Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehto
31.10.2012 |
Nyt kysyn raadin mielipidettä. Olen yli nelikymppinen kotiäiti. Mies on viisissäkymmenissä. Hän sai suuren perinnön, miljoonaluokkaa. Hän tuli tänään töistä kotiin ja sanoi, että pitää tehdä avioehto.
Mies on jäänyt kerran kiinni maksullisista ja epäilen, että on ollut muitakin juttuja.
Miten on, laittaisitteko nimenne avioehtoon. Ollaan oltu naimisissa 15 vuotta ja silloin ei tullut puheeksi. Mies on tienannut hyvin, mä en mitään näiden vuosien aikana. Olen pyytänyt esimerkiksi, että mulle säästettäisiin eläkettä mutta ei suostu.
Sanoin, että en nimeäni paperiin pistä ja työntäköön sen hanuriinsa. Että jos eron tahtoo, niin katsotaan sitten niitä ehtoja.
Kommentit (119)
jossa määritellään esim. se, että jos eroamme, mies maksaa minulle tietyn summan (suhteessa tuloihinsa) kotiäitivuosistani. Avioehtoja on monenlaisia, ei vain sellaisia, joiden mukaan minun on minun.
Tässä kun kelailen, niin en pääse eroon ajatuksesta että mun mies on itara ja sillä ei välttämättä ollut mun etu mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 15v. naimisissa ja minä olen kotiäiti ja mies varakas. Ei ole avioehtoa eikä tule...ainakaan sellaista, että kaikki olisinkin miehen kun ne nyt ovat yhteisiä!
ja 15v. naimisissa ja minä olen kotiäiti ja mies varakas. Ei ole avioehtoa eikä tule...ainakaan sellaista, että kaikki olisinkin miehen kun ne nyt ovat yhteisiä!
Onko sun mies edes ehdottanut?
Älä vaan missään nimessä ikinä kirjoita nimeäsi mihinkään paperiin! Jos minä olisin sinä, varaisin asap ajan juristille ja kävisin raha- ja muun varallisuustilanteeni hänen kanssaan kohta kohdalta läpi. Sitten pistäisin eron vireille oma-aloitteisesti oli tilanne mikä hyvänsä. Olen pahoillani, mutta kertomasi perusteella miehesi on karmea itsekeskeinen sika, piste. Tuhlaat vain elämäsi hänen kanssaan. Tunnen itse kuvailemasi miestyypin, oma isäni oli täysin samanlainen...
En tietenkään ole varma onko mies suunnittelemassa eroa. Lätisee aina niin kauniita sielunkumppanuudesta ja että olen hänen elämänsä nainen. Mutta kun katson faktoja, niin ei hänen ole tarvinnut muhun oikein muuta tuhlata kuin ruoka minkä syön. Muuten olen huolehtinut omista menoista. En esim. käy kampaajalla, vaatteet kirppikseltä.
Ja toi autohomma kanssa pännii. Eihän sillä väliä ole, mutta hän aina puhuu kuin auto olisi mun. Hän on kuitenkin yksiselitteisesti omistaja. Talo on molempien nimissä, mutta lainaa on vielä jonkin verran. Lyhennykset on ollut aika pienet ja ylimääräinen raha on mennyt hänen omalle säästötililleen. Ihan kuin mua kuseXettaisiin.
Älä vaan missään nimessä ikinä kirjoita nimeäsi mihinkään paperiin! Jos minä olisin sinä, varaisin asap ajan juristille ja kävisin raha- ja muun varallisuustilanteeni hänen kanssaan kohta kohdalta läpi. Sitten pistäisin eron vireille oma-aloitteisesti oli tilanne mikä hyvänsä. Olen pahoillani, mutta kertomasi perusteella miehesi on karmea itsekeskeinen sika, piste. Tuhlaat vain elämäsi hänen kanssaan. Tunnen itse kuvailemasi miestyypin, oma isäni oli täysin samanlainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään avioehtoa.
Meillä on tosin alkutilanne sellainen, että olimme molemmat köyhiä opiskelijoita kun aloimme seurustella ja kaikki varallisuus on hankittu yhdessä..tosin minä olen hoitanut kodin ja lapset ja mies ne työt mutta tuskin olisimme yksin tässä hyvässä tilanteessa.
Miehenkin mielestä olemme tiimi ja minä teen sen kodin lasten kanssa ja tuskin hän yksin olisi jaksanut raataa töissä ja rahatkin olisi poikamiehenä varmasti hummannut ;)
Mies on muutenkin antelias eli meillä on yhteiset rahat ja saan käyttää hänen tilillä olevia rahoja vaikka kampaajaan,hierojalle,meikkeihin ja vaatteisiin...ei siis koskaan kysele: mihin on tämäkin 100e mennyt... mutta olen kyllä "järkevä ja taloudellinen" eli en ylettömästi tuhlaa :)
Vaikuttaa siltä, että miehesi on kyllä koko ajan tasan tarkkaan tiennyt mitä tekee. Vaikutat fiksulta ihmiseltä, joten keskity jatkossa vaan karuihin faktoihin (huorat, "lainasormus", jne.). Äläkä allekirjoita sitä paperia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään avioehtoa.
Meillä on tosin alkutilanne sellainen, että olimme molemmat köyhiä opiskelijoita kun aloimme seurustella ja kaikki varallisuus on hankittu yhdessä..tosin minä olen hoitanut kodin ja lapset ja mies ne työt mutta tuskin olisimme yksin tässä hyvässä tilanteessa.
Miehenkin mielestä olemme tiimi ja minä teen sen kodin lasten kanssa ja tuskin hän yksin olisi jaksanut raataa töissä ja rahatkin olisi poikamiehenä varmasti hummannut ;)
Mies on muutenkin antelias eli meillä on yhteiset rahat ja saan käyttää hänen tilillä olevia rahoja vaikka kampaajaan,hierojalle,meikkeihin ja vaatteisiin...ei siis koskaan kysele: mihin on tämäkin 100e mennyt... mutta olen kyllä "järkevä ja taloudellinen" eli en ylettömästi tuhlaa :)
Mä en voi parhaalla tahdollanikaan sanoa, että mies olisi antelias. Hän seurassa kyllä mielellään esittää höveliä ja tarjoaa ravintolassa jne. Mutta annas olla jos lapselle pitää ostaa lenkkarit. Nytkin yksi lapsi on lompsinut liimatuilla lenkkareilla jo pari viikkoa. Mun on pakko taas ottaa omista hyvin vähiin käynneistä säästöistäni ja ostaa kengät.
Vaikuttaa siltä, että miehesi on kyllä koko ajan tasan tarkkaan tiennyt mitä tekee. Vaikutat fiksulta ihmiseltä, joten keskity jatkossa vaan karuihin faktoihin (huorat, "lainasormus", jne.). Äläkä allekirjoita sitä paperia.
Kyllä kun näitä asioita katsoo, niin enhän mä ihan viisaalta vaikuta :-) Joo, en nyt ainakaan heti laita nimeäni. Saas nähdä minkälainen painostus alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sitä suurempi todennäköisyys, että sinua ollaan nyt heivaamassa pois miehen elämästä halvalla!
Olen myös saanut pienen perinnön mutta olen saanut sen käyttää ihan itseeni ja koko perheen matkoihin.
Ei ole tarvinnut ostaa lenkkareita tai ruokaa ym vaan mies on maksanut ne niin kuin ennenkin.
mitään avioehtoa.
Meillä on tosin alkutilanne sellainen, että olimme molemmat köyhiä opiskelijoita kun aloimme seurustella ja kaikki varallisuus on hankittu yhdessä..tosin minä olen hoitanut kodin ja lapset ja mies ne työt mutta tuskin olisimme yksin tässä hyvässä tilanteessa.
Miehenkin mielestä olemme tiimi ja minä teen sen kodin lasten kanssa ja tuskin hän yksin olisi jaksanut raataa töissä ja rahatkin olisi poikamiehenä varmasti hummannut ;)
Mies on muutenkin antelias eli meillä on yhteiset rahat ja saan käyttää hänen tilillä olevia rahoja vaikka kampaajaan,hierojalle,meikkeihin ja vaatteisiin...ei siis koskaan kysele: mihin on tämäkin 100e mennyt... mutta olen kyllä "järkevä ja taloudellinen" eli en ylettömästi tuhlaa :)
Mekin oltiin aika lailla samanlaisessa lähtötilanteessa. Miehellä oli auto, mulla vähän säästöjä kun mentiin yhteen. Ei siis omistusasuntoja tms. Nyt perinnön saatuaan siitä on tullut sitten näissä raha-asioissa vielä pihimpi. On huolissaan, että mä jotenkin pääsen rahoista hyötymään. Olin kyllä siivousapuna ja muuttoapuna, mutta ei puhettakaan että saisin jonkinlaisen korvauksen, vaikka saatiin siivoamalla omaisuuden arvoa nousemaan paljonkin.
En ole miehen perintöä vailla, mutta en haluaisi pistää nimeä mihinkään paperiinkaan. Ja olisihan se kiva jos nyt huomattavasti varakkaampana alkaisi maksaa vaikka lasten harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sitä suurempi todennäköisyys, että sinua ollaan nyt heivaamassa pois miehen elämästä halvalla!
Olen myös saanut pienen perinnön mutta olen saanut sen käyttää ihan itseeni ja koko perheen matkoihin.
Ei ole tarvinnut ostaa lenkkareita tai ruokaa ym vaan mies on maksanut ne niin kuin ennenkin.
Mun pitää tunnustaa, että olen kateellinen. Ei tulisi meillä kuuloonkaan. On muuten mun rahoilla matkustettukin, vuokrattu autoa, istuttu ravintelissa. Ei tuota tuskaa saajalle. On sitä mieltä, että mulle tekee hyvää kun saan tarjota. On sielu jotenkin tasapainossa.
Olet oikeassa tuon painostuksen suhteen. Pitää katsoa kuinka tiukille vetää. Ei vaan jaksaisi tapella.
Kyllä se nyt siltä vaikuttaa, että miehen mielestä olet nyt hommasi hoitanut...lapset on tehty ja olet ollut kokki,siivooja ja pyykin pesijä ym.
Nyt sitten mies haluaa tuhlata miljoonansa yksin ilman vaimoa ja lapsia.
Ja toki se perintönsä saakin tuhlata mutta muusta yhteisestä omaisuudesta älä luovu vaan pidä puolesi ja hanki apua jos et yksin selviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvaa siita, mita omaisuutta silla ukolla on ja laita laskut tasan puoliksi. Mies maksaa kaikesta puolet. Jos auto ostetaan miehen nimiin ja mies maksaa autolainaa ja sina maksat perheen ruuat ja lasten harrastukset, niin vaadi etta rekisteri muutetaan teidan molempien nimiin.
Muutenkin ota selvaa miehen omaisuudesta ja etsi juristi, joka neuvoo sinua miten ositus avieron myota menisi. Tuskin haluat olla niita naisia jotka jaavat puille paljaille avioeron sattuessa, kun mies on pedannut itselleen aviovuosien aikana mukavan omaisuudet ja ajaa audinsa ja 20v sinua nuoremman uuden naisensa kanssa auringonlaskuun.
Olet vain tiukan asiallinen ja pidät puolesi... mies voi yksin rähistä mutta älä lähde siihen mukaan.
Hanki ulkopuolista apua jos käy liian raskaaksi.
Mutta periksi et anna :) PISTE
Kyllä se nyt siltä vaikuttaa, että miehen mielestä olet nyt hommasi hoitanut...lapset on tehty ja olet ollut kokki,siivooja ja pyykin pesijä ym.
Nyt sitten mies haluaa tuhlata miljoonansa yksin ilman vaimoa ja lapsia.
Ja toki se perintönsä saakin tuhlata mutta muusta yhteisestä omaisuudesta älä luovu vaan pidä puolesi ja hanki apua jos et yksin selviä!
Mä tarvitsisin kyllä ystävän, joka sanoisi että pysy lujana :-)
Ota selvaa siita, mita omaisuutta silla ukolla on ja laita laskut tasan puoliksi. Mies maksaa kaikesta puolet. Jos auto ostetaan miehen nimiin ja mies maksaa autolainaa ja sina maksat perheen ruuat ja lasten harrastukset, niin vaadi etta rekisteri muutetaan teidan molempien nimiin.
Muutenkin ota selvaa miehen omaisuudesta ja etsi juristi, joka neuvoo sinua miten ositus avieron myota menisi. Tuskin haluat olla niita naisia jotka jaavat puille paljaille avioeron sattuessa, kun mies on pedannut itselleen aviovuosien aikana mukavan omaisuudet ja ajaa audinsa ja 20v sinua nuoremman uuden naisensa kanssa auringonlaskuun.
Mulle tuli mieleen kyllä, että voi olla viidenkympin villitystä. Paino on pudonnut, urheillaan.Just juteltiin yhdestä toimistosta ja sanoin, että joku tuttu on siellä töissä (nuorehko nainen, mun tuttu, ei miehen). Mies sanoi, että hän huomasikin sen, sillä oli mustat housut ja tosi korkeat mustat piikkarit. En siis epäile, että tässä mitään olisi, mutta hyvin tuntuu mies huomioivan mitä ympärillä pyörii. Mulla ei tietenkään ole piikkareita. Ovat aika epäkäytännölliset imuroidessa, lasten kanssa ulkoillessa. Jos laitan joskus ravintolaan tai muualle, niin mies ei edes huomaa.
Olet vain tiukan asiallinen ja pidät puolesi... mies voi yksin rähistä mutta älä lähde siihen mukaan.
Hanki ulkopuolista apua jos käy liian raskaaksi.
Mutta periksi et anna :) PISTE
Tulen lukemaan tätä ketjua, kun koville ottaa. Mies tappelee kyllä aika napakasti, iskee vyön alle ja osaa satuttaa. Kuten että mä en ole koskaan tehnyt mitään. Sitä ei lasketa, että en ole lasten syntymän jälkeen pitänyt yhtä ainoaa vapaapäivän ja miehen ei ole tarvinnut valvoa yhtä yötä, edes auttaa, pikkuvauvojen kanssa. Hän kun toi leivän pöytään, niin minä hoitelin lapset yötä päivää. Olenkohan mä liian kiltti... Ainakin tyhmä.
Alue: Aihe vapaa
Näin munkin järki sanoo. Olen maksanut näiden vuosien ajan omasta perinnöstäni / kirppiksistä ym. tuloista esim. miehen lapsen elarit. Olen lähettänyt synttäri- ja joululahjat. Ja näistä omista, kohta käytetyistä perintörahoista maksan myös meidän vaatekulut ja lasten harrastukset. Mun mielestä ukko on nyt kohtuuton. Mä olen vaan niin hyväluontoinen ja aina haluaisin ajatella parasta.