Hei :) Kertokaa, miten saadaan häistä villiintynyt äiti rauhoittumaan!
Olen ottanut äitini mukaan hääsuunnitelmiin, koska hänellä on juhlien järjestämisestä paljon kokemusta ja kontakteja ja hän tuntee makuni. Mutta: keskustelimme brunssilla suunnitelmista ja tuli jo ensimmäinen mutta matkaan. Minä en halua (eikä halua kihlattunikaan) 400 vieraan häitä. Äiti oli vähän listaillut alustavasti vieraslistaa :) Kuulemma isosti pitää juhlia, koska hän ei enää saa tämän jälkeen häitä järjestää. Olen siis nuorin lapsi. Hyväähän hän haluaa, mutta se ei ole sitä, mitä minä haluan. Miten olette suitsineet äitinne hääjärjestelyissä vai ovatko he olleet mukana lainkaan?
Kommentit (253)
kaikkine ilmiöineen. Töitä ja vapaa-aikaa, ystäviä aina kun ehtii ja parisuhdetta tietysti. Uusiakin suunnitelmia ja haaveita on.
ap
Mitä muuta kuuluu?
Kukapa tyttö ei olisi kietonut isäänsä pikkusormen ympärille? Miten jonkun mieltä on voinut jäädä kaivelemaan, että mä pelkään kipua? Ei kai siitä kukaan nauti? Mulla oli tällainen harmiton ja mitätön aihe, häistä liikaa innostunut äiti. Ei sen pitänyt ketään loukata. ap
Ei minua mikään kaivele, on vaan mielenkiintoista hiljaisina työpäivinä seurata kirjoitteluasi ja sitä mitä se paljastaa persoonastasi ja maailmankuvastasi.
MUTTA... Vääristelet asioita. En ole koskaan pitänyt enkä sanonut kihlattuani tylsäksi enkä ketään verrannut häntä paremmaksi, missään mielessä. Mä itse tunsin tylsyyden sisälläni, toisaalta levottomuuden. Mun kihlattuni taas on kaikessa mun unelmani. Piti kai olla hetki poissa, että se tunne sai vahvistusta. Hän myös tietää minusta kaiken, ihan kaiken.
ap
saattaisi tunnistaa sen vähemmän mukavan puolen murusta jos näyttäisit sille mitä kaikkea olet pohtinut täällä, miten tylsää poikkikseis oli ja mitä kaikkea Micke oli verrattuna poikkikseesi.
Kun mä aloin miettiä ja selvitellä asioita, ja ne mulle selvisivät, mä lopetin suhteen. Ja tuo toinen asia: mä en edes ole kommentoinut noita väitteitä.
ap
Mielestäni et voi väittää varmuudella
ettet olisi ryhtynyt suhteeseen, jos olisit tiennyt Micken olevan naimisissa. Sinulla oli mahdollisuus selvittää asia, etkä selvittänyt. Suljit silmäsi tosiasioilta. Sinä annoit miehelle vielä senkin jälkeen kun hänen avioliittonsa oli jo selviö ja mies itsekin sen vahvistanut. Oisko ihan ollut se kamerapano silloin, että jäisi oikein messevät muistot.
Mitä taas huumausaineiden käyttämiseen tulee, niin minusta siinä on tasan kaksi kategorista ulottuvuutta. Joko niitä käyttää, tai ei käytä. Olet myöntänyt käyttäneesi, joten se kategoria on sillä selvä ja ilmeisesti sulhasesi käyttelee niitä vielä vähän sinua useammin. Ehkäpä voit ehdottaa äidillesi, että lisää kokaiinia hääkakkuun, tulee paremmat bileet.
MUTTA... Vääristelet asioita. En ole koskaan pitänyt enkä sanonut kihlattuani tylsäksi enkä ketään verrannut häntä paremmaksi, missään mielessä. Mä itse tunsin tylsyyden sisälläni, toisaalta levottomuuden. Mun kihlattuni taas on kaikessa mun unelmani. Piti kai olla hetki poissa, että se tunne sai vahvistusta. Hän myös tietää minusta kaiken, ihan kaiken. ap
saattaisi tunnistaa sen vähemmän mukavan puolen murusta jos näyttäisit sille mitä kaikkea olet pohtinut täällä, miten tylsää poikkikseis oli ja mitä kaikkea Micke oli verrattuna poikkikseesi.
Tietää kaiken? Tuskinpa vaan tietää mitä kaikkea tänne suollat ja mitä kaikkea näin paljastat. Tuskinpa vaan tietää sinun pettäneen. Tuskinpa aavistaa sinun kirjoitelleen pari päivää (!)suudelmasta toisen miehen kanssa. Jotainhan tämä pakonomainen ruotiminen sinusta kertoo.
Se kertoo sellaisia asioita, joita et mitenkään ymmärrä.
mutta tähdensit, ettet ole piikittänyt suoneen. Siinä ketjussa kyllä yritit kovasti olla joku toinen mutta sinut tunnistettiin silti.
ohis
kun luin ensin, että "karsittiin pois suurin osa nekruista" :D
Karsittiin kaikki tädit ja sedät ja enot pois, ja suurin osa sekruista.
Kutsuttiin vain niitä joiden kanssa oltiin oikeasti tekemisissä.
kaikki sen ajan tapahtumat. Me ollaan niistä puhuttu, ihan juuri viimeksi toisen asian yhteydessä. Eikä ollut kyse toisen miehen suudelmasta vaan kaverin lojaaliudesta. Se, että tekee jotain, ei tee siitä tekemisestä pakonomaista. Kunhan huvikseni kirjoittelen.
ap
MUTTA... Vääristelet asioita. En ole koskaan pitänyt enkä sanonut kihlattuani tylsäksi enkä ketään verrannut häntä paremmaksi, missään mielessä. Mä itse tunsin tylsyyden sisälläni, toisaalta levottomuuden. Mun kihlattuni taas on kaikessa mun unelmani. Piti kai olla hetki poissa, että se tunne sai vahvistusta. Hän myös tietää minusta kaiken, ihan kaiken. ap
saattaisi tunnistaa sen vähemmän mukavan puolen murusta jos näyttäisit sille mitä kaikkea olet pohtinut täällä, miten tylsää poikkikseis oli ja mitä kaikkea Micke oli verrattuna poikkikseesi.
Tietää kaiken? Tuskinpa vaan tietää mitä kaikkea tänne suollat ja mitä kaikkea näin paljastat. Tuskinpa vaan tietää sinun pettäneen. Tuskinpa aavistaa sinun kirjoitelleen pari päivää (!)suudelmasta toisen miehen kanssa. Jotainhan tämä pakonomainen ruotiminen sinusta kertoo. Se kertoo sellaisia asioita, joita et mitenkään ymmärrä.
Aika rankkaa karsintaa. Häät etelävaltiolaisittain.
ap
kun luin ensin, että "karsittiin pois suurin osa nekruista" :D
Karsittiin kaikki tädit ja sedät ja enot pois, ja suurin osa sekruista. Kutsuttiin vain niitä joiden kanssa oltiin oikeasti tekemisissä.
Mä en itse edes muista, mitä olen puhunut jollekin puhelimessa, mitä kirjoittanut tänne tai mitä ajatellut itsekseni.
Mitäköhän mun persoonastani ja maailmankuvastani on paljastunut? Tuskin paljonkaan. Sen verran erillisiä juttuja olen kirjoitellut.
ap
Kukapa tyttö ei olisi kietonut isäänsä pikkusormen ympärille? Miten jonkun mieltä on voinut jäädä kaivelemaan, että mä pelkään kipua? Ei kai siitä kukaan nauti? Mulla oli tällainen harmiton ja mitätön aihe, häistä liikaa innostunut äiti. Ei sen pitänyt ketään loukata. ap
Ei minua mikään kaivele, on vaan mielenkiintoista hiljaisina työpäivinä seurata kirjoitteluasi ja sitä mitä se paljastaa persoonastasi ja maailmankuvastasi.
paistaa läpi kuitenkin aina yksinkertaisuus ja naivius.
Ja pinnallisuus.
paistaa läpi kuitenkin aina yksinkertaisuus ja naivius.
Ja pinnallisuus.
taas paistaa muruvihamielisyys. Häpeä :(
Olen muruvihamielinen.
Miksi pitäisi hävetä?
Minua (enkä käsittääkseni todellakaan ole ainoa) ottaa vaan päähän nämä murun ketjut.
Mä en itse edes muista, mitä olen puhunut jollekin puhelimessa, mitä kirjoittanut tänne tai mitä ajatellut itsekseni. Mitäköhän mun persoonastani ja maailmankuvastani on paljastunut? Tuskin paljonkaan. Sen verran erillisiä juttuja olen kirjoitellut. ap
Kukapa tyttö ei olisi kietonut isäänsä pikkusormen ympärille? Miten jonkun mieltä on voinut jäädä kaivelemaan, että mä pelkään kipua? Ei kai siitä kukaan nauti? Mulla oli tällainen harmiton ja mitätön aihe, häistä liikaa innostunut äiti. Ei sen pitänyt ketään loukata. ap
Ei minua mikään kaivele, on vaan mielenkiintoista hiljaisina työpäivinä seurata kirjoitteluasi ja sitä mitä se paljastaa persoonastasi ja maailmankuvastasi.
Kuinka jälkikäteen muru ei yhtään ymmärrä, miten hänestä muka olisi voinut paljastua yhtään mitään niissä lukuisissa aloittamissaan ketjuissa, joiden päähenkilönä on muru itse, joissa hän tunnistettavasti ja naivisti kertoo paljon elämästään ja ajatusmaailmastaan... Ja paikoin, vaikka naivin egoistinen kirjoitustyyli on hyvin tunnistettava, kieltää olevansa ap ja kirjoittavansa vakavasta asiasta, ja hups, toisessa ketjussa paljastaa sen, minkä lukijat jo tiesivät...
Muru on kuin saippua, lipsuu, lipeää, paljastaa ja heti perään kieltää. Ja lopuksi vetää sen kortin, ettei hän ymmärrä - se tässä ehkä hauskinta onkin. Tuo vilpitön "ymmärtämättömyys".
Kiitos. Kuten jo totesin, muru tarjoaa minulle hupia hiljaisina työpäivinä.
Mä en pysty lietsomaan itseäni vihaamaan ketään hänen tekstinpätkiensä takia. Mua ei jaksa edes ottaa päähän kuin pienen hetken. Oleellista on vain se, miten ihminen kohtelee toisia, ei se, millainen hän on omassa elämässään. Kyse on sosiaalisista taidoista. Aina ei tarvitse miettiä, mitä mieltä on jostakusta, voi vain antaa olla. Tyhmyyden osoituksena mä pidän sitä, että vapaaehtoisesti esittelee itsestään ilkeän ja epäsosiaalisen puolen. Mun tavoitteeni on olla loukkaamatta ihmisiä ja luoda ympärilleni hyvää. Katkeruudella ja vihamielisyydellä ei saavuta mitään.
ap
Olen muruvihamielinen. Miksi pitäisi hävetä? Minua (enkä käsittääkseni todellakaan ole ainoa) ottaa vaan päähän nämä murun ketjut.
Ei minun tarvitse "lietsoa" itseäni tuntemaan yhtään mitään.
Mutta tottakai ihana murunen ei ikinä alentuisi samanlaiseen, eihän muru edes tiennyt ennen Mickeä ja AV-ta että saattaa löytyä ilkeitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä hänestä pidä.
Tätä tarkoitan. Annoit heti näytteen luonteestasi.
Mut on kasvatettu kohtelemaan ihmisiä kauniisti. Ei se minusta parempaa ihmistä tee, mutta en ainakaan loukkaa muita.
ap
Ei minun tarvitse "lietsoa" itseäni tuntemaan yhtään mitään. Mutta tottakai ihana murunen ei ikinä alentuisi samanlaiseen, eihän muru edes tiennyt ennen Mickeä ja AV-ta että saattaa löytyä ilkeitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä hänestä pidä.
Mutta luotettava mä olen. Epäluotettavuudesta tai epärehellisyydestä ei ole kukaan koskaan mua syyttänyt. Pahaa mä en ole tehnyt kenellekään. Sinäkö olet?
ap
Juuri näin, muruhan on ainoastaan ihana ja hyvä ja luotettava :)
Mitä muuta kuuluu?