adoptioon pääsevien kontrolli on niin tarkka ja silloin motivaation ja asioiden on pakko olla kunnossa.

Eli adoptiokodit ovat keskimäärin erittäin hyviä kompensoimaan adoptiolasten adoptiota edeltävien puutteellisten olosuhteiden aiheuttamia haittoja.

Miksi biologiset jälkeläiset ovat miehille niin tärkeitä? Miksi sterilisaatio esim. parisuhteessa tehdään useammin naiselle, vaikka se on naiselle hankalampi ja isompi operaatio? Miksi miehet haluavat ihan varmuuden vuoksi säilyttää mahdollisuuden tehdä vielä lisää lapsia?

Joku varmaan nyt vihastuu, mutta kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en ollakseni ilkeä.

Miksi naiset hommaavat koko ajan lisää omia biologisia lapsia? Eikö juuri se ole itsekäs valinta lapsettomana pysymisen sijasta? Maailmassa on todella paljon äidittömiä lapsia, joita nämä halukkaat äidit voisivat auttaa ennemmin kuin lisäämällä maailman lapsilukua entisestään. Eikö omatunto yhtään kolkuta, kun tehtailette lisää lapsia? Sitten valitellaan täällä siitä, kuinka neljän lapsen kanssa ei rahat tahdo riittää, tissit on rupsahtaneet ja mieskin jättää timmin opiskelijatyttösen takia.

Miksei useampi vauvakuumeinen voisi yksinkertaisesti adoptoida yhtä tai kahtakin lasta? Vai onko synnyttäminen kokemuksena niin upea, että se on vain pakko kokea? Tai onko äitien vain pakko tuottaa se OMA pikku kopio tähän maailmaan?

Oletko itse adoptoinut? Tai harkitsitko edes vakavasti adoptiota ennen kuin hankit oman lapsen tai lapsia?

Olen ihmetellyt tätä asiaa jo kauan.

häiritsee vain se että puhutaan pelkästään naisista. Suuri osa naisista on parishuhteessa miehen kanssa ja oletan että myös miehistä suurelle osalle biologinen jälkeläinen on tärkeä.

häiritsee vain se että puhutaan pelkästään naisista. Suuri osa naisista on parishuhteessa miehen kanssa ja oletan että myös miehistä suurelle osalle biologinen jälkeläinen on tärkeä.

[/quote]

tai ainakin parempi vaihtoehto kuin kasvattaa vieraan miehen lasta.

joissa 60 % oppilaista on muita kuin etnisesti suomalaisia.



Molempien luokilla ne pöntöt häiriköt on silti suomalaisia pellavapäitä...

Fakta on se, että adoptiolapsen odottamiseen voi kulua ihan tavallisessakin tapauksessa 5-6 vuotta. Adoptiojonot ovat järkyttävän pitkät, miksi estäisin joltain lapsettomalta mahdollisuuden adoptiolapseen, kun itse voin sen saada muutenkin. Olet asettanut kysymyksesi ihan väärinpäin. Adoptiolapsista on ikävä kyllä pulaa vaikka orpoja ja katulapsia kyllä riittää. Adoptiolapsia ei riitä kaikille halukkaille.



Tiesikö AP, että itsekkyys on juuri se ainoa oikea vastaus, kun adoptioneuvonnassa kysytään motiiveja adoptiolle? Siis jos sanoo hakevansa sillä jotain maailmanrauhaa tai pelastusta kehitysmaiden lapsille, se ei ole hyväksyttävä motiivi adoptiolle. Pitää olla se lapsen kaipuu itselle ja omaan perheeseen.