Onko täällä muita alkoholinsuurkuluttajia kuin minä?

Mutta kuolisin varmaan häpeästä... joten ehkä myöhemmin?

kommentoija nro 20:lle!

"mikään ei ole niin järkyttävää kuin naisalkoholisti. Reppana, luuseri, rappiolla oleva ihmisraunio."



Vai miksi juuri nainen eikä mies?

juon aina älyttömät määrät. Muisti menee ja kolhin itseäni.

mikään ei ole niin järkyttävää kuin naisalkoholisti. Reppana, luuseri, rappiolla oleva ihmisraunio.

Mitä enemmän juotte sen enemmän ahdistaa,siitä ei pääse juomalla vaan aikaa myöten se ahdistus kasvaa valtavaksi. Se ahdistus on ihan teidän oma syytä.

Tänä päivänä saa hoitoa alkoholismiin niin että se tekosyy että on pakko juoda on valhetelua itselle ja muille.

Mars hoitoon!!!!!

niin ei oikein helposti lähde sille tielle että kokisi ihan hoitoa tarvitsevansa.

Minä muuten kävin AA-kerhossa jossain vaiheessa, kun oikein pelästyin erään viikonlopun kännisekoiluista joissa mm. tappelin ja päädyin orgioihin. Mutta se ei ainakaan ollut mun paikka: siellä vanhat pro-juopot kertoi ikään kuin nostalgisesti vanhoista ajoista jolloin saattoi korkki napsahtaa auki keväällä ja sitten hups, hän heräsikin kun lumi jo satoi syksyllä maahan ojasta ja ihmetteli missä välissä kesä meni. Näitä kun kuunteli niin tuli mieleen vain että EI, minä en ole alkoholisti, jos alkoholisti on tuollainen. Minä sentään käyn töissä joka arkipäivä ja hoidan asiani, tuli olo että en kuulu joukkoon.

Onneksi joskus ilman hoitoakin voi vähentää tai lopettaa, itselläni on merkittävä vähennyt tosiaan onnistunut vaikka vieläkin välillä humalajuon. Jonkinlaisen oman "pohjan" se kyllä tarvii, ja se on kellä missäkin. Minulle siksi riitti se että minusta oli tullut vanhan läskin juopon näköinen ämmä, ja tajusin sen. Minulle ulkonäkö oli niin tärkeä juttu että tuo riittä vähennyshaluun. Jollekin muulle se voi olla läheisten hyvinvointi tai vain säikähdys kännisekoiluista.

Mutta kuolisin varmaan häpeästä... joten ehkä myöhemmin?

Ei se häpeä tunnu(koska muutenhan lopettaisit niin ei olisi hävettävää). Jos nyt täällä nimettömänä ja rehellisesti tunnustat niin et halua hoitoon koska elämä täysin ilman alkoholia kuulostaa kamalalta. Ajattelet ettet kestä jos et enää ikinä saisi humaltua, vai mitä?

olen ollut suurkulttaja kymmenen vuotta, mutta nyt parin viime vuoden aikana olen onnistunut vähentämään juomisen noin kuuteen annokswen viikossa.



mulle auttoi patin tipattoman kuukauden pitäminen ja annosmäärien seuraaminen. kun juo vähemmän, sietää vähemmän alkoholia ja tekee myös vähemmän mieli alkoholia.



jokaisen juomatta jätetyn lasillisen jälkeen on viimeistään seuraavana päivänä voittajaolo.



sosiaalisiin tilanteisiin ilman alkoholia tottuu myös: ennen oli aina viinilasi kädessä jos istuin ystävien kanssa josain, nyt nautin selvinpäin juttelusta ja ihmisten seuraamisesta.



palkitsevaa on se, että olen saanut kommentteja nuortuneesta ulkonäöstä ja hyvästä ihosta.



tunteet on myös palanneet takaisin erilaisina: koen iloa ja onnea ilman ihmeempää syytä, ennen hankin se tunteen juomalla.



meidän alkoholin kanssa sekoilleiden ei tarvitse hävetä itseämme, virheet on inhimillisiä ja aina voi muuttaa elämäänsä.

Minua et takuulla tunnistaisi alkoholistiksi, jos näkisit minut esim. salilla treenaamassa.

mikään ei ole niin järkyttävää kuin naisalkoholisti. Reppana, luuseri, rappiolla oleva ihmisraunio.

!!!!

kun menin lääkäriin ja pyysin kokeilla naltreksonia (Revia on toinen tuotenimi). Ei se kai kaikilla auta, mutta minulla toimi alusta saakka todella hyvin, ensin juominen per ilta väheni, ja kun olin useamman vuoden syönyt, ei tee enää yhtään mieli alkoholia. Pari kertaa vuodessa nykyään juon, sellaisissa tilanteissa joissa muuten jännittäisin enkä osaisi olla (eli puolitutussa, isossa seurassa), ja silloinkin max viisi annosta. Enempää ei tee mielikään, ja hyvä jos tuonkin verran saan alas.



Naltreksonia siis otetaan aina silloin, kun juodaan, ja se poistaa sellaisen "humahtavan" nousuhumalan, ei kuitenkaan itse humalaa. Eli kun muutaman ottaa, niin on ihan hilpeä olo, mutta ei lainkaan sellainen euforinen nousuhumala kuin aikaisemmin. Minä olin täysin valmis luopumaan sellaisesta nousuhumalasta enkä kaipaa sitä yhtään.



Suosittelen kokeilemaan, jos tahtoisi vähentää juomista - ehkä se ei auta, mutta ei siitä haittakaan ole. Ja minulla + kahdella kaverillani, joilla sitä olen suositellut, se on toiminut loistavasti (emme tosin kukaan olleet tissuttelijoita, vaan kun joimme, joimma kunnon kännit, sitten olimme taas muutaman viikon ilman).

mikään ei ole niin järkyttävää kuin naisalkoholisti. Reppana, luuseri, rappiolla oleva ihmisraunio. Mitä enemmän juotte sen enemmän ahdistaa,siitä ei pääse juomalla vaan aikaa myöten se ahdistus kasvaa valtavaksi. Se ahdistus on ihan teidän oma syytä. Tänä päivänä saa hoitoa alkoholismiin niin että se tekosyy että on pakko juoda on valhetelua itselle ja muille. Mars hoitoon!!!!!

niin ei oikein helposti lähde sille tielle että kokisi ihan hoitoa tarvitsevansa. Minä muuten kävin AA-kerhossa jossain vaiheessa, kun oikein pelästyin erään viikonlopun kännisekoiluista joissa mm. tappelin ja päädyin orgioihin. Mutta se ei ainakaan ollut mun paikka: siellä vanhat pro-juopot kertoi ikään kuin nostalgisesti vanhoista ajoista jolloin saattoi korkki napsahtaa auki keväällä ja sitten hups, hän heräsikin kun lumi jo satoi syksyllä maahan ojasta ja ihmetteli missä välissä kesä meni. Näitä kun kuunteli niin tuli mieleen vain että EI, minä en ole alkoholisti, jos alkoholisti on tuollainen. Minä sentään käyn töissä joka arkipäivä ja hoidan asiani, tuli olo että en kuulu joukkoon. Onneksi joskus ilman hoitoakin voi vähentää tai lopettaa, itselläni on merkittävä vähennyt tosiaan onnistunut vaikka vieläkin välillä humalajuon. Jonkinlaisen oman "pohjan" se kyllä tarvii, ja se on kellä missäkin. Minulle siksi riitti se että minusta oli tullut vanhan läskin juopon näköinen ämmä, ja tajusin sen. Minulle ulkonäkö oli niin tärkeä juttu että tuo riittä vähennyshaluun. Jollekin muulle se voi olla läheisten hyvinvointi tai vain säikähdys kännisekoiluista.

mikään ei ole niin järkyttävää kuin naisalkoholisti. Reppana, luuseri, rappiolla oleva ihmisraunio. Mitä enemmän juotte sen enemmän ahdistaa,siitä ei pääse juomalla vaan aikaa myöten se ahdistus kasvaa valtavaksi. Se ahdistus on ihan teidän oma syytä. Tänä päivänä saa hoitoa alkoholismiin niin että se tekosyy että on pakko juoda on valhetelua itselle ja muille. Mars hoitoon!!!!!

niin ei oikein helposti lähde sille tielle että kokisi ihan hoitoa tarvitsevansa. Minä muuten kävin AA-kerhossa jossain vaiheessa, kun oikein pelästyin erään viikonlopun kännisekoiluista joissa mm. tappelin ja päädyin orgioihin. Mutta se ei ainakaan ollut mun paikka: siellä vanhat pro-juopot kertoi ikään kuin nostalgisesti vanhoista ajoista jolloin saattoi korkki napsahtaa auki keväällä ja sitten hups, hän heräsikin kun lumi jo satoi syksyllä maahan ojasta ja ihmetteli missä välissä kesä meni. Näitä kun kuunteli niin tuli mieleen vain että EI, minä en ole alkoholisti, jos alkoholisti on tuollainen. Minä sentään käyn töissä joka arkipäivä ja hoidan asiani, tuli olo että en kuulu joukkoon. Onneksi joskus ilman hoitoakin voi vähentää tai lopettaa, itselläni on merkittävä vähennyt tosiaan onnistunut vaikka vieläkin välillä humalajuon. Jonkinlaisen oman "pohjan" se kyllä tarvii, ja se on kellä missäkin. Minulle siksi riitti se että minusta oli tullut vanhan läskin juopon näköinen ämmä, ja tajusin sen. Minulle ulkonäkö oli niin tärkeä juttu että tuo riittä vähennyshaluun. Jollekin muulle se voi olla läheisten hyvinvointi tai vain säikähdys kännisekoiluista.

jos yksi ei tunnu hyvältä, kokeile toista. Miehen, joka on ollut raittiina jo toistakymmentä vuotta, ei myöskään aluksi halunnut käydä AA:ssa (ja sortuikin taas juomaan), mutta sitten löysi itselleen sopivan ryhmän, jonka tuella raitistui. Ko. ryhmässä suurin osa oli ollut jo useita vuosia/vuosikymmeniä raittiina, joten he elivät ihan tavallista elämää, sellaista kuin muutkin ei-alkoholistit elää. Ja myös paljon sellaisia, joilla ei ne kulissit ole koskaan ehtineet edes kaatua, jotka ovat tajunneet ongelman ennen sitä ja tulleet AA:han.

Mutta joo, ei se AA toki kaikille sovi, mutta ei kannata yhden ryhmän perusteella tehdä johtopäätöksiä koko AA:sta.

Mutta kuolisin varmaan häpeästä... joten ehkä myöhemmin?

Ei se häpeä tunnu(koska muutenhan lopettaisit niin ei olisi hävettävää). Jos nyt täällä nimettömänä ja rehellisesti tunnustat niin et halua hoitoon koska elämä täysin ilman alkoholia kuulostaa kamalalta. Ajattelet ettet kestä jos et enää ikinä saisi humaltua, vai mitä?

Elämä ilman alkoholia ei kuulosta kamalalta, ja luulenpa, että olen lähellä sitä omaa pohjaani ja sitä myöten ehkä uskallan hakea apua. Häpeä on ihan todellinen tunne, ja koska en ole niin juoppo, että ihmiset sen tajuaisivat, yritän pitää sen piilossa loppuun asti. Jos hakisin nyt apua, joutuisin sen tuomaan päivänvaloon, ihmisten ilmoille. Peräpukamatkin ovat kivempi vaiva, jos siitä muille pitää kertoa.