Lue keskustelun säännöt.
Puolet perheistä ei saa isovanhemmilta hoitoapua juuri lainkaan - se "osallistuvista isovanhemmista"
24.10.2012 |
Joo, osa saa apua, tuon vasemmalla olevan gallupin mukaan kolmasosa perheistä saa apua viikottain tai lähes viikottain.
Mutta hemmetin moni ei saa ollenkaan tai korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Itse emme saa ollenkaan.
Joten pikkuisenko alkaa ärsyttää, kun näkee juttuja aikakauslehdissa siitä, miten NYKYAJAN MODERNIT isovanhemmat ovat läsnä lastensa perheissä ja auttavat lastenlastensa hoidossa. Ei se ole ollenkaan selviö. Jotkut ovat, toiset eivät.
Mutta tietysti sellaiseen kivaan ja lämpöiseen, isovanhempia myötäkarvaan silittävään juttuun sopii paljon paremmin sellainen viesti, että isovanhemmat tukevat ja myötäelävät. Kuin sellainen, että heitä ei kiinnosta kuin oma napa, matkustelu ja kalliit harrastukset.
PS: en ole vaatimassa iäkkäitä vanhempiani lapsenlikoiksi. Saavat minun puolestani käyttää rahansakin itseensä, kuten tekevätkin. Mutta tekopyhät ja isovanhemmuuden toimivuutta kehuvat lehtijutut ärsyttävät.
Kommentit (218)
olen kanssa huomannut että täällä av palstalla jos joku suree piittaamattomia ja tylyjä isovanhempia niin aina hyökätään ap:n kimppuun ja haukutaan ammattivalittajaksi tai "katso peiliin" ohjetta pukkaa.
Mutta kun tämä ei ole vain yksilöongelma. Tämä on uusi ILMIÖ. Ja tarkoitan sitä että tämä on sellainen yhteiskunnallinenkin asia joka vaikuttaa perheiden voimavaroihin, jaksamiseen.
Meillä siis tosiaan tuo sama tilanne että kummankaan puolen isovanhemmat ei auta eikä osallistu. Toisilla on "syy" olemassa eli heidän oma tilanteensa on sellainen että eivät pysty enää tasapainoisesti kohtaamaan toisia ihmisiä, mutta toiset isovanhemmat ovat vain itsekkäitä.
Ei siis tässä mitään (eikä ole tarkoitus mitään omaa tarinaa nyt tilittää), mutta kun kaikkien muiden oletus on että tukea saa isovanhemmilta. Eli neuvola, työnantaja ja moni muu taho usein saattaa minulle sanoa että "pyydä apua isovanhemmilta", "eikö ne mummot voiisi auttaa" tai "vie lapsi työmatkan ajaksi mummolaan". Eli siis on eräänlainen oletus että lapsiperhe saa tukea ja apua isovanhemmilta.
Mutta kun sitä apua vaan ei saa, niin silloin on lähtökohtaisesti tosi paljon vaikeammassa tilanteessa ja asemassa kuin apua saava perhe. Meilläkin useampi lapsi ja kyllä saa venyä että saa hoidettua kaikki lasten erityistarpeet ja työt niin että kaikki tulee hoidettua. Kyllä välillä itkettää kun katsoo naapuria jossa joka asian takia lapsi viedään mummolle, että vanhemmat saavat siivota kahden, käydä kaupassa kahden, viettää parisuhdeaikaa kahden. Meillä tämä ei ole ikinä mahdollista, apua kun emme saa mistään.
Haluaisin siis yhteiskunnallisena näkemyksenä tuoda esiin sen seikan, että yhteiskunnan pitäisi edes tuoda lapsiperheiden kotiapu takaisin sellaisille perheille joilla ei ole mitään mahdollisuutta saada apua mistään. Se saisi maksaa (ilmaista apua en vaadikaan) mutta sen järjestelmän pitäisi olla olemassa.
Nimim. ilman apua jo kahdensan vuotta. Emme ole saaneet koskaan apua mistään edes minuutiksi.
noinhan se JUURIKIN on. Yhteiskunta on vähentänyt rajusti lapsiperheiden tukea, esim. kodinhoitajien määrää on leikattu 1990-luvun alun lamasta lähtien murto-osaan aiemmasta, joten heitä ei liikene lapsiperheisiin hätäavuksi, koska heidän aikansa menee kotona hoidettavien vanhusten ja pitkäaikaissairaiden (joiden laitoshoitoa on myös leikattu ja määrät kasvaneet rajusti) hoitoon.
Moni, mm. Kokoomus presidenttiä myöten siirtää vastuuta yksilöille ja haluaa esittää sen niin, että kaikille OLISI mahdollista järjestää tukea ja apua itsekin, jos vain ymmärtäisivät ja viitsisivät. No, mitä se avuntarvitsijan ymmärtäminen ja viitsiminen auttaa, jos potentiaaliset avunantajat eivät ymmärrä ja viitsi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla syntyneet on ensimmäinen sukupolvi, jotka ei kykene vanhemmiksi vaan isovanhemmat joutuvat paikkaamaan tätä vajetta.
Olisko esimerkiksi kaupungistumisella ja työelämän muutoksella mitään tekemistä tämän asian kanssa? Ennen ihmiset asuivat enemmän maalla ja pikkukaupungeissa, työelämä oli leppoistampaa jne.
itse ainakin koen jotenkin epäonnistuneeni kun lapsillani ei ole isovanhempia. Lehdet toitottaa kovaan ääneen miten "kaikilla" isovanhemmat hoitaa, auttaa, suorastaan kilpailee lapsenlapsistaan ja jatkuvasti tarjoaa apuaan.
Kyllä oikeesti tulee itku silmään kun meillä kahdet piittaamattomat isovanhemmat. Jos itse en pidä yhteyttä niin omat vanhempani soittavat kerta viiteen vuoteen ja anoppi kerran vuodessa. Eikä muuta yhteydenpitoa.
Tiedän toki järjen tasolla että en ole mitenkään syyllinen omiin tunnekylmiin ja laiminlyöviin vanhempiin (he itse hoidattivat minut aina muilla joten tuskin välittivät silloinkaan lapsistaan), mutta silti nämä perhelehtien jutut saavat minut tuntemaan itseni täysin epäonnistuneeksi. Miksi minulla ei voi olla ihania vanhempia? MIksi minun lapsillani ei ole ainottakaan mummolaa johon voisi mennä? Miksi meidän perheellä ei voi olla rakastavia isovanhempia elämässä mukana?
Jos asiasta puhuttaisiin avoimesti, reilusti ja rehdisti, niin silloin kaltaiseni perheet ymmärtäisivät että se on normaalia. Silloin ei tuntisi oloaan surkeaksi, epäonnistuneeksi tai jotenkin petetyksi.
Nykyään suorastaan raivostun jo noista lehtien "mummo niin rakastaa lapsenlapsiaan" jutuista. Jätän koko lehden lukematta, joka kerta tulee itku ja paha mieli kun kontrasti omaan surkeaan tilanteeseen on niin suuri :(
kun kerran olette hankkineet. Omituinen ajatusmalli että perustetaan perhe ja hankitaan lapsia, että isovanhemmilla olisi idylliin sopivaa elämänsisältöä ja puuhaa.
Työkaverini tyttären perheeseen odotetaan kevällä 4:ttä lasta syntyväksi. Vanhin ei ole edes täyttänyt vielä seitsemää! Onhan se selvää että vanhemmilla on rankkaa ja hoitovastuusta olisi kiva jakaa, omasta ajasta puhumattakaan.
Toivottavasti en tule mummoksi, ennen kuin pääsen eläkkeelle ja on aikaa antaa. Nyt en jaksaisi. Omat teinit jo vie aika tavalla voimia ja hermoja. Ehkä tätä nuoret äidit täällä eivät voi ymmärtää?!
70-luvulla syntyneet on ensimmäinen sukupolvi, jotka ei kykene vanhemmiksi vaan isovanhemmat joutuvat paikkaamaan tätä vajetta.
Jos kysyttäisiin ET-lejdessä, miten monen aikuiset lapset auttavat, niin vastaus olisi noin 15%.
Ensinnäkin, mihin perustat väitteesi, etteivät 70-luvulla syntyneet kykene vanhemmiksi? Lähteitä kehiin, kiitos.
Vanhemmuudessaan hukassa olevia ihmisiä on aina ollut ja tulee ikävä kyllä aina olemaankin. Nykyään voi tuntua siltä, että nykyvanhemmilla menee aikaisempia sukupolvia huonommin, koska nykyään näihin asioihin kiinnitetään huomiota ja niistä on myös tullut julkisia. Ennen ei samalla tavoin välitetty perheiden sisäisinä pidetyistä asioista. Lapsen kurittaminenkin kriminalisoitiin vasta 80-luvulla (!). Tämä ei silti tarkoita, etteikö ennen ollut myös välittäviä perheitä, joissa asiat hoidettiin kunnolla.
Toiseksi mitä "vanhemmuuteen kykenemättömyyttä" on siinä, että isovanhempia pyydetään apuun kun esimerkiksi lapsi sairastuu, sitten toinen perään, eikä voi olla kahta viikkoa pois töistä?
Entisaikoina usein asui montakin sukupolvea samaa taloa, ja isovanhemmat itsestään selvästi huolehtivat lapsenlapsista vanhempien tehdessä talon työt. Olivatpa ne kyvyttömiä vanhempia silloin ennen 70-lukua, hui kauheeta.
Ja vielä voisi kysyä, jos nyt nielaisisi tuon ap:n väitteen karvoineen kaikkineen, että kukas ne 70-luvulla syntyneet on kasvattanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitin alkuperäisellä viestiä, johon vastasin, en koko ketjun aloittajaa, pahoittelut sekaannuksesta!
Ja vielä voisi kysyä, jos nyt nielaisisi tuon ap:n väitteen karvoineen kaikkineen, että kukas ne 70-luvulla syntyneet on kasvattanut...
Se oli agraariaikaan täysin tapa, että suku asui likellä
Maaltamuutto 1960-70 -luvuilla katkaisi perinteen, vaikkakin senkin jälkeen lapsia lähetettiin kesälomiksi mummoloihin, kaupungeissahan ei ollut vielä tuohon aikaan edes päivähoitoa kuin pienelle osalle lapsista.
ap
Koska oma ja miehen suku maaseudulta mutta Varsinais-Suomesta, ja molempien vanhemmille ja isovanhemmille isovanhemmat auttaa -juttu on ihan vieras asia. Eivät ole samaan pihapiiriin jääneet vaan avioiduttuaan hankkineet oman tilan joka voi olla suhteellisen lähellä tai sitten ei, mutta sitten kun on oma talo ja talous ollut niin ei sen jälkeen ole juuri oltu ajoittaisia vierailuja läheisemmissä tekemisissä niiden omien vanhempien eli lasten isovanhempien kanssa.
Toki muut kuin vanhimmat lapset joutuivat ostamaan oman tilan/muuttamaan palkollisiksi, koska esikoisille jäi tila ja sillä elelevät isovanhemmat.Mutta siis sen samalla tilalla jatkavan esikoisen lapsista kyllä huolehdittiin, myös Varsinais-Suomessa - ja muualle muuttaneiden lasten lapsenlapsiakin satunnaisesti. Tai sitten suvusta liikeni lapsenlikkoja vähän varttuneemmista serkuista. Apua siis saatiin suvun piiristä, tavalla tai toisella.
- ap, itsekin Salosta kotoisin -
Joo omat isovanhempani tai vanhempani eivät tietääkseni ole kukaan esikoisia ja tilan jatkajia ja siksi päätyneet asumaan kauemmas vanhemmistaan. Isoja perheitä ollut heillä, esim. äidilläni 9 sisarusta ja isällä 11, joten eipä siitä isovanhemmat pystyisi millään kaikkien lastenlasten huomiomiseen ratketa vaikka haluaisivatkin. Ja sitä kautta on tullut sukuumme normi että jokainen hoitaa itse perheensä eikä isovanhemmat siihen osallistu eikä sellaista sovi odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kerran olette hankkineet. Omituinen ajatusmalli että perustetaan perhe ja hankitaan lapsia, että isovanhemmilla olisi idylliin sopivaa elämänsisältöä ja puuhaa.
Työkaverini tyttären perheeseen odotetaan kevällä 4:ttä lasta syntyväksi. Vanhin ei ole edes täyttänyt vielä seitsemää! Onhan se selvää että vanhemmilla on rankkaa ja hoitovastuusta olisi kiva jakaa, omasta ajasta puhumattakaan.
Toivottavasti en tule mummoksi, ennen kuin pääsen eläkkeelle ja on aikaa antaa. Nyt en jaksaisi. Omat teinit jo vie aika tavalla voimia ja hermoja. Ehkä tätä nuoret äidit täällä eivät voi ymmärtää?!
itsekin olen kyllä jo 45-vuotias.
Voisitko lukea koko ketjun. Ei tässä ole itketty ilmaisuuden perään, vaikka toki sekin on bonusta ja sitä ovat omat vanhempamme osanneet aikanaan hyödyntää (lähettämällä lapsia eli meitä sukulaisille kesäisin). Vaan sitä tunnesidettä, isovanhemmuuden lämpöä ja sukutraditioiden siirtymistä.
ap
Laskisin tämänkin siihen, vaikka en sitä apua tarvitsisikaan :) He itse kyselevät perään ja hakevatkin lapsia käymään. Yöksi ei ole muksut koskaan jääneet, mutta useampana päivänä viikossa käyvät n.2h viettämässä aikaa.
Omat vanhempani taas eivät itse kysele kuulumisia tai mitään muutakaan. Tai pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja asuttiin ulkomailla vailla turvaverkkoja. mielellään isovanhemmat oli meitä nähneet ja nähtiinkin useamman kerran vuodessa, mutta ihan kaikki yhdessä.
kun on pakko, tulee toimeen ilman ulkopuolista apua.
Se oli agraariaikaan täysin tapa, että suku asui likellä
Maaltamuutto 1960-70 -luvuilla katkaisi perinteen, vaikkakin senkin jälkeen lapsia lähetettiin kesälomiksi mummoloihin, kaupungeissahan ei ollut vielä tuohon aikaan edes päivähoitoa kuin pienelle osalle lapsista.
ap
Koska oma ja miehen suku maaseudulta mutta Varsinais-Suomesta, ja molempien vanhemmille ja isovanhemmille isovanhemmat auttaa -juttu on ihan vieras asia. Eivät ole samaan pihapiiriin jääneet vaan avioiduttuaan hankkineet oman tilan joka voi olla suhteellisen lähellä tai sitten ei, mutta sitten kun on oma talo ja talous ollut niin ei sen jälkeen ole juuri oltu ajoittaisia vierailuja läheisemmissä tekemisissä niiden omien vanhempien eli lasten isovanhempien kanssa.
Toki muut kuin vanhimmat lapset joutuivat ostamaan oman tilan/muuttamaan palkollisiksi, koska esikoisille jäi tila ja sillä elelevät isovanhemmat.Mutta siis sen samalla tilalla jatkavan esikoisen lapsista kyllä huolehdittiin, myös Varsinais-Suomessa - ja muualle muuttaneiden lasten lapsenlapsiakin satunnaisesti. Tai sitten suvusta liikeni lapsenlikkoja vähän varttuneemmista serkuista. Apua siis saatiin suvun piiristä, tavalla tai toisella.
- ap, itsekin Salosta kotoisin -
Joo omat isovanhempani tai vanhempani eivät tietääkseni ole kukaan esikoisia ja tilan jatkajia ja siksi päätyneet asumaan kauemmas vanhemmistaan. Isoja perheitä ollut heillä, esim. äidilläni 9 sisarusta ja isällä 11, joten eipä siitä isovanhemmat pystyisi millään kaikkien lastenlasten huomiomiseen ratketa vaikka haluaisivatkin. Ja sitä kautta on tullut sukuumme normi että jokainen hoitaa itse perheensä eikä isovanhemmat siihen osallistu eikä sellaista sovi odottaa.
Mutta tosiaan ajattelutapa oli, että kun isovanhemmat olivat luopuneet tilanpidosta, heillä oli aikaa auttaa kevyissä hommissa, käytännössä siis esim. vahtia tilaa jatkavan lapsen lapsien hoidossa, myös muiden jos tarvis oli ja heitä lähetettiin suvun kantakotiin esim. kesäisin.
Ns. vanhaan hyvään aikaan kun ei ollut paitsi päivähoitoa, myöskään sitä eläkettä, joten vanhukset kokivat sen jopa velvollisuudekseen "olla hyödyksi", neuvomalla ja auttamalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsiperheiden yksinäisyys ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet samaan aikaan yhä kurjistuvan vanhustenhoidon kanssa. Ei pelkästään lapsiperheiden tilanne huolestuta, vaan myös se että 80-90-kymppiset ovat omissa kodeissaan heitteillä ns kotihoidon turvin, (kotihoito = lähinnä lääkkeitten jako)
Yhteinen tekijä on välissä oleva sukupolvi.
oletteko muuten vielä varautuneet siihen, että 70-80-luvuilla syntyneet eivät enää tule saamaan ihmiselämään riittävää eläkettä vanhana. Sellaisista summista, mitä vanhempamme nyt saavat, ei uskalleta edes unelmoida.
ja asuttiin ulkomailla vailla turvaverkkoja. mielellään isovanhemmat oli meitä nähneet ja nähtiinkin useamman kerran vuodessa, mutta ihan kaikki yhdessä.
kun on pakko, tulee toimeen ilman ulkopuolista apua.
mutta kuten tässä jo joku hienosti kuvasikin, siinä jää paitsi ennen kaikkea isovanhemmuutta henkisessä mielessä: lapsille isovanhemmat jäävät etäisiksi, suvun traditiot eivät siirry.
Niin ollaan meilläkin pärjätty ilman apua, mutta se ei tee siitä IDEAALIA.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
oletteko muuten vielä varautuneet siihen, että 70-80-luvuilla syntyneet eivät enää tule saamaan ihmiselämään riittävää eläkettä vanhana. Sellaisista summista, mitä vanhempamme nyt saavat, ei uskalleta edes unelmoida.
nythän sitä päätöstä viivästetään nostamalla eläkeikää.
itse olen varautunut tuohon säästämällä yksityistä eläkevakuutusta, otin sen silloin, kun olin hoitovapaalla.
ap
ja varsinkin äitini. Äitini ei edes tullut yhdenkään lapseni ristiäisiin, ei ole koskaan käynyt lsateni synttäreillä, on tavannut lapseni kokonaista kerran kuuden vuoden aikana. Ei koskaan soita, ei lähetä korttia, ei mitään lahjaa (muistamista) ikinä lapsille. Äitini on kuin minua ja lapsiani ei olisi edes olemassa.
Meillä aonppilan väki osallistuu vähäsen (pari kolme kertaa vuodessa käyvät) mutta heillä asuu tytär naapurissa joten päivänselvästi auttavat vain tytärtään, meidän lapsia eivät ole halunneet hoitaa ikinä. Ymmärrän tämän kuvion ja hyväksynkin jotenkin, että oma tytär on jotenkin arvokkaampi kuin miniä ja tyttären lapset "omempia". Mutta kun näen miten anoppi auttaa tytärtään ja on läheinen tämän kanssa, niin oman äitini täydellinen piittaamattomuus ja tunnekylmyys tuntuu vielä pahemmalta.
Vauvalehdessä oli joku aika sitten tutkimus juuri siitä miten äidin äiti on rakkain ja läheisin isovanhemmista. Kun luin tutkimuksen niin purskahdin itkuun. Niin paljon minua satuttaa äitini täydellinen etäisyys. Elämme siis käytännössä välit poikki (vaikkei mitään riitaa tms ole ollut) ja äitini elää kuin hänellä ei mitään lasta tai lapsenlapsia edes olisi. En vaan käsitä.
PS. äidilleni tulee myös tuo ET lehti ja siinä on usein ihan järkkyä skeidaa, luen sitä joskus kirjastossa. Jutut on monesti just sellaisia että:
- on ihan ok olla vain hupi-isovanhempi
- lastenlapsille ei tarvitse olla tasapuolinen
- ei ole mikään pakko osallistua lastenlasten elämään
- isovanhempana saa ajatella vain itseään ja olla hedonisti
Ihan järkky paskalehti. Jos tuo on isovanhenpien raamattu nykyään niin ei ihme että ovat itsekkäitä.
Yhteinen tekijä on välissä oleva sukupolvi. .
jep. Suurten ikäluokkien itsekkyys on ennennäkemätöntä ja kokematonta suomen historiassa. Aina tähän asti edellinen sukupolvi auttoi seuraavaa, ketju on nyt suurten ikäluokkien kohdalla katkennut. Hepä eivät suostu auttamaan KETÄÄN.
(ja siis korostan että jotkut kyllä auttaa mutta ei ollenkaan kaikki!)
ei ole mitään maatalon pitäjiä, vaikuttaa vaikealta siellä olleen tuo touhu, joko on hoidettu esikoisen ja muiden lapset vähintään kesäisin tai sitten oltu jotain tunnevammaisia, jos näin ei ole tehty.
Yhteinen tekijä on välissä oleva sukupolvi. .
jep. Suurten ikäluokkien itsekkyys on ennennäkemätöntä ja kokematonta suomen historiassa. Aina tähän asti edellinen sukupolvi auttoi seuraavaa, ketju on nyt suurten ikäluokkien kohdalla katkennut. Hepä eivät suostu auttamaan KETÄÄN. (ja siis korostan että jotkut kyllä auttaa mutta ei ollenkaan kaikki!)
sti, etten ihmettele heidän tunnevammaisuuttaan.
Yhteinen tekijä on välissä oleva sukupolvi. .
jep. Suurten ikäluokkien itsekkyys on ennennäkemätöntä ja kokematonta suomen historiassa. Aina tähän asti edellinen sukupolvi auttoi seuraavaa, ketju on nyt suurten ikäluokkien kohdalla katkennut. Hepä eivät suostu auttamaan KETÄÄN. (ja siis korostan että jotkut kyllä auttaa mutta ei ollenkaan kaikki!)
sti, etten ihmettele heidän tunnevammaisuuttaan.
Ja nyt huom - en kuulu suurten ikäluokkien mollaajiin, koska yhteiskunnallinen ilmapiiri ei koskaan kulje yhden ainoan sukupolven tahdissa. Individualismi syntyy kaikkien sukupolvien myötävaikutuksella.
Mutta ihan mielenkiinnosta, mitä kuraa suuret ikäpolvet ovat saaneet niskaansa? Toki heillä on ollut omat, syntymäajankohtaan liittyvät vaikeutensa (pula-aika, isän sotatraumat) ja suureen ikäluokkaan liittyvät vaikeutensa (jättimäiset luokkakoot, vaikeudet päästä opiskelemaan ja saada työtä). Mutta noin muuten: heitä pidettiin hyvänä asiana sotien jälkeen, väestönkasvu oli siihen aikaan positiivinen asia.
ap
aina niitä hymyillen lastenlapsiensa kanssa puuhailevia, osallistuvia isovanhempia. Sinänsä tietysti ymmärrettävää, että harva haluaa kertoa lehdessä, ettei halua hoitaa lastenlapsiaan, mutta voisi sitä puolta valottaa vaikkapa jonkun nuoren lapsiperheen puolelta, joilla eivät isovanhemmat ole mitenkään läsnä...
ap