Minä hoidin molemmat lapseni kotona, ikäeroa heillä 3v.

Lapsesi ottavat nämä virikkeillä dumpatut hyvin pian kiinni ja tulet luultavasti huomaamaan, että pärjäävät paree kuin monet muut ja ovat vielä tasapainoisia!!

Mulle kävi näin lasteni kanssa vaikka monet väittivät, että lapseni jäävät jostain paitsi:)



Katsos se itsetunto rakentuu kotona kaikessa rauhassa ystävällisessä ilmapiirissä ei siellä missä liuta kinastelevia kakaroita mellestää joka ikinen päivä vuodesta toiseen!! Mä en oo sun kaa oootsä sa ton kaa, mee pois me ei olla sun kaa...loputtomasti! Sit äidit puuttuu asiaan voi voi kun meidän Ville on niin sosiaalinen sanoo pktädit ja sit juuri hänen kanssa ei olla. Vaikka muut lapset pitää tätä Villeä määräilevänä!



Siltikin olen sitä mieltä, että olisi hyvä kotilapselle olla 2,5v pari kertaa viikossa jossain kerhossa. Ihan vain sen takia, että oppii jotain mitä äitiparka ei osaakaan ja tapaa muitakin kuin pihan lapsia! Tai vain sen takia, että kotiäiti saa hetken rauhan olla YKSIN!

Kyllä minusta on ok jos toinen vanhempi on työttömänä kotona ja lapset päivähoidossa.



Kyllä se työnhakukin voi olla aika "kokopäivätyötä", eikä laiskottelua laakereillaan.

Terveisin lapsi, joka oli päivähoidossa vanhemman opiskellessa ja hakiessa töitä.

Enkä tullut kelvottomaksi kansalaiseksi.

Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Järjetöntä verovarojen tuhlaamista!!



Onko lapsesi "virikkeet" ja oma rauhasi vauvan kanssa tärkeämpi kuin se, että äitisi saisi vanhainkodissa puhtaat vaipat edes päivittäin? Miettikää sitä.

aihe on aina yhtä hauska....

mutta fanaatikko en ole. Mä olen itse nauttinut niin valtavasti kotiäitivuosista, että en käsitä, miten joku haluaa lapsensa hoitoon. Yleistäen. Aina on olemassa syitä, miksi se on parempi vaihtoehto lapselle, mutta jos tällaista syytä ei ole, niin en käsitä. En koe edes helpotuksena raahata lasta hoitoon, vaan mielestäni helpommalla pääsee, kun saa aloittaa aamut rauhallisesti ilman kiireen häivää ja tehdä just mitä lystää omassa aikataulussaan.

Esikoiseni oli hoidossa (ei päiväkodissa),

mutta toisesta jäädessäni äitiyslomalle esikoinenkin jäi kotiin. Kolmas ja neljäs, kun syntyivät, en ehtinyt välillä töihin, olin siis kotihoidon tuella kotona. Nuorimmat saivat ihanalta perhepäivähoitajalta paikat, kun menin töihin. Varahoitopaikka oli päiväkoti, missä muutaman kerran joutuivat olemaan. Hyvä päiväkoti varmaan, muttei yllä millään tasolla hoitopaikkaamme.

Meilläkin olisivat kaksi nuorinta menneet kahteen eri paikkaan hoitoon eri puolille kuntaa, ellei tämä mahtava pph olisi juuri silloin aloittanut työtään!

jos olisin aloittanut päiväkodissa. Tietysti eri asia kun nyt olen 43 ajat ovat muuttuneet. Menin suoraan kouluun niinkuin meistä moni täällä, oli se aika sokki.

Esikoinen meni eskariin ja toinen lääkärin lausunnosta nelivuotiaana.

olen itse työttömänä kotona. Lapset 4v ja 2v.

Mielestäni subjektiivinen päivähoito tuo mukanaan niin paljon hyvää, ettei sitä saisi muuttaa. Monet hankalissa elämäntilanteissa elävät lapset saadaan osaksi aikaa pois kotoaan ja tuen pariin. En usko että niin kävisi, jos ongelmavanhempien pitäisi erikseen osata anoa hoitopaikkaa.



Muutenkin päivähoito auttaa monia lapsia pärjäämään paremmin koulussa ja elämässä. On kiva, että on vaihtoehtoja ja perheet voivat valita myös kotona hoitamisen. Silti ei se virikehoitokaan nyt niin kamala homma ole.



Lto

olen itse työttömänä kotona. Lapset 4v ja 2v.

tuollaiselta pitäisi jo harkita lasten huostaanottoa.

Miksi olet kakarasi tehnyt, jos niiden seuraa et kaipaa? Miksi roikut netissä tai makaat kotona päivät pitkät, etkä hoida jälkikasvuasi?

Itse asun ulkomailla ja täällä ei ole tapana tuupata lapsia ainakaan kokopäiväiseen päivähoitoon. Miehen palkka riittää vallan hyvin elättämiseen.

Lastensuojelun ja neuvoloiden tehtävä olisi seuloa ongelmavanhemmat, joiden lapset tarvitsevat sitä päivähoitopaikkaa, vaikka vanhemmat kotona. Näiden ei tarvitsisi silloin itsensä anoa yhtään mitään.



Minä olen itse kotona kouluikäiseksi ollut ja ihan hyvin elämässä pärjännyt: ystäviä on, koulu meni alusta alkaen erittäin hyvin, työpaikka löytyy jne. Olin vielä kaksin päivät kotona äidin kanssa, mutta äitipä veikin mukanaan kauppaan, kirjastoon ja vaikka minne. Kerhossa kävin muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan vuotta ennen koulun aloitusta, mutta ei todellakaan ollut mikään kokopäiväjuttu sekään.



Myöhemmin elämässä olen ollut työharjoittelussa päiväkodissa. Sen kokemuksen perusteella on sanottava, että ikinä en sinne laittaisi apinahäkkiin säilytykseen yhtään lasta, jollei olisi ihan pakko. Eli ei löytyisi edes perhepäivähoitopaikkaa.

Mulla kului päivät hakemuksia lähettäessä ja työhaastatteluissa juostessa. Jokaisessa haastattelussa kysyttiin, yleensä ensimmäisten kysymysten joukossa "onko lapsilla hoitopaikka?". Kuka olisi ottanut vakavasti kolmen alle kouluikäisen lapsen äidin, jonka lapsilla ei ole hoitopaikkaa valmiina? Lisäksi haastattelukutsuja tuli jopa 2h varoitusajalla, joten niin nopeasti en olisi löytänyt hoitajaa, koska ei ollut mummoja tms. joita voisi pyytää apuun.



Työpaikan saadessa luultavasti kaikki kolme olisivat joutuneet eri hoitopaikkoihin, joten aamuista olisi tullut täysi katastrofi.



Onneksi oli lapset valmiiksi hoidossa ja sain parin kk etsimisen jälkeen työpaikan, jossa olen vieläkin. Ap:n mielestä olisi tietysti ollut parempi, että olisin hoitanut vaan lapsia ja olisin edelleen työtön.



ELÄKÖÖN SUBJEKTIIVINEN PÄIVÄHOITO-OIKEUS!

Työkaveri oli muutama vuosi sitten todella lirissä hoitopaikkojen kanssa. Ei meinannut millään löytyä ja sitten kun löytyi, niin tyyliin toisella puolen kaupunkia. Siihen vielä päälle pitkä työmatka, niin kylläpä tuli lapsilla hoitopäivälle pituutta. Ongelma ratkesi sillä kun hänen miehensä joutui työttömäksi ja lapset saivat olla taas kotona.



Itse olen nyt äitiyslomalla 2,5v taaperon ja 3kk vauvan kanssa. Koska esikoinen on noin pieni, niin se oli selvää alusta asti että kotona hoidan. Jos jompikumpi vanhemmista on kotona, niin silloin mielestäni myös lapset hoidetaan kotona, eikä viedä työssäkäyviltä hoitopaikkoja. Ymmärrän hoitoon viennin siinä tapauksessa jos äidillä mm. masennusta tai muita terveysongelmia. Tai jos uusi vauva potee koliikkia ja perhe väsynyt. No ylipäätään jos hoitoon viennille on painavat perusteet niin asia ok.

1) Äiti sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Asia oli odotettavissa, oli sairastunut myös esikoisen syntymän jälkeen mutta ei keskimmäisen (tuolloin siis myös esikoinen oli kotona). Lapset olivat 5- ja 3,5-vuotiaita, kun kuopus syntyi ja olleet päiväkodissa jo reilun vuoden. Äiti söi lääkkeitä vauvan ekan vuoden. Toisen vuoden aikana lääkitystä vähennettiin ja lopetettiin ja äiti palasi töihin, kun vauva oli 2-vuotias.



2) Perheen isä jäi työttömäksi rakennusalalta. Tiedettiin, että hän työllistyisi varmaan aika nopeasti, mutta jäi viimeistelemään perheen omakotitaloa, jossa vielä osa huoneista yms. täysin kesken. 3 kk:n jälkeen talo oli valmis ja mies sai töitä. Lapset olivat päiväkodissa muuten normaalisti mutta perjantait olivat vapaita tuon 3 kk:n aikana.



3) Lapsi sai suosituksen puheterapeutilta ja toimintaterapeutilta päivähoidon jatkamisesta (oli lopetettu vauvan syntymisen jälkeen). Kerhot ja harrastukset eivät riitä, kun kyse ei ole ammattitaitoisista vetäjistä.



4) Äiti paloi loppuun ja yritti itsemurhaa. Tukitoimena 4- ja 2-vuotiaat päivähoitoon. Olisiko tämä tragedia tapahtunut, jos ainakin isompi olisi ollut päivähoidossa? Kynnys tällaisen avun etsimiseen oli äidillä suuri, kun oli aina itse kovaäänisesti vastustanut subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Sinänsä kiitän ap:ta, että huolehtii puolestani, mutta nykyisessä taloustilanteessa (tai edes nousukaudella) on naivia olettaa, että nykyinen päiväkotipaikkojen määrä pysyisi samana, jos subj. oikeus poistettaisiin.



Ei, päiväkoteja lakkautettaisiin. Taas menisi lapset toiselle puolelle kaupunkia, hoitopaikkoja vain olisi puolet vähemmän tarjolla kuin nyt. No, säästäisihän siinä kunta jonkun lantin. Mahtaako olla sen väärti.

Onneksi jo osa kunnista on tämän tajunnut ja resurssipulan vuoksi lasta ei saa hoitoon ilman lääkärin lähetettä jos vain jompikumpi vanhemmista on kotona.

Ei tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus kovin kauaa enää ole olemassa, veikkaisin että kunnallisvaalien jälkeen rysähtää ja lujaa. Isoa vahinkoakaan ei tule, sillä ne mammat on kuitenkin kotona, joiden lapset sieltä tarhasta lähtee. Tätä odotellessa!

Subjektiivinen päivähoito on vaan jotain niin käsittämätöntä mitä en kertakaikkiaan ymmärrä!

Kaikki tätä oikeutta käyttävät joutuvat aina tavalla tai toisella selittelemään miksi ja siksi käyttävät kyseistä hoitoa. Selittelyähän riittää, koska itsekin tiedostavat sen olevan epäkunnioitettavaa ja näyttävän ainakin minun silmissäni laiskoilta ja vätyksiltä äideiltä.

Ap

Tässä tilanteessa voi tietysti osoittaa sormella päivähoidon puutetta, mutta ensisijainen ja täysin käsittämätön väärä päätös oli hankkia LISÄÄ lapsia vaikka masennus oli jo kerran koettu. Työttömänä oman talon rakennus... hmmm... ei kovin järkevää, olisi vaan kannattanut laittaa myyntiin.

Jos perhe tekee täysin kaistapäisiä päätöksiä, siinä ei päivähoitokaan auta. UUSAVUTTOMAT!

1) Äiti sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Asia oli odotettavissa, oli sairastunut myös esikoisen syntymän jälkeen mutta ei keskimmäisen (tuolloin siis myös esikoinen oli kotona). Lapset olivat 5- ja 3,5-vuotiaita, kun kuopus syntyi ja olleet päiväkodissa jo reilun vuoden. Äiti söi lääkkeitä vauvan ekan vuoden. Toisen vuoden aikana lääkitystä vähennettiin ja lopetettiin ja äiti palasi töihin, kun vauva oli 2-vuotias.

2) Perheen isä jäi työttömäksi rakennusalalta. Tiedettiin, että hän työllistyisi varmaan aika nopeasti, mutta jäi viimeistelemään perheen omakotitaloa, jossa vielä osa huoneista yms. täysin kesken. 3 kk:n jälkeen talo oli valmis ja mies sai töitä. Lapset olivat päiväkodissa muuten normaalisti mutta perjantait olivat vapaita tuon 3 kk:n aikana.

3) Lapsi sai suosituksen puheterapeutilta ja toimintaterapeutilta päivähoidon jatkamisesta (oli lopetettu vauvan syntymisen jälkeen). Kerhot ja harrastukset eivät riitä, kun kyse ei ole ammattitaitoisista vetäjistä.

4) Äiti paloi loppuun ja yritti itsemurhaa. Tukitoimena 4- ja 2-vuotiaat päivähoitoon. Olisiko tämä tragedia tapahtunut, jos ainakin isompi olisi ollut päivähoidossa? Kynnys tällaisen avun etsimiseen oli äidillä suuri, kun oli aina itse kovaäänisesti vastustanut subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Tämä tällainen vanhemmille suht edullinen päivähoitosysteemi olisi vain työssäkäyville. Kuitenkin suuri joukko suomalaisia vanhempia ovat aivan normaaleja, täyspäisiä, lapsistaanhuolehtivia ja heitä kasvattavia kansalaisia. Tosin siihen palveluun voisi sitten varmaan tulla joustoja, kun ei ole näitä vapaamatkustajia joukossa. Esim. lapsi vaa veloituksetta pitää hoitopaikan vanhempien vuosiloman ajan , muttei saisi olla hoidossa. Enemmän voitaisiin siirtyä todelliseen hoitoajan veloitukseen tuon kk-veloituksen sijaan. Kaikki on mahdollista, tietokoneisiin saa monenlaisia laskutusohjelmia, vastaavia kuin palkanmaksussa. Kun kaikki maksavat palvelusta, on palvelu paljon toimivampi, vaikka toki myös tuolloin tarvitaan kunnan panostusta.



Muut tapaukset saisivat joutua muunlaisen harkinnanvaraisten toimien pariin! Poikkeuksille poikkeukselliset järjestelmät sekä hoitohenkilökunnan!

olen itse työttömänä kotona. Lapset 4v ja 2v.

joillekin lapsille on kyllä paras vaihtoehto tuo päiväkoti, mutta normaali äiti kyllä hoitaa lapsensa itse jos on kotona.

Helsingissä joka uskaltaa olla sitä mieltä että subjektiivinen päivähoito-oikeus pois??