15v POIKA avautuu.. Auttakaa äidit! :(
noh.. nyt menin niin alas kun voi.. avaudun jossakin vauva.fi sivulla.. no luotan teihin äiteihin/tuleviin.. alotan nyt. muiden silmissä koulussa olen se suosittu, iloinen, urheilullinen urheiluluokan jalkapallo poika.. mutta todellisuus on kaikkea muuta.. mullon ollut masennus päält 4,5 vuotta äitini kuoleman takia.. isäni on alkoholisti joten en ole ikinä asunut hänen luonaan. olen asunut nyt 4,5 vuotta isoäitini luona ja täällä asuminen oli alussa kurjaa mutta nyt olet ottunutkin siihen. mulla ei ole oikeasti ketään OIKEAA kaveria.. tuntuu että kaikki on mun kavereita mun ''suosion'' takia? ei ketään kelle oikeasti puhua.. mulla ei ole isää eikä äitiä? mummille turha puhua kun en halua vanhaa sydänvikasta ihmistä häiritä turhalla extra stressillä.. ei ole KETÄÄN ihmistä kenen seurassa voin olla 100% oma itteni.. oon usein kotona jumissa oman itseinhon kanssa.. kyllähän mulla on facebookissa +100 tykkäytä kuvissa ja tytöt näyttää tykkäävän mutta mua kiusattiin ala-asteella maailman turhimmasta syystä.. se syy oli se että MUN ÄITI OLI KUOLLUT?! en tajua mitä niitten kiusaajien päässä likku.. ja heidän ansiosta musta tuntuu että se oli mun syy..? mulla on nyt kokonaan kadonnut elämän ilo/halu.. onko itsekästä tehdä itsemurha jos kukaan ei välitä tarpeeksi pistääkseen tikkua ristiin ja sanoa edes yhtä hyvää sanaa?
Kommentit (44)
Yritä sinnitellä peruskoulu läpi, sen jälkeen tulee uudet kuviot ja uusia kavereita. Harrastukset tuovat uusia tuttavuuksia, voi löytyä jopa ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
ja/tai kuraattorille tuntemuksistasi. Sitä kautta voit päästä asiassa eteenpäin. On olemassa ihmisiä, jotka välittävät ja jotka haluavat auttaa.
Ja sitten saa elinikäisen merkinnän omakantaan tuosta avautumisestaan ja kenties tulee joku ottamaan huostaan? Oletko ihan hullu kun ehdotat tuollaista?
Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä ap:lle nykyään mahtaa kuulua. Jos todella silloin oli 15-vuotias, niin nyt ikää pitäisi olla 28 vuotta.