15v POIKA avautuu.. Auttakaa äidit! :(

Epäilemättä sulla on ollut rankka elämä, otan osaa äitisi kuoleman johdosta. Harmi että isästäkään ei ole ollut kunnon isäksi. Sulla on paljon elämänkokemusta noin nuoreksi kundiksi. Oot joutunut miettimään paljon sellaisia asioita, joita sun ikäisten nuorten ei vielä tarvitsisi pahemmin miettiä, kuten kuolemaa ja sitä miten epäreilua elämä oikeasti on joskus.

Nyt tuntuu varmasti tosi vaikealta, mutta ootahan muutama vuosi. Sulla jos jollain on ymmärrystä elämästä, se koituu lopulta sun voitoksi jos pelaat hyvin. Elämällä on sulle niin paljon annettavaa vielä. Älä ihmeessä lannistu! Säkin saat vielä joskus oman ihanan perheen kun aika tulee, ja huomaat että sun ympärillä on monta ihmistä jotka rakastaa sua sydämensä pohjasta. Ja sä ainakin osaat arvostaa sitä, kun tiedät mitä on olla perheetön. On paljon auttavia tahoja, voisit aloittaa menemällä vaikka kouluterkalle kertomaan ajatuksistasi. Hän ottaa sut vakavasti ja auttaa sua etsimään apua masennukseen.

Oot ehdottomasti liian nuori kuolemaan, sulla on niin tuhottomasti mahdollisuuksia tulevaisuudessa vaikka mihin. Ja se tulevaisuuden rakentaminen voi ihan hyvin alkaa jo tänään. Ensinnäkin, hoida koulu hyvin, niin pääset helpommin opiskelemaan alaa josta tykkäät. Jos syrjäydyt, on elämästä aina hankalampaa saada otetta.

Sun iässä kaverisuhteet on aika pinnallisia, mutta voit olla varma että moni nuori pitää sisällään asioita joista ei uskalla puhua muille avoimesti. Mun 14-vuotias tyttäreni on nätti, suosittu, cool ja vaikka mitä, mutta täällä kotona kertoo kuitenkin sellaisista asioista mistä ei ikinä voisi kuvitellakaan kertovansa kavereille koulussa.

Ja hei, älä ikinä ajattele että äitisi kuolema olisi syytäsi. Kiusaajat eivät tiedä mitä puhuvat, heillä itsellään on huono itsetunto ja pelkäävät muiden mielipiteitä. He ovat myös ajattelemattomia.

Mun mielestä voit hyvin puhua ajatuksistasi mummillesi. Mieluummin puhut hänelle kuin yllätät hänet ikävästi tekemällä itsarin. Siitähän se vasta sydärin saisi.

Tsemppiä! Olet ainakin tämän äidin ajatuksissa :o)

ei mulla muuta kun että olet ihana ihminen :) jos äitini olisi elossa uskoisin hänen juuri sanovan noin.. sytytit muhun pienen toivon kipinän että joku oikeasti välittää ja täytyy vaan jatkaa.. vauu.. olet uskomaton ihminen!

Olen jo aika vanha äiti, mutta kykenee vielä muistamaan, miltä tuntui olla sinun ikäisesi. Olin tosi suosittu ja kaunis ja menestyin koulussa. Minulla oli iso kaveripiiri, jota moni saattoi kadehtia. Silti tunsin olevani jotenkin yksin ja vähän ulkopuolinen.



Älä luovuta, Usko tai älä, monikin sinun silmissäsi menestynyt tyyppi tuntee ihan samoin. Kasvaminen aikuiseksi on epävarmaa aikaa ja usein omat ongelmat kasvavat suuremmiksi kuin ne muiden mielestä onkaan ja omista ajatuksista jutteleminen toisille on todella vaikeaa. Mieti, mitä ajattelisit jostain muusta, joka olisi niinkuin sinä... Luulen, ettei sinulla olisi mitään huonoja ajatuksia...? Epävarmuus voi tehdä joskus tepposia, mutta usko, olet hieno tyyppi ja pärjäät kyllä.



Myös minä olen nuoruusvuosien epävarmuuden jälkeen oppinut arvostamaan itseäni. Sinulta puuttuu nyt ne ihmiset, jotka voisivat kertoa sinulle, miten erityinen olet. Joudut siis tekemään enemmän työtä kuin muut. Usko kuitenkin itseesi. Kyllä sinä pärjäät, ihan varmasti.

ai,että tapat ittes sen takia että äiti kuollut ja olet kiusattu sen takia??

mieti nyt vähän järjelläskin!



ei,nyt on juttu niin,että sitä vastoin mitä kiusaajat kiusaa;niin sillä energian raivollakin rupeet opiskelemaan ja hakemaan alaa mistä tykkäät!!! ja käyt intin.

sulla on vasta elämä alussa ja kaikki mahdollisuus menestyä!

unohdat itsari sun muut luuseri jutut!

elämä kantaa!

tsemiä!

mietin myös itsaria vakavissani. nyt 20 vuotta myöhemmin..ei hitto jos olisin sen tehnyt!!mitä kaikkea olisi jäänyt näkemättä ja kokematta! elämähän vasta alkoi tuon iän jälkeen! ja olin silloin niin maassa kuin olla ja voi ja ajattelin oikeasti että en selviä koskaan. sun ei tarvitse uskoa että se auttaa mutta juttele jollekin, et menetä siinä mitään.

joilla masennus ja toinen aikonut tehdä itsemurhan sinun ikäisenä mutta nyt menee hyvin. Häntä on myös kiusattu koulussa. Jos haluat antaa meiliosoitteen niin voin kirjoittaa sulle, ja ehkä auttaa, ymmärrän miltä susta tuntuu. Samoja asioita omien lasten kanssa käynyt läpi. Nyt en valitettavasti ehdi tän enempää, mutta vastaan jos haluat osoitteen antaa.

Varmasti on äitiä ikävä ja saa ja pitää ollakin. Olen tosi pahoillani, että olet joutunut nuorena äitisi menettämään.



Ei ole mikään ihme jos olet masentunut ja tuntuu että elämä ei kanna ja kaikki näyttää synkältä.. varsinkin näis syksyisin ja illalla varsinkin kun asiat alkaa pyörii mielessä.



Mene sinne terveydenhoitajalle ja kerro siellä fiiliksistäs ja IHAN REHELLISESTI. Ymmärrän, että olet nuori ja voi olla tosi vaikea puhua kellekkään ulkopuoliselle. Pidä kiinni kavereistasi, vaikka tuntuiskin ettet voi täysin oma ittes olla heidän seurassaan ja luottaa. Saatatkin huomata, että joku on semmonen tyyppi kenelle pystyy avautumaan ja kertomaan omista murheista. Ja vaikkei ketään niin sydänystävä löytyiskään, niin vähempikin riittää. Pääasia, että et eristäydy muista.



Hirmuisen iso ja lämmin halaus sinulle. Olet rohkea ja hieno nuori mies, kun uskallat edes jossain puhua asiasta ja se jo että tunnistat ongelmia on tosi hieno saavutus. Sinulla odottaa varmasti hieno elämä vielä. Apua saa varmasti kun sitä pyytää ja haluaa.

Onneksi keksit edes yhden paikan, jossa voit puhua itsestäsi. Ei tämä mikään HYVÄ paikka ole, mutta ihan kohtuullinen kuitenkin, ja parempi kuin puhumattomuus. Vähän huonoksi tämän tekee se, ettet voi oikeasti tietää, millaiset ihmiset sulle vastaavat, ja joskus vastaukset on typeriä ja jopa ilkeitä. Toivottavasti sulle ei tule sellasia.



Mä vastaan sulle, koska olen itsekin pohtinut, mitä mun lapsille kävisi, jos kuolisin. Olen miettinyt just tuota, että kenen ihmisen kanssa ne voisivat olla oikeasti omia itsejään, juuri niin kurjia ja hankalia kuin lasten joskus täytyy voida olla, mutta samalla niin ihania.



Vastaan myös siksi, että mun mieheni isä kuoli hänen ollessaan pikkupoika (ilmeisesti aika samanikäisenä kuin sinä menetit äitisi, hänen isänsä kuoli kun mun mies oli 11-vuotias), ja hän on kertonut minulle, miten hirveää se oli ja millä tavalla se vaikutti hänen elämäänsä. Hänellä sentään oli vielä äti, jonka luona asua ja johon turvata. Onneksi sullakin on isoäiti, mutta kyllä se yhden sukupolven puuttuminen välistä tuntuu joka tapauksessa.



Kuule, rakas iso poika, rakas äitisi lapsi. Itsemurha on aina itsekästä, ja se on aina huono vaihtoehto. Sun elämäsi on arvokas, jos ei sun mielestäsi muusta syystä, niin jo ihan vain siksi, että sinä olet se, jossa sun äitisi vielä elää. Sun äitisi on sinussa, muista se.



Mulle tulee aivan kamala olo, kun kerrot tuosta kiusaamisesta. Se on epäinhimillistä. Ilmeisesti kukaan aikuinen ei ole ollut siitä tietoinen, koska tuollaista ei yksikään aikuinen voisi katsoa läpi sormien. Se, että susta nyt tuntuu pahalta sen johdosta, ei ole sun syysi, vaan noiden kiusaajien syy.



Oletko sä jutellut jonkun ammatti-ihmisen, siis psykologin, kuraattorin tai lääkärin kanssa tuosta äitisi kuolemasta ja muusta?



Jos haluat, mä kirjoittelisin oikein mielelläni sun kanssasi. Voit kirjoittaa mulle osoitteeseen vauva.fi (a) gmail.com. Mä en ole amattilainen, ihan pelkkä äiti vaan.



Huomaa, että mä tein tuon osoitteen vain tätä tarkoitusta varten, joten en varmaan tule käymään siellä kovin usein, ellet kirjoita mulle (eikä sun tietenkään, missään tapauksessa tarvitse), mutta vaikka sä et päättäisikään kirjoittaa nyt, mä koetan muistaa joskus myöhemminkin ton osoitteen ja käydä sieltä tarkistamassa, olisitko kirjoittanut jossain puuskassa.



Paljon kauniita ajatuksia sinnepäin, voimaa ja hyvää yötä!

Älä luovuta. Mene juttelemaan terkkarille tai kuraattorille, jos semmonen löytyy. Ota se askel; se on vähän pelottavaa, mut ei se ota jos ei annakaan. Kaikilla niillä on vaitiolovelvollisuus sun asioista.



Tai jos joku ope tuntuu siltä että vois puhua, nykäse vaivihkaa hihasta ja kysy voisitko tulla juttelemaan jossain vaiheessa. Vaikka me opet ja te oppilaat usein törmäyskurssilla ollaankin, aika moni meistä välittää teistä nuorista ihan tosissaan!



Hirmu paljon tsemppiä. Kaikki muuttuu ihan varmasti paremmaksi ja elämä kantaa. Älä luovuta, sun äiti ei takuulla halua sua sinne pilven päälle vielä!

Äitisi toivoisi sulle vain parasta, elä sen mukaan. Hyvää yötä ja lämmin voimahalaus :o)

Äitisi toivoisi sulle vain parasta, elä sen mukaan. Hyvää yötä ja lämmin voimahalaus :o)

Mä muistan hyvin, kun olin 15-vuotias. Vanhemmat oli juuri eronneet, isäni alkoholismin takia. Äiti oli masentunut eikä juuri päässyt sängystä ylös. Koulussa tunsin olevani erilainen. Minua ei varsinaisesti säännöllisesti kiusattu, mutta sellaista vinoilua ja törkeitä kommentteja sain kuulla. Mietin tosissani itsemurhaa.



Hiljalleen sain kirjoittamalla koottua ajatuksiani. Vietin paljon aikaa itselleni läheisten aikuisten kanssa, mm. harrastuksissa ja nuorisokahvilassa. Menin juttelemaan koulupsykologin kanssa. Hiljalleen homma alkoi kääntyä paremmaksi.



Nyt mietinkin aina välillä, miten helpottavaa olisi ollut, kun joku olisi silloin voinut kertoa minulle, miten hyvää elämä voi 20 vuoden päästä olla. Kaipasin todella paljon vanhempien rakkautta, syliä, hellyyttä. Onko sinulla ja mummillasi sellainen suhde, että voisitte viettää aikaa yhdessä, vaikka pelata lautapelejä tai pötkötellä sohvalla katsomassa telkkaria? Vaikka et haluaisikaan nyt heti kaataa huoliasi hänen niskaansa, vaan menet juttelemaan kuraattorin kanssa, yhdessä vietetty aika kotonakin voi keventää mieltä.



Oikein paljon voimia! Olet ajatuksissani. Uskon, että täällä on monia äitejä, jotka voisivat kirjoitella kanssasi sähköpostia, jos sinusta tuntuu, että siitä olisi apua.

Tää oli provo ja teen tästä esseen, aiheesta veemäiset aavee-äidit kerrankin huolissaan:DD



Hyvää jatkoo mammelit.

Huomaa, että mä tein tuon osoitteen vain tätä tarkoitusta varten, joten en varmaan tule käymään siellä kovin usein, ellet kirjoita mulle (eikä sun tietenkään, missään tapauksessa tarvitse), mutta vaikka sä et päättäisikään kirjoittaa nyt, mä koetan muistaa joskus myöhemminkin ton osoitteen ja käydä sieltä tarkistamassa, olisitko kirjoittanut jossain puuskassa.

Voit muuten ohjata nuo gmailin sähköpostit normaaliin sähköpostiisi sieltä gmailin asetuksista. Jos sitten jätät kopion sinne gmailiin, voit viestin havaitsessasi mennä helposti vastaamaan gmailista. Silloin ei tarvitse erikseen käydä kurkkimassa toista meiliä.

Huomaa, että mä tein tuon osoitteen vain tätä tarkoitusta varten, joten en varmaan tule käymään siellä kovin usein, ellet kirjoita mulle (eikä sun tietenkään, missään tapauksessa tarvitse), mutta vaikka sä et päättäisikään kirjoittaa nyt, mä koetan muistaa joskus myöhemminkin ton osoitteen ja käydä sieltä tarkistamassa, olisitko kirjoittanut jossain puuskassa.

Voit muuten ohjata nuo gmailin sähköpostit normaaliin sähköpostiisi sieltä gmailin asetuksista. Jos sitten jätät kopion sinne gmailiin, voit viestin havaitsessasi mennä helposti vastaamaan gmailista. Silloin ei tarvitse erikseen käydä kurkkimassa toista meiliä.

Mut kelasin jotenkin, että jos sinne tulee hirveästi spämmiä. Mutta eihän sinne pitäisi tulla, kun laitoin osoitteen noin. Teenpä kuten ehdotit.

saada hyvän arvosanan, provo? Vai tulitko kiusaamaan jo kiusattua? Kummassakin tapauksessa, häpeä jos osaat!

ja en oikein osaa lohduttaa sinua, sillä en kykene samaistumaan tilanteeseesi. Tahdon vain sanoa, että vaikutat järkevältä ja mukavalta pojalta ja toivon todella, ettet anna periksi! Virtuaalinen halaus sinne ja paaaaaaljon toivoa tulevaisuuteen!! :)

Oon myös 15 vuotias poika ja koen samoja ongelmia kuin sinä. Mun ongelmat on vaan vähän pienempiä. En pysty puhuun kellekään mistään mun asioista. Kotona meillä ei oo ikinä puhuttu, eikä mul oo sellasta kaveriakaan, jolle voisin puhua ongelmiani. Mulla on kyllä kolme sellasta parempaa kaveria, mut musta tuntuu et niillä menee niin hyvin, ettei ne ymmärtäis. Oon kans ihan suosittu koulussa, mut ei mulla kyllä niitä ystäviä löydy.. ja hei, koita puhuu sille mummilles, koska kyllä sitä kiinnostaa, ja tuskin se sydäriäkään saa.

Yks idea:jos tuntuu vaikealta käydä kuraattorin luona ja aloittaa koko homma niin entä jos laittaisit hänelle sähköpostia?

Voimia! Olet pärjännyt upeasti näin kauas ja nyt kun rämmit vähän eteenpäin niin sinusta tulee upea mies!

Terkuin poikien äiti

Ei todella ole 15-vuotiaan tekstiä. Herätys nyt hyvät ihmiset.

Mä ainaki haluun olla ton ystävä on kyl aika vanha keskustelu mut väliäkö sillä