Minä hoidin molemmat lapseni kotona, ikäeroa heillä 3v.

Ja ikäeroa vajaa kolme vuotta, ens vuonna töihin. Mut mua ei kyllä haittaa, vaikka joku laittaa muksunsa päiväkotiin vaikka on toisen lapsen kanssa kotona.



En jaksa ressata toisten valinnoista, niin tai olikohan tää porvoosta, no ihan sama :)

Esim. 3 vuotias on vielä niin pieni, että hänelle riittää vallan hyvin äidin seura/läsnäolo.



Äidistä se kaikki on kiinni. Lähtee vaan reippailemaan ulos aamuisin, puistossa voi tavata muita lapsia ja äitejä, on perhekahviloita, kirkon kerhoja, voi tehdä metsäretkiä jne. ja välillä voi ihan vaan olla! Siinähän on virikkeitä jo ihan riittämiin.



Ap

Jos päivähoitotilanne ei olisi näin retuperällä, en EHKÄ ihan näin punaista näkisi asiasta, mutta kyllä suoraan sanoen vituttaa, että työssäkäyvien lapset joutuvat ylipaikoille toiselle puolelle kaupunkia ja vain siksi että on tämä helvetin sub.ph-oikeus!

Kahdella ekalla ikäeroa kolme vuotta. Kakkosella ja kolmosella eroa 4 vuotta.



Kukaan ei ole ollut hoidossa ennen kuin nyt. Kuopus aloitti hoidon eka kertaa elämässään 5,5-vuotiaana. Kadun katkerasti sitä, etten aiemmin laittanut lapsiani hoitoon.



Yksinkertaisesti tiedän, että hyvin monet asiat olisivat paremmin, jos olisivat olleet "paremmassa hoidossa"; sosiaalisuus, virikkeet, kaverit, puhe, tiedot, taidot&osaaminen kaikessa mahdollisessa, esim. erilaiset liikuntalajit..



En ole ollut mikään huippuäiti, mutta olisin voinut edes sen verran tehdä lasteni hyväksi, että olisivat saaneet olla hoidossa, virike - tai puolipäiväisessä edes :(

muutamaksi tunniksi tai aloittanut jonkun harrastuksen esikoiselle.



Miksi se päivähoito on aina se "virike"-ratkaisu?



SinäKÄÄN et taida nyt ymmärtää asian pointtia. Pointti ei siis ole se, miten SINÄ et ole jaksanut lapsiasi viihdyttää/ulkoiluttaa/leikittää vaan yksinkertaisesti se että laiskat kotiäidit vievät työssäkäyviltä, todella hoitopaikkoja tarvitsevilta paikat ja se on minusta järjetöntä!



Ap