Miksi useimpien naisten on "pakko" lisääntyä adoptoimisen sijasta?
Joku varmaan nyt vihastuu, mutta kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en ollakseni ilkeä.
Miksi naiset hommaavat koko ajan lisää omia biologisia lapsia? Eikö juuri se ole itsekäs valinta lapsettomana pysymisen sijasta? Maailmassa on todella paljon äidittömiä lapsia, joita nämä halukkaat äidit voisivat auttaa ennemmin kuin lisäämällä maailman lapsilukua entisestään. Eikö omatunto yhtään kolkuta, kun tehtailette lisää lapsia? Sitten valitellaan täällä siitä, kuinka neljän lapsen kanssa ei rahat tahdo riittää, tissit on rupsahtaneet ja mieskin jättää timmin opiskelijatyttösen takia.
Miksei useampi vauvakuumeinen voisi yksinkertaisesti adoptoida yhtä tai kahtakin lasta? Vai onko synnyttäminen kokemuksena niin upea, että se on vain pakko kokea? Tai onko äitien vain pakko tuottaa se OMA pikku kopio tähän maailmaan?
Oletko itse adoptoinut? Tai harkitsitko edes vakavasti adoptiota ennen kuin hankit oman lapsen tai lapsia?
Olen ihmetellyt tätä asiaa jo kauan.
Kommentit (129)
adoptioäiti, sillä jankkamisinesi vaikutat lähinnä avohoitopotilaalta..
109, ja kyllä edelleenkin olen adoptioäiti ja se ei sinun inttämisestäsi muuksi muutu
109, älä viitsi. Jäit kiinni alkumetreillä.
Olen toistanut vain samaa asiaa eli sitä tuollaisia termimokia ei todellakaan kukaan oikea adoptioäiti tee.
Tuo kuulostaa siltä kuin nimittäisit lastasi neekeriäpäräksi.
Hannele Lindell, adoptioperheet ry:n hallituksen puheenjohtaja:
Tutkimustulokset ovat jo pitkään kiistattomasti osoittaneet, että pienen lapsen kyky ja mahdollisuudet luoda toimiva kiintymyssuhde läheisiin hoitajiinsa ovat ratkaisevia hänen tulevan emotionaalisen, sosiaalisen ja kognitiivisen kehityksensä kannalta. Lapsen saaman hoivan laatu vaikuttaa hänen aivojensa kehitykseen ja sitä kautta läpi hänen elämänsä vielä aikuisenakin kykyyn kokea tunteita, toimia sosiaalisena olentona sekä oppia asioita, ja puutteellisen varhaisen vuorovaikutuksen aiheuttamia vaurioita voi olla jopa mahdoton korjata pysyvästi pitkänkään ajan kuluessa. Puutteellisen varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen katkosten merkitys korostuu usein erityisen voimakkaasti adoptoidun lapsen elämässä lapsen saapuessa adoptiokotiinsa. Vaikka lapsi adoptoitaisiin pikkuvauvana, jokainen adoptoitu on jo väistämättä ehtinyt kokea katkoksia kiintymyssuhteissaan, ja koska suunta varsinkin kansainvälisissä adoptioissa on yhä enemmän se, että adoptioon vapautuvat lapset ovat jo vauvaiän ohittaneita, löytyy heidän historiastaan usein yhä raskaampia kokemuksia. Lapsi tarvitseekin ennen kaikkea aikaa ja intensiivistä yhdessäoloa uuden perheensä kanssa, jotta uusi kiintymyssuhde voi alkaa rakentua, ja jotta mahdollisen erityistuen tarve huomataan ajoissa. https://www.jyu.fi/edu/laitokset/lanka/lapsuudentutkimuksen-verkosto/ku…
Esim. masennusta ei saa olla ollut, eikä paljon muitakaan sairauksia.
Myös raha näyttelee suurta tekijää. Köyhät ei kelpaa, eikä pienituloiset.
Me ei ainakaan oltaisi adoptio lasta saatu.
Oman lapsen saa myös ilmaiseksi, eikä se maksa aivan älytöntä summaa.
teemmekö "termimokia". Sinulla tuntuu olevan, kun tuollaisia kelaat. Neekeriäpärävertaus on jokseenkin älytön..
109
Olen toistanut vain samaa asiaa eli sitä tuollaisia termimokia ei todellakaan kukaan oikea adoptioäiti tee. Tuo kuulostaa siltä kuin nimittäisit lastasi neekeriäpäräksi.
Lueppa Vauvan adoptio palstaa niin ymmärrät ettei kukaan halua tarkastelun alle oletko tarpeeksi hyvä vanhempi.
Kaiken mailman lääkäriselvitykset pitää antaa ja vaateita on vaateiden perään.
Mitkään työttömät tai opiskelijat ei saa adoptio lasta tai saatika että se lapsi laitettaisiin liian pieneen asuntoon.
fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Mukana työryhmässä on mm. Jari Sinkkonen. Tietääkö kukaan, missä vaiheessa tämä tutkimus on?
Mielenkiinnolla odotamme tutkimuksen valmistumista! Eipä sitten tarvitse kinata täällä suomalaisen, ajantasaisen tutkimuksen puutteesta..
http://www.yhteisetlapsemme.fi/documents/Finadoseminaari21112012.pdf
http://www.yhteisetlapsemme.fi/Adoptiotutkimushanke-sinkkonen.html
Suomessa tehdään parhaillaan tutkimusta adoptiolasten fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Mukana työryhmässä on mm. Jari Sinkkonen. Tietääkö kukaan, missä vaiheessa tämä tutkimus on?
mielestäsi tuo adoptioperheet ry:n hallituksen puheenjohtaja? Ovatko nuo erityisongelmat keksittyjä?
tällaista voi kysyä vain henkilö,jolla ei ole omia lapsia.Se rakkaus,joka omaan lapseen syntyy,on ihmeellinen kokemus.Ei ole kysymys mistään itsensä kopioimisesta.Sitä paitsi jokainen lapsihan on yksilö ja ainutlaatuinen ja -kertainen.
Ja alustavat tulokset ovat valmistuneet, ilmenee tuolta jälkimmäisen linkin takaa.
Miksi olet niin aggressiivinen, onko aihe niin arka?
118 no se on ollut "vaiheessa" 10 vuotta...
No eipä ole! Koko tutkimus aloitettiin syksyllä 2007. Ja alustavat tulokset ovat valmistuneet, ilmenee tuolta jälkimmäisen linkin takaa. Miksi olet niin aggressiivinen, onko aihe niin arka?
118 no se on ollut "vaiheessa" 10 vuotta...
Ihmettelisin jos terve ja lisääntymiskykyinen adoptoisi ihan vaan sen takia että se olisi eettistä. Hienoa jos joku on noin jalo ja aattellinen, mutta kuullostaa melko hoopolta, loppupeleissä..!
mutta riitti, kun luin tähän blohiin adoptiomatka.blogspot.com perustuvan Adoptiomatka-kirjan. Adoptio ei todellakaan ole helppo tie tulla vanhemmaksi, vaan vaatii odottajalta paljon. Minusta ei siihen olisi.
miksiköhän se adoptoiminen on niin helkkarin vaikeaa. Karrikoituna, kuka tahansa saa tehdä lapsen, mutta vain harvat saavat adoptioluvan.
Joku varmaan nyt vihastuu, mutta kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en ollakseni ilkeä.
Miksi naiset hommaavat koko ajan lisää omia biologisia lapsia? Eikö juuri se ole itsekäs valinta lapsettomana pysymisen sijasta? Maailmassa on todella paljon äidittömiä lapsia, joita nämä halukkaat äidit voisivat auttaa ennemmin kuin lisäämällä maailman lapsilukua entisestään. Eikö omatunto yhtään kolkuta, kun tehtailette lisää lapsia? Sitten valitellaan täällä siitä, kuinka neljän lapsen kanssa ei rahat tahdo riittää, tissit on rupsahtaneet ja mieskin jättää timmin opiskelijatyttösen takia.
Miksei useampi vauvakuumeinen voisi yksinkertaisesti adoptoida yhtä tai kahtakin lasta? Vai onko synnyttäminen kokemuksena niin upea, että se on vain pakko kokea? Tai onko äitien vain pakko tuottaa se OMA pikku kopio tähän maailmaan?
Oletko itse adoptoinut? Tai harkitsitko edes vakavasti adoptiota ennen kuin hankit oman lapsen tai lapsia?
Olen ihmetellyt tätä asiaa jo kauan.
omat vs. adoptoitu. Aika monia vuosia olen adopiireissä viettänyt ja tuo on asia, johon en kuvittelisi yhdenkään adovanhemman "sortuvan". Surullista ennen kaikkea lapsesi kannalta - jos et siis tosiaankaan näe tässä jaottelussa mitään kyseenalaista :(
Kerro mulle mistä tänne löytyisi adoptoitavaksi tuo määrä? Kymmennessä vuodessa 600 000 lasta.
Eiköhän se ole järkevämpää synnyttää ne lapset täällä ja tukea ja valistaa jotta ei toivottuja lapsia ei syntyisi missään päin maailmaa.
On lapsen psyykelle melkoinen ero syntyä toivottuna kuin ei toivottuna ja vastasyntyneenä hylätyksi tulleena.
Jäit kiinni alkumetreillä.