Avioehto

Ei missään nimessä!

Mies ei muuten ostanut mulle edes vihkisormusta, vaan käytin kihlasormusta joka oli hänen äitinsä vanha. Ostin sitten itse itselleni vihkisormuksen. Se äidin sormuskin on sellainen, että mies sanoi että se on mulla vaan lainassa eli käyttöoikeus.

Autoja meillä on kaksi, molemmat miehen nimissä.

Musta tuntuu että mua pistetään 6-0 näissä raha-asioissa. Itselleen se sijoittelee ylimääräisiin eläkkeisiin, osakkeisiin. Ja vaikka olen pyytänyt itselleni samaa, niin ei suostu. Lapsille sentään pistää 25 euroa kuussa pankkitilille....

Sinun sijoituksesi? Jos mies käy töissä niin he ovat hänen rahojaan. Jos mies saa perinnön niin perintö on hänen ei sinun. Ne rahat ei kuulu sulle

Jos luit niin huomasithan, että mua ei miehen perintö kiinnosta. Miehen aloitteesta mun työpaikka on koti. Hänen taloaan ja lapsia tässä hoitelen, ilman palkkaa. Eikä siis kohta olisi avio-oikeuttakaan jos avioehdon allekirjoittaisin.

Kuule ap. Sinä häviät taistelun ja allekirjoitat sen avioehdon jos suhtaudut jo valmiiksi noin "alistuneesti" tilanteeseen.



Nyt päätät että et missään tilanteessa allekirjoita tuota avioehtoa ja et ajattele pelkästään itseäsi vaan lapsianne. Jos mies jättää sinut tyhjätaskuna niin miten voit huolehtia lapsistanne. Kuvittele sitä tuskaa kun et voi ostaa lapsille tarpeellisiakaan vaatteita ja mies ei osta omistaan. Eli lapset kärsivät kun isä ei suostu sijoittamaan heihin rahaa ja äidillä ei ole millä auttaa.



Minusta sinun kannattaisi ap päättää että jos mies jatkaa taisteluaan avioehdon puolesta niin ilmoitat että voitte hakea kyllä avioeron vaikka heti jos mies niin haluaa. Mutta avioehtoa ei tule.



Minulla ja miehelläni on avioehto ja se tehtiin heti naimisiin mennessämme. Olen ollut pitkään lasten kanssa kotona. MUTTA yhteisestä sopimuksesta mies on siirtänyt osan säästöön jäävistä palkoistaan minun tililleni koska minä hoidan lapset ja kodin ilman palkkaa. Ja maksellaan kumpikin tilanteen mukaan laskuja ym. Ja hyvin toimii kun kumpikin suhtautuu tilanteeseen reilusti. Ja ennen kivivyöryä mies suunnitteli ennen lasten saantia että halauisi pitää osan vanhempainvapaista mutta käytännössä ei sitten halunnutkaan (osa syynä lasten sairaudet) vaikka minulle olisi sopinut ihan hyvin se että olisin välillä mennyt töihin ja mies jäänyt lasten kanssa kotiin.



AP päätä että avioehtoa et allekirjoita. Ennemmin avioeropaperit mitä epäreilu avioehto.



Tsemppiä ap. Älä ole kynnysmatto ja ajattele lastesikin parasta !!!!



Ja lopeta kalliiden lahjojen ostelu miehelle ym. Tästä lähin käytät rahasi itseesi ja lapsiisi mutta mies saa tyytyä halpoihin lahjoihin.

olettaen että sinun kotiin jäämisesi oli yhteinen päätös.



En todellakaan allekirjoita yhtään mitään. Paitsi eropaperit.

Kuulostaa aika ressukalta mieheksi. Mitä sanot ap, olisiko miehelläsi ollut lapsuudessaan sisarusten kanssa epätervettä kilpailua vanhempien hyväksynnästä? Tunnen pari vastaavaa tapausta, joilla on ihan naurettavuuksiin asti menevän materialistinen asenne, ja heillä se vaikuttaa olevan sidoksissa siihen, että eivät pysty kokemaan olevansa tarpeeksi arvokkaita ja kelpaavia sellaisena kuin ovat. Vanhemmat ovat jostain syystä pitäneet enemmän sisaresta tai veljestä.



Rahaa tai omaisuutta näiden pitää haalia aina vain lisää ja lisää, piheily menee aivan naurettavuuksiin, ja onnea se ei kuitenkaan heille tuo - ristiriitoja vain, kun ystävät ja puoliso kaikkoavat ympäriltä. Ja erityisesti perintöä saadessaan nämä ihmiset suorastaan sekoavat omistusvimmassaan, koska se on vanhemmilta saatua ja siitä pidetään pakkomielteisesti kiinni.



Et ap tietenkään allekirjoita mitään avioehtoja. Sen sijaan voisit ryhtyä laskuttamaan mieheltäsi palkkaa lastenhoidosta ja kuluista, eläkemaksuineen päivineen tietenkin. Jos kerran omaisuutenne ei ole yhteistä, niin sitten se pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti ja kotityötä tekevän osapuolen on saatava työstään reilu palkka.

Mies sanoo nyt, että se että en allekirjoita kertoo minusta paljon. Toisin sanoen olen ahne. Minä en ihan oiekasti ole! Ja mun on vaikea kestää tällaisia syytöksiä. Olen jakanut hänenkin kanssaan vähästäni. Ukko meni työhuoneeseen nukkumaan ja minä olen paska. Minä harrastan monologia, kun kerroin mitä asiasta ajattelen.



Joskus nuorempana vähän viiltelin itseäni. Nyt hain sakset ja aloitin. En muuten kestä tätä kipua. Mies vain nauroi, kun sanoin että päivällä jo aikaisemmin viiltelin. Että tämä on vain minun tapani reagoida. Mulla alkaa olla sellainen olo, että hukun, hukun. Nenä alkaa olla siellä veden rajssa. Kerroin miehelle ja hän vain on vihainen, kun olen niin saaxanan rahanahne. Onko tästä ulospääsyä. Oikeasi olen jo aikaisemmin miettinyt, että kun rahat loppuvat ja en voi enää lapsia auttaa niin on parempi että sattuu jokin onnettomuus itselleni. Mulla ei oikeasti ole muuta syytä elää kuin lapset ja kohta lapsetkin ovat niin isoja että pärjäävät yksin. Mut on nujerrettu ja nitistetty.

Kerro asiasta ulkopuolisille: vanhemmillenne, sisaruksillenne, ystävillenne/ ystävillesi. Kerro, ettet 'janoa' miehesi perintöä, muttet katso avioehtoakaan tarpeelliseksi (enää >se oisi pitänyt tehdä silloin, kun sulla oli säästöjä eli avioliittonne aluksi). Jos tosiaan olet ollut miehen(kin) tahdosta kotiäitinä kerro sekin kaikille. Kerro miehellesi, että olet kertonut.



Älä viiltele itseäsi. Pyydä apua terveyskeskuspsykologilta. Älä alistu miehesi kynnysmatoksi. Jos ja kun miehesi ei kerran ymmärrä /halua ymmärtää näkökulmaasi, niin tilanteenne näyttää parisuhteen jatkuvuuden kannalta toivottomalta. Mikäli teille tämän vuoksi tulee ero, hae apua oikeusaputoimistosta.



Teillä on sen verran pitkä avioliitto takana, että luultavasti tulet saamaan kotiäitivuosista hyvitystä. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ALLEKIRJOITA MITÄÄN AVIOEHTOA!



Sulla on montakin syytä elää, huomaat ne, kun saat etäisyyttä asioihin ja pääset miehesi alistamisesta eroon. Voih, kunpa sulla oisi rohkeutta lähteä. Itse olen sen verran ylpeä, etten hetkeäkään katselisi tuollaista äijää.



ps. meillä on avioehto, mutta se on meidän molempien tahdosta tehty jo ennen avioitumistamme.



neljän äitee

Sano miehellesi että se että hän vaatii avioehtoa nyt kertoo paljon miehestäsi eli sen että hän on AHNE.



AP mieti sitä että täysi-ikäinen lapsikin tarvii äitiään. He selviävät ilman sinua mutta heidän elämänsä on helpompaa jos heillä on huolehtivainen äiti.



Nyt AP mene vaikka vanhemmillesi jos se on mahdollista. Tai jollekkin muulle. Ja kerro heille miehesi vaatimuksista. Laita avioerohakemus viereille. Sinä selviät ilman miestäsi. Mutta pidä puolesi. Pyydä apua oikeusaputoimistosta tai palkkaa asianajaja (se kannattaa vaikka maksaisi koska muuten saatat antaa mihellesi periksi ja lapsesi menettävät).



Tsemppiä ap. Miehesi on todellinen sika. Älä usko häntä. Todennäköisesti suunnittelee eroa kun avioehto on yhtäkkiä niin tärkeä.

Kirjoitit että nenäsi on vedenpinnalla. Nyt potkaise se miehesi pois joka roikkuu painolastina ja yrittää upottaa sinut. Ja ala uida. Ui ja opeta lapsesikin uimaan. Sitä ei tarvi sietää että toinen vetää tahallaan sinua pohjaan.



Sinulla ei ole ainuttakaan syytä allekirjoittaa avioehtoa. Jos kirjoitat sen niin sitä enemmän kipua on edessä rahaongelmien kanssa.



Nyt tsemppaa itseäsi ja hae apua itsellesi joko suvulta, ystäviltä tai ammattiauttajilta.

Nainen on varmasti onnellinen, että on päässyt sinusta eroon. Jos olet maksattanut naisella kaiken ja hän on halunnut vain jakaa muun tasapuolisesti, niin itseäsi saat syyttää.

On minullakin ero takana, omasta syystä, mutta erossa suurin osa rahoista meni exälle ja lapselle. Ok,maksoin ehkä hieman syyllisyyden tuntoa pienemmäksi.

Sellaista tilannetta AP:lle ei tule, että jäisi ilman rahaa erossa. Perinnöstä ei varmasti saa mitään, jos on testamentissä rajattu ulos, mutta muuten voi kyniä äijän paljaille. Jatkossa elarit kunnon kokoisiksi. Ukolle ei tarvitse jäädä kuin 550 euroa kuussa kuluihin, kaiken muun voi AP vaatia elatusmaksuina itselleen. Eli kyllä osa siitä perinnöstäkin siirtyy ajan kuluessa lapsille jo ennakkoon.

-Toinen Mies- Minä kehtaan kirjoittaa Miehen isolla, sinä voit sen jatkossakin kirjoittaa pienellä.

Ei niitä elareita omaisuuden mukaan makseta, vai meneekö se niin että jos olen työtön ja minulla on miljoonan omakotitalo niin maksan talon mukaan elarit :)

Tähänkin on konsteja, jos on paljon rahaa niin lasketuttaa elarit kerralla, ja päättä sitten kumpi tulee halvemmaksi, kuukausi vs kertamaksu. Näin ei voi lypsää kuin kerran. Toinen olisi sijoittaa kultaan kaikki ja elellä yhteiskunnan rahoilla "köyhää" elämää ja elarit kun on loppu niin muuttaa kullan takaisin rahaksi. Onhan näitä hyviä ja huonoja vinkkejä paljon.

Siinä mielessä huono mies kun olisi itse laittanut eron vireille ennen perintöä, ja allekirjoituksen jälkeen tulevaa omaisuutta ei tarvitse jakaa, jos elämä olisi alkanut sujumaan eron voi perua ja siinä vaiheessa kiristää tuo avioehto ja jos ei suostu niin ero loppuun asti vaan! Laitan tämä miehen taitamattomuudeksi, nyt nainen taisi vetää pitemmän korren :)

-mies-

mitä ihmettä toisen perintö kuuluu siihen yhteiseen vietettyyn elämään, toivonkin TEILLE kaikille jotka olette sitä mieltä että ei allekirjoita avioehtoa että perisitte kans paljon jonka puolisosi veisi.

Ap nimenomaan sanoi, että ei missään tapauksessa halua miehen perintöä, eikä sitä varmaan saisikaan kun perinnöstä on lasten puolisot suljettu ulkopuolelle.

Ap on maksanut perheen yhteisiä kuluja miestään enemmän ja tehnyt vuosia perheessä ilmaista työtä saamatta tästä mm. eläkettä, ja nyt mies on yhtäkkiä keksinyt että vaimon ei pidä saada oikeutta hänen tienaamiinsa rahoihin. Joiden tienaamista siis vaimo on mahdollistanut hoitamalla kotia ja maksamalla menoja omista taskurahoistaan. Mies lisäksi rikkonut avioliittoa yksipuolisesti.

Ei tässä tilanteessa ole reilua allekirjoittaa mitään avioehtopapereita. Miehen olisi pitänyt ottaa asia puheeksi jo liittoa solmittaessa.

Nainen on varmasti onnellinen, että on päässyt sinusta eroon. Jos olet maksattanut naisella kaiken ja hän on halunnut vain jakaa muun tasapuolisesti, niin itseäsi saat syyttää.

On minullakin ero takana, omasta syystä, mutta erossa suurin osa rahoista meni exälle ja lapselle. Ok,maksoin ehkä hieman syyllisyyden tuntoa pienemmäksi.

Sellaista tilannetta AP:lle ei tule, että jäisi ilman rahaa erossa. Perinnöstä ei varmasti saa mitään, jos on testamentissä rajattu ulos, mutta muuten voi kyniä äijän paljaille. Jatkossa elarit kunnon kokoisiksi. Ukolle ei tarvitse jäädä kuin 550 euroa kuussa kuluihin, kaiken muun voi AP vaatia elatusmaksuina itselleen. Eli kyllä osa siitä perinnöstäkin siirtyy ajan kuluessa lapsille jo ennakkoon.

-Toinen Mies- Minä kehtaan kirjoittaa Miehen isolla, sinä voit sen jatkossakin kirjoittaa pienellä.

Musta on mukava, kun joku puolustaa. Tosin mä vähän epäilen, että miehet ei välttämättä laittaisi allelirjoitusta "mies". Anteeksi, musta on tullut tällainen epäileväinen tuomas.

Mutta kiitos. Mä ajattelen nyt niin, että toistaiseksi ei tarvitse allekirjoitella mitään. Ja perinnöstä olen jo sanonut aikaisemmin, että se ei minulle kuulu. Vaikka omani jaoinkin perheen menoihin. Mutta miestäni lainatakseni: mitäs käytin.

Jos omaisuus on yhdessä hankittua niin tietysti se pitää jakaa sen mukaan mitä on aikoinaan päätetty ( ei avioehtoa), mutta mitä ihmettä toisen perintö kuuluu siihen yhteiseen vietettyyn elämään, toivonkin TEILLE kaikille jotka olette sitä mieltä että ei allekirjoita avioehtoa että perisitte kans paljon jonka puolisosi veisi.

Tässä vinkki, allekirjoita se avioehto niin että se koskee vain perintöä, ja tässä se yksi(monista) vinkki olisi ollut että perintöön olisi tehty testamenttimääräys jossa aviopuolisolla(avopuoliso) ei ole avio-oikeutta testamentilla saamaan omaisuuteen eikä niiden tuottoon.

Toivotaan että miehesi vanhemmat olisi näin tehneet. Itse olen tehnyt näin omalle lapselle, että näille onnen onkijoille ei tipu minulta mitään. Yhteisen elämän saavat säätä miten haluavat.

Olen kai liian rehellinen kun pakottaisin avioehdon siinä tilanteessa jos puolisolleni olisi tulossa miljoonia perinnöksi, en halua ja enkä kehtaa viedä toisen vanhemmilta saamia rahoja. Haluan rakastua ihmiseen enkä rahoihin, olen avoliitossa minua rikkaamaan naisen kanssa joten tästä asiasta on kokemusta

-mies-

No mun onkeen taisi tarttua jo sitten vähän heikompilaatuinen kala. Oletko lukenut: en ole mieheni perinnön perässä. Sellaista avioehtoa minulle ei ole edes ehdotettu. Oman perintöni olen käyttänyt perheen elämiseen kohtapuoleen. Mies säästää itselleen sijoitustilille ja eläkettä. Mun säästöt näkyy lähinnä lapsissa: on vaatteet ja harrastukset. Veikkaan, että pitemmän päälle mun säästökohteet kyllä antavat suuremman tuoton, on nimittäin kiva nähdä onnelliset ja hyväntuuliset kakarat. Mies ei kovin onnelliselta näytä perintöineen, säästöineen, bisneksineen.

Ja jos susta on onnenongintaa, että ostaa itse omat vihkisormuksensa, maksaa häämatkan (mies unohti), ei järkkää edes häitä tyytyy maistraattikäyntiin kun MIES on jo kerran viettänyt jo häät. Tai maksaa miehen edellisestä liitosta olevan lapsen elarit. Siis oletko sä sitä mieltä että mä olen onnenonkija. No, kai sitä pa*kempaakin onnea jonkun pitää kalastella.

se perkeleen pelleily niiden saksien kanssa.

Pidät puolesi etkä allekirjoita yhtään mitään. Etkä viiltele. Naurettavaa pelleilyä.

No ei vais. Yritän jättää. Mutta sattuu aika perhanan kovasti. Toinen vaihtoehto kai olisi täyspuudutus jollain viinapitoisella.

Millä sen kivun saisi pois tai edes laimeammaksi. En tiedä. Burana ei auta.

mitä ihmettä toisen perintö kuuluu siihen yhteiseen vietettyyn elämään, toivonkin TEILLE kaikille jotka olette sitä mieltä että ei allekirjoita avioehtoa että perisitte kans paljon jonka puolisosi veisi.

Ap nimenomaan sanoi, että ei missään tapauksessa halua miehen perintöä, eikä sitä varmaan saisikaan kun perinnöstä on lasten puolisot suljettu ulkopuolelle.

Ap on maksanut perheen yhteisiä kuluja miestään enemmän ja tehnyt vuosia perheessä ilmaista työtä saamatta tästä mm. eläkettä, ja nyt mies on yhtäkkiä keksinyt että vaimon ei pidä saada oikeutta hänen tienaamiinsa rahoihin. Joiden tienaamista siis vaimo on mahdollistanut hoitamalla kotia ja maksamalla menoja omista taskurahoistaan. Mies lisäksi rikkonut avioliittoa yksipuolisesti.

Ei tässä tilanteessa ole reilua allekirjoittaa mitään avioehtopapereita. Miehen olisi pitänyt ottaa asia puheeksi jo liittoa solmittaessa.

Mä jo tälle miehelle vastasinkin aiheesta onnenonginta mun tyyliin.

Itse pääsin just sinunlaisestasi naisesta eroon!

Enää en ikinä mene naimisiin ilman avioehto, suoraan sanoen OLET raha ahne paska. Tuossa tilanteessa punnitaan se kunnon rakkaus, olisi todella hyviä neuvoja mutta ei sinulle ap, eli en aio kertoa niitä edes täällä. Toivottavasti miehesi kävisi lakimiehellä, jos ovat viisaita niin sinä et saa sentin senttiä perinnöstä :)

-mies-

Kerro mulle missä näistä näkyy ahneus: yhteisestä toiveesta lopetin hyväpalkkaisin työn ja jäin kotiin lasten kanssa, olen maksanut omasta perinnöstäni yhteisiä menoja (perheen vaatetus, lasten harrastukset), en itse harrasta mitään muuta kuin kävelyä (miehellä kallis kuntosalijäsenyys), miehellä sijoitustilisäästöt ja vapaaehtoinen eläke - mulla ei mitään, olen maksanut omista kotiäidin tuloistani ja perinnöstä miehen edellisestä liitosta olevan lapsen elarit, miehen ei tarvinnut maksaa mulle sormuksia, häämatkaa tai häitä, miehen ei ole tarvinnut valvoa yhtään yötä lasten vuoksi - ei edes vauva-aikana, en käy kampaajalla, en osta itselleni uusia vaatteita, kosmetiikkaa ym, en käy edes leffassa - mun viihdyke on kirjasto, valmistan perheen ateriat, pesen perheen pyykit, siivoan perheen talon, olen ollut uskollinen koko avioliiton ajan - miehellä kokemus maksullisesta seurasta....

Ole kiltti ja sano missä mun ahneus näkyy. Ja miksi olet sitä mieltä että olen jotenkin sairas. Tai no, kyllähän toi vähän sairaalta kuviolta suoraan sanottuna näyttää.

Itse pääsin just sinunlaisestasi naisesta eroon!

Enää en ikinä mene naimisiin ilman avioehto, suoraan sanoen OLET raha ahne paska. Tuossa tilanteessa punnitaan se kunnon rakkaus, olisi todella hyviä neuvoja mutta ei sinulle ap, eli en aio kertoa niitä edes täällä. Toivottavasti miehesi kävisi lakimiehellä, jos ovat viisaita niin sinä et saa sentin senttiä perinnöstä :)

-mies-

Kerro mulle missä näistä näkyy ahneus: yhteisestä toiveesta lopetin hyväpalkkaisin työn ja jäin kotiin lasten kanssa, olen maksanut omasta perinnöstäni yhteisiä menoja (perheen vaatetus, lasten harrastukset), en itse harrasta mitään muuta kuin kävelyä (miehellä kallis kuntosalijäsenyys), miehellä sijoitustilisäästöt ja vapaaehtoinen eläke - mulla ei mitään, olen maksanut omista kotiäidin tuloistani ja perinnöstä miehen edellisestä liitosta olevan lapsen elarit, miehen ei tarvinnut maksaa mulle sormuksia, häämatkaa tai häitä, miehen ei ole tarvinnut valvoa yhtään yötä lasten vuoksi - ei edes vauva-aikana, en käy kampaajalla, en osta itselleni uusia vaatteita, kosmetiikkaa ym, en käy edes leffassa - mun viihdyke on kirjasto, valmistan perheen ateriat, pesen perheen pyykit, siivoan perheen talon, olen ollut uskollinen koko avioliiton ajan - miehellä kokemus maksullisesta seurasta....

Ole kiltti ja sano missä mun ahneus näkyy. Ja miksi olet sitä mieltä että olen jotenkin sairas. Tai no, kyllähän toi vähän sairaalta kuviolta suoraan sanottuna näyttää.

En ole myöskään ollut lomalla itsekseni päivääkään, lapsetkin ovat olleet matkassa koko ajan. Mies sitä vastoin käy laskettelemassa, formulakisoissa, veneilemässä. Onkohan tääkin ahneutta?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2012 klo 20:27"]

Vaikuttaa siltä, että miehesi on kyllä koko ajan tasan tarkkaan tiennyt mitä tekee. Vaikutat fiksulta ihmiseltä, joten keskity jatkossa vaan karuihin faktoihin (huorat, "lainasormus", jne.). Äläkä allekirjoita sitä paperia.

[/quote]Ei missään nimessä allekirjoitusta.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2012 klo 21:01"]

Itse pääsin just sinunlaisestasi naisesta eroon!
Enää en ikinä mene naimisiin ilman avioehto, suoraan sanoen OLET raha ahne paska. Tuossa tilanteessa punnitaan se kunnon rakkaus, olisi todella hyviä neuvoja mutta ei sinulle ap, eli en aio kertoa niitä edes täällä. Toivottavasti miehesi kävisi lakimiehellä, jos ovat viisaita niin sinä et saa sentin senttiä perinnöstä :)

-mies-

Kerro mulle missä näistä näkyy ahneus: yhteisestä toiveesta lopetin hyväpalkkaisin työn ja jäin kotiin lasten kanssa, olen maksanut omasta perinnöstäni yhteisiä menoja (perheen vaatetus, lasten harrastukset), en itse harrasta mitään muuta kuin kävelyä (miehellä kallis kuntosalijäsenyys), miehellä sijoitustilisäästöt ja vapaaehtoinen eläke - mulla ei mitään, olen maksanut omista kotiäidin tuloistani ja perinnöstä miehen edellisestä liitosta olevan lapsen elarit, miehen ei tarvinnut maksaa mulle sormuksia, häämatkaa tai häitä, miehen ei ole tarvinnut valvoa yhtään yötä lasten vuoksi - ei edes vauva-aikana, en käy kampaajalla, en osta itselleni uusia vaatteita, kosmetiikkaa ym, en käy edes leffassa - mun viihdyke on kirjasto, valmistan perheen ateriat, pesen perheen pyykit, siivoan perheen talon, olen ollut uskollinen koko avioliiton ajan - miehellä kokemus maksullisesta seurasta....

Ole kiltti ja sano missä mun ahneus näkyy. Ja miksi olet sitä mieltä että olen jotenkin sairas. Tai no, kyllähän toi vähän sairaalta kuviolta suoraan sanottuna näyttää.

Pidä pintas. Ei sitä tiedä milloin ero tulee. Ei tarvi lähteä tyhjin taskuin ja sullahan on lapsetkin. Eli älä kirjoita avioehtopaperia

[quote author="Vierailija" time="07.11.2012 klo 21:04"]

Itse pääsin just sinunlaisestasi naisesta eroon!
Enää en ikinä mene naimisiin ilman avioehto, suoraan sanoen OLET raha ahne paska. Tuossa tilanteessa punnitaan se kunnon rakkaus, olisi todella hyviä neuvoja mutta ei sinulle ap, eli en aio kertoa niitä edes täällä. Toivottavasti miehesi kävisi lakimiehellä, jos ovat viisaita niin sinä et saa sentin senttiä perinnöstä :)

-mies-

Kerro mulle missä näistä näkyy ahneus: yhteisestä toiveesta lopetin hyväpalkkaisin työn ja jäin kotiin lasten kanssa, olen maksanut omasta perinnöstäni yhteisiä menoja (perheen vaatetus, lasten harrastukset), en itse harrasta mitään muuta kuin kävelyä (miehellä kallis kuntosalijäsenyys), miehellä sijoitustilisäästöt ja vapaaehtoinen eläke - mulla ei mitään, olen maksanut omista kotiäidin tuloistani ja perinnöstä miehen edellisestä liitosta olevan lapsen elarit, miehen ei tarvinnut maksaa mulle sormuksia, häämatkaa tai häitä, miehen ei ole tarvinnut valvoa yhtään yötä lasten vuoksi - ei edes vauva-aikana, en käy kampaajalla, en osta itselleni uusia vaatteita, kosmetiikkaa ym, en käy edes leffassa - mun viihdyke on kirjasto, valmistan perheen ateriat, pesen perheen pyykit, siivoan perheen talon, olen ollut uskollinen koko avioliiton ajan - miehellä kokemus maksullisesta seurasta....

Ole kiltti ja sano missä mun ahneus näkyy. Ja miksi olet sitä mieltä että olen jotenkin sairas. Tai no, kyllähän toi vähän sairaalta kuviolta suoraan sanottuna näyttää.

En ole myöskään ollut lomalla itsekseni päivääkään, lapsetkin ovat olleet matkassa koko ajan. Mies sitä vastoin käy laskettelemassa, formulakisoissa, veneilemässä. Onkohan tääkin ahneutta?

Kovin erilaiselta teidän elämät vaikuttaa. Mikäli tulee ero niin älä tunteile vaan kisko mieheltä niin paljon kun sielu sietää.